Lue keskustelun säännöt.
Tehdään VIISIKKO ja Salaisuus kirjojen ketju
ne olivat todella jännittäviä kirjoja. Suklaata kului ja pakko oli lukea. Jäi ikuisesti mieleen ne nummet ja luolat. Ihan huippuja kirjoja. Mitä muistatte niistä kirjoista.
Pauli olikin tyttö :)
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena/nuorena kaikki Enid Plytonin kirjat. Muutoinkin olin kova lukemaan ja olen vieläkin. Keksittiin pikkuveljen kanssa omia seikkailuja ja muka tutkimusmatkoja. Samastuin Viisikon Pauliin, koska olin todellakin poikamainen tyttö. En enää, vaan keski-ikäinen akanhaahka.
Ne ovat parhaita, ne akanhaahkat. Aikansa kutakin. Kivaa kesää ja lukuhetkiä toivottaa toinen keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettaen että Tim ei syö kinkkulepää niin tuo määrä riittäisi kuudeksi päiväksi neljälle, jos syö vain yhden. Ei taida leipä tai kinkku olla tosin parhaimmillaan noin monen päivän jälkeen.
Viisikoissa oli ihanaa se kuinka sai vapaasti matkustaa ja mennä. En todellakaan antaisi tosielämässä oman kymmenenvuotiaan lapseni lähteä matkailuvaunulla kiertelemään pitkin nummia.
Joo, mutta niissä oli kumma ristiriita: kotona noilla lapsilla oli tiukka kuri aikaisine nukkumaanmenoaikoineen.
Viisikko ja haisevat pillun salaisuus
Luin kaikki Enid Blytonin kirjat.
Niistä saatiin kavereiden kanssa vaikutteita eli perustettiin salapoliisikerho, seikkailtiin milloin missäkin, oltiin eväsretkellä nummilla eli jossain pöpelikössä jne.
Lapsuuden ykköskirjoja. Nälkä tuli niitä lukiessa. Tosin en hingunnut kirjojen munuaisia ja kieltä, vaan ihan oman jääkaapin antimia. Myös hapankorput voilla siveltyinä olivat kivaa raksutettavaa lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Viisikko ja haisevat pillun salaisuus
Ai, milloin tuo julkaistiin? En ole tuota kirjaa vielä lukenutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan missä kirjassa oli luola minkä seinissä oli jotain kimaltavaa mineraalia tms. mitä ne lapset ihasteli? Tykkäsin ite "timanteista" ja muista kimaltavista niin se on jäänyt mieleen :D
Seikkailujen Laakso :) Siellä oli myös kaikujen luola sekä luola vesiputouksen takana.
Vierailija kirjoitti:
Konstaapeli Goon ja se cockersspanieli jonka nimeä en 50-vuoden jälkeen muista.
Pullan koira oli Skotlannin terrieri nimeltään Nono. Cockerspanieli oli SOS-sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän itseäni tosi onnekkaana kun sain asua lapsuuden kodissa jossa makuuhuoneen toisella puolella seinää oli kirjasto 1970-luvulla. Suorastaan asuin kaverini kanssa kirjastossa. Kaikki Enid Blytonin kirjat tuli luettua moneen kertaan, samoin Neiti Etsivä kirjat ym. Ne toimivat suurena innoittajina leikeissä, olimme kaverini kanssa kylän salapoliiseja. Rakkaus kirjoihin on jatkunut tähän päivään asti. Aina on jokin kirja kesken. Kirjoihin, ja etenkin noihin Blytonin kirjoihin liittyy paljon ihania muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Leo-nimi ei ikinä tuntunut oikein luontevalta. Englanniksi hahmon nimi on Julian. Pokkarien takakannen kuvassa Leo näytti ärsyttävältä 70-luvun tukkineen, kuvittelin hahmon aina sen näköiseksi. Suhteeni Leohon oli siksikin ambivalentti.
Siihen aikaan, kun itse niitä luin joskus 70-luvun lopussa, niin tosiaan ei kenenkään nimi ollut Leo. Ei suomalainen yhtään.
Mun suhde siihen oli stabiili, en tykännyt:-) musta se oli nokkava pskiainen, joka kyykytti kaikki ja mielisteli aikuisia. Paulin hahmossa tykkäsin eniten semmoisista yllättävistä huumorintajun puuskista, eli saattoi ihan odottamattomissa paikoissa esim. suuttumisen sijaan nauraa.
Dick oli mun suosikkihahmo, nokkela ja kaikkien kaveri.
Mulla oli siinä viisikkoleikki-iässä parhaana kaverina poika ja oltiin viisikkoa. Mä olen tietty Pauli ja hän ei halunnut olla Leo, vaan Dick. Aika pian lopetettiin olemasta viisikkoa ollenkaan ja alettiin seikkailemaan ihan omina itsenämme!
