Kuinka moni mies hakee apua pariterapiasta, jos suhteessa on ongelmia?

Exäni kieltäytyi lähtemästä mun kanssa terapiaan. Ei kuulemma ollut ”terapiaihmisiä”.

Erohan siitä tuli kirjoitti:

Exäni kieltäytyi lähtemästä mun kanssa terapiaan. Ei kuulemma ollut ”terapiaihmisiä”.

Saa nähdä miten meillä käy... Vähän samantyyliseltä tapaukselta vaikuttaa.

Hakisin miehenä apua mutta nainen ei suostu terapiaan.

Yritin miehenä ehdottaa pariterapiaa mutta nainen ei suostunut lähtemään mukaan. Ero tuli sitten pian.

Mulla on nyt mies, joka halusi pariterapiaan innokkaamin kuin minä. Oltiin tosi väsyneitä ongelmiin, niin halusi vain saada jotain ratkaisua.

Luulen, että uskoi myös olevansa "niskan päällä", eli että minun aiheuttamani ongelmat olisivat se jutun ydin. Ei vaan nähnyt kovin vahvana omaa osuuttaan asioiden laitaan. Aika reteänä sitten lähti terapiaa, kun sitä vähänkään ehdotin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt mies, joka halusi pariterapiaan innokkaamin kuin minä. Oltiin tosi väsyneitä ongelmiin, niin halusi vain saada jotain ratkaisua.

Luulen, että uskoi myös olevansa "niskan päällä", eli että minun aiheuttamani ongelmat olisivat se jutun ydin. Ei vaan nähnyt kovin vahvana omaa osuuttaan asioiden laitaan. Aika reteänä sitten lähti terapiaa, kun sitä vähänkään ehdotin.

Auttoiko terapia teitä?

Exäni lähti kanssani terapiaan, mutta me päädyimme eroon. Nyxäni kanssa terapia auttoi eteenpäin ja yhdessä olemme edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Yritin miehenä ehdottaa pariterapiaa mutta nainen ei suostunut lähtemään mukaan. Ero tuli sitten pian.

Sama juttu. Yritin saada lasteni äitiä ja silloista vaimoa pariterapiaan. Exän käytös mua kohtaan oli mennyt mahdottomaksi. Järjetöntä käytöstä (yritys nolata mut kun pari työkaveria kävi kylässä), jatkuvaa riidan haastamista (yksi ilta piti vääntää siitä kuinka olin pari vuotta sitten huomauttanut naisen autoillessa vilkun käyttämisestä) ja yrityksiä löytää perusteluja miksi olen huono isä. Aluksi lähdin mukaan riitelemään, mutta sitten yritin tiedustella onko naisella jokin hätänä tai jotain tapahtunut josta pitäisi puhua. Kaikki oli normaalisti. Ehdotin pariterapiaa. Ei suostunut, koska kaikki normaalisti. Tästä alle vuosi ja muutin pois. En kestänyt jatkuvaa henkistä väkivaltaa.

Käytös alkoi hiljalleen. Suhteen alussa ei ollut tällaista, vaan viimeiset kolme vuotta. Exän normaali elämä jatkuu edelleen. Lapset jätettiin kotiin yksin yöksi, koska piti päästä baariin. Olisi voinut tuoda mun luokse. En olisi kysellyt. Yllättäviä menoja sattuu. Kysellessä miksi jätti lapset kotiin yksin ja meni kännäämään, syy oli minun. En ollut viikkoa tai paria aikaisemmin vastannut puhelimeen, joten olen epäluotettava ja lasten oli parempi olla yön yksin kuin luonani.

Yritän ymmärtää exää. En tiedä vieläkään mitä tapahtui, kun käytös muuttui tällaiseksi. Itselleen exä ei kai voi mitään. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt mies, joka halusi pariterapiaan innokkaamin kuin minä. Oltiin tosi väsyneitä ongelmiin, niin halusi vain saada jotain ratkaisua.

Luulen, että uskoi myös olevansa "niskan päällä", eli että minun aiheuttamani ongelmat olisivat se jutun ydin. Ei vaan nähnyt kovin vahvana omaa osuuttaan asioiden laitaan. Aika reteänä sitten lähti terapiaa, kun sitä vähänkään ehdotin.

Auttoiko terapia teitä?

Tarina on hieman puolikas, koska prosessi on vielä kesken.

