Onko täällä muita jotka tuntevat olevansa liian rumia voidakseen saada rakkautta?

Minä, mutta eipä ole kiikarissakaan ketään, joten ei niin väliä

Jokainen saa rakkautta mikäli tyytyy siihen mitä saa.

Laihduta. Hoikat ansaitsevat aina rakkautta.

Ulkonäköni puolesta voisin kyllä saada mutta minussa on jotain muuta vikaa kun ei kukaan tykkää. Tekee katkeraksi ja vihamieliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta. Hoikat ansaitsevat aina rakkautta.

No ei ole kauheasti mistä laihduttaa, olen hoikka jo. 

Joskus on tuntunut tuolta. 

Minä.

Nyt kiinnostuneita olisi kyllä, mutta ehdin niin kauan totuttelemaan ajatukseen etten saa ketään.

Kokemustakaan ei ole, joten miksi tuottaa kenellekään pettymystä kun tiedän että ikäiseltäni mieheltä odotetaan määrätietoisia otteita.

Harmittaa jättää kiva nainen kuvittelemaan etten pitänyt häntä kiinnostavana tai että hän jopa teki jotain väärin, siksi torjun yrittäjät kohteliaasti heti alussa.

Jos vastaan tulisi päättäväinen ja älykäs itsenäinen nainen joka peräti nauttisi viejän roolista, kukapa tietää. Mutta en usko että niin tulee käymään.

M/40+

7 lisää:

Ymmärrän jos ei kuulosta siltä että kuuluisin tähän ketjuun. Mutta vaikka tiedän nyt etten ole liian ruma saamaan kumppania, en usko siihen.

 

Minä! Mut rankattiin koulussa luokan rumimmaksi tytöksi neljänä vuonna peräkkäin. Väliin mahtuu koulun vaihto. Nyt ikämittarissa täyttyi just 50, joten tilanne entisestään huononee. Sinkku mikä ikisinkku :/

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Nyt kiinnostuneita olisi kyllä, mutta ehdin niin kauan totuttelemaan ajatukseen etten saa ketään.

Kokemustakaan ei ole, joten miksi tuottaa kenellekään pettymystä kun tiedän että ikäiseltäni mieheltä odotetaan määrätietoisia otteita.

Harmittaa jättää kiva nainen kuvittelemaan etten pitänyt häntä kiinnostavana tai että hän jopa teki jotain väärin, siksi torjun yrittäjät kohteliaasti heti alussa.

Jos vastaan tulisi päättäväinen ja älykäs itsenäinen nainen joka peräti nauttisi viejän roolista, kukapa tietää. Mutta en usko että niin tulee käymään.

M/40+

Tässä tullaan siihen ikuisuusongelmaan, kun ihmisten epävarmuudet ja toiveet eivät kohtaa.. :( Jos tietäisin etten ole liian ruma ja aloitettani kaivataan, suorastaan tarvitaan, olisin ilolla se aloitteen tekijä ja viejä. Ihastukseni on varmaan monien mielestä ihan tavallinen mies, mutta minusta niin ihmeellinen, että uskon hänen saavan paremmankin kuin minä. 

Olen liian ruma, lihava, vanha, mukavuuden haluinen ja ehkä ujokin saamaan sellaista miestä, jonka huolisin.

Tai oikeastaan odotan prinssiä, valkealla ratsulla, jonka en toivo saapuvan.

Aina näin. Tai oikeastaan painopiste on enemmän muussa huonoudessa, eniten häpeän sosiaalista osamaattomuuttani ja ajattelen että ne miehet joita mä voisin haluta, ansaitsee ihan jotain muuta kuin ihmisten seurassa mykkävammailevan idiootin. Toki ulkonäkö hävettää myös vaikka ei ehkä olisi niin aihetta.

Omalle ulkonäölle ei voi mitään, vaan sen kanssa on elettävä, vaikka kuinka kirpaisisi. Se kannattaa yrittää unohtaa ja tehdä kiinnostavia asioita. Sillä lailla itse olen löytänyt elämääni ihmisiä, vaikken todellakaan ole kaunotar. Joskus on tuntunut välillä lohduttomalta, muttei enää. Ulkonäkö on kuitenkin vain yksi asia elämässä.

Minä. Jo nuorena totuin siihen, että ihmiset eivät halunneet näyttäytyä minun kanssani julkisilla paikoilla. Yritin selittää itselleni, että he istuivat mieluummin jossain rauhallisessa paikassa juttelemassa, mutta en itsekään uskonut sitä. Minulla on kauniit silmät ja huulet, mutta kasvojeni mittasuhteiden vuoksi ne jäävät huomaamatta. Hampaani ovat hyvin rumat. Olen myös erittäin rintava, mikä on ongelma sen vuoksi, että vaatteet näyttävät ylläni joko teltoilta (ja minä lihavalta) tai säädyttömiltä. Joku fetisisti saattaisi tietysti innostua, mutta minä en sellaista etsi.

Ylihuomenna TLC-kanavalla aletaan esittää taas brittiohjelmaa Liian ruma rakkauteen. Olen katsonut kaikki jaksot ja aion katsoa nytkin, koska siinä on sympaattisia ihmisiä. Joillakin heistä on kauheita sairauksia, mutta niin vain kiinnostusta ja rakkautta löytyy ennen pitkää. Eikä yksikään noista ihmisistä oikeasti ole ruma. Ilmeisesti oikeasti rumien ihmisten ongelmien esitteleminen olisi liian rankkaa.

No tiedättsä mä oon niin vtun ruma että mua kukaan edes huoli töihiin.

Ulkonäön puolesta saattaisin kelvata kyllä nyt, mutta niin ei ollut nuorempana jolloin hankin suurimmat traumani treffailusta. Oli kaikenlaista töykeää torjuntaa, mutta yksi paloi mieleen kun sokkotreffipaikalle saavuttuani missä deitti jo odotteli, toinen lähti mitään sanomatta kävelemään pois moikattuani. Siinä tuli se lopullinen tunne, että olen vastenmielisen näköinen eikä ole helpottanut oikeastaan vieläkään.

Kyllä käsitykseni ulkonäöstäni on osa sitä etten usko koskaan saavani rakkautta, mutta olennaisin taitaa löytyä sisältä: häpeän jotenkin omaa itseäni niin paljon että tuntuu etten ole rakastettava.

Kyse ei ole rumuudesta vaan itsetunto-ongelmasta.

Ruma en ole, enkä lihava, mutta sairas ja siksi en usko kelpaavani. Ei kukaan tällaista jaksa.

no en nyt ruma ole, tavis kylläkin, mutta tuntuu kyllä että jotain vikaa minussa silti on kun eivät nämä miessuhteet luonnistu. Minuun ihastutaan kyllä mutta eipä niistä miehistä, joista olisin kiinnostunut, ole alotteen tekijöiksi. Kiinnostusta tuntuu löytyvän mutta pakenevat lähellä ollessa tai jäätyvät. Itse olen flirttaillut ja joitain pyytänyt uloskin mutta yleensä asiat menee vain v$#uiksi siitä huolimatta. Enkä edes kovin usein kiinnostu kenestäkään että siksi myös en suhteeseen ole päätynyt...