Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on suuttueessaan kauhea
04.02.2019 |
Valtaosan ajasta mies on kunnollinen, fiksu ja mukava mutta ajoittain hän on täysin sietämätön. Toisinaan ne tilanteet liittyvät lapseen tai lapsen hoitoon, joskus erimielisyyksiin muissa jutuissa jotka kuvittelisi voitavan hoitaa ilman hampaiden kiristelyä. Mie son kuitenkin suuttuessaan ihan älyttömän inhottava ja jopa pelottava.
Viime yönä lapsi yski kipeänä ja itkeskeli emmekä kukaan saaneet nukuttua. Siihen päälle lapsella on nyt menossa ikä, että saa yöraivareita ja ne pitkittyvät jos lapseen koskee tai yrittää lohduttaa. Mies sai sitten sen parin tunnin valvoskelun jälkeen päähänsä alkaa umpiväsynyttä lasta riisumaan yöpaidasta. Varoitin häntä, että sen tehtyäsi saat ihan itse huolehtia lapsen nukuttamisesta sen jälkeen. lapsi sai puoliunisena raivarin mikä ei laantunut alkuun millään eli siinä kävi niinnkuin olin varoittanut. Kun muistutin miestä mitä olin hetkeä aiemmin sanonut, niin hän löi nyrkkiään seinään ja käski olla lässyttämättä. Aamulla olin saanut jonkun lepyttelyviestin mutta onko minulla oikeus olla loukkaantunut tuollaisesta käytöksestä? En kauheasti pidä siitä, että minulle omassa kodissani puhutaan noin.
Kommentit (75)
Faith kirjoitti:
"Aamulla olin saanut jonkun lepyttelyviestin mutta onko minulla oikeus olla loukkaantunut tuollaisesta käytöksestä?"
Loukkaantuminen on ihan luonnollista ja tuossa tilanteessa ymmärrettävää. Ei siihen oikeutta tarvita.
Minusta tuo raivostuneena nyrkillä seinään lyöminen kuulostaa pelottavalta. Siitä keskustelisin vakavasti miehen kanssa, ettei raivoamisesta ja senjälkeisestä lepyttelystä tule toistuvaa kuviota.
Pahinta on, että mies ei ensinnäkään ajattele ja sen jälkeen ei usko, kun hän päättää jotain. Sen jälkeen kun kaikki menee päin h..ä hänen sähläämisensä jälkeen, niin minä joudun korjaamaan jäljet. On tässä taustalla paljon muutakin mikä kiukuttaa ja satuttaa, mutta tuo viime öinen riehuminen omien aivopierujen takia ei kauheasti riemastuta. Mietin vain miten saan menemään mitään miehelle perille, koska hän ei suostu keskustelemaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen käytös (siis miehen) mihinkään tule muuttumaan, jollei mies koe sitä itse ongelmaksi ja aktiivisesti hae apua siihen. Tämmöinen oma-aloitteisuus taitaa kuitenkin olla hyvin, hyvin, harvinaista. Harkitse siis vakavasti muuttoa lapsen kanssa. Ero voi myös lisätä väkivallan uhkaa ja vaikeuttaa tilannetta entisestään, mutta ainakaan lapsen tai sinun sinun ei erottuasi enää tarvise pelätä kotona.
Erosin juuri uhkailevasta, tavaroita paiskovasta ja seiniä hakkaavasta miehestä. Käynyt myös minuun käsiksi pari kertaa. Eropäätöksen tehtyäni hän sitten alkoi uhkailemaan itsemurhalla. Onneksi minulla oli asunto työpaikkakunnalla ja nyt odotan, että mies muuttaa pois minun asunnostani kotipaikkakunnalla.
