Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on suuttueessaan kauhea
04.02.2019 |
Valtaosan ajasta mies on kunnollinen, fiksu ja mukava mutta ajoittain hän on täysin sietämätön. Toisinaan ne tilanteet liittyvät lapseen tai lapsen hoitoon, joskus erimielisyyksiin muissa jutuissa jotka kuvittelisi voitavan hoitaa ilman hampaiden kiristelyä. Mie son kuitenkin suuttuessaan ihan älyttömän inhottava ja jopa pelottava.
Viime yönä lapsi yski kipeänä ja itkeskeli emmekä kukaan saaneet nukuttua. Siihen päälle lapsella on nyt menossa ikä, että saa yöraivareita ja ne pitkittyvät jos lapseen koskee tai yrittää lohduttaa. Mies sai sitten sen parin tunnin valvoskelun jälkeen päähänsä alkaa umpiväsynyttä lasta riisumaan yöpaidasta. Varoitin häntä, että sen tehtyäsi saat ihan itse huolehtia lapsen nukuttamisesta sen jälkeen. lapsi sai puoliunisena raivarin mikä ei laantunut alkuun millään eli siinä kävi niinnkuin olin varoittanut. Kun muistutin miestä mitä olin hetkeä aiemmin sanonut, niin hän löi nyrkkiään seinään ja käski olla lässyttämättä. Aamulla olin saanut jonkun lepyttelyviestin mutta onko minulla oikeus olla loukkaantunut tuollaisesta käytöksestä? En kauheasti pidä siitä, että minulle omassa kodissani puhutaan noin.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies myös lyö nyrkillä seinään tai pöytään raivostuessaan. Tuijottaa synkästi otsa eteen työnnettynä kaikki huonessa olijoita tuimasti.
Hyi. Minua pelottaisi. En siedä mitään väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yöraivarit eivät kuuluu mihinkään tiettyyn "ikään".
Mitä mieheesi tulee, niin en eläisi lapsen kanssa moisen kuumakallen kanssa. En myöskään ilman lasta.
No eipä näitä raivareita vauvana ollut ja nyt alkavat olla laantumaan päin mutta kiitos viilauksesta.
Hänellä on yöllisiä paniikkikohtauksia tai pahoja painajaisia. Se ei ole normaalia. Kyse ei ole viilauksesta vaan siitä, että teidän on syytä ottaa tuosta yhteyttä vähintään neuvolaan.
Jos pikkulapsen painajaisunet häiritsevät koko perhettä, normaalit yleensä hoitavat asian muuten kuin keksimällä omasta päästä, että "Tämä on nyt joku vaihe". Lapsi saattaa esimerkiksi oireilla teidän huonoa suhdettanne, sillä lapsi näkee, kuulee ja vaistoaa vanhempien kireät välit.
Nyt sinne googleen ja äkkiä tai lakkaa vetämästä johtopäätöksiä! En vastaa enää viesteihin jotka eivät käsittele mieheni ja minun suhdetta. Ap
Aika aggressiivista on myös oma kommunikointisi. Olisiko siinäkin itsetutkiskelun paikka?
MIkä vika on ämmässä, joka sallii tuollaisen käytöksen omassa kodissaan? Läheisriippuvuus vai puhdas tyhmyys? Jos et itsestäsi piittaa, yritä hetki ajatella avutonta lastasi, joka kärsii perusturvallisuuden puutteesta.
https://oikeus.fi/material/attachments/oikeus/lomakkeet/qrsiZqQ9P/avioe…
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Ap, onko miehesi perfektionisti? Sellaiselle tuollaiset tilanteet ovat usein vaikeita, kun kaikkea ei pysty aina kontrolloimaan. Yllättävät käänteet saavat sitten menettämään hermot. Terapia voisi olla avuksi ja yleinen kuormituksen vähentäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Joo, eri asia jos puoliso riehuu koko ajan. Aina vain kaikki ei mene kuin Strömsössä, koska ihmisiä me kaikki olemme.
