Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävästä tuli AHDISTAVA lapsiasiantuntija ja supermammuäiti kun lisääntyi - en jaksa!
03.02.2019 |
Ollaan tunnettu muutamia vuosia ja tyypissä oli muutenkin vähän sitä vikaa, että on neuvomassa kaikkia ja kaikkea kysymättä ja saanut sitten joitakin kaikkoamaankin elämästään.
Olen itse lapseton, mutta ystävillä ja perheellä on pieniä lapsia, ja perhe-elämä on omalla tavallaan "kuulunut" elämääni aikaisemminkin. Eikä siskojen tai ystävien kanssa ole koskaan ollut tällaista kun he ovat saaneet lapsia.
No, nykyään ahdistaa jo viikon ennen vierailua. Me ei tehdä muuta kuin puhuta lapsista. Koko ajan. Ja koska olen kohtelias ja tykkään kuitenkin pallotella ajatuksia, niin puhun. Mutta auta armias, jos sanon jotain "väärin"! Hirveä luento ja vihjailu siitä, kuinka lapseto ei vaan voi tietää ja kuinka hän on jutellut niin monen lapsellisen kanssa kuinka ihan nolottaa ne jutut ja neuvot mitä on lapsettomana äideille sanonut. "Sitä aina lapsettomana luulee".
Apua. En lapsettomana "luule" mitään, en edes ajattele lapsia tai kasvatusta paitsi silloin kun joku väen väkisin vängällä haluaa siitä keskustella. Voisin toki vaan hymistellä 4 tuntia putkeen mutta en osaa enkä muista, ja monesti sitä vaan heittää jotain ilmaan keskustelun vuoksi, ja sitten oletkin maailman tyhmin ihminen.
Eilen toisen kaverin kanssa oltiin kahvilla, lapset oli pöydässä ja lähettiin ulos. Sitten sen mies tuli töistä kotiin ja otti lapset. Me jatkettiin elokuviin. Saman ikäinen nainen, saman ikäiset lapset. Ei mitään tissimaitositä, sormiruoka tätä, lapsettomat näin *kasuaalisti kaivan tissin naamaasi edessä ja kysyn mielipiteitäsi imetyksestä ja suutun kun niitä annat* hommaa.
Mä koen että mulle on aseteltu joku "sinä haluat lapsia ja luulet kaikenlaista äitiydestä mutta etpä tiedäkään katsopa minua lällällää" -rooli jota en alkuunkaan ymmärrä.
Kommentit (13)
Toi on vähän sama ku rakentais taloa, kutsuis vieraat kylään ja puhuis vaan siitä talosta. Sitten ku joku joka ei oo rakentanut taloa kommentoi jotain niin kiukustuu ja ajattelee että "Nuo mitään tiedä!" Ja kulkee ympäriinsä omassa fantasiassaan, jossa kaikki vieraat VARMASTI haluavat myös rakentaa talon ja kuinka itse on nyt niiiiiiiiiiiiiiiin ihailtu :D Vieraat laskee minuutteja milloin pääsee pois ja isäntä alkaa hakata nauloja (imetysvertaus) ja aattelee kuinka vieraat varmasti kokee että saispa itekin.
Kun normaalit talonrakentajat vie pihakatokseen suojaan ja ymmärtää, että muita ei yleensä oman elämän projektit kauheasti nappaile, ja jos nappailee niin hommaa sellaisen itse.
Ehkä nää superäidit on niitä joille on ollut tosi vaikeaa saada mies ja joille normaali perhe-elämä on iso saavutus? Ei-minkään näköisiä rikkinäisistä perheistä? Ehkä silloin voi kuvitella, että muutkin fiilistelee ihan perusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noille ihmisille lapsettomien neuvot on huonoja koska niillä ei ole lapsia ja toisten vanhempien neuvot huonoja kun ne toiset vanhemmat on huonoja.
Jostain syystä siitä neuvojasta löytyy aina vika, oli niin tai näin. Tietty ihmistyyppi.
Minä en jaksaisi tuommoista kauaa katella. Minulla on lapsia mutta aina kun tapasin ystäviä (ja etenkin lapsettomia ystäviä) lasten ollessa pieniä, halusin nimenomaan puhua kaikesta MUUSTA kuin lapsista, kotona ihan tarpeeksi sitä laatua. Muiden mammaystävien kanssa tuli toki puhuttua lapsista mutta silloinkin olisin puhunut mieluusti myös muusta ja siksi kokoontumiset olivat välillä tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksaisi tuommoista kauaa katella. Minulla on lapsia mutta aina kun tapasin ystäviä (ja etenkin lapsettomia ystäviä) lasten ollessa pieniä, halusin nimenomaan puhua kaikesta MUUSTA kuin lapsista, kotona ihan tarpeeksi sitä laatua. Muiden mammaystävien kanssa tuli toki puhuttua lapsista mutta silloinkin olisin puhunut mieluusti myös muusta ja siksi kokoontumiset olivat välillä tylsiä.
Tää on helpottavaa kuulla. Olen vältellyt nyt häntä aika paljon ja tuntenut huonoa omaatuntoa. Ei kai näitä asioita voi päin naamaakaan sanoa.
Jospa hän on itse lapsettomana ollut armoton lapsihaaveilija ja kuvitellut ja haaveillut kaikenlaista - ja nyt luulee että muut on samanlaisia kuin hän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Audimiehet on kuitenkin kaikkein ärsyttävimpiä, heidän ei tarvia ees puhua vaan päristelevät joka paikkaan sillä ihan vaan veetuillaksensa, varmaan korttelin pääsäs olevaan kauppaankin täyytyy autolla mennä.
Ollaanpa nyt kuulolla siihenkin suuntaan, että joskus on pakko muuttua superäidiksi. Joskus se lasten isi ei jaksa ”ottaa vastuuta” ja viedä kekaroita jonnekin ”pois”. Eli hauku vähän sen miestäkin.... Hänen miehensä ei auta asiaa. Ystävä ei välttämättä pääse mihinkään yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auts... Mä en kestäisi edes äiti-ystävänä tätä lajia....
Mun lapsettomasta siskostani tuli lapsiasiantuntija kun minä sain lapsia.
Paasaa, luennoi, sekaantuu ja pällistelee. Juoruaa selän takana. Selittää kaikille kaiken minun lapsistani. Suurin osa kuviteltua.
Raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kun olisin itse kirjoittanut aloituksen. No minä opin nopeasti että rajoitin tuon kaverin kanssa vierailut ja jossain vaiheessa kun hän puhui minusta p*skaa selkäni takaa päätin laittaa kaiken yhteyden häneen ihan minimiin. Enää ei olla tekemisissä, hänestä tuli minulle liian rasittava yksilö.
Supermammat vaan on rasittavia.
Mää luin juuri tota palstaa missä moitittiin sodan jälkeen syntyneitä vanhempia että ne ei ole kasvattaneet eikä välittäneet lapsistaan vaan hoidattaneet ne muilla jne, kauheeta uhoomista, ja nyt sitten täällä valitetaan että on supermammoja jotka on rasittavia, kun ne on kiinnostuneita lapsistaan. Miten se nyt sitten oikeen menee, kun ne nykyset isoäidit on kuulemma kauheen itsekkäitä kun ei hoitaneet lapsiaan vaan kävi vaan töissä ja nykyäidit on sitten päinvastoin, niin kumpi nyt sitten on hyvä ja kummat ne niitä itsekkäitä on?
Eikös sen pitäis olla hyvä asia et mamma on lapsestaan kiinnostunut ja hoitaa sitä antaumuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin suoraan päin naamaa että jos ei muita puheenaiheita ole niin emme sitten tästä lähtien enää tapaakaan.
Alue: Aihe vapaa
Se on sille iso asia ja luulee että on muillekin. Mutta rehellisesti, kenelle muka toisen ihmisen lisääntyminen on kovin ihmeellinen asia yleensä? Iloa se tietenkin tuo ja on onnellinen muiden puolesta, mutta ketä se nyt herranjumala kiinnostaa millään syvällisellä tasolla, mitä joku lapsineen tekee?