Eniten kiinnostaa nimenomaan se, että voiko mies muuttua pahemmaksi tuosta? Nyt mitä olen hänen kanssaan keskustellut, niin tuntuu että hän enemmän silottelee ja MANIPULOI kuin aidosti tuntuisi ymmärtävän mitä puhun. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Meillä on sen verran pieni asunto, että äänet kuuluvat täällä todella hyvin ja mies itse valitsi jäädä kuuntelemaan ja provosoitumaan kun lapsi ei taikaiskusta lopeta itkemistä ja parane terveeksi. Sitä paitsi olen tässä kuluneiden kuukausien aikana seurannut tuota sen per..lyä viilipyttynä, ja minulla on oikeus omassa kodissani olla suorapuheinen silloin kun se on aiheellista. Mielestäni mennään metsään ja lujaa jos minun pitää raivareitten pelossa olla hiljaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Meillä on sen verran pieni asunto, että äänet kuuluvat täällä todella hyvin ja mies itse valitsi jäädä kuuntelemaan ja provosoitumaan kun lapsi ei taikaiskusta lopeta itkemistä ja parane terveeksi. Sitä paitsi olen tässä kuluneiden kuukausien aikana seurannut tuota sen per..lyä viilipyttynä, ja minulla on oikeus omassa kodissani olla suorapuheinen silloin kun se on aiheellista. Mielestäni mennään metsään ja lujaa jos minun pitää raivareitten pelossa olla hiljaa.
Ap
Ymmärsit väärin. Ei sinun tule olla hiljaa. Sinun pitää vain muuttaa tapasi kommunoida miehesi kanssa. Suurempi vastuu on miehellä, kyllä, mutta myös sinulla on rooli muutoksessa. Tahtooko mies muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Meillä on sen verran pieni asunto, että äänet kuuluvat täällä todella hyvin ja mies itse valitsi jäädä kuuntelemaan ja provosoitumaan kun lapsi ei taikaiskusta lopeta itkemistä ja parane terveeksi. Sitä paitsi olen tässä kuluneiden kuukausien aikana seurannut tuota sen per..lyä viilipyttynä, ja minulla on oikeus omassa kodissani olla suorapuheinen silloin kun se on aiheellista. Mielestäni mennään metsään ja lujaa jos minun pitää raivareitten pelossa olla hiljaa.
Ap
Ymmärsit väärin. Ei sinun tule olla hiljaa. Sinun pitää vain muuttaa tapasi kommunoida miehesi kanssa. Suurempi vastuu on miehellä, kyllä, mutta myös sinulla on rooli muutoksessa. Tahtooko mies muuttua?
Älä nyt jaksa.:D Etkö nyt itse ymmärrä että minulla on oikeus sanoa suoraan kun siltä tuntuu? Mies on nyt pelleillyt sellaisten asioiden kustannuksilla, jotka aiheuttavat sitten riitaa kun hän ensin vähän kokeilee mitä tapahtuu vaikka kuinka ohjaan. Jos sanon, että älä nosta kymmenen litran kattilaa yksin, vaan hän kaataa sen maahan ja olettaa että jään siivoamaan sitä hänen kanssaan, niin onko minulla velvollisuus olla hiljaa? Ei, vaan pikemminkin oikeus purkaa sitä mielipahaa miten hänen temppunsa tuottavat. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen käytös (siis miehen) mihinkään tule muuttumaan, jollei mies koe sitä itse ongelmaksi ja aktiivisesti hae apua siihen. Tämmöinen oma-aloitteisuus taitaa kuitenkin olla hyvin, hyvin, harvinaista. Harkitse siis vakavasti muuttoa lapsen kanssa. Ero voi myös lisätä väkivallan uhkaa ja vaikeuttaa tilannetta entisestään, mutta ainakaan lapsen tai sinun sinun ei erottuasi enää tarvise pelätä kotona.
Erosin juuri uhkailevasta, tavaroita paiskovasta ja seiniä hakkaavasta miehestä. Käynyt myös minuun käsiksi pari kertaa. Eropäätöksen tehtyäni hän sitten alkoi uhkailemaan itsemurhalla. Onneksi minulla oli asunto työpaikkakunnalla ja nyt odotan, että mies muuttaa pois minun asunnostani kotipaikkakunnalla.