Poista otsikostasi sana "suuttuessaan" niin saat todenmukaisemman kuvan tilanteestasi. Mun esikoinen heräili öisin ekat 3 vuotta, joten tiedän miten raskasta se on, mutta seinän lyöminen on väkivaltaista ja jos vastaava käytös on toistunut usein niin on sinulta vastuuntunnotonta jatkaa suhdetta hänen kanssaan ja altistaa lapsi sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On oikeus olla vihainen. Meillä on joskus käynyt noin ja silloin sanoin miehelle että jos käyttäytyy noin niin minä joudun pelkäämään. En halua pelätä omaa miestäni omassa kodissani joten jos hän meinaa noin käyttäytyä niin minä en jää sitä sitten katselemaan vaan eroan. Siihen loppui nyrkillä pöytään lyöminen.
Mietinkin että onko minulla oikeus olla vihainen enää tai miten tällaiseen kuuluu suhtautua, mutta miehen nyrkillä seinään lyömiset sen takia että kipeä lapsi itkee ei ole kauhean tervepäisen kuuloista. Hän on alkanut osoittaa merkkejä tästä pikku hiljaa ja mietin onko mitään tahoa mihin ottaa yhteyttä tai mennä keskustelemaan? Tämä ei ole parisuhteessamme ainoa ongelma, ja olen ihan sekaisin itseni kanssa. Ulospäin näytämme perheeltä, jolla on kaikki kunnossa mutta nämä kodin sisällä tapahtuvat asiat ovat vaikeita käsitellä. Ei ole väkivalta tuttu elementti.
Vierailija kirjoitti:
MIkä vika on ämmässä, joka sallii tuollaisen käytöksen omassa kodissaan? Läheisriippuvuus vai puhdas tyhmyys? Jos et itsestäsi piittaa, yritä hetki ajatella avutonta lastasi, joka kärsii perusturvallisuuden puutteesta.
https://oikeus.fi/material/attachments/oikeus/lomakkeet/qrsiZqQ9P/avioe…
En ymmärrä kommenttisi kipakkutta, mutta kiitos vain, lapsi saa täällä kaiken rakkauden ja huomion. Minua ei aina edes kuunnella. Eiköhän tämän keskustelun avaaminen kerro jo miksi olen liikkeellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, lapsen tilanne kuulostaa harmilliselta. JA erittäin tutulta. Meillä 2 vuotias saattoi itkeä ja huutaa 1,5-2 tuntia öisin. Sitä "vaihetta" kesti pari kuukautta, eli aika kauan. Neuvolassa puhuttiin mutta silloin ei heillä herännyt mitään huolta. Aina kun näitä kohtauksia tuli niin otettiin lapsi meidän viereen nukkumaan. Siinä sai lapsi itkeä rauhassa äidin kainalossa "turvassa". Eli en mitenkään erityisesti yrittänyt häntä rauhoitella ja hyssytellä. Vähän vain ja silittelin ja pussailin... ja torkahtelin... Oma ajatukseni silloin oli että kun en saa rauhoittumaan niin ainakaan ei tarvitse lapsen yksin selvitä vaan saa siinä lähellä olla. Välillä toinen meistä vanhemmista meni toiseen huoneesen korvatulppien kanssa niin että ainakin toinen meistä sai nukkua. Oli se rankkaa aikaa mutta siitäKIN päästiin ja nyt enää muisto vain.
Nykyään kun lapsi on isompi, saattaa nähdä painajaisia. Yleensä käärmeitä tai hämähäkkejä. Silloin herää huutaen mutta nykyään osaa kertoa mitä näki ja mikä oli pelottavaa. Nykyään siis kun kommunaikaatio onnistuu paremmin kun lapsi jo vähän pystyy erottamaan unta ja todellisuutta niin noustaan, laitetaan valot päälle, käydään yhdessä katsomassa ettei mitään ollut. En koskaan väitä että "ei täällä mitään ole" koska lapselle unet on "totta" vaan yritän rauhoitella näyttämällä että NYT ei ole mitään ja kerron että "äiti suojelee sinua" ja että "äiti vahtii ettei käärmeet tule sinun sänkyysi" tai "rakennetaan peitoista käärmeelle aita ettei se pääse" tyylisiä asioita. Konkreettisia ratkaisuja.
