Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?

Syön vain kaksi kertaa päivässä, en natusta jatkuvasti välipaloja tms. Lapsuudenkodissakin syötiin tukeva lounas ja kevyt illallinen. Aamupalaa otin jos oli nälkä, yleensä ei. Sama rytmi on edelleen ja hoikka ja terve olen.

Eli itsellä ei toimi mitkään 2 lämmintä ateriaa päivässä tai syö 5 kertaa päivässä mallit.

Geenit plus se, etten tykkää ruuasta. Ei siis ole olemassa kun muutamia hyviä aterioita mitä tekee mieli kokkailla ja syödä, ruuan koostumus myös usein aiheuttaa sen, etten saa syötyä vatsaani edes kylläiseksi asti. Täyttä vatsaa välttelen, olo ei tunnu mukavalta liian täydellä vatsalla ja sillon myös väsyttää aivan liikaa. Liikunta ja pienet annokset usein pitkin päivää, sekä paljon vettä! Ei limuja, mehuja, maitoa ym. 

Joskus innostun syömään vapaammin ja mielitekojen mukaan (menkat) niin sillon heti muutamassa viikossa pomppaa paino 2-4 kg ylöspäin, turvottaa ja olo on tunkkainen ja epämukava. Salaisuus varmaan piilee siinä, etten ole koskaan tottunut syömään paljoa ja pärjään vähällä enerigialla.. 

Huono puoli, ettei jaksa urheilla raskaasti, vaan väsymys iskee heti ja menee monta päivää palautua yhden tunnin nopeasykkeisestä jumpasta... mitat on 165/50...

Itse olen aikuisena painanut alimmillani 62 kg ja olen 173 cm pitkä. Ehkä tämäkin on jo liikaa, vaikka omasta mielestä en näytä lihavalta. Mutta se sirous. Minusta ei kyllä saisi siroa, vaikka painaisin 50 kiloa. Tiedän sen ettei ylipainoa saisi selitellä, että "raskaat luut", mutta kyllähän ihmisten rakenteissa ja "malleissa" on eroja. Eivät kaikki ole mitään siroja. Itselläkin niin leveät hartiat, että varmaan moni mieskin olisi kateellinen. Joskus haluaisin olla ihan erilainen, mutta sitten olen toisaalta tyytyväinen, että olen melko pitkä.

171cm/53kg/N20v

Treenejä tulee tehtyä yleensä kaksi päivässä ja siksi päivittäinen energiantarve on keskimäärin 2500-3000 kcal joka on mulle melko vaikea saada täyteen usein. Syönkin herkkuja (karkkia yms) pari kertaa viikossa juurikin paikkaamaan tuota energiamäärää sillä ns puhtaasta ruuasta on vaikea saada noin paljon kaloreita. Olen melko siro ruumiinrakenteeltani luonnostaan ja vaikka olen aika pitkä niin se vain korostaa sitä: vyötäröni on kapea ja jalan koko on vain 35. Rasvaprosenttini on alhainen (tällä hetkellä varmaan 10-15) eikä lihasmassaakaan ei kestävyysurheilun takia ole päässyt kertymään. Tämmösillä treenimäärillä on mulle oikeestaan mahdotonta olla olematta siro. Olen siis kilpaurheilija, sen takia treenejä noin paljon

Vaikka olen 175/53 en todellakaan ole siro keijukainen. Mulla on leveät hartiat ja iso lantio. Joo ohis mutta tuli vain mieleen kun täällä monet ehkä ajattelee että noilla mitoilla on automaattisesti siro..minä en ainakaan ole:/

Mutta hoikka kyllä olen ja mulla se johtuu lähinnä sairaudesta, että ruoka ei ole ikinä imeytynyt kunnolla.

Tämä on hiukan ohi aiheen, mutta olen omassa kaveripiirissä huomannut, että ne oikeasti luonnostaan hoikat ovat pysyneet aina kutakuinkin samanpainoisina. Raskauksien aikana ovat lihoneet vauvan painon verran ja imetysaikana usein riutuneet. Kaikki ovat myös aktiivisia, ei himourheilijoita mutta paljon liikkuvia, ja syövät ihan normaaleja annoksia, myös jälkkäreitä ja herkkuja kun mieli tekee. Osan olen tuntenut ala-asteelta saakka ja ovat olleet laihoja lapsia, hoikkia nuoria ja nyt hoikkia aikuisia. Itse kallistun näkemään, että kyse on paitsi geeneistä ja elämäntavoista, myös jojoilemattomuudesta. Aineenvaihdunta on pysynyt täydessä terässä.

Yleisesti ottaen on terveelliset elämäntavat, mutta ruumiinrakenteeltaan siro on geeneissä. Toisilla on pienemmät luut kuin toisilla jne. Tiedän yhden tälläisen naisen. Koko perhe on siro ja hoikka, syö ihan samalla tavalla kuin moni muu, mutta on silti huomattavasti hoikempi.