Eniten kiinnostaa nimenomaan se, että voiko mies muuttua pahemmaksi tuosta? Nyt mitä olen hänen kanssaan keskustellut, niin tuntuu että hän enemmän silottelee ja MANIPULOI kuin aidosti tuntuisi ymmärtävän mitä puhun. Ap
No ei kukaan tiedä varmasti miten pahaksi mies voi muuttua tai olla muuttumatta. Ne omat päätökset pitää tehdä sen hetkisen tiedon mukaan. Eikö tuossa ole aika paljon: ei kuuntele sinua ja manipuloi sekä käyttäytyy väkivaltaisesti? Lähipiirini mielestä mieheni oli hyvä, kun ei hakannut minua. No, itselleni riitti jo ajatus siitä, että mies voisi vahingoittaa minua tämän henkisen ja taloudellisen väkivallan lisäksi vielä fyysisesti ja jos saisimme lapsia kohtelisi heitä samoin. Meidän suhde kesti aivan liian pitkään ja osittain varmasti sen takia, että olin uupunut ja mies manipuloiva. Tyypillistä anteeksipyyntö-rakkausherutusta pahimpien riitojen jälkeen. Viimeisen vuoden mies on saanut riidellä aivan yksin ja olen kerännyt voimia eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan edelleen. Siis mies saattaa tehdä jotain täysin järjettömiä juttuja enkä ymmärrä millä logiikalla. Aluksi olin hiljaa ja kohtelias, mutta kun sadannen kerran tapahtuu taas jotain mikä olisi täysin vältettävissä niin loppukin kohteliaisuus karisee sen myötä. Enkä sitä paitsi itsekään ollut viime yönä univelkaisena kauhean terässä, joten lopettakaa nyt alkuunsa se miehen hyyssääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nainen käyttäytyy kuten sinä ja saa minut raivon partaalle, vaikka ei ole edes lapsia. Tuollainen "mitäs minä sanoin" kommentti on vaan toisen alentamista.
Eli ongelmasi on se ettet usko järkipuhetta vaan on pakko käydä kokeilemassa mitä tapahtuu? Itsekään en olisi vihainen miehelle ellei hän terrorisoisi noilla aivopieruillaan samalla koko perhettä. Alkuun jaksoin olla hiljaa, nykyään on pakko sanoa että saan jotain rajoja pidettyä meilläkin. Ap
Ei, vaan ongelma on siinä, että tuo ei ole asiallista. En minäkään sano joka väliin tuota, vaikka aihetta olisi, en myöskään kerro että olen jossain asioissa parempi kuin toinen. En kerro että sinä et osaa, vaan ehdotan kuinka minä asian tekisin. Nämä ovat ihan normaaleja käytöstapoja. Erotkaa hyvät ihmiset jos aivopieruista tarvii toista alkaa vielä alentamaan. Usko tai älä, niin kohta itket kun mies ei osallistu eikä tee. Uskotko sinä järkipuhetta ja ihmistä jolla on tästä kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Meillä on sen verran pieni asunto, että äänet kuuluvat täällä todella hyvin ja mies itse valitsi jäädä kuuntelemaan ja provosoitumaan kun lapsi ei taikaiskusta lopeta itkemistä ja parane terveeksi. Sitä paitsi olen tässä kuluneiden kuukausien aikana seurannut tuota sen per..lyä viilipyttynä, ja minulla on oikeus omassa kodissani olla suorapuheinen silloin kun se on aiheellista. Mielestäni mennään metsään ja lujaa jos minun pitää raivareitten pelossa olla hiljaa.
Ap
Ymmärsit väärin. Ei sinun tule olla hiljaa. Sinun pitää vain muuttaa tapasi kommunoida miehesi kanssa. Suurempi vastuu on miehellä, kyllä, mutta myös sinulla on rooli muutoksessa. Tahtooko mies muuttua?
