Onko puolisosi ykkösvalintasi?
Rehellisesti nyt vain. Onko nykyinen puolisonne ykkösvalintanne, vai tyydyittekö vain?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies vaimoni ei ollut minkään mittapuun mukaan ykkösvalinta, tiesin jo silloin. Mutta hän tuli sopivaan saumaan kun oli aika "rauhoittua" ja perustaa perhe. Lisäksi kauppaan kuuluneet muut asiat nosti hänet sen riman yli että lähdin siihen diiliin mukaan. Mutta todennäköisesti hän ei ole minulle ns. "eläkevaimo".
Saako kysyä että mitä muuta kauppaan kuului? Perintömetsiä?
Sain talon edullisemmin.
Mikäs mikkihiiri sä olet? Oletko mies vai marjanpoimija? Kunnon mies rakentaa talon itse tai jos ei osaa, maksaa talon rakentamisesta perheelleen. Toivottavasti teitte avioehdon tai vaimosi vanhemmilla on puolison poissulkeva testamentti. Helvetin pummi.
Olen mies, eikä ole avioehtoja tai poissulkevia testamentteja. Ja olen rakentanut useammankin talon itse. Tämän kyseisen vain satuin ostamaan sopivilla kauppaehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Ensimmäinen oli liian köyhä, hänet olisin muuten ottanut. Toinen oli varakas, en pitänyt ulkonäöstä, mutta halusin helpon elämän. Joten valitsin ruman miehen ja taloudellisesti turvatun elämän.
No se oli järkiteko..
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hnahi kirjoitti:
Tämä nykyinen on paljon parempi kuin ikinä olisin kuvitellut voivani saada, vaikkei minulla aikaisemminkaan nuorena huonosti naisrintamalla mennyt. Nyt vain olen onnellisempi 20 vuoden jälkeen kuin edellisen avovaimon kanssa muutaman.
Mene muualle valkoritaroimaan.
Unohda sinä naiset. Omaksi ja naisten parhaaksi.
Olen Suomalainen mies, joten en voinut valikoida. Nykyinen puolisoni on parempi kuin edelliset, vaikka on vähän wt. Ja kyllä hän on minulle tärkeä, ja rakastan häntä kovasti.
No ei hän varsinaisesti ollut. Ykkösvaihtoehtoa koitin piirittää puolisen vuotta, sitten luovutin että ei tarkoittaa ei. Nykyinen puoliso on kuitenkin vuosien jälkeen noussut ykköseksi. Tiedän myös mikä tämä aikaisempi ykkönen on nykyään naisia. Sanotaanko nyt näin, että lykky kävi. Arvot ja ulkonäkö ei vähempää voisi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Olen mies, joten valinan varaa ei ollut. Nykyinen puoliso oli selvästi parempi kuin edellinen, joten hän on hyvä.
Siis hetkinen tänään oli pitkä ketju jonka apn mukaan vain miehet pystyy rakastumaan persoonaan. Hän siis oli väärässä ja miehet vaan tyytyy johonkin mitä eivät halunneet?
Miehet ymmärtävät mitä voivat saavuttaa ja rakastuvat sellaiseen jonka voivat saada.
Vierailija kirjoitti:
Valitsen hänet uudestaan joka päivä.
*Heittää pokepallon*
Kyllä, puolisoni oli elämäni rakkaus, se ainoa oikea. Sain rakastaa häntä 31 vuotta. En enää edes kuvittele löytäväni yhtä suurta rakkautta eli jos joskus vielä menen parisuhteeseen, niin uusi kumppanini tulee olemaan se toiseksi paras.
No joo ja ei. Olin tavannut vuosia aiemmin miehen, jonka kanssa meistä tuli parhaat kaverit. Sitten me kasvoimme aikuisiksi eri aikaan. Olisin voinut joko odottaa (noin 12v siihen vielä meni, selvisi myöhemmin) tai jatkaa elämää toisenlaisilla valinnoilla. Sitten käveli tämä nykyinen vastaan, ja tällä tiellä ollaan oltu 20v. Tuon kaverin kanssa olen edelleen kaveri, käydään kaljalla kerran pari vuodessa ja jutellaan elämästä.
Ei...tai ehkä oli silloin alku huumassa mutta joku pieni aina välillä pisti vastaan.olisi pitänyt uskoa ja jatkaa matkaa.ei kyllä ole mitään tunteiden paloa tämä suhde ikinä nähnyt.
No tavallaan. Otin ensimmäisen, jonka kanssa oli vahva molemminpuolinen ihastuminen ja rakastuminen. Niitä joita en saanut en oikein voi edes verrata, eihän minulla ole mitään käsitystä millaista se arki olisi heidän kanssaan ollut. Tavallaan yksipuolinen rakastuminen ei minusta ole edes todellista. Siinä mielessä olen sen ykkösvaihtoehtoni kanssa.
"Quand on n'a pas ce que l'on aime,
Il faut aimer ce que l'on a."
Vierailija kirjoitti:
Valitsen hänet uudestaan joka päivä.
Alzheimer?
Ei ole ykkösvalinta, olemme lähinnä vaan kavereita. Emme jaa mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Olemme molemmat mielenterveyspotilaita joten emme aivan parasta seuraa toisillemme.
Tuntuu että olemme jumissa tässä suhteessa. Jätkä valittaa, että ei tule koskaan saamaan tyttöystävää minun jälkeeni koska on niin nörtti. Tuntuu että hän on minun kanssani vain sen takia.
Aloin hiljattain yksinäisyydessäni puhumaan eksälleni, joka palautti minulle tunteen siitä, miltä tuntuu olla haluttu ja ymmärretty. En silti tule häntä koskaan saamaan valitettavasti. Täytyy tyytyä nyt siihen, mitä on. Jos tulevaisuudessa paranen, voin koittaa deittailla jotain muita.
Yksikään heistä ei ollut ykkösvalinta, ensimmäinen oli vanha, toinen tyhmä ja kolmas ruma. Päätettyäni jäädä sinkuksi alkoi tasokkaampia miehiä pyöriä ympärillä mutta päätetty mikä päätetty.