Mikähän siinä oli että kun hiukseni vähänkin kasvoivat ulos poikatukasta niin äidilleni
iski hirveä hätä että ne pitää käydä lyhentämässä tai yrittää laittaa ponnarille? Hiukset ei saaneet olla yhtään vapaana vaikka ponnarin sai juuri ja juuri tehtyä.
Kommentit (68)
Minun äitini halusi että minulla oli lapsena pitkä tukka. Joten se sitten oli pitkä. Se oli hyväkuntoinen. Sit hoidettiin. Äiti hieroi siihen öljyjä ja kampasi ja harjasi, letitti ja kiharsi. Jälkeenpäin olen ajatellut että hän piti tärkeämpänä tukkaani kuin sitä mitä oli tukan alla. Äidillä oli itsellään aina ollut lapsena lyhyen hiukset oma äitinsä päätöksestä. Nykyään, yli kahdeksankymppisenä hänellä on pitkähkö valkoinen vähän kihara tukka.
Minusta kasvoi lyhyttukkainen aikuinen. Inhoan hiusten vääntelyä ja kääntelyä enkä käsittele hiuksiani ikinä. Luottokampaajalla käyn joka kuudes viikko ja se hiusten koskettelu riittää mulle. Leikkauksen mallia on vähän aina vaihdeltu, tällä hetkellä mulla sivusiili toisella puolella ja myös niska on siili.
Omat tytöt saivat valita miten pitävät hiuksensa. Yhdellä heistä tosin oli niin kihara hiuslaatu, että sitä oli pakko aina välillä lyhentää jopa tosi lyhyeksi, koska takkujen selvittely olisi sattunut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla suomalaisilla on ohuet harvat kainalokarvaiset hiukset. Ne ovat tosi rumat pitkinä. Minulla on sellaiset.
Jos naisen pitkät hiukset näyttäisivät samanlaiselta kuin Anssi Kelan hiukset, eikö olisi kauniimpaa jos ne olisi lyhyet?
Siltä ne monella näyttävät. Muistan mummon ja hänen ohuet hiuksensa tiukalla nutturalla. Kerran sitten hän tuli kaupunkiin ja äiti vei mummin kampaajalle. Tukka leikattiin lyhyeksi, siihen laitettiin "pehmennys". Mummi ei enää näyttänytkään vanhalta, kun vielä ostettiin uusi ulsteri ja kävelykengät.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä nyt tapahtuisi jos kampaamoon raahattaisiin lapsi joka itkee ja huutaa että haluaa pitkät hiukset
Huh, taitaa olla suuri onni, että vanhempani eivät välittäneet tuon taivaallista hiuksistani. Aina sai olla sellaiset kuin halusin. Ja nyt kohta nelikymppisenä kukaan ei vieläkään ole sanonut, että pitäisi leikata pitkät ja paksut hiukset pois.
Naisten hiukset on suosittu kontrolloinnin aihe, myös muualla maailmassa. Jotain tiukassa istuvaa vanhoillista pelkoa, että hiuksilla vietellään miehiä...
Ohut tukka on kyllä paremman näköinen lyhyenä. Ja paksukin kuten Dianalla. Hän puhkesi kukkaan, kun leikkautti tukkansa lyhyeksi.
Vanhemmilla naisilla taas pitkä tukka tekee heistä sottaisen näköisiä, jos se ei ole nostettu ylös.
Vierailija kirjoitti:
Ohut tukka on kyllä paremman näköinen lyhyenä. Ja paksukin kuten Dianalla. Hän puhkesi kukkaan, kun leikkautti tukkansa lyhyeksi.
Vanhemmilla naisilla taas pitkä tukka tekee heistä sottaisen näköisiä, jos se ei ole nostettu ylös.
Ei ole sinun asia kontrolloida muiden ulkonäköä.
Oma äitini halusi, että minulla olisi pitkät hiukset. Lukioon asti olikin, kolme karvaa ristissä, mutta ai että miten ihanaa kun ovat pitkät!
