Millaiset ihmiset joutuvat suljetulle psyk. osastolle?

Suljetulla on kivoja ihmisiä.

Maailman tuska vaivasi tuttujani ja kuolivat pois oman käden kautta.

Edelleen facebookissa näyttää siltä, että he olisivat olemassa.

Kauniit hymyileviset ihmiset mieleltään ja muutenkin. Ei ikinä olisi päällepäin uskonut heidän viettäneen aikaa suljetulla ja olevan hyvin masentuneita.Työelämässä olivat.

Välillä mietin olivatko he vain tutkimusmatkalla täällä jostakin muualta. Samanlaiset piirteet, vaikka eivät olleet sukua. Älykkyyden osoitti yliopistotutkinnot aloilta joita me tavalliset akateemikot ei edes osata...

He eivät olleet hulluja, vaikka olivat olleet suljetulla ja im vei heidät.

He olivat ihmisiä joihin pystyi luottamaan ja olivat apuna monessa. Heitä olisi tarvittu täällä monessa.

Ihan burnoutinkin vuoksi voi joutua suljetulle, jos tarvitsee lepoa eikä kotona mahdollista levätä tai avopuolella käynti olisi liian työlästä.

kuka tahansa

Vierailija kirjoitti:

Ihme käsityksiä täällä. Suljetulta pääsee pois, kun tervehtyy. Ei se mikään vankila ole.

Tervehtymisen kanssa ei sieltä pääsemisellä ole mitään tekemistä, pitää vaan tehdä just kuin ne haluavat =terve.

No oliko se Yksi lensi yli käenpesän ukko sairas? Se on maailman paras elokuva siitä miten ihminen orjuutetaan ja nitistetään. Se inkkari oli ihana kun pakeni! Intiaaneille tehtiin kansanmurha .

Sairaat pervot ja psykopaatit

Vierailija kirjoitti:

Sairaat pervot ja psykopaatit

Ne just ei sinne joudu. Joutuvat vankilaan, jos jäävät kiinni.

Esimerkiksi sellaisia kuin minä. Olen ihan tavallinen, työssäkäyvä äiti, mutta olin pahasti sairastunut ja korkean itsemurhariskin vuoksi sairaalassa. Olen itse ihan omin jaloin ajanut autoni sairaalan parkkiin ja kävellyt sisään. Edelleen ihmisillä on virheellinen käsitys, että suljetulle kannetaan pakolla ja sieltä ei ole tietä ulos. Se on sairaala, eikä vankila.

Mä en siellä ainakaan ole, enkä ole koskaan ollutkaan, toisin kuin joku sekopäinen sairas palstalla kuvittelee. Hän vain tekee itsestään naurunalaisen, kun luulee, että tavallisista tunteista pääsee suljetulle :D Ei pääse, vaikka joku (kärsivä) haluaisikin!

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta Vilja Eerikan keskustelusta, kun joku mainitsi että suljetun osaston potilaiden historia on aikamoista. Niin millaisia asioita sieltä löytyy? Haluaisin vain ymmärtää mikä lopulta rikkoo ihmisen psyyken niin, ettei takaisin ole paluuta.

Oon käsittänyt, että suljetulle osastolle joutuvat lähinnä psykoosista kärsivät, eli esimerkiksi psykoottisessa maniassa olevat, skitsofreenikot ja lyhytaikaista hoitoa saavat siellä esim. deliriumpotilaat.

Muunlaiset mt-potilaat eivät saa oikein minkäänlaista hoitoa, paitsi saattavat saada jonkun lähetteen johonkin huuhaapsykoterapiaan. Toisaalta hoito suljetullakin on käsittääkseni pelkkää potilaiden käyttämistä lääketehtaiden koekaniineina ilman potilaiden omaa suostumusta.

Näin se on. Sisko sairastaa kaksisuuntaista ja oli pakkohoidossa kolme kk. Meni psykoosiin synnytyksen jälkeen. Kävin päivittäin siskon luona ja näin aika kattavan setin potilaista.

Eivät oikein olleet realiteeteissa. Ja pakkolääkitys on totta. Siellä joutui lepositeisiin jos kieltäytyi ottamasta lääkettä, ja useinhan nämä psykoottiset kieltäytyivät, kun eivät ymmärtäneet omaa parastaan. Siksihän he siellä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta Vilja Eerikan keskustelusta, kun joku mainitsi että suljetun osaston potilaiden historia on aikamoista. Niin millaisia asioita sieltä löytyy? Haluaisin vain ymmärtää mikä lopulta rikkoo ihmisen psyyken niin, ettei takaisin ole paluuta.

Oon käsittänyt, että suljetulle osastolle joutuvat lähinnä psykoosista kärsivät, eli esimerkiksi psykoottisessa maniassa olevat, skitsofreenikot ja lyhytaikaista hoitoa saavat siellä esim. deliriumpotilaat.

Muunlaiset mt-potilaat eivät saa oikein minkäänlaista hoitoa, paitsi saattavat saada jonkun lähetteen johonkin huuhaapsykoterapiaan. Toisaalta hoito suljetullakin on käsittääkseni pelkkää potilaiden käyttämistä lääketehtaiden koekaniineina ilman potilaiden omaa suostumusta.

