Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen aloittaa suhteen varattuun mieheen?
03.02.2019 |
Ainakin yksi on suurperheen äiti, itsekin varattu. Silti toisten miehiä ei pysty jättämään rauhaan. Keskustelee miesten kansa miesten parisuhteista, pohtii vaimojen mielenterveyttä ja tukee eroamaan. Toivottavasti ei osu kohdallesi!
Kommentit (846)
Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni sai toisen lapsensa ja oli 1v1kk:n ja vauvan, 2vko:a kanssa kaupungilla (Etelä-Karjala).
Vastaan tuli nainen joka myös työnteli lastenvaunuja. Lapsi oli serkkuni miehelle.
Oliko siis serkkuni syypää tilanteeseen, ettei "antanut" miehelleen tarpeeksi?
Mies itki ja aneli päästä perheensä luo.
Ei onnistunut.
Koitti kituuttaa uuden hoitonsa kanssa, mutta ei onnannut sekään.
Senpituinen se lovestory.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kyllä hetkauttaisi, vaikka mies on varattu. Mieshän se on joka on lupauksia tehnyt ja valoja vannonut se on siis hänen ja tuon toisen naisen välinen asia. Itse en ole luvannut kenellekään mitään enkä sitoutunut. Miksi aina yritetään syyllistää naisia?
Sinä vastaat omasta käytöksestäsi. Jos olet tietoinen, että seurustelet varatun miehen kanssa, niini kyllä se jotain sinusta ja persoonastasi kertoo, jos jatkat suhdetta. Eikä mitään hyvää. Normaali-ihminen haluaa seurustella kunniallisen ja rehellisen ihmisen eikä kenen tahansa Häntä-Heikin tai -Hannan kanssa.
Mitäs se siitä miehestä kertoo? Ehkä sovimmekin toisillemme loistavasti?
Vierailija kirjoitti:
Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.
Toivottavasti joudut joskus itse pettämisen kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.
Toivottavasti joudut joskus itse pettämisen kohteeksi.
Ihmistä ei voi omistaa. Jos mies haluaisi olla jonkun toisen kanssa, niin sen ei tarvitsisi pettää. Uskon avoimiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan varattua.
Ei tulisi mieleenkään yrittää "vietellä" tätä miestä, ja (jos onnistuisi) mahdollisesti tuhota myös kumppanin ja lasten elämä.
Toisaalta, kuten pari muutakin sanoi, riippuu vähän mikä lasketaan pettämikseksi... Onko lounaalla/kahvilla käyminen pettämistä? Välillä keskustelut venyy tuntien mittaisiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysät naiset, jotka eivät vapaata saa.
Taustalla heillä usein persoonallisuushäiriö.Tosin on se mieskin vätys joka tuollaisiin lankeaa.
Lyhytaikaista "onnea" ja elämä pilalla kaikilta, eniten kärsivät lapset.Eikä nuo löysämoraaliset mitään vaimoainesta ole. Kun eivät oikeasti kelpaa, pysyvät ikuisina kakkosina. Jos tulee lapsi, jäävät yh:ksi. Onhan niitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Vanhoina varmasti hyvinkin katkeria nuo pettäjät.
Nämä upeat miehet etsivät vaimomatskua olevan naisen, jota sitten pettävät kakkoslaatua olevan naisen kanssa. Kuka tässä yhtälössä mielestäsi on katkera?
Omasta mielestäni jokainen, mahdolliset lapset mukaanlukien, tuohon soppaan joutunut on syystäkin katkera tai vihainen.Mitä tästä opimme? Suomalaisten ei kannata avioitua saatikka lisääntyä. Tulee vaan turhaan kuspäitä mukuloita yhteiskunnan elätettäviksi.
Eiköhä eroja ja kuspäit mukuloit oo Suomes jo enemmän ku tarpeeks. Joka päivä joku julkunmulkku ilmottaa "shokkierostaan" ja kakkonen on valmiiks katottuna.
Juu juu. Ne on näitä yllätyseroja joissa on ollut kutu päällä uuden kanssa jo pitkään. Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanattomaksi vetää kyllä tämän keskustelun lukeminen. Ihmisten itsekkyys on näköjään rajatonta. Minäminäminä. Minun tunteet, minun oikeudet. Muista viis. Pää pois sieltä omasta perseestä, kyllä aikuinen vastuullinen ja itseään sekä muita arvostava ihminen katsoo asioita vähän laajemmin kuin omasta vinkkelistään. Kun meidän jokaisen toiminnalla on kuitenkin vaikutuksia myös toisiin ihmisiin, niin luulisi olevan itsestäänselvää, että omien mielihalujen mukaan nyt ei vaan aina voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen, ihana, lämmin, älykäs, tunteva, symppis, ei kukaan voi sanoa etukäkeen, että "en minä". Ei kukaan voi olla vastuussa koko maailmasta. Jokainen elää omaa elämäänsä. Varattuun sekaantujaa syytetään tuhoajaksi. Voihan hän olla pelastajakin.
Yhden loppu, on toisen alku.
Ensimmäisen kiven heittäjiä täällä on useita. Elämästä mitään oppimattomia houkkia.
Maailman voi nähdä mustavalkoisena tai värikkäänä. Valinnan tekee jokainen kohdallaan.Mistäköhän kummasta sinä tiedät, kuka on elämässä oppinut ja mitä? Itse olen kokenut sen, että pettämisellä ja valehtelulla on minua vahingoitettu pysyvästi. Olen myös nähnyt lähipiirissäni sen tuhon, mitä pettämisellä voi saada aikaan. Tämän puolen kokeneena ja nähneenä en todellakaan voisi kuvitella osallistuvani moiseen toimintaan enkä tunne juurikaan sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät oikeutenaan osallistua toisen ihmisen satuttamiseen vain koska mä voin ja koska mä rakastan.
Et kumminkaan ole mitään oppinut. Olet pelkästään katkeroitunut. Ei kukaan ole vastuussa sinun tunteistasi. Olet ne itse kutonut omassa päässäsi.
Niin kaikki muutkin, erosta katkeroituneet ressukat.
Suurin osa eronneista ei kuitenkaan laillasi katkeroidu ja ryhdy ylituomareiksi. Vaan jatkavat elämäänsä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta.Jos sinua itseäsi petettäisiin, niin todellako ajattelisit, että mitäs pienistä, paskaaks tässä?
Ohis
On minut petetty ja jätetty. Ei se herkulta maistunut. Päinvastoin. Ei ketään voi omistaa, vaikka haluaisikin. Ihan itse valitsin tieni siitä eteen päin. Ja tavan tallata. Katkeroituminen ja syyttely olisi vahingoittanut minua itseäni. Onnekseni löysin erittäin hyvän puolison (hyvä oli entinenkin), jonka kanssa olemme viihtyneet yhdessä.
Joten kokemuksesta minä puhun!
Eikä pelota petetyksi tuleminen, jos niin kävisi, niin tiedän siitäkin selviäväni jotenkin. Vapaaehtoisiahan nämä liitot ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen, ihana, lämmin, älykäs, tunteva, symppis, ei kukaan voi sanoa etukäkeen, että "en minä". Ei kukaan voi olla vastuussa koko maailmasta. Jokainen elää omaa elämäänsä. Varattuun sekaantujaa syytetään tuhoajaksi. Voihan hän olla pelastajakin.
Yhden loppu, on toisen alku.
Ensimmäisen kiven heittäjiä täällä on useita. Elämästä mitään oppimattomia houkkia.
Maailman voi nähdä mustavalkoisena tai värikkäänä. Valinnan tekee jokainen kohdallaan.Mistäköhän kummasta sinä tiedät, kuka on elämässä oppinut ja mitä? Itse olen kokenut sen, että pettämisellä ja valehtelulla on minua vahingoitettu pysyvästi. Olen myös nähnyt lähipiirissäni sen tuhon, mitä pettämisellä voi saada aikaan. Tämän puolen kokeneena ja nähneenä en todellakaan voisi kuvitella osallistuvani moiseen toimintaan enkä tunne juurikaan sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät oikeutenaan osallistua toisen ihmisen satuttamiseen vain koska mä voin ja koska mä rakastan.
Et kumminkaan ole mitään oppinut. Olet pelkästään katkeroitunut. Ei kukaan ole vastuussa sinun tunteistasi. Olet ne itse kutonut omassa päässäsi.
Niin kaikki muutkin, erosta katkeroituneet ressukat.
Suurin osa eronneista ei kuitenkaan laillasi katkeroidu ja ryhdy ylituomareiksi. Vaan jatkavat elämäänsä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta.Jos sinua itseäsi petettäisiin, niin todellako ajattelisit, että mitäs pienistä, paskaaks tässä?
OhisOn minut petetty ja jätetty. Ei se herkulta maistunut. Päinvastoin. Ei ketään voi omistaa, vaikka haluaisikin. Ihan itse valitsin tieni siitä eteen päin. Ja tavan tallata. Katkeroituminen ja syyttely olisi vahingoittanut minua itseäni. Onnekseni löysin erittäin hyvän puolison (hyvä oli entinenkin), jonka kanssa olemme viihtyneet yhdessä.
Joten kokemuksesta minä puhun!
Eikä pelota petetyksi tuleminen, jos niin kävisi, niin tiedän siitäkin selviäväni jotenkin. Vapaaehtoisiahan nämä liitot ovat!
Ei tässä ole millään lailla nyt kyse kenenkään omistamisesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen, ihana, lämmin, älykäs, tunteva, symppis, ei kukaan voi sanoa etukäkeen, että "en minä". Ei kukaan voi olla vastuussa koko maailmasta. Jokainen elää omaa elämäänsä. Varattuun sekaantujaa syytetään tuhoajaksi. Voihan hän olla pelastajakin.
Yhden loppu, on toisen alku.
Ensimmäisen kiven heittäjiä täällä on useita. Elämästä mitään oppimattomia houkkia.
Maailman voi nähdä mustavalkoisena tai värikkäänä. Valinnan tekee jokainen kohdallaan.Mistäköhän kummasta sinä tiedät, kuka on elämässä oppinut ja mitä? Itse olen kokenut sen, että pettämisellä ja valehtelulla on minua vahingoitettu pysyvästi. Olen myös nähnyt lähipiirissäni sen tuhon, mitä pettämisellä voi saada aikaan. Tämän puolen kokeneena ja nähneenä en todellakaan voisi kuvitella osallistuvani moiseen toimintaan enkä tunne juurikaan sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät oikeutenaan osallistua toisen ihmisen satuttamiseen vain koska mä voin ja koska mä rakastan.
Et kumminkaan ole mitään oppinut. Olet pelkästään katkeroitunut. Ei kukaan ole vastuussa sinun tunteistasi. Olet ne itse kutonut omassa päässäsi.
Niin kaikki muutkin, erosta katkeroituneet ressukat.
Suurin osa eronneista ei kuitenkaan laillasi katkeroidu ja ryhdy ylituomareiksi. Vaan jatkavat elämäänsä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta.Jos sinua itseäsi petettäisiin, niin todellako ajattelisit, että mitäs pienistä, paskaaks tässä?
OhisOn minut petetty ja jätetty. Ei se herkulta maistunut. Päinvastoin. Ei ketään voi omistaa, vaikka haluaisikin. Ihan itse valitsin tieni siitä eteen päin. Ja tavan tallata. Katkeroituminen ja syyttely olisi vahingoittanut minua itseäni. Onnekseni löysin erittäin hyvän puolison (hyvä oli entinenkin), jonka kanssa olemme viihtyneet yhdessä.
Joten kokemuksesta minä puhun!
Eikä pelota petetyksi tuleminen, jos niin kävisi, niin tiedän siitäkin selviäväni jotenkin. Vapaaehtoisiahan nämä liitot ovat!
Vastaa kysymykseen: Selviäisitkö / selvisitkö pettämisestä vain olankohautuksella?
Ja lisäkysymys: Pitäisitkö miehesi toimintaa moisessa tilanteessa oikeana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kyllä petettykin voisi mennä itseensä. Jos kotona on vaimo, joka ei juuri tee muuta kuin valittaa ja nalkuttaa ja pyytää rahaa, eikä suostu seksiinkään kuin eräänlaisena armolahjana, niin ei se kyllä kumma ole, jos mies löytää lohtua muualta. Ei ole peilin vika jos naama on vino.
Vierailija kirjoitti:
Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.
Totta. Voiko ihmisestä edes tehdä oikeasti tällaista "varausta"? Voiko toista ihmistä omistaa ja omia kokonaan itselleen? Mielestäni ei.
Ihan samaan tapaan kuin lapseni ovat omiani, mutta käytännössä he ovat minulla vain lainassa jonkun ajan. He ovat myös minun mieheni lapsia, isovanhempiensa lapsenlapsia, ystäviensä ystäviä, opettajien oppilaita jne. En voi määrittää heidän omistamista mitenkään ihan siinä missä en voi määrittää myöskään mieheni omistamista. Hänellä on minusta riippumaton oma elämä, johon minä en kuulu oikeastaan millään tavoin. En omista ikinä miestäni, mutta me voimme sopia keskenämme pelisäännöt, joiden puitteissa tulisi elää ja olla niin, että se on toiselle reilua.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein kyllä petettykin voisi mennä itseensä. Jos kotona on vaimo, joka ei juuri tee muuta kuin valittaa ja nalkuttaa ja pyytää rahaa, eikä suostu seksiinkään kuin eräänlaisena armolahjana, niin ei se kyllä kumma ole, jos mies löytää lohtua muualta. Ei ole peilin vika jos naama on vino.
Olen täsmälleen samaa mieltä ja tuota peiliin katsomisjuttua tulen käyttämään itsekin, kun sopiva paikka tulee! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen, ihana, lämmin, älykäs, tunteva, symppis, ei kukaan voi sanoa etukäkeen, että "en minä". Ei kukaan voi olla vastuussa koko maailmasta. Jokainen elää omaa elämäänsä. Varattuun sekaantujaa syytetään tuhoajaksi. Voihan hän olla pelastajakin.
Yhden loppu, on toisen alku.
Ensimmäisen kiven heittäjiä täällä on useita. Elämästä mitään oppimattomia houkkia.
Maailman voi nähdä mustavalkoisena tai värikkäänä. Valinnan tekee jokainen kohdallaan.Mistäköhän kummasta sinä tiedät, kuka on elämässä oppinut ja mitä? Itse olen kokenut sen, että pettämisellä ja valehtelulla on minua vahingoitettu pysyvästi. Olen myös nähnyt lähipiirissäni sen tuhon, mitä pettämisellä voi saada aikaan. Tämän puolen kokeneena ja nähneenä en todellakaan voisi kuvitella osallistuvani moiseen toimintaan enkä tunne juurikaan sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät oikeutenaan osallistua toisen ihmisen satuttamiseen vain koska mä voin ja koska mä rakastan.
Et kumminkaan ole mitään oppinut. Olet pelkästään katkeroitunut. Ei kukaan ole vastuussa sinun tunteistasi. Olet ne itse kutonut omassa päässäsi.
Niin kaikki muutkin, erosta katkeroituneet ressukat.
Suurin osa eronneista ei kuitenkaan laillasi katkeroidu ja ryhdy ylituomareiksi. Vaan jatkavat elämäänsä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta.Jos sinua itseäsi petettäisiin, niin todellako ajattelisit, että mitäs pienistä, paskaaks tässä?
OhisOn minut petetty ja jätetty. Ei se herkulta maistunut. Päinvastoin. Ei ketään voi omistaa, vaikka haluaisikin. Ihan itse valitsin tieni siitä eteen päin. Ja tavan tallata. Katkeroituminen ja syyttely olisi vahingoittanut minua itseäni. Onnekseni löysin erittäin hyvän puolison (hyvä oli entinenkin), jonka kanssa olemme viihtyneet yhdessä.
Joten kokemuksesta minä puhun!
Eikä pelota petetyksi tuleminen, jos niin kävisi, niin tiedän siitäkin selviäväni jotenkin. Vapaaehtoisiahan nämä liitot ovat!Vastaa kysymykseen: Selviäisitkö / selvisitkö pettämisestä vain olankohautuksella?
Ja lisäkysymys: Pitäisitkö miehesi toimintaa moisessa tilanteessa oikeana?
Minua on petetty. Tuntuuhan se kamalalta, mutta en ole antanut sen määritellä loppuelämääni. Olen vahva nainen ja seison omilla jaloillani, jos nykyinen mieheni pettäisi se tarkoittaisi minulle että suhteemme on ohi. Yksinkertaisesti. Koen, että jos toisella on tarvetta hakea jotain muuta, en ole silloin miehelleni se oikea.
En ymmärrä uhriutujia..kyllä tässä elämässä aika paljon pahempia asioita tapahtuu kuin joku pettäminen ja eroaminen.
Vierailija kirjoitti:
Usein kyllä petettykin voisi mennä itseensä. Jos kotona on vaimo, joka ei juuri tee muuta kuin valittaa ja nalkuttaa ja pyytää rahaa, eikä suostu seksiinkään kuin eräänlaisena armolahjana, niin ei se kyllä kumma ole, jos mies löytää lohtua muualta. Ei ole peilin vika jos naama on vino.
Tämähän on se yleisin tarina, millä pettäjät toimintaansa perustelevat. Kun puoliso valittaa ja kiukuttelee eikä anna. Vaikka totuus voi oikeasti olla hyvin kaukana tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.
Totta. Voiko ihmisestä edes tehdä oikeasti tällaista "varausta"? Voiko toista ihmistä omistaa ja omia kokonaan itselleen? Mielestäni ei.
Ihan samaan tapaan kuin lapseni ovat omiani, mutta käytännössä he ovat minulla vain lainassa jonkun ajan. He ovat myös minun mieheni lapsia, isovanhempiensa lapsenlapsia, ystäviensä ystäviä, opettajien oppilaita jne. En voi määrittää heidän omistamista mitenkään ihan siinä missä en voi määrittää myöskään mieheni omistamista. Hänellä on minusta riippumaton oma elämä, johon minä en kuulu oikeastaan millään tavoin. En omista ikinä miestäni, mutta me voimme sopia keskenämme pelisäännöt, joiden puitteissa tulisi elää ja olla niin, että se on toiselle reilua.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta.
Totta. Ei me täällä omisteta ketään. Suhteessa oleminen on vapaaehtoista eikä se, että on alkanut joskus jonkun kanssa parisuhteeseen tarkoita sitä, että se ihminen on jotenkin sinulle polttomerkitty loppuelämän ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen, ihana, lämmin, älykäs, tunteva, symppis, ei kukaan voi sanoa etukäkeen, että "en minä". Ei kukaan voi olla vastuussa koko maailmasta. Jokainen elää omaa elämäänsä. Varattuun sekaantujaa syytetään tuhoajaksi. Voihan hän olla pelastajakin.
Yhden loppu, on toisen alku.
Ensimmäisen kiven heittäjiä täällä on useita. Elämästä mitään oppimattomia houkkia.
