Lue keskustelun säännöt.
Lomamatka anoppilaan
Kisse
12.03.2023 |
Onko ihan normaalia, että puolisoni käsitys lomamatkasta on viikko hänen vanhemmillaan? Meillä siis aina kaikki lomat näin, koskaan ei käydä missään muualla reissussa, koska puolio haluaa vaan vanhemmilleen. Meillä on myös yksi 4-vuotias lapsi joka toki viihtyy taatalassa, mutta haluaisin tehdä myös ihan omalla perheellä jotain ja vaikka reissata enkä vaan tuijotella lomalla anoppilan keittiötä ja istua niiden parvekkeella kahvilla.
Kommentit (68)
Matkustitteko te ennen lapsia perheenä? Jos ette niin miksi tämä on nyt yllätys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtis. Oma anoppi on jo edesmennyt.
Pyytääkö anoppi vai lähteekö idea miehestäsi?
Onko mies muissakin asioissa pihi?
Miehen idea ja ei ole todellakaan rahasta kiinni että voitaisiin tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä mielestäni kuulosta rentouttavalta lomamatkalta ollenkaan. Käynnit vanhempien luona ovat vierailuja eikä tarkoitus ole, että siellä vietetään kaikki mahdollinen vapaa-aika.
Kannattaa puhua miehen kanssa, että mikään yleinen tapa tämmöinen vapaa-ajan käyttö ei ole. Miehesi ei myöskään voi yksin päättää perheenne vapaa-ajan vietosta.
Meillä oli sama juttu, mutta kun se tapahtui kerran vuodessa 600 km päässä suostuin siihen. Etsin vain muuta tekemistä kuin notkua anoppilan nurkissa. Kävin museoissa ja kaupoissa 50 km päässä, katsomassa ihan mitä tahansa nähtävyyksiä, kesällä kesäteatterissa, tutustuin miehen lapsuudenkavereihin niin että kävimme heidänkin luonaan samalla reissulla.
Heillä oli myös vähän käytetty, mutta mielestäni kaunis vanha hirsimökki järven rannalla.Houkuttelin miehen kunnostamaan sitä kanssani ja lopulta appi halusi sijoittaa siihen lisää tajutessaan, miten arvostin heidän mökkiään. Olimme lopulta lomat mökillä kolmekin viikkoa ja kävimme anoppilassa syömässä tai kahvilla tai auttamassa jossakin,mutta aina mökille yöksi takaisin. Se muuttui ihan hyväksi järjestelyksi kaikkien kesken. (Anoppi oli krooninen rutisija, mutta ohitin ne rutinat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia puheeksi tarvittavan usein.
Esitä asia siten, että ehkei se anoppikaan halua teitä viikoksi sinne kertostaloon passattavaksi ja että kun olette jo aikuisia niin olisi jo aika tehdä omannäköinen elämä.
Sano selkeästi ja riittävän monta kertaa ettet sinä aina halua anoppilaan vaan haluat muualle ja perustele miksi.
Kysy myös samaan hengenvetoon minne muualle miehesi haluaisi lähteä tai missä käydä. Näin johdatat keskustelun pois anoppilasta, annat ymmärtää ettei se ole enää vaihtoehto.
Sitäpaitsi sinä olet 50% teidän perheen päättävistä henkilöistä. Älä tee aina toisen mieliksi asioita, tuo alkaa kohta syödä myös parisuhdetta jos teet aina kuten hän haluaa.
Olen tästä sanonut kerran, niin mies suuttui, sanoi etten ole tervetullut anoppilaan kun en kerran sinne halua. Sanoin että toki haluan, mutta haluan tehdä lomilla muutakin kuin mennä miehen vanhemmille. Teki siitä sit seuraavat reissut ilman mua anoppilaan ja mä tein sit muuta. Nykyään oon taas tervetullut. Nykyään myös reissaan yksin tai kaverin tai siskon kanssa ja mies möllöttää vanhemmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten itse olet ehdottanut ja järjestänyt? Eikö miehelle tosiaan käy, jos kerrot mitä haluat tehdä ja olet jo suunnitellutkin?
Mä olen usein lomilla vanhempieni luona, koska haluan. Ja haluan että saavat olla lapsen kanssa kun välimatkan takia ei muuten voida nähdä usein. Miestäni en ikinä pakota mukaan, hän tulee joskus harvakseltaan.
Mikä estää reissaamisen? Varatessasi matkaa kysyt mieheltäsi tuleeko hän perheensä mukaan vai meneekö vanhemmilleen loman ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs te teette muilla lomaviikoilla? Vuodessa on yleensä lisäksi neljä muuta viikkoa, ehtiihän silloin käydä aika monessa muussa paikassa.
Tää kuulostaa niin tyypilliseltä.
Törmään tähän tilanteeseen jatkuvasti niin omassa kuin ystävienikin elämässä:
- mies ei irrottaudu oikeasti vanhemmista, napanuora ei katkea
- vaikka on muutettu kumppanin kanssa yhteen, ehkä toiseen kaupunkiinkin, niin miehen säännöllinen usein toistuva yhteydenpitö erityisesti äitiin säilyy.
- joku vetää miestä jatkuvasti takaisin sinne kotikonnuille. Esim juuri lomilla ja juhlapyhinä.
- jos tulee ero niin miehet saattaa jopa palata äitin luo takaisin kotiin toisin kuin tytöt.
Tämä varmaan korreloi juuri siihen tutkimukseen että pojat jäävät kotikonnuille tai käyvät lähikaupungissa koulun mutta palaavat kotipaikkakunnalle, tytöt lähtee suurinpiirtein heti kun mahdollista ns maailmalle. Maaseutu tyhjenee nuorista naisista ja jäljelle jää naimattomat peräkammarin pojat jotka ei löydä kumppania.
Eli miehet ovat keskiverrosti paikkasidonnaisempia ja turvallisuushakuisempia kuin naiset tai ainakaan heillä ei ole sellaista muutostarvetta kuin naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan aina tuolla anoppilassa kaikki lomat
No jut tää. Mies haaveilee muutosta takaisin vanhempien paikkakunnalle pieneen itä Siomrn pitäjään
Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa niin tyypilliseltä.
Törmään tähän tilanteeseen jatkuvasti niin omassa kuin ystävienikin elämässä:
- mies ei irrottaudu oikeasti vanhemmista, napanuora ei katkea
- vaikka on muutettu kumppanin kanssa yhteen, ehkä toiseen kaupunkiinkin, niin miehen säännöllinen usein toistuva yhteydenpitö erityisesti äitiin säilyy.
- joku vetää miestä jatkuvasti takaisin sinne kotikonnuille. Esim juuri lomilla ja juhlapyhinä.
- jos tulee ero niin miehet saattaa jopa palata äitin luo takaisin kotiin toisin kuin tytöt.Tämä varmaan korreloi juuri siihen tutkimukseen että pojat jäävät kotikonnuille tai käyvät lähikaupungissa koulun mutta palaavat kotipaikkakunnalle, tytöt lähtee suurinpiirtein heti kun mahdollista ns maailmalle. Maaseutu tyhjenee nuorista naisista ja jäljelle jää naimattomat peräkammarin pojat jotka ei löydä kumppania.
Eli miehet ovat keskiverrosti paikkasidonnaisempia ja turvallisuushakuisempia kuin naiset tai ainakaan heillä ei ole sellaista muutostarvetta kuin naisilla.
Ei pidä paikkaansa, miehet palaavat lapsuuden kotiin, koska siellä palvelu pelaa ja saa olla taas lapsi. Mamma hommaa murua pöytään ja pesee pyykit. Monille ei tule edes mieleen tarjoutua apuun tai maksamaan oman osansa.
Minun anoppini on aina ollut liian kiinni omissa vanhemmissaan ja haluaa nyt sitten saman mallin lapsilleen.
Se lomista jankkaaminen alkaa aina heti kun edellisestä on päässyt.
Anoppi ei kehtaa sanoa, että ei tarttis viikoksi tulla asumaan.
Mun äidin riesana oli aikuiset pojat lapsineen aina sinne äidin kuolemaan saakka. Samana viikonloppuna jopa 5 aikuista miestä passattavana. Kenestäkään ei ollut pikkuremppaan.
Yksi pojista todellakin muutti äidin nurkkiin päälle nelikymppisenä ja roikkui äidin lompakolla.
Mulla mies ja kohta aikuinen poika samanlaisia kotihiiriä, minnekään ei lähdetä kotikylältä vaikka rahaa olisi.
Mies ei suostunut aikoinaan 90 luvulla muuttamaan edes lähikaupunkiin, halusi pysyä kotikylällä, on ollut aina äitinsä tukena ja äitinsä käynyt meillä hoitamassa lapsia kun minä kävin joskus pidennetyn vk lopun jossain.
Lomat oltiin hänen vanhemmillaan, jota vihasin loppujen lopuksi.
Edelleen äitinsä (anoppini) juoksuttaa miestäni mielensä mukaan ja hän menee usein minunkin edelle tärkeysjärjestyksessä.
Poikamme on ihan samanlainen, haluaa olla lomat aina mummolassa tai kotona. Kun väkisin raahaan heidät joskus sukulaisiini muualle niin 1 yön jälkeen alkaa kitinä "lähdetään jo kotiin".
Minä haluaisin nähdä maailmaa enkä aina kuunnella niitä ikä-ihmisten 100x kuultuja samoja höpinöitä.
Happi loppuu....
Meillä täysin sama, sillä erotuksella että anoppila on maamaistalossa ja siellä on kanoja ja lampaita niin lapset viihtyy ja ei tarvitse istua parvekkeella, mutta en voi silti käsittää että käsitys lomasta on että e vietetään omassa lapsuuden kodissa omien vanhempien kanssa. Tykkään siis käydä tuolla landella itsekin mutta että se on ainoa tapa viettää lomaa.