Näin se on. Sisko sairastaa kaksisuuntaista ja oli pakkohoidossa kolme kk. Meni psykoosiin synnytyksen jälkeen. Kävin päivittäin siskon luona ja näin aika kattavan setin potilaista.

Eivät oikein olleet realiteeteissa. Ja pakkolääkitys on totta. Siellä joutui lepositeisiin jos kieltäytyi ottamasta lääkettä, ja useinhan nämä psykoottiset kieltäytyivät, kun eivät ymmärtäneet omaa parastaan. Siksihän he siellä ovat.

Niitä osastoja on useampaa sorttia. Mun akateemiset kaverit olivat Espoossa ja Vantaalla P2 osastolla, jossa ihan tavallisenoloisia ihmisiä kuten kaverini. Osastot, jossa todellisuudentaju on häiriintynyt on muille kuin masennusta ja muita ei päällepäin näkyviä mielen sairauksia varten.

Täällä jokainen kirjoittaa oman kokemuksen pohjalta. Kaikki mielenterveysongelmaiset eivät ole samoilla osastoilla. Onko niitä 4 erilaista osastoa? P2 näytti kivalta paikalta molemmissa kaupungeissa. Oli televisio, lehtiä, pelejä, ruokaa monta kertaa päivässä, kahvitauot ja joitakin ryhmiä: askartelua, rentoutusta jne. Sai käyttää kännykkää. Siellä pidetään ihmisiä elossa suurimman im vaaran aikana.

Henkilökunta oli kaverieni mukaan hyvä myös näissä paikoissa. Kavereita hävetti oma tilansa ja tympääntyminen. Näyttävät maailmalle aurinkoosuuttaan ja sitten siellä joku näkee totuuden mielentilasta. Mutta ammattilaiset ovat nähneet kaikenlaista ja heillä ymmärrystä laajasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta Vilja Eerikan keskustelusta, kun joku mainitsi että suljetun osaston potilaiden historia on aikamoista. Niin millaisia asioita sieltä löytyy? Haluaisin vain ymmärtää mikä lopulta rikkoo ihmisen psyyken niin, ettei takaisin ole paluuta.

Oon käsittänyt, että suljetulle osastolle joutuvat lähinnä psykoosista kärsivät, eli esimerkiksi psykoottisessa maniassa olevat, skitsofreenikot ja lyhytaikaista hoitoa saavat siellä esim. deliriumpotilaat.

Muunlaiset mt-potilaat eivät saa oikein minkäänlaista hoitoa, paitsi saattavat saada jonkun lähetteen johonkin huuhaapsykoterapiaan. Toisaalta hoito suljetullakin on käsittääkseni pelkkää potilaiden käyttämistä lääketehtaiden koekaniineina ilman potilaiden omaa suostumusta.

Näin se on. Sisko sairastaa kaksisuuntaista ja oli pakkohoidossa kolme kk. Meni psykoosiin synnytyksen jälkeen. Kävin päivittäin siskon luona ja näin aika kattavan setin potilaista.

Eivät oikein olleet realiteeteissa. Ja pakkolääkitys on totta. Siellä joutui lepositeisiin jos kieltäytyi ottamasta lääkettä, ja useinhan nämä psykoottiset kieltäytyivät, kun eivät ymmärtäneet omaa parastaan. Siksihän he siellä ovat.

Niitä osastoja on useampaa sorttia. Mun akateemiset kaverit olivat Espoossa ja Vantaalla P2 osastolla, jossa ihan tavallisenoloisia ihmisiä kuten kaverini. Osastot, jossa todellisuudentaju on häiriintynyt on muille kuin masennusta ja muita ei päällepäin näkyviä mielen sairauksia varten.

Täällä jokainen kirjoittaa oman kokemuksen pohjalta. Kaikki mielenterveysongelmaiset eivät ole samoilla osastoilla. Onko niitä 4 erilaista osastoa? P2 näytti kivalta paikalta molemmissa kaupungeissa. Oli televisio, lehtiä, pelejä, ruokaa monta kertaa päivässä, kahvitauot ja joitakin ryhmiä: askartelua, rentoutusta jne. Sai käyttää kännykkää. Siellä pidetään ihmisiä elossa suurimman im vaaran aikana.

Henkilökunta oli kaverieni mukaan hyvä myös näissä paikoissa. Kavereita hävetti oma tilansa ja tympääntyminen. Näyttävät maailmalle aurinkoosuuttaan ja sitten siellä joku näkee totuuden mielentilasta. Mutta ammattilaiset ovat nähneet kaikenlaista ja heillä ymmärrystä laajasti.

Ja noilla p2 osastoilla potilaat saivat käydä ulkona. Ketään ei pidetty missään lepositeissä.

Osa otti sähköä päähän hoitokeinona ja se auttoi kai osaa.

Olisiko lisää näitä eri osastojen kokemuksia?