Maailman voi nähdä mustavalkoisena tai värikkäänä. Valinnan tekee jokainen kohdallaan.Mistäköhän kummasta sinä tiedät, kuka on elämässä oppinut ja mitä? Itse olen kokenut sen, että pettämisellä ja valehtelulla on minua vahingoitettu pysyvästi. Olen myös nähnyt lähipiirissäni sen tuhon, mitä pettämisellä voi saada aikaan. Tämän puolen kokeneena ja nähneenä en todellakaan voisi kuvitella osallistuvani moiseen toimintaan enkä tunne juurikaan sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät oikeutenaan osallistua toisen ihmisen satuttamiseen vain koska mä voin ja koska mä rakastan.
Et kumminkaan ole mitään oppinut. Olet pelkästään katkeroitunut. Ei kukaan ole vastuussa sinun tunteistasi. Olet ne itse kutonut omassa päässäsi.
Niin kaikki muutkin, erosta katkeroituneet ressukat.
Suurin osa eronneista ei kuitenkaan laillasi katkeroidu ja ryhdy ylituomareiksi. Vaan jatkavat elämäänsä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta.Jos sinua itseäsi petettäisiin, niin todellako ajattelisit, että mitäs pienistä, paskaaks tässä?
OhisOn minut petetty ja jätetty. Ei se herkulta maistunut. Päinvastoin. Ei ketään voi omistaa, vaikka haluaisikin. Ihan itse valitsin tieni siitä eteen päin. Ja tavan tallata. Katkeroituminen ja syyttely olisi vahingoittanut minua itseäni. Onnekseni löysin erittäin hyvän puolison (hyvä oli entinenkin), jonka kanssa olemme viihtyneet yhdessä.
Joten kokemuksesta minä puhun!
Eikä pelota petetyksi tuleminen, jos niin kävisi, niin tiedän siitäkin selviäväni jotenkin. Vapaaehtoisiahan nämä liitot ovat!Vastaa kysymykseen: Selviäisitkö / selvisitkö pettämisestä vain olankohautuksella?
Ja lisäkysymys: Pitäisitkö miehesi toimintaa moisessa tilanteessa oikeana?Minua on petetty. Tuntuuhan se kamalalta, mutta en ole antanut sen määritellä loppuelämääni. Olen vahva nainen ja seison omilla jaloillani, jos nykyinen mieheni pettäisi se tarkoittaisi minulle että suhteemme on ohi. Yksinkertaisesti. Koen, että jos toisella on tarvetta hakea jotain muuta, en ole silloin miehelleni se oikea.
En ymmärrä uhriutujia..kyllä tässä elämässä aika paljon pahempia asioita tapahtuu kuin joku pettäminen ja eroaminen.
Eli et osaa vastata kysymyksiin. Taisivat olla liian vaikeita. Kuka sinä olet määrittelemään, mikä on kenellekin vastoinkäyminen ja miten suuri sellainen? Minä en ymmärrä kaltaisiasi muiden tunteiden vähättelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyllä petettykin voisi mennä itseensä. Jos kotona on vaimo, joka ei juuri tee muuta kuin valittaa ja nalkuttaa ja pyytää rahaa, eikä suostu seksiinkään kuin eräänlaisena armolahjana, niin ei se kyllä kumma ole, jos mies löytää lohtua muualta. Ei ole peilin vika jos naama on vino.
Tämähän on se yleisin tarina, millä pettäjät toimintaansa perustelevat. Kun puoliso valittaa ja kiukuttelee eikä anna. Vaikka totuus voi oikeasti olla hyvin kaukana tästä.
Kuulostat hyvin katkeralta ihmiseltä.
Sinä vastaat omasta käytöksestäsi. Jos olet tietoinen, että seurustelet varatun miehen kanssa, niini kyllä se jotain sinusta ja persoonastasi kertoo, jos jatkat suhdetta. Eikä mitään hyvää. Normaali-ihminen haluaa seurustella kunniallisen ja rehellisen ihmisen eikä kenen tahansa Häntä-Heikin tai -Hannan kanssa.