Älä nyt jaksa.:D Etkö nyt itse ymmärrä että minulla on oikeus sanoa suoraan kun siltä tuntuu? Mies on nyt pelleillyt sellaisten asioiden kustannuksilla, jotka aiheuttavat sitten riitaa kun hän ensin vähän kokeilee mitä tapahtuu vaikka kuinka ohjaan. Jos sanon, että älä nosta kymmenen litran kattilaa yksin, vaan hän kaataa sen maahan ja olettaa että jään siivoamaan sitä hänen kanssaan, niin onko minulla velvollisuus olla hiljaa? Ei, vaan pikemminkin oikeus purkaa sitä mielipahaa miten hänen temppunsa tuottavat. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Ap
:) Kyllä sinulla on oikeus ja kyllä sinun pitääkin se kertoa. Mutta se miten ilmaiset asian vaikuttaa.
On eri asia sanoa "Kato nyt mitä mä sanoin! Nyt saat kyllä ihan itse siivota sotkusi" kuin
"Minua suututtaa ja turhauttaa kun minusta tuntuu, että sinä et kuuntele neuvojani. Voisimmeko tehdä asialle jotakin? Minusta ei ole kiva motkottaa sinulle näistä asioista, se ei varmasti tunnu kivalta sinustakaan."
Nyt sinne googleen ja äkkiä tai lakkaa vetämästä johtopäätöksiä! En vastaa enää viesteihin jotka eivät käsittele mieheni ja minun suhdetta. Ap[/quote]
Onpa kreisiä!! Sä kysyt, ja sulle neuvotaan, ja nyt sitten ei enää viestit kelpaa. Mä alan ymmärtämään sun miestä aika hyvin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, että miksi teidän kummankin piti valvoa? Oletteko molemmat työelämässä? Silloin se valvoo, joka jää lasta hoitamaan seuraavana päivänä kotiin. Toinen voi nukkua korvatulpat korvissa toisessa huoneessa ja ottaa sitten vetovastuun töistä tullessaan.
Ja se muistuttaminen oli turhaa. Vaikka ymmärrän kyllä, että sinuakin väsyneenä ärsytti miehen tapa toimia. Mutta onhan se nyt ärsyttävää kääntää veistä toisen haavassa, että mitäs läksit kikkeliskokkelis.
MUTTA mies teki väärin käyttäessään henkistä väkivaltaa (sillä sitä tuo oli) ja kertomastasi päätellen tämä on hänellä tavallinen tapa toimia. Eli taidatte nyt tarvita parisuhteeseenne uuden tavan toimia vastaavissa ristiriitatilanteissa. Se vaatii tietoista toimintaa ja halua muuttua. Muuttumiseen täytyy kummankin osallistua ja olla toiselle tukena.
Meillä on sen verran pieni asunto, että äänet kuuluvat täällä todella hyvin ja mies itse valitsi jäädä kuuntelemaan ja provosoitumaan kun lapsi ei taikaiskusta lopeta itkemistä ja parane terveeksi. Sitä paitsi olen tässä kuluneiden kuukausien aikana seurannut tuota sen per..lyä viilipyttynä, ja minulla on oikeus omassa kodissani olla suorapuheinen silloin kun se on aiheellista. Mielestäni mennään metsään ja lujaa jos minun pitää raivareitten pelossa olla hiljaa.
Ap
Ymmärsit väärin. Ei sinun tule olla hiljaa. Sinun pitää vain muuttaa tapasi kommunoida miehesi kanssa. Suurempi vastuu on miehellä, kyllä, mutta myös sinulla on rooli muutoksessa. Tahtooko mies muuttua?
Älä nyt jaksa.:D Etkö nyt itse ymmärrä että minulla on oikeus sanoa suoraan kun siltä tuntuu? Mies on nyt pelleillyt sellaisten asioiden kustannuksilla, jotka aiheuttavat sitten riitaa kun hän ensin vähän kokeilee mitä tapahtuu vaikka kuinka ohjaan. Jos sanon, että älä nosta kymmenen litran kattilaa yksin, vaan hän kaataa sen maahan ja olettaa että jään siivoamaan sitä hänen kanssaan, niin onko minulla velvollisuus olla hiljaa? Ei, vaan pikemminkin oikeus purkaa sitä mielipahaa miten hänen temppunsa tuottavat. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Ap
:) Kyllä sinulla on oikeus ja kyllä sinun pitääkin se kertoa. Mutta se miten ilmaiset asian vaikuttaa.