Lopulta marssin itse kampaajalle, nyt jo 20 vuoden ajan pixie-tukka eri variaatioilla. Ekan kerran äiti jopa itki niiden pitkien haituvien perään ja edelleen hän jaksaa kysellä, että etkös nyt kuitenkin kasvattaisi taas... No en.
Omien lasteni kohdalla yritän väistää tämän ansan. Niin kauan kuin ne karvat päässä ovat puhtaat ja hoidetut, saavat päättää mallin ja pituuden ihan itse. Sama pätee vaatteisiin ja muuhun tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohut tukka on kyllä paremman näköinen lyhyenä. Ja paksukin kuten Dianalla. Hän puhkesi kukkaan, kun leikkautti tukkansa lyhyeksi.
Vanhemmilla naisilla taas pitkä tukka tekee heistä sottaisen näköisiä, jos se ei ole nostettu ylös.Ei ole sinun asia kontrolloida muiden ulkonäköä.
Oikeassahan kirjoittaja on siinä, että jos on vähän hiuksia kuten monella suomalaisella on, niin paremmalta ne näyttävät muotoon leikattuna kuin pitkänä.
Vierailija kirjoitti:
Ohut tukka on kyllä paremman näköinen lyhyenä. Ja paksukin kuten Dianalla. Hän puhkesi kukkaan, kun leikkautti tukkansa lyhyeksi.
Vanhemmilla naisilla taas pitkä tukka tekee heistä sottaisen näköisiä, jos se ei ole nostettu ylös.
Tämä kyllä asemoi hyvin tarkkaan, että olet Dianan ikäluokkaa, jolle ”päätä pitkin” menevät hiukset ovat suurin kauhistus, mitä voi olla. Ja mikäs siinä, sen kuin pidät sitä pallokampaustasi, mutta anna muillekin vapaus pitää hiuksia sellaisina kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohut tukka on kyllä paremman näköinen lyhyenä. Ja paksukin kuten Dianalla. Hän puhkesi kukkaan, kun leikkautti tukkansa lyhyeksi.
Vanhemmilla naisilla taas pitkä tukka tekee heistä sottaisen näköisiä, jos se ei ole nostettu ylös.Ei ole sinun asia kontrolloida muiden ulkonäköä.
Oikeassahan kirjoittaja on siinä, että jos on vähän hiuksia kuten monella suomalaisella on, niin paremmalta ne näyttävät muotoon leikattuna kuin pitkänä.
Se on sinun ja hänen mielipide, jota ei pitäisi esittää yleisenä faktana. Se, että sinun mielestä tietynlaiset hiukset ovat sinun silmää miellyttäviä on ookoo, mutta ei pidä erehtyä kuvittelemaan, että sinun sattumanvarainen makumieltymys olisi meidän muiden makumieltymys tai että sinun pitäisi kysymättä mielipidettäsi muille jaella ikään kuin käskynä. Kenenkään ei tarvitse sinun silmää miellyttää, älä odota sitä keneltäkään.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Äitini on syntynyt 1954 ja häneltä oli puoliväkisin leikattu hiukset lyhyeksi jossain vaiheessa ja hän on ikänsä ollut siitä katkera vaikka kuvassa näyttää mun mielestä oikein nätiltä. Sen jälkeen hän on pitänyt aina vähintään puolipitkiä hiuksia. Hänellä on erittäin paksut hiukset ja kuusikymppisenä oli vuosia todella pitkät hiukset.
Minullakin on äidiltä perityt paksut, lasimaiset hiukset, kun ne on pitkät niitä ei voi pitää edes kiinni, päänahka kipeytyy heti aivan järkyttävä kipu, kihara ei pysy vaikka minkälaisen permanentin tai kärvennyksen tekee, eli ne vaan roikkuu sinä pään ympärillä, erittäin tylsää. Joten minä olen pitänyt suht lyhyenä hiukseni lapsuuden jälkeen, kerran kasvatin nuorena aikuisena pitkät mutta kyllä niihin meni hermo.
Minä olen syntynyt 70-luvulla jolloin pitkät hippihiukset oli muotia, eli kyllä ne 50-luvulla syntyneet on siitä pitkästä aina tykänneet. 80-luvulle mentäessä tuli niitä kampauksia joissa kiharrettiin kasvojen ympäriltä hiukset taaksepäin, sekin oli oudon näköistä. Sitten mun nuoruudessa 80-luvun puolivälin jälkeen oli sekä pitkiä että lyhyitä, pääasia että oli kunnon kiharat, värjäykset ja ohuthiuksiset tupeerasi ja laittoi lakkaa niin paljon että saivat hiukset pöyhkeiksi, se oli vastaisku 70-luvun vanhanaikaiselle hippimeiningille.
Kiinnostava keskustelunavaus! Minulla on täsmälleen sama kokemus. En saanut kasvattaa pitkää tukkaa, vaikka olisin kyllä huolehtinut pesemisestä ja kampaamisesta itse. Olen aina tykännyt laittaa hiuksia ja olen muutenkin tyyliltäni tyttömäinen tai nyt aikuisena naisellinen. En tiedä, oliko tyttömäisyys äitini mielestä jotenkin häpeällinen asia vai oliko kyse kasvatusperiaatteesta, mutta tässä hiusasiassa äiti oli ehdoton. Samaan aikaan äiti kuitenkin ihaili ystävieni kauniita hiuksia.
Olen pitänyt koko aikuisikäni pitkää tukkaa ja saan töissä paljon kehuja kampaustaidoistani. Osaan siis tehdä kauniita kampauksia nopeasti, enkä koe hiustenlaittoa työlääksi. Äiti ja isoäiti jatkavat edelleen hiustenleikkauspainostustaan. He suorastaan loukkaantuivat, kun en lapsen saatuanikaan leikannut lyhyttä tukkaa.
Tästä videosta näkee kuinka äärettömän tylsää hiusmuoti on ollut 80-luvun jälkeen. Pitkät hiukset. Ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä videosta näkee kuinka äärettömän tylsää hiusmuoti on ollut 80-luvun jälkeen. Pitkät hiukset. Ei mitään muuta.
Sori tuohon tuli jostain syystä väärä video. Piti olla tämä:
Mun vuonna -33 syntynyt äitini oli samanlainen. Aina piti olla lyhyet hiukset kun ne oli 'siistit' ja 'pois silmiltä'. Vieläkin kiukuttaa kun mulle pakolla leikkautettiin niitä kammottavia -70-luvun super rumia lyhyita malleja (juuri niitä missä lyhyt takatukka) vaikka väänsin itkua kampaamotuolissa kun täysin tylsistynyt ja tyhjäilmeinen kampaaja leikkasi kaikessa rauhassa pitkät kutrini kammottavaan nyrhäkemalliin vaikka kyyneeleet valui poskiani pitkin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä videosta näkee kuinka äärettömän tylsää hiusmuoti on ollut 80-luvun jälkeen. Pitkät hiukset. Ei mitään muuta.
No miksi siinä pitäisi jotain muoteja noudattakaan? Minulla on ollut viimeiset 30 vuotta samanlaiset hiukset eli pitkät, kerran vuodessa leikatut, paksut ja taipuisat. Välillä on muotia ja välillä ei, kyllä vaatteista ja silmälaseista saa tarpeeksi hupia vanhoja kuva katsellessa, vaikkei hiukset muutu.
Minulle sopii mainiosti, jos joku haluaa käyttää hiuksia itseilmaisun välineenä, laittaa rastat, irokeesin, värjätä parin kuukauden välein tai tupeerata palloksi. Minulle hiukset on vain hiukset. 40-50-luvuilla syntyneitä naisia hiukseni ovat kyllä ärsyttäneet aina.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on ainakin kateellinen todella paksusta hyväkuntoisests pitkästä tukastani. Hokee aina että kyllä se oli niin hieno se oikein lyhyt polkkatukka mikä sinulla silloin joskus oli.
Mä ihmettelen näitä kateusäitejä, että onko ne äidit kateellisia oikeasti, vai tuntuuko teistä vaan siltä?