Olen tuo vitonen, jolla mies on menossa terapiaan innokkaammin kuin minä. Miksi mietin koko ajan, että se on jotenkin epäilyttävän innokas? Että mitä se oikein juonii?

Minä muutuin exääni kohtaan loppujen lopuksi aika vittumaiseksi ;haukuin suuttuessani, olin etäinen, torjuin seksuaalisesti, huomautin sata varmasti jos oli jotain huomautettavaa, jätin positiiviset tunteet ilmaisematta. En enää ollut avoin. Olin ilkeä. En pyytänyt anteeksi jos loukkasin (vaikka olisin ollut pahoillani). En varannut pariterapia aikaa vaikka uskoin että se olisi auttanut. Nyt sitten voidaan kysyä miksi?

-Koska mies vaan makasi sohvalla (ja eli kuin lapsi mitään jälkiään ei siivonnut), mies ei välittänyt yhtään tunteistani tai tarpeistani.

-isoin juttu Mies torjui seksuaalisesti vuodesta toiseen, eikä hakenut oma-alotteisesti apua. Tiesi että satuttaa sillä mua, mutta ei välittänyt.

-Mies perui pariterapia ajan, 1v 6kk odotin ja jankkasin sitä oletko varannut uuden ajan. vastas: en, kysyin mikset. Vastasi en tiedä.

Kun tiesi että janoan hellyyttä , ei antanut sitä,eikä myöskään sekittänyt miksi.

Mies oli osoittanut ettei pidä siitä miltä näytän ja ettei välitä siitä mitä tunnen. Niinpä tein päätöksen työntää miehen kauemmaksi koska en halunnut haluta, enkä tulla torjutuksi.

Lopulta oma pahaoloni kasvoi koska lopetin puhumisen niistä asioita mitkä sattui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin miehenä ehdottaa pariterapiaa mutta nainen ei suostunut lähtemään mukaan. Ero tuli sitten pian.

Sama juttu. Yritin saada lasteni äitiä ja silloista vaimoa pariterapiaan. Exän käytös mua kohtaan oli mennyt mahdottomaksi. Järjetöntä käytöstä (yritys nolata mut kun pari työkaveria kävi kylässä), jatkuvaa riidan haastamista (yksi ilta piti vääntää siitä kuinka olin pari vuotta sitten huomauttanut naisen autoillessa vilkun käyttämisestä) ja yrityksiä löytää perusteluja miksi olen huono isä. Aluksi lähdin mukaan riitelemään, mutta sitten yritin tiedustella onko naisella jokin hätänä tai jotain tapahtunut josta pitäisi puhua. Kaikki oli normaalisti. Ehdotin pariterapiaa. Ei suostunut, koska kaikki normaalisti. Tästä alle vuosi ja muutin pois. En kestänyt jatkuvaa henkistä väkivaltaa.

Käytös alkoi hiljalleen. Suhteen alussa ei ollut tällaista, vaan viimeiset kolme vuotta. Exän normaali elämä jatkuu edelleen. Lapset jätettiin kotiin yksin yöksi, koska piti päästä baariin. Olisi voinut tuoda mun luokse. En olisi kysellyt. Yllättäviä menoja sattuu. Kysellessä miksi jätti lapset kotiin yksin ja meni kännäämään, syy oli minun. En ollut viikkoa tai paria aikaisemmin vastannut puhelimeen, joten olen epäluotettava ja lasten oli parempi olla yön yksin kuin luonani.

Yritän ymmärtää exää. En tiedä vieläkään mitä tapahtui, kun käytös muuttui tällaiseksi. Itselleen exä ei kai voi mitään. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Uskotko myös että miehellä ja terapeutilla on salaliitto sua vastaan? Kuulostat mun exältä, vainoharhaiselta. Tuuppa alas sieltä sinä vastaan mies ajattelusta ja ala ajattelee teitä yhdessä! Se parisuhde on yhteinen suhde ja sä tuhoot sen vastakkainasettelulla

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo vitonen, jolla mies on menossa terapiaan innokkaammin kuin minä. Miksi mietin koko ajan, että se on jotenkin epäilyttävän innokas? Että mitä se oikein juonii?

Eiköhän sitä tossa tilanteessa normaali mies kattele uuden morsiamen.

Vierailija kirjoitti:

Uskotko myös että miehellä ja terapeutilla on salaliitto sua vastaan?

No en kyllä missään määrin tuollaista usko enkä ajattele.

Ei kukaan, se on akkojen juttuja.