On eri asia sanoa "Kato nyt mitä mä sanoin! Nyt saat kyllä ihan itse siivota sotkusi" kuin
"Minua suututtaa ja turhauttaa kun minusta tuntuu, että sinä et kuuntele neuvojani. Voisimmeko tehdä asialle jotakin? Minusta ei ole kiva motkottaa sinulle näistä asioista, se ei varmasti tunnu kivalta sinustakaan."
Niin ja ihan vilpittömästi sinulle näitä neuvoja annan sillä oletuksella, että teiltä löytyy tahtoa saada suhteenne toimimaan. Lapselle ei ole hyvä kasvaa ympäristössä, jossa vanhemmat käyvät jatkuvaa valtataistelua. Siksi nyt teidän kannattaa istua alas miettimään mitä olette valmiita suhteenne eteen tekemään. Et voi kuitenkaan lähteä liikkeelle sillä asenteella, että vain miehellä on aihetta muutokseen tai että sinä et voisi käytökselläsi vaikuttaa muutoksen onnistumiseen.
[/quote]Tässä on nyt nähty viikkojen, kuukausien ja taas vuosien mittaan kaikennäköistä ton miehen suunnalta. ei ole ensimmäisiä nämä raivarit jostain tällaisista syistä. Olen surullinen ja pettynyt, mutta tämä ei suinkaan ole ainoa ongelmamme. Niitä riittää muitakin ja minulla on vain todella tyhjä olo. Aiemminkin riitojen yhteydessä mies on ollut todella kohtuuton minua kohtaan. Hän saattaa haukkua minut ihan lyttyyn hetkessä ja seuraavassa hetkessä taas hyvitellä sanomisiaan ennen kuin se taas toistuu ja hän haukkuu minua asioista joista tietää olevan minulle arkoja paikkoja. Nyt sitten seinään hakkaamiset ja kaikki muu niin alan ratketa liitoksistani. Viimeksi hän paiskoi lahjaksi saamaani läppäriä ja heitti inhottava virne naamallaan "ei oo sun" kun sanoin ettei siihen saa koskea koska se on ainoa työvälineeni tällä hetkellä. Ap [/quote]
No nyt kun kerrot tilanteesta lisää ja selvisi että miehesi käyttäytyy tuolla tavalla niin kyllä sinun minusta kannattaisi olla huolissaan. Pelkkä nyrkin isku seinään ei kuulostanut kovinkaan pahalta mutta tuo läppäri homma ja tuo pilkkaaminen ja haukkuminen ja "hallitseminen" väkivallan pelolla ja tavaroiden hajoittamisen pelolla kuulostaa jo tosi huolestuttavalta. En voi sinulle sanoa mitä sinun pitää tehdä mutta itselleni nuo on asioita joiden takia eroaisin.
Olen aikaisemmin seurustellut miehen kanssa joka riidan aikana saattoi napata milloin minkäkin minun tavaran ja rikkoa sen. Aluksi harmittomia halpoja pieniä juttuja mutta kokoajan enemmän minulle tärekämpiä juttuja. Lopulta suhteemme loppui siihen kun tuli nyrkillä reiteen. Pelkään pahoin ettei tuo ainakaan helpota. Ainakaan ilman terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Joo, eri asia jos puoliso riehuu koko ajan. Aina vain kaikki ei mene kuin Strömsössä, koska ihmisiä me kaikki olemme.
Niin, et jos on pelottava ja lyö nyrkillä seinään vaan kerran yössä/viikossa/vuodessa (kuinka usein?), niin sitten se on ok?
Ap onko nyt niin että sinun toimintatapojasi ei saa edes anonyymisti kritisoida?
Mikä ihmeen ikään kuuluva yöraivari?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Joo, eri asia jos puoliso riehuu koko ajan. Aina vain kaikki ei mene kuin Strömsössä, koska ihmisiä me kaikki olemme.