Leo-nimen keksi Julian-nimen tilalle varmaankin joku suomentaja. Julian olisi epäilemättä ollut liian outo nimi suomalaisille. Siihen aikaan olivat aivan toiset sukupolvet suomentajina, eikä niille englantilainen kulttuurikaan välttämättä ollut kovin tuttu. Ehkä siellä oli joku topakka, sodankin nähnyt täti-ihminen suomentamassa, joka otti siihen Leo-nimen tuntemastaan saksalaisesta kulttuuriperinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kaikki viisikko kirjat
Five on a Treasure Island (1942) Viisikko aarresaarella (suom. Lea Karvonen). Tammi, 1956
Five Go Adventuring Again (1943) Viisikon uudet seikkailut (suom. Inkeri Hämäläinen). Tammi, 1956
Five Run Away Together (1944) Viisikko karkuteillä (suom. Lea Karvonen). Tammi, 1957
Five Go To Smuggler's Top (1945) Viisikko ja salakuljettajat (1957, suom. Lea Karvonen)
Five Go Off In A Caravan (1946) Viisikko kesälomalla (suom. Tai Manner)
Five on Kirrin Island Again (1947) Viisikko pelastaa salaisuuden (suom. Heidi Järvenpää)
Five Go off to Camp (1948) Viisikko ja aavejuna (1959, suom. Lea Karvonen)
Five Fall into Adventure (1949) Viisikko joutuu ansaan (1959, suom. Lea Karvonen)
Five Get Into Trouble (1950) Viisikko pulassa (suom. Heidi Järvenpää)
Five On A Hike Together (1951) Viisikko retkellä (1960, suom. Lea Karvonen)
Five Have A Wonderful Time (1952) Viisikko ja tornin salaisuus (suom. Lea Karvonen)
Five Go Down to the Sea (1953) Viisikko lähtee merelle (suom. Lea Karvonen)
Five Go to Mystery Moor (1954) Viisikko salaperäisellä nummella (suom. Lea Karvonen)
Five Have Plenty of Fun (1955) Viisikko ja lapsenryöstäjät (suom. Lea Karvonen)
Five on a Secret Trail (1956) Viisikko löytää jäljen (1960, suom. Lea Karvonen)
Five Go to Billycock Hill (1957) Viisikko vapauttaa lentäjät (1960, suom. Lea Karvonen)
Five Get into a Fix (1958) Viisikko vuoristossa (1961, suom. Lea Karvonen)
Five on Finniston Farm (1960) Viisikko ja linnan aarre (suom. Lea Karvonen)
Five Go to Demon's Rocks (1961) Viisikko vanhassa majakassa (suom. Heidi Järvenpää)
Five Have a Mystery to Solve (1962) Viisikko kuiskausten saarella (1963, suom. Lea Karvonen)
Five Are Together Again (1963) Viisikko jälleen yhdessä (suom. Sisko Pylkkänen). Tammi, 1964
Tämmöinen keskustelu näemmä löytyi. Viisikko- Seikkailu- ja Salaisuus kirjat olivat osa minunkin lapsuutta. Äiti luki niitä meille ja myöhemmin tuli myös itse luettua tai kuunneltua äänikirjoina. Nyt aikuisena olen uudelleen alkanut kuuntelemaan Viisikoita ja kyllähän ne edelleen tuntuu yhtä jännittäviltä. Varsinkin ku on päässyt monikin seikkailu jo unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli myös 70-luvulla luettu nuorten dekkarikirja jonka tapahtumat sijoittui yleensä Ranskaan? Muistaakseni päähenkilönä olivat tyttö Mary tai Marie ja muutama poika. Se oli jännittävä kirja-sarja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Leo-nimi ei ikinä tuntunut oikein luontevalta. Englanniksi hahmon nimi on Julian. Pokkarien takakannen kuvassa Leo näytti ärsyttävältä 70-luvun tukkineen, kuvittelin hahmon aina sen näköiseksi. Suhteeni Leohon oli siksikin ambivalentti.
Siihen aikaan, kun itse niitä luin joskus 70-luvun lopussa, niin tosiaan ei kenenkään nimi ollut Leo. Ei suomalainen yhtään.
Mun suhde siihen oli stabiili, en tykännyt:-) musta se oli nokkava pskiainen, joka kyykytti kaikki ja mielisteli aikuisia. Paulin hahmossa tykkäsin eniten semmoisista yllättävistä huumorintajun puuskista, eli saattoi ihan odottamattomissa paikoissa esim. suuttumisen sijaan nauraa.
Dick oli mun suosikkihahmo, nokkela ja kaikkien kaveri.
Mulla oli siinä viisikkoleikki-iässä parhaana kaverina poika ja oltiin viisikkoa. Mä olen
Ex-pomoni nimi oli Leo. Kaikki luettelemasi ominaisuudet löytyivät hänestä ja sen takia onkin ex-pomo. Jätin sen työn kuin koira paskansa: Sähköpostilla ja kehotuksella lähettää työtodistus postissa.
Osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli myös 70-luvulla luettu nuorten dekkarikirja jonka tapahtumat sijoittui yleensä Ranskaan? Muistaakseni päähenkilönä olivat tyttö Mary tai Marie ja muutama poika. Se oli jännittävä kirja-sarja.
"Ehkä siellä oli joku topakka, sodankin nähnyt täti-ihminen suomentamassa, joka otti siihen Leo-nimen tuntemastaan saksalaisesta kulttuuriperinnöstä."
Saksassa he ovat Julian, Dick, George / Georgina ja Anne, ja koira Timmy.
Mä luin 80-luvun alkupuolella niitä Viisikko-kirjoja, joiden kannessa oli valokuva - tai kuva 70-luvun lopulla (??) kuvatusta tv-sarjasta, siis oikeista ihmisistä, ei piirroksia. Takakannessa oli aina sama mustavalkoinen poseerauskuva Viisikosta, etukannessa kirjan juonen mukaan vaihtuva kuva. Mun suosikki oli Dick, ehkä siksi että hän näytti aika paljon yhdeltä tosi mukavalta kaveriltani! Voikohan näitä tv-sarjan jaksoja enää nähdä mistään? En ihan heti löytänyt, mutta se nyt ei kerro absoluuttista totuutta :P