Vauvan sukupuoli pettymys

No mut sukupuolineutraalius. Pojallekin voi ostaa nykypäivänä prinsessakamaa

Parhaalle ystävälle kävi samoin. Mutta se ei kestänyt pitkää ja ajatus pojasta rupesi tuntumaan paremmalle raskauden edetessä :) sulle voi käydä samoin. Itselläni vasta rakenne ultra parin viikon päästä, ja voi olla että jos onkin eri sukupuoli kuin itse ajattelin niin varmasti pieni pettymys mutta ohi menevä :) älä huoli, kyllä se poika varmasti on yhtä ihana!

No laita prinssisisustus. 

Kamalaa mutta myös koettua. Mä pelkään tehdä toisen lapsen, jos se onkin samaa sukupuolta ku eka. En vaan halua muuta kuin sen toisen sukupuolen. Ekassa tuli itku salaa yksin mutta kyllä siihen sitten ilolla tietysti alkoi suhtautua. Ihana lapsi tuli. Mutta taustalla tunne että vasta se toinen sukupuoli on lopullinen onnen täyttymys sitten. Tai sitten olen mieluummin tällä yhdellä lapsella.

Olisikin joku keino päästä eroon näistä tunteista.

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Oletko tehnyt lapsen siksi että saat prinsessasisustuksen, vai MIKÄ tässä on ongelma?

Ei tullut nyt sitä prinsessaa voi voi

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Sinä olet pettymys.

Ap, pojilla saa tyttäriä, sanotaan. Jos siis ovat heteroita.

Ihme odotukset teillä on sukupuoleen liittyen. Mulla on kaksi lasta, jotka ovat samaa sukupuolta. Ei ole nyt tässä väliä kumpaa, mutta nyt kun ns kaksi samaa sorttia, niin huomaa, että miten erilaisia voivatkin olla. Ei se sukupuoli ole tae mistään. Tyttö ei aina ole se sievä kiltti prinsessa, eikä poika jalkapallosta kiinnostunut pikkuviikari. Synnytyksessä saa lapsen ja hänestä tulee omanlaisensa. Olkaa kiitollisia, kun saatte elävän ja kenties jopa terveen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Pojat ovat samalla lailla yksilöitä kuin tytöt. Jos saisit tytön, on mahdollista ettei hän kuitenkaan istuisi siihen muottiin, jonka olet päässäsi hänelle suunnitellut ja siitä kiinni pitäminen tekisi teidät molemmat onnettomiksi.

Toki yhteiskunnassamme pojan rooli on monessa suhteessa rajatumpi kuin tytön. Mutta ei yhteiskunnan mukaan ole pakko mennä. Ei sinun tarvitsisi miettiä, mitä pojat kasvottomana massana haluavat ja mistä tykkäävät, ainostaan sitä, mitä sinun lapsesi haluaa ja mistä hän tykkää. Oli hän poika tai tyttö.

Niin, jos miettii tota että ei osaa muka olla poikien kanssa....

Hei, vanhempanahan sitä kasvaa sen lapsen mukana kaikkiin juttuihin, ei tarvii osata ollakkaan. Ja eihän sitä voi etukäteen tietää mistä jutuista se oma lapsi pitää.

Mulla on kolme tyttöö ja yksi poika.

Kolmas tyttö oli vasta oikeen prissessa tyyppiä, toiset ei niin välittäneet mekoista ym jutuista. Eli vaikka saisit tytön niin se ei tarkota sitä että hän aina tykkäis käyttää mekkoja ym tyttömäistä.

Poikien maailma on mullekkin vieras mutta innolla odotan mitä kaikkee siihen kuuluu kunhan kasvaa.

Vieläkö elää näin sitkeässä puhkikuluneet sukupuolistereotypiat? Tyttöjen kanssa leikitään prinsessajuttuja ja ne puetaan vaaleanpunaisiin pitsiunelmiin. Poikien kanssa ei osata olla, koska ei "ymmärretä niiden maailmaa". Mitäpä jos vain kohtaisit lapsesi yksilönä ja omana persoonanaan etkä liittäisi häneen turhanpäiväisiä olettamuksia sukupuolen perusteella.

Jos raskaus on jo niin pitkällä että abortti ei ole mahdollista, kannattaa harkita myös lapsen antamista adoptoitavaksi. Kyllä naisella pitäisi olla oikeus päättää kumman sukupuolisen lapsen haluaa oman kehonsa sisällä kasvavan.

Kyllä se varmasti helpottaa.

Koita luoda suhde vauvaasi keksimällä nimi/nimivaihtoehtoja, ostamalla leluja ja vaatteita ym. Mikä tärkeintä: huomioi hänet silittelemällä vatsaasi&puhumalla sekä tutustumalla hänen rytmiinsä.

Onhan sitä pojillekin kivoja juttuja. Minä tykkäisin ostella autoja ja supersankaritavaraa, näin stereotypisesti. Yhtälailla voit koristaa hänen huoneensa myös prinssityylillä.

Et suinkaan ole ainut, joka tuntee pettymystä vauvan sukupuoleen. Täällä palstallakin on monia sellaisia, joilla pettymys on jatkunut pidempäänkin. On vain oivallettava, että miten hölmöä on tuntea pettymystä jotain niin siunattua kohtaan. Hän on lahja teille, sellaisena kuin on. :)

Tuo tunne menee ohi kun tutustut suloiseen pienokaiseesi. Minulla oli jonkun aikaa samat tuntemukset toisen pojan jälkeen. Olisin halunnut tytön. Mutta kun lapset ovat jokaiset omia persooniaan, sukupuoli ikään kuin häviää ajattelusta. Jokainen on omanlaisenaan mahtava. Tutustu tyyppiin ja sinun tehtävä on tehdä maailmasta hieman parempi hänelle.

Äitinä voit itse pukeutua vaaleanpunaiseen ja sisustaa kotia pinkillä, korostaa omaa naisellisuutta, ei sitä lapsen kautta tarvitse tehdä. Tyttökin voi olla vaikka kuinka rasavilli ja poikamainen. Mutta siis, tuo tunne menee ohi ajan mittaan ja joskus vielä kadut/häpeät että olet ajatellut näin. Et voisi ajatellakaan että olisit saanut jokun muun kuin juuri tämän lapsen. Joskus voi kirpaista kun näet äidin kolmen tytön kanssa röyhelöineen, mutta ihastele avoimesti ja jos suvussa ystävillä on tyttöjä, tee heidän kanssaan ”tyttöjen juttuja” ja ostele hörhelöitä.

Nauti omasta pojasta, poikien jutut on kerrassaan upeita myös, esim isompana lätkän/futiksen kautta tulee uudenlainen elämä kenttien laidalla, se on hienoa, kuin toinen perhe parhaimmillaan. Pojat <3

Ps. Seuraa facessa ”Poikien äidit”

Minulle pojat oli helpompia koska itse en ole leikkinyt nukeilla enkä piittaa meikkaamisesta jne.

No tuli se tyttökin sitten joukon jatkoksi. Ja pelotti miten selviän. No meikkaamisen opettamisen olen ajatellut siirtää lapsen serkun hommaksi. Vielä ei onneksi ole kiinnostanut tyttöä joka nyt 10v. Hyvin on tultu toimeen tytönkin kanssa.

Meillä niin paljon sairastamista lasten kanssa että nykyään tuntuu murheet sukupuolesta vitsiltä. Heräsin just 4 tunnin unien jälkeen kun olen pitänyt melkein koko yön sylissäni 13 vuotiasta jolla sairaskohtaus. Olo kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi näin kurjia öitä ei ole enää joka vuosinaan mutta neljä vuotta niitä oli tauotta.

Alkuperäiselle vinkkinä vaikka lapsen sukupuoli olisi se toivomasi niin elämä voi olla hyvin paljon erilaista lapsen kanssa kuin odotit. Yksi tai useampi rankka sairaus lapselle ja elämäsi pyörii vuosia tai koko loppuelämän niiden sanelemina ehdoin. Ja ne ehdot on paljon rankempia mitä sukupuoli asettaa.

Tsemppiä ja toivottavasti osaat kuitenkin nauttia ajatuksesta vauvasta ja päästät irti omista tarkoista kuvitelmista ja otat vastaan ilolla sen mitä tulee. Tulevaisuutta ei kannata suunnitella tarkasti kovin pitkälle kun kuitenkin saattaa tulla mutkia matkaan.

Terveyttä vaalitaan, ei sukupuolta! Sitä kannattaa toivoa, että synnytys menee hyvin ja lapsi pääsee ulos terveenä ja turvallisesti!! Asenteesi tulee muuttumaan ja olet onnellinen juuri siitä lapsesta jonka saat. Toi vaikuttaa siltä, että on jotain raskausajan kompleksia.

Sukupuoli ei ole tärkeämpäää kuin se, että se lapsi on terve.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoli ei ole tärkeämpäää kuin se, että se lapsi on terve.

Mutta jos haluaa tytön, miksi pitäisi tyytyä poikaan ja kärsiä huonosta äiti-lapsi -suhteesta seuraavat 20 vuotta. Ei kiitos ainakin minulle.