Kysyn tätä siksi, kun itselläni on jo parikymppinen tyttölapsi, ja olen aina aina aina ihaillut hänen paksua kiharaa kuontaloaan, koska itselläni on ohut ja haituvainen hiuslaatu. Jo pikkutyttönä, kun hän nukkui kainalossani, niin pyörittelin hiuskiehkuroitansa sormeni ympärille. En voi käsittää miten mahtava kiharapilvi hänellä on, ja ottaisin todellakin heti itselleni samanlaisen, hiukset ovatkin periytyneet isänsä puolelta. Tyttäreni ITSE pitää hiuksensa lyhyehkönä, noin olkapäille, ja ohentaa niitä, ja kiroaa kun hiusket ei tahdo kuivua millään. Jos minulla olisi hänen hiuksensa, niin pitäisin niitä niin pitkänä kuin mahdollista, ja aina auki! <3
Ja tuosta kateudesta vielä, että olen aina ollut hyvilläni, kun olen huomannut lapsen kasvaessa että hän ei olekaan perinyt minulta sitä tätä tai tuota, sellaisia piirteitä joista itse en itsessäni niin välitä. Lapseni sai mm. pitkät pianistin sormet, eikä minun nakkejani :D Nekin ovat aivan ihanat. Lisäksi lapsella on hyvin kaunis nenä, eikä onneksi minun sukuni naisten nenää, joka on mallia peruna.
En siis voi mitenkään ymmärtää että joku voi olla lapselle kateellinen, sillä eikö sen jälkikasvun pitäisikin olla paranneltu versio itsestä?
Täällä olikin joskus hyvä pitkä keskustelu 50-luvulla syntyneistä äideistä. En usko, että äitini halusi pitää hiukseni lyhyinä kateussyistä vaan taustalla oli joku seksikielteisyys. Oma äitini ei nyt sentään ole ollut tuollainen, mutta olen ollut tekemisissä muiden rajattomien naisten kanssa, joiden mielestä varsinkin paksu, luonnonkihara ja kyllä, joskus sotkuinenkin tukka on ”seksitukka”, jolla yritetään säälittävästi vietellä miehiä. Mahdollinen seksuaalinen ahdistelukin on omaa vikaa ja yli 30-vuotiaan on noloa ja epätoivoista pitää hiuksia auki. Äidille ja naimisissaolevalle ne ovat täysin sopimattomat.
Useissa kulttuureissa naisten hiuksia ja niiden näkymistä kontrolloidaan tarkasti. Kontrolloijia ovat usein vanhemmat naiset. Olen jopa miettinyt fanaattisimpien kohdalla ympärileikkauskulttuuria, naisen on vain pakko leikata hiuksensa vähintään tietyn ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä olikin joskus hyvä pitkä keskustelu 50-luvulla syntyneistä äideistä. En usko, että äitini halusi pitää hiukseni lyhyinä kateussyistä vaan taustalla oli joku seksikielteisyys. Oma äitini ei nyt sentään ole ollut tuollainen, mutta olen ollut tekemisissä muiden rajattomien naisten kanssa, joiden mielestä varsinkin paksu, luonnonkihara ja kyllä, joskus sotkuinenkin tukka on ”seksitukka”, jolla yritetään säälittävästi vietellä miehiä. Mahdollinen seksuaalinen ahdistelukin on omaa vikaa ja yli 30-vuotiaan on noloa ja epätoivoista pitää hiuksia auki. Äidille ja naimisissaolevalle ne ovat täysin sopimattomat.
Useissa kulttuureissa naisten hiuksia ja niiden näkymistä kontrolloidaan tarkasti. Kontrolloijia ovat usein vanhemmat naiset. Olen jopa miettinyt fanaattisimpien kohdalla ympärileikkauskulttuuria, naisen on vain pakko leikata hiuksensa vähintään tietyn ikäisenä.
Milloin täällä on ollut keskustelu 1950-lukulaisista? Suurista ikäluokista oli kyllä, mutta suuret syntyivät heti sodan jälkeiseen ruokasäännöstely-Suomeen 1940-luvulla. 1950-luvun lapset ovat kyllä ihan eri juttu.
Ehkä se on joku sama kammo miksi wt-nimiin ei haluta sotkeutua. Ehkä jollain ikäluokalla on vain tietyntyyppisillä ihmisillä ollut pitkä tukka.