Niin, et jos on pelottava ja lyö nyrkillä seinään vaan kerran yössä/viikossa/vuodessa (kuinka usein?), niin sitten se on ok?
Tidän monta äitiä jotka ovat läpsäisseet lastansa kerran ja he ovat hoitaneet muut asiat mallikkaasti. Ovatko he huonoja äitejä? Mies ei nimittäin ole läpsäissytkään lasta. Minulla on puukko taskussa koko työpäivän ja vapaalla moottorisaha on usein käden ulottuvilla, mitä minulle pitäisi tehdä? Kun ap tässä ei arvosta miestään ja hänen tekemistään laisinkaan ja alentaa häntä tilaisuuden tulle, niin missä kulkee henkisenväkivallan raja, sekin on rikos.
Sisällä kuohuu enemmänkin vapauttamatonta energiaa, jos pitää nyrkillä seinään paiskata. Tiedän, sillä olen itsekin niin kerran tai parin kerran tehnyt (teini-ikäisenä).
Kyllä siitä voi vielä oppia hallitsemaan sitä kuohuntaa, mutta on kyllä hälyttävää jos hän oikeasti keskellä yötä iskee nyrkillä seinään kovaa. Ties vaikka voi joskus kohdistua sinuunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että pyysi anteeksi. Ihan ymmärrettävää että miehelläkin hermot menee, jos ei sa nukutuksi ja lapsi vaan kiukuttelee. Inhimillistä minusta. Mutta jos miehesi käytös pelottaa, niin keskustelkaa kunnolla asiasta. Itse en eropapereita kirjoittaisi siitä, että mies väsyneenä ja turhautuneena iskee nyrkillä kerran seinään.
Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei muutu. Se on vain keino päästä tilanteesta eteenpäin.
Tässä on nyt nähty viikkojen, kuukausien ja taas vuosien mittaan kaikennäköistä ton miehen suunnalta. ei ole ensimmäisiä nämä raivarit jostain tällaisista syistä. Olen surullinen ja pettynyt, mutta tämä ei suinkaan ole ainoa ongelmamme. Niitä riittää muitakin ja minulla on vain todella tyhjä olo. Aiemminkin riitojen yhteydessä mies on ollut todella kohtuuton minua kohtaan. Hän saattaa haukkua minut ihan lyttyyn hetkessä ja seuraavassa hetkessä taas hyvitellä sanomisiaan ennen kuin se taas toistuu ja hän haukkuu minua asioista joista tietää olevan minulle arkoja paikkoja. Nyt sitten seinään hakkaamiset ja kaikki muu niin alan ratketa liitoksistani. Viimeksi hän paiskoi lahjaksi saamaani läppäriä ja heitti inhottava virne naamallaan "ei oo sun" kun sanoin ettei siihen saa koskea koska se on ainoa työvälineeni tällä hetkellä. Ap
Ahdistaa jo pelkkä lukeminen. Miksi haluat olla hänen kanssaan?
Alue: Aihe vapaa
Ei tuollainen käytös (siis miehen) mihinkään tule muuttumaan, jollei mies koe sitä itse ongelmaksi ja aktiivisesti hae apua siihen. Tämmöinen oma-aloitteisuus taitaa kuitenkin olla hyvin, hyvin, harvinaista. Harkitse siis vakavasti muuttoa lapsen kanssa. Ero voi myös lisätä väkivallan uhkaa ja vaikeuttaa tilannetta entisestään, mutta ainakaan lapsen tai sinun sinun ei erottuasi enää tarvise pelätä kotona.
Erosin juuri uhkailevasta, tavaroita paiskovasta ja seiniä hakkaavasta miehestä. Käynyt myös minuun käsiksi pari kertaa. Eropäätöksen tehtyäni hän sitten alkoi uhkailemaan itsemurhalla. Onneksi minulla oli asunto työpaikkakunnalla ja nyt odotan, että mies muuttaa pois minun asunnostani kotipaikkakunnalla.