Sitten mieheesi... Uskon että hän ajautui väsyneenä raivon partaalle. Mutta keskustelkaa siitä vielä ja varmista että hän ymmärtää että sinä et hyväksy tuollaista käytöstä ja että jatkossa on miehen pidettävä huolta siitä ettei toistu. Kerro että oli pelottavaa ja että sinä et hyväksy elämääsi lyömisen uhkaa. Ja uhka on aina olemassa jos seinää on lyöty.
Puhukaa, keskustelkaa, älkää jatkako laput silmillä puhumattomina, niin saa parhaatkin suhteet kaatumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos takertumisesta sivuseikkoihin. Tässä luettabaa heille joiden näppäimistö ei tue googlea:
yolliset_raivokohtaukset_2vuotiaalla_kokemuksia
Kippis🍻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeus olla vihainen. Meillä on joskus käynyt noin ja silloin sanoin miehelle että jos käyttäytyy noin niin minä joudun pelkäämään. En halua pelätä omaa miestäni omassa kodissani joten jos hän meinaa noin käyttäytyä niin minä en jää sitä sitten katselemaan vaan eroan. Siihen loppui nyrkillä pöytään lyöminen.
Mietinkin että onko minulla oikeus olla vihainen enää tai miten tällaiseen kuuluu suhtautua, mutta miehen nyrkillä seinään lyömiset sen takia että kipeä lapsi itkee ei ole kauhean tervepäisen kuuloista. Hän on alkanut osoittaa merkkejä tästä pikku hiljaa ja mietin onko mitään tahoa mihin ottaa yhteyttä tai mennä keskustelemaan? Tämä ei ole parisuhteessamme ainoa ongelma, ja olen ihan sekaisin itseni kanssa. Ulospäin näytämme perheeltä, jolla on kaikki kunnossa mutta nämä kodin sisällä tapahtuvat asiat ovat vaikeita käsitellä. Ei ole väkivalta tuttu elementti.
Toki sinulla on oikeus olla vihainen. Jatko riippuu teistä molemmista. Jos mies ei näe käytöksessään ongelmaa, niin silloin suhteessa ei kannata jatkaa.
Ihan ot, mutta kun moni tarttuu tähän. Ap:n lapsella on varmaan yöllisiä kauhukohtauksia. Hän ei ole siis hereillä vaan elää sitä painajaista, ja huutaa siksi. Ei muista aamulla niitä. Silittäminen ja rauhoittelu voi pahentaa sitä, ja jos lapsi itsekseen rauhoittuu niin voi antaa olla niin. Vieressä kannattaa tietysti olla, herätessään lapsi aistii sen (jos herää, yleensä vain rauhoittuu ja jatkaa unta heräämättä).
Omalla lapsellanikin on noita ollut; 1-2-vuotiaana rauhoittui parhaiten niin että olin vieressä hiljaa ja koskematta. Nyt 4-vuotiaana, kun ymmärtää paremmin puhetta, rauhoittuu kun otan todella tiukasti kainaloon ja kerron että on sängyssä nukkumassa, kaikki on hyvin ja äiti on tässä. Eiköhän äiti tiedä että mikä omalle lapselleen on just nyt paras. Meillä on noita kauhukohtauksia tullut aina silloin, jos on nukkunut lyhyet päiväunet tai ei ollenkaan. 1-vuotiaana usein nukutin toisille päikkäreille, jos ekat oli jääneet lyhyiksi, ihan siksi ettei kauhukohtausta yöllä tulisi. Eli ehkä siihen ap voi kiinnittää huomiota ellei jo ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei muutu. Se on vain keino päästä tilanteesta eteenpäin.
Onpa täällä merkillisiä pyhimyksiä, kun eivät ole ikinä kuulleetkaan sellaisesta että pikkulapsivaiheessa voi perheessä olla vähän raskaita aikoja univajeen takia. Voi nääs nääs nääs nääs.
Jos mies lyö seinään eikä ketään ihmistä ja vielä aamulla pyytää anteeksi, niin siitä ei pidä kovin dramaattisia johtopäätöksiä mennä vetämään. Nyt vähän sitä paniikkitilaa järkevämmälle tasolle, mummot.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pitäisi riisua lapselta yöpaita yöllä?
Mihin ikään yöraivarit kuuluu? En ole kuullutkaan moisista, nuorimmaiseni on nyt 11-vuotias....
Meilläkin oli joskus taaperovaiheessa sellaista vähän aikaa, muistaakseni liittyy aivojen kehitykseen. Oli erilaista kuin tavallinen pahojen unien näkeminen, poika oli hetken aikaa ihan muissa maailmoissa ennen kuin tokeni ja rauhoittui. Sen jälkeen ei ole herännyt edes painajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yöraivarit eivät kuuluu mihinkään tiettyyn "ikään".
Mitä mieheesi tulee, niin en eläisi lapsen kanssa moisen kuumakallen kanssa. En myöskään ilman lasta.
No eipä näitä raivareita vauvana ollut ja nyt alkavat olla laantumaan päin mutta kiitos viilauksesta.
Hänellä on yöllisiä paniikkikohtauksia tai pahoja painajaisia. Se ei ole normaalia. Kyse ei ole viilauksesta vaan siitä, että teidän on syytä ottaa tuosta yhteyttä vähintään neuvolaan.
Jos pikkulapsen painajaisunet häiritsevät koko perhettä, normaalit yleensä hoitavat asian muuten kuin keksimällä omasta päästä, että "Tämä on nyt joku vaihe". Lapsi saattaa esimerkiksi oireilla teidän huonoa suhdettanne, sillä lapsi näkee, kuulee ja vaistoaa vanhempien kireät välit.
Tuollainen vaihe on pikkulapsella ihan normaali, kuten myös se että vanhemmilla on väsymystä univajeen takia. On meillä melkoiset maisterit täällä taas neuvomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei muutu. Se on vain keino päästä tilanteesta eteenpäin.
Tässä on nyt nähty viikkojen, kuukausien ja taas vuosien mittaan kaikennäköistä ton miehen suunnalta. ei ole ensimmäisiä nämä raivarit jostain tällaisista syistä. Olen surullinen ja pettynyt, mutta tämä ei suinkaan ole ainoa ongelmamme. Niitä riittää muitakin ja minulla on vain todella tyhjä olo. Aiemminkin riitojen yhteydessä mies on ollut todella kohtuuton minua kohtaan. Hän saattaa haukkua minut ihan lyttyyn hetkessä ja seuraavassa hetkessä taas hyvitellä sanomisiaan ennen kuin se taas toistuu ja hän haukkuu minua asioista joista tietää olevan minulle arkoja paikkoja. Nyt sitten seinään hakkaamiset ja kaikki muu niin alan ratketa liitoksistani. Viimeksi hän paiskoi lahjaksi saamaani läppäriä ja heitti inhottava virne naamallaan "ei oo sun" kun sanoin ettei siihen saa koskea koska se on ainoa työvälineeni tällä hetkellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan ot, mutta kun moni tarttuu tähän. Ap:n lapsella on varmaan yöllisiä kauhukohtauksia. Hän ei ole siis hereillä vaan elää sitä painajaista, ja huutaa siksi. Ei muista aamulla niitä. Silittäminen ja rauhoittelu voi pahentaa sitä, ja jos lapsi itsekseen rauhoittuu niin voi antaa olla niin. Vieressä kannattaa tietysti olla, herätessään lapsi aistii sen (jos herää, yleensä vain rauhoittuu ja jatkaa unta heräämättä).
Omalla lapsellanikin on noita ollut; 1-2-vuotiaana rauhoittui parhaiten niin että olin vieressä hiljaa ja koskematta. Nyt 4-vuotiaana, kun ymmärtää paremmin puhetta, rauhoittuu kun otan todella tiukasti kainaloon ja kerron että on sängyssä nukkumassa, kaikki on hyvin ja äiti on tässä. Eiköhän äiti tiedä että mikä omalle lapselleen on just nyt paras. Meillä on noita kauhukohtauksia tullut aina silloin, jos on nukkunut lyhyet päiväunet tai ei ollenkaan. 1-vuotiaana usein nukutin toisille päikkäreille, jos ekat oli jääneet lyhyiksi, ihan siksi ettei kauhukohtausta yöllä tulisi. Eli ehkä siihen ap voi kiinnittää huomiota ellei jo ole.
Iso kiitos <3 Ap
Alue: Aihe vapaa
Luuletko kaikkien miesten olevan hyvähermoisia? Väkivallan uhka pelottaa.