Sehän olisi hyvä, jos kaikkialla olisi samat koodinimet samoille osastoille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta Vilja Eerikan keskustelusta, kun joku mainitsi että suljetun osaston potilaiden historia on aikamoista. Niin millaisia asioita sieltä löytyy? Haluaisin vain ymmärtää mikä lopulta rikkoo ihmisen psyyken niin, ettei takaisin ole paluuta.

Oon käsittänyt, että suljetulle osastolle joutuvat lähinnä psykoosista kärsivät, eli esimerkiksi psykoottisessa maniassa olevat, skitsofreenikot ja lyhytaikaista hoitoa saavat siellä esim. deliriumpotilaat.

Muunlaiset mt-potilaat eivät saa oikein minkäänlaista hoitoa, paitsi saattavat saada jonkun lähetteen johonkin huuhaapsykoterapiaan. Toisaalta hoito suljetullakin on käsittääkseni pelkkää potilaiden käyttämistä lääketehtaiden koekaniineina ilman potilaiden omaa suostumusta.

Näin se on. Sisko sairastaa kaksisuuntaista ja oli pakkohoidossa kolme kk. Meni psykoosiin synnytyksen jälkeen. Kävin päivittäin siskon luona ja näin aika kattavan setin potilaista.

Eivät oikein olleet realiteeteissa. Ja pakkolääkitys on totta. Siellä joutui lepositeisiin jos kieltäytyi ottamasta lääkettä, ja useinhan nämä psykoottiset kieltäytyivät, kun eivät ymmärtäneet omaa parastaan. Siksihän he siellä ovat.

Niitä osastoja on useampaa sorttia. Mun akateemiset kaverit olivat Espoossa ja Vantaalla P2 osastolla, jossa ihan tavallisenoloisia ihmisiä kuten kaverini. Osastot, jossa todellisuudentaju on häiriintynyt on muille kuin masennusta ja muita ei päällepäin näkyviä mielen sairauksia varten.

Täällä jokainen kirjoittaa oman kokemuksen pohjalta. Kaikki mielenterveysongelmaiset eivät ole samoilla osastoilla. Onko niitä 4 erilaista osastoa? P2 näytti kivalta paikalta molemmissa kaupungeissa. Oli televisio, lehtiä, pelejä, ruokaa monta kertaa päivässä, kahvitauot ja joitakin ryhmiä: askartelua, rentoutusta jne. Sai käyttää kännykkää. Siellä pidetään ihmisiä elossa suurimman im vaaran aikana.

Henkilökunta oli kaverieni mukaan hyvä myös näissä paikoissa. Kavereita hävetti oma tilansa ja tympääntyminen. Näyttävät maailmalle aurinkoosuuttaan ja sitten siellä joku näkee totuuden mielentilasta. Mutta ammattilaiset ovat nähneet kaikenlaista ja heillä ymmärrystä laajasti.

Milloin tämä oli ja miten ihmeessä kaverisi pääsivät?

Minun läheiseni on sairastanut masennusta jo yli 20 vuotta. Joskus on ollut niin hyviä kausia, että hän on ajatellut, ettei tarvitse lääkkeitä ollenkaan. Sitten masennus onkin ottanut vallan. Psykoottinen masennus, ei todellisuudentajua. Luuli perheensä olevan vain näyttelijöitä, eikä oikeasti hänen perhettään. Ajatteli myös jonkun tahon salakuuntelevan ja tahtovan pahaa. Ei saanut puhua. Lakkasi nousemasta sängystä, ei syönyt. Läheiset veivät pakottaen lääkäriin, sieltä pakkohoitoon osastolle ja on taas kuntoutunut. Toivottavasti ei enää itsenäisesti säädä lääkitystään.

Vierailija kirjoitti:

Googlaa mielenterveyslaki. Siellä selitetään syyt millä joutuu pakkohoitoon.

Mutta nämähän nyt liittyvät varsin löyhästi toisiinsa, tahdonvastainen hoito ja suljettu osasto. Suljetuilla osastoilla suurin osa on ihan vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minun läheiseni on sairastanut masennusta jo yli 20 vuotta. Joskus on ollut niin hyviä kausia, että hän on ajatellut, ettei tarvitse lääkkeitä ollenkaan. Sitten masennus onkin ottanut vallan. Psykoottinen masennus, ei todellisuudentajua. Luuli perheensä olevan vain näyttelijöitä, eikä oikeasti hänen perhettään. Ajatteli myös jonkun tahon salakuuntelevan ja tahtovan pahaa. Ei saanut puhua. Lakkasi nousemasta sängystä, ei syönyt. Läheiset veivät pakottaen lääkäriin, sieltä pakkohoitoon osastolle ja on taas kuntoutunut. Toivottavasti ei enää itsenäisesti säädä lääkitystään.

Ja lisään vielä.. ihan tavallinen sairaalassa oleva osasto se. Oli omat huoneet, televisio, lehtiä, päivätoimintaa, sai vierailla ja vieraiden kanssa käydä myös ulkona/kahvilla. Oli vain valvottu sisään- ja ulospääsyä, eikä potilas itse saanut vain lähteä.

Up