Ihmisillä on myös erilainen aineenvaihdunta, toisilla se toimii luonnostaan todella hyvin jolloin lihominen ei tapahdu yhtä helposti/nopeasti kuin toisilla. Toiset ovat luonnostaan hiukan pyöreän mallisia (huom. ei lihavia kuitenkaan). Sellaisesta ihmisestä ei saa ns siroa keijukaista mitenkään. Ei tietenkään tarvitsekaan, mutta pointti on että geenit ratkaisee sen minkä mallinen on. Elintavat sitten sen ollaanko normaalipainoisia vai ei.

en oo pysyny hoikkana kun en oo vahtinu jokaista suupalaa.

mut oon huomannu et suomalaiset miehet tykkää läskeistä.

monilla mun kavereilla on enemmän vientiä kuin mulla ja heillä on läskimahat ja allitkin.

ehkä miehiä houkuttelee valkoinen ihra joka ei pistä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska.  Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).

Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka. 

Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.

Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin. 

En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.

Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.

Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa. 

Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa. 

Siinä missä ylipaino on pahasta, myös alipaino on huono asia. Tiesithän, että painoindeksisi on merkittävän alipainon puolella? 

Minusta laihuudessa sinänsä ei ole mitään ihailtavaa. Tärkeintä on, että ihminen on terve, liikkuu ja syö monipuolisesti ja riittävästi. Tällaisella asenteella ei pitäisi olla alipainoinen eikä ylipainoinen. 

Tiedän ihmisiä, jotka ovat siroja luonnostaan, mutta kyllä hekin syövät hyvin järkevästi tai vähän. En usko, että kovin monella aikuisella naisella paino pysyy lähellä alipainoa, jos hän syö esimerkiksi ruokaympyrän mukaisesti. Monet sirot naiset ovat luustoltaan hoikkia ja kapealanteisia, mikä tiputtaa painoa. Itselläni on ihan toisenlainen vartalo ja vaikka rasvaa ei kerrykään kovin helposti, tuntuu, että lähes mahdotonta ylläpitää hyvin hoikkaa olemusta syömällä kuitenkin riittävästi. Jotenkin paino vain aina kiepsahtaa siihen 57kg (/162), joten olen antanut periksi ja yritän hyväksyä ne muutamat muhkurat pakaroissa. 

Olen ollut koko elämäni alipainoinen (aloituksessahan kysyttiin luonnostaan siron elämäntapoja) minulla on 4 lasta ja raskauksin lopuilla olen raskaudesta riipuen painanut 55-58 kg, jälkitarkastuksessa paino on taas 46-48 kaikki vauvat olleet 3.5-4 kg, joten kyllä osa ihmisistä vaan on kevyitä. 

Itse olen aina ollut todella terve, enkä ihaile laihuutta.

Minua on aina kiusattu ja laihuudestani. Aikuiset kommentoivat nimenomaan laihuuttani. En ole anorektisen näköinen, minulla on ihan rasvaakin. Lantiota minulla on on mutta vyötärö on jostain syystä kapea.

Minä en ihaile kenenkään ulkonäköä.

Minua ei myöskään haittaa toisten ihmisten koko. 

Ja kyllä lääkärit ovat todenneet, että kun hormonitoiminta on normaali ja veriarvoissa ei moitittavaa niin minun painoni on elopaino, koska jos ei olisi niin kuukautiseni lakkaisivat tulemasta. (kuten syömishäiriöissä käy)

Syön säännöllisesti nälän mukaan kasvisruokaa, en pidä makeasta yhtään, liian täysi vatsa aiheuttaa todella huonon olon. Paino on pysynyt aina samana, poislukien raskauksien +15kg, jotka lähtivät parissa viikossa. Ruoka on minulle sinänsä tärkeää, olen hyvä kokki ja syön vain mielestäni hyviä ruokia. En koskaan tunnesyö, ennemminkin olen syömättä jos on jotain surua.

181/57, pituudesta huolimatta olen kapearakenteinen, esim vyötärö on 63cm ja ranne 14cm.

156/47

Olen aina ollut pienikokoinen. Pidän huolen siitä, että joka päivä tulee käveltyä, pari kertaa viikossa joogaan. Syön pienehköjä annoksia monta kertaa päivässä, herkuttelen usein niin ei tule vedettyä överiksi. En laske kaloreita. Syön kasvisruokaa mutta muuten en rajoita syömistä mitenkään. Pituuteeni nähden näytän kyllä terveeltä täyskasvuiselta naiselta, en mitenkään sairaalloisen laihalta. Olen sen ikäinen että noin kerran kuussa tulee ryypättyä ja ahmittua darraruokaa jolloin tuntuu että on lihonut hirvesti, mutta satunnaiset överit/juhlapyhien aikainen mässäily vaikuttaa painooni maksimissaan kilolla ja lähtee itsekseen.

Olen 156/45 eli en mitenkään erityisen laiha, mutta minua kuvaillaan pienikokoisuuteni takia aina siroksi. Vartaloni on sopusuhtainen enkä liho helposti. Olen teinistä asti ollut kasvissyöjä (nyt 30v.), vaikka nykyään syön myös kalaa. En ole ikinä oikein tykännyt mistään pullista, kakuista, kekseistä, suklaasta yms. vaan syön niitä lähinnä kohteