Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?

Itse juon janooni vettä sekä nautin vihreää teetä mielummin kuin kahvia. Joskus saatan näin talvisin juoda iltaisin kupin mausteista, tummaa kaakaota. Mielestäni juomilla on suurempi merkitys kuin mitä usea tulee edes ajatelleeksi. Paras ystäväni, jonka lapsuudenkodissa oli jääkaapissa kuulemma aina limsaa, on siihen edelleen ihan koukussa. On yrittänyt vaihtaa limsat vissyvesiin yms. mutta kuplivaa on pakko saada eikä hanaveden juonti tahdo onnistua. Hän on aika ylipainoinen ja tuskaillut sitä koko aikuisikänsä. Mitä ihmeellisempiä dieettejä on käyty läpi ja hän käy salilla ahkerasti, mutta paino ei vain putoa. Komppaan edellistä, että lapsuudenkodissa (ja toki myös geeneissä) kylvetään elinikäisen terveyden siemen. Sirous on enemmänkin kiinni ruumiinrakenteesta. Itse olen aina ollut pitkä ja hoikka, mutta omaan leveät hartiat, isot jalat ja kädet sekä kapean lantion. En kutsuisi itseäni siroksi. Olen N27, 178/64. 

Sirorakenteisuus määrittyy aika pitkälti luiden kevyestä rakenteesta, muistaakseni siroluisena naisen ranteen ympärys on 13cm tai alle ja tietenkin paino ratkaisee näyttääkö sirolta, mutta sirouteen liittyy myös rakenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kurkkuani myöten täynnä väitteitä siitä, että kaikki laihat ovat sairaalloisia syömistensä/liikkumistensa kontrolloijia. Minä olen ketjun kolmas kirjoittaja ja en todellakaan kyttää syömisiäni. Olen aina saannut kuulla siitä, että liiallinen hoikkuus on epätervellistä mutta eivät kritosoijat taida tietää sitä, että kuukautiseni ovat tullet aina kellontarkasti ja että kaikki veriarvoni ovat aina olleet parasta a-luokkaa. Eli vaikka olen hoikka, en kyttää mitään ja olen terve kuin pukki.

Olen välillä miettinyt sitäkin, miksi älykkyyden ja hoikkuuden välillä on yhteys. Uskon siihen, että älykäs ihminen pitää itsensä kiireisempänä kuin vähän pöljempi ja älykkäällä on aina niin paljon kaikkea tekemistä mielessään, että hän melkein unohtaa syödä. Eli hänellä mieliteko ruokaa kohtaan on renki kun taas tällä vähän pöljemmällä ruoanhimo on isäntä, joka vyöryttää kehoitustaan syödä, syödä ja syödä kaiken muun tekemisen yläpuoleltakin.

En tarkoita vähätellä pulskempien kokemaan ongelmaa. Mutta kyllä ihmisen hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ruoka pyörii alituiseen mielessä ja koko ajan tekisi mieli napostella jotakin. Se ei ole tervettä! Lopettakaa niiden kokkiohjelmien katselu, lopettakaa paljon ruokareseptejä sisältävien naistenlehtien selailu ja ylipäätään välttäkää ruokakaupassa käymistä. Tilatkaa kotikuljetuksella viikon ruoat. Koittakaa olla ajattelematta ruokaa ja keksikää itsellene mielekästä tekemistä.

Tässä on mielenkiintoista se, että väität ettei sinulla itselläsi ole juuri vaikutusta siihen, että olet niin laiha, että se tulee luonnostaan. Sen jälkeen haukut kaikki isommat ja syytät heitä itseään siitä, että ovat isompia kuin sinä. Ihan yhtä hyvin se pieni pyöreys voi tulla heille luonnostaan kuten laihuus sinulle. 

Jos ihmiselle itselleen pieni pyöreys on ok, asia on minulle täysin fine. Mutta jos tämä vähän pyöreämpi kokee tarvetta haukkua minua sairaaksi hoikkuuteni johdosta, siinä vaiheessa tämä pullukka saa kyllä kuulla (ajatuksissani) kunniansa.

Jos ihmistä itseään oma ruumiinpaino ei haittaa ja hän on siihen tyytyväinen, hän harvemmin kokee tarvetta arvostella muitakaan. Yleensä halu arvostella muita kertoo ainoastaan omista epövarmuuksista ja kyllä tässäkin ketjussa moni tuntuu ihmettelevän sitä, miksei paino laske vaikka syö oikein. Jos tätä asiaa pitää miettiä, silloin ihmisellä on jokin ongelma painonsa kanssa. Piste. Painoonsa tyytväiselle, terveelle ihmiselle jatkuva syömisen ajattelu on yhtä epänormaalia kuin hengityksensä tarkkailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kurkkuani myöten täynnä väitteitä siitä, että kaikki laihat ovat sairaalloisia syömistensä/liikkumistensa kontrolloijia. Minä olen ketjun kolmas kirjoittaja ja en todellakaan kyttää syömisiäni. Olen aina saannut kuulla siitä, että liiallinen hoikkuus on epätervellistä mutta eivät kritosoijat taida tietää sitä, että kuukautiseni ovat tullet aina kellontarkasti ja että kaikki veriarvoni ovat aina olleet parasta a-luokkaa. Eli vaikka olen hoikka, en kyttää mitään ja olen terve kuin pukki.

Olen välillä miettinyt sitäkin, miksi älykkyyden ja hoikkuuden välillä on yhteys. Uskon siihen, että älykäs ihminen pitää itsensä kiireisempänä kuin vähän pöljempi ja älykkäällä on aina niin paljon kaikkea tekemistä mielessään, että hän melkein unohtaa syödä. Eli hänellä mieliteko ruokaa kohtaan on renki kun taas tällä vähän pöljemmällä ruoanhimo on isäntä, joka vyöryttää kehoitustaan syödä, syödä ja syödä kaiken muun tekemisen yläpuoleltakin.

En tarkoita vähätellä pulskempien kokemaan ongelmaa. Mutta kyllä ihmisen hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ruoka pyörii alituiseen mielessä ja koko ajan tekisi mieli napostella jotakin. Se ei ole tervettä! Lopettakaa niiden kokkiohjelmien katselu, lopettakaa paljon ruokareseptejä sisältävien naistenlehtien selailu ja ylipäätään välttäkää ruokakaupassa käymistä. Tilatkaa kotikuljetuksella viikon ruoat. Koittakaa olla ajattelematta ruokaa ja keksikää itsellene mielekästä tekemistä.

Tässä on mielenkiintoista se, että väität ettei sinulla itselläsi ole juuri vaikutusta siihen, että olet niin laiha, että se tulee luonnostaan. Sen jälkeen haukut kaikki isommat ja syytät heitä itseään siitä, että ovat isompia kuin sinä. Ihan yhtä hyvin se pieni pyöreys voi tulla heille luonnostaan kuten laihuus sinulle. 

Jos ihmiselle itselleen pieni pyöreys on ok, asia on minulle täysin fine. Mutta jos tämä vähän pyöreämpi kokee tarvetta haukkua minua sairaaksi hoikkuuteni johdosta, siinä vaiheessa tämä pullukka saa kyllä kuulla (ajatuksissani) kunniansa.

Jos ihmistä itseään oma ruumiinpaino ei haittaa ja hän on siihen tyytyväinen, hän harvemmin kokee tarvetta arvostella muitakaan. Yleensä halu arvostella muita kertoo ainoastaan omista epövarmuuksista ja kyllä tässäkin ketjussa moni tuntuu ihmettelevän sitä, miksei paino laske vaikka syö oikein. Jos tätä asiaa pitää miettiä, silloin ihmisellä on jokin ongelma painonsa kanssa. Piste. Painoonsa tyytväiselle, terveelle ihmiselle jatkuva syömisen ajattelu on yhtä epänormaalia kuin hengityksensä tarkkailu.

Tämä on totta. Olen 46v. nainen, 160/50 ja rakenteeltani siro. En ole ikinä omistanut vaakaa, mutta punnitsen itseni uimahallissa tai kylässä käydessäni. Paino on pysynyt samana teini-iän jälkeen, enkä ole ikinä tarkkaillut painoani. Syön normaalisti, suht terveellisesti ja tottumusteni mukaisesti. Paino on viimeisiä asioita, mitä ajattelen, sillä ongelmaa ei ole. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ne joilla jonkinlainen paino-ongelma on, sitä myöskin ihan ymmärrettävästi vatvovat enemmän. Mistä vaan saa kehitetyksi myös stressin aiheen. Neuvoni laihduttajille onkin, että älkää laihduttako. Laittakaa ruokailunne kuntoon eli syökää säännöllisesti ja kulutuksenne mukaan oikeaa ruokaa, älkääkä ajatelko asiaa sen enempää. Yrittäkää lisäksi löytää joku liikunnan laji, josta aidosti nautitte. Itselleni ne ovat uinti ja jooga. Hampaat irvessä lenkkipolulla runnominen ei kauaa kestä, jos itsensä joutuu sinne kerta toisensa jälkeen pakottamaan. Keksikää mielenkiintoisempia asioita joihin keskittyä kuin ruoka. :)

Te 156cm tai vähän alle/päälle olevat ja sirot, niin millaisia mittoja teillä on? Vyötärö/lantio/reisi?

Minä olen 156cm ja 45kg enkä ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään sirona...päinvastoin, tuntuu että monilla muilla on paljon kapeammat reidet ja vyötärö. Tykkään kyllä syödäkin, että jospa olen vain turvonnut :/

Mikä ihmeen itseisarvo "sirous" on? Jotakin, jolla pädetään, kun ei muuta ole? Mua on aina ärsyttänyt elokuvissa dagen efter kun naiset kääriytyy siihen miehen muka-niin-väljään puvunpaitaan ja ollaan niin pientä että.

Mun ranteen ympärysmitta on 17 cm, kengänkoko 42, pituus 175, käsi kuin lapio ja painosta en edes puhu. Olen laihimmillani painanut 58 kiloa ja kaikki luulivat, että teen kuolemaa.

Tykkään olla iso ja voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Te 156cm tai vähän alle/päälle olevat ja sirot, niin millaisia mittoja teillä on? Vyötärö/lantio/reisi?

Minä olen 156cm ja 45kg enkä ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään sirona...päinvastoin, tuntuu että monilla muilla on paljon kapeammat reidet ja vyötärö. Tykkään kyllä syödäkin, että jospa olen vain turvonnut :/

Minä olen 160cm 46kg 78-60-83

Niin ja 87 jatkaa: pienin vaate, mikä mulla on koskaan ollut, on koon 36 farkkutakki. Siinäkin hartiat hieman kinnasi ja hihat auttamattoman lyhyet. Että ruumiinrakenne se on ku ratkaisee, ei kilot.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kurkkuani myöten täynnä väitteitä siitä, että kaikki laihat ovat sairaalloisia syömistensä/liikkumistensa kontrolloijia. Minä olen ketjun kolmas kirjoittaja ja en todellakaan kyttää syömisiäni. Olen aina saannut kuulla siitä, että liiallinen hoikkuus on epätervellistä mutta eivät kritosoijat taida tietää sitä, että kuukautiseni ovat tullet aina kellontarkasti ja että kaikki veriarvoni ovat aina olleet parasta a-luokkaa. Eli vaikka olen hoikka, en kyttää mitään ja olen terve kuin pukki.

Olen välillä miettinyt sitäkin, miksi älykkyyden ja hoikkuuden välillä on yhteys. Uskon siihen, että älykäs ihminen pitää itsensä kiireisempänä kuin vähän pöljempi ja älykkäällä on aina niin paljon kaikkea tekemistä mielessään, että hän melkein unohtaa syödä. Eli hänellä mieliteko ruokaa kohtaan on renki kun taas tällä vähän pöljemmällä ruoanhimo on isäntä, joka vyöryttää kehoitustaan syödä, syödä ja syödä kaiken muun tekemisen yläpuoleltakin.

En tarkoita vähätellä pulskempien kokemaan ongelmaa. Mutta kyllä ihmisen hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ruoka pyörii alituiseen mielessä ja koko ajan tekisi mieli napostella jotakin. Se ei ole tervettä! Lopettakaa niiden kokkiohjelmien katselu, lopettakaa paljon ruokareseptejä sisältävien naistenlehtien selailu ja ylipäätään välttäkää ruokakaupassa käymistä. Tilatkaa kotikuljetuksella viikon ruoat. Koittakaa olla ajattelematta ruokaa ja keksikää itsellene mielekästä tekemistä.

Ei liikasyönnillä ole välttämättä tekemistä älykkyyden kanssa, pikemminkin tunne-elämän ongelmien kanssa. Toki ihmisellä pitäisi olla muutakin ajateltavaa kuin ruoka, mutta ahdistus yms. voivat aiheuttaa ylensyöntiä, vaikka järki sanoisikin, ettei kannata mässätä. Psyykenlääkkeetkin voivat lisätä näläntunnetta, jolloin itsekuria pitää kaivaa esille .

Jännää on, miten erimallisia ihmiset ovat, vaikka pituus ja paino ovat samoja. Itse en ole päässyt 170 cm pitkänä alle 60 kilon painon, eikä se ole ollut tavoitteenakaan. Tuossa painossa yläosani oli kokoa 40-42, alaosa kokoa 38: rinnanympärys oli 95 cm, vyötärönympärys 70 cm ja lantionympärys 94 cm. Tuo paino oli liian vaikea pitää (laihduin, kun oli huolia), se ei ollut mun luonnollinen paino. Olen roteva nainen, leveäharteinen, isot kädet ja jalat, rintava, keskikokoinen lantio. Mielelläni olen tämän pituinen, joskus olen kadehtinut siroja naisia, kun miehet ovat kertoneet mulle pitävänsä juuri sellaisista. Toisaalta on kiva olla vahvan näköinen.

Olen aina tykännyt kevyestä ruuasta. Lasagnet, hampurilaiset, ranskikset yms eivät vain houkuta. Kun ruoka on kevyttä, voi surutta herkutella aika useinkin. Juustokakkujen, salmiakin ja suklaan perään tosiaankin olen.

Olen yli 40-vuotias ja aina ollut hoikka. Lapsia 6.

Saisinpa sellaisen hentoisen ja siron naisen viekkuuni. Pitäisin kyllä kuin kukkaa kämmenellä, ettei menisi rikki. <3. 

M33

1. Syön aikaisintaan, kun tulee nälkä

2. Otan vähän kerrallaan

3. Syön hitaasti

4. Jos ei ole enää nälkä, en ota lisää

Juon joka aamu kuumaa hunajasitruunavettä, auttaa aineenvaihdunassa.

Juon paljon vettä.

Jos herkuttelen, niin usein pähkinöillä, marjoilla tms.

168 cm / 53 kg

Olen siis normaalipainon alarajalta, luustoni on hyvin siro.

Ruoka ei ole harrastus, maut eivät tuota erityistä mielihyvää.  

Vierailija kirjoitti:

Kerron totuuden kun kukaan muu ei uskalla.

167 cm. Luonnollinen paino siinä 63-65 kilon tuntumassa. Tämä siis pysyy, kunhan harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa ja tarkkailen syömistäni. Siis tavallista painonhallintaa, ei mitään kitukuureja. Näytän tuossa painossa terveeltä ja hoikalta, mutta en laihalta.

Se, että pääsen laihuuteen asti, paino noin 52 kg, vaatii hirveästi. Liikunnan tulee olla päivittäistä plus normaali aktiivisuus. Kalorit noin 1000 päivässä. Palen, olen kiukkuinen, ruoan ajattelu täyttää mielen. Tulee ahmimiskohtauksia.

Kuvio on sama jokaisella tuntemallani laihalla ihmisellä, jonka olen elämäni aikana (40 v) tuntenut paremmin. En ole ikinä tavannut "luonnollisesti laihaa" ihmistä, jonka laihuutta ei selittäisi suuret liikuntamäärät ja vähäinen syöminen. Isolla osalla on ollut myös jonkinlainen syömishäiriö tai ongelmallinen ruokasuhde. Yksikään näistä "syön mitä haluan ja miten paljon haluan" -tapauksista ei ole syönyt paljoa ja on kontrolloinut syömistään erilaisilla tavoilla. Tiedän monta tapausta, jotka esimerkiksi somessa ja ravintolailloissa kertovat auliisti syövänsä kuin hevoset, mutta pysyvänsä laihoina. Oikeasti heillä on tiukka dieetti aina päällä.

Totuus on se, että hyvin harva aikuinen nainen on kovin laiha luonnostaan. Yleensä laihuuden takana on tarkkaa kalorien rajoittamista ja liikuntaa. Mutta me vaikenemme tästä. Se on häpeällistä. Luonnollinen laihuus on ylpeyden ja pätemisen aihe.

Höpö höpö. Se, ettei syö järjettömiä määriä jossain ravintolan buffetissa ei välttämättä viittaa syömishäiriöön tai dieettiin vaan siihen ettei osaa tai voi syödä suuria määriä. En pysty syömään esimerkiksi kokonaista pitsaa vaikka haluaisinkin, ei sellainen mene alas edes tunkemalla. Laihan ihmisen on myös helpompi olla fyysisesti aktiivinen. En nyt tarkoita mitään urheilua vaan arkiliikuntaa ja erilaista edes takaisin häärämistä.

Salaisuuteni on ärtyvä suoli. Päivittäinen ripuli keventää kummasti. Harmi vain että olo on jatkuvasti nuutunut eikä vitamiinit imeydy kunnolla. Moni on ihastellut viehkeän siroa olemustani, mutten ikinä kehtaa myöntää että se johtuu vessassa kärvistelystä. Sanon vain että harrastan pilatesta.

Liikun 5 krt viikossa, lajeja vaihdellen. En koskaan napostele, tämä käy minulta ihan luonnostaan. Makeita syön vain juhlahetkinä, tämäkin minulle hyvin helppoa kun en ole makean perään. Ruisleipä, avokado, kaurapuuro; siinä muutamia lempijuttujani.

Mä oon 163/46, oon vasta 26v. joten varmasti ikä vaikuttaa ettei oo ehtinyt aineenvaihdunta hidastua, plus et oon kahden pienen muksun yh-äiti enkä omista autoa, joten päivittäinen hyötyliikunta. En kait muutenkaan syö kovin paljoa, syön varmaan liikaa herkkuja ja liian vähän "oikeaa" ruokaa.

Tää sirous on jännä asia. Mulla on isot luut olleet aina, hoikempanakaan en ole ollut missään nimessä sironnäköinen. Reiteni ovat leveät myös, ei sillä tavalla "löysät" vaan jämerät vaikken ole varsinaisesti lihaksikas. Paksut ranteet ja nilkat myös, hieman paksummat kuin miehelläni jonka suvussa taas etenkin naiset on pienenpieniä... kerran kävivät vaatteitaan läpi ja kysyivät tarvitsenko minä kenkiä... ei ihan heidän 35/36-kenkänsä mahtuneet minun 40-jalkaani. :D Olen tavallaan rotevahko nainen malliltani ja se on mulle nykyisin ihan ok. Mies on kommentoinut vahvan ja terveen näköiseksi. Joskus naureskellaan että sopisin sellaiseen vanhaan maalaismaisemaan emännäksi, vesisankoja kantaisin ees taas kaivolta pirttiin ja muutenkin hääräisin menemään vahvoine luineni.

Mä olen hyvin siro ja pienikokoinen nainen. 160/45, enkä ole luiseva vaikka paino onkin melko alhainen. Luulen että isoin syy hoikkuuteeni on se, etten napostele koskaan. En syö iltaisin herkkuja sohvalla tai ohimennen nappaa keittiöstä suklaapalaa. Syön vain "kunnon" ruokaa ja sitäkin vain sen verran että nälkä lähtee, joskus enemmän ja joskus vähemmän. En koskaan syö itseäni ähkyyn, joten ravintolassa lautaselle jää usein ruokaa ylikin. En tarkkaile painoani mitenkään, mutta olen oppinut tämän ruokailumallin jo lapsuudesta, ja se on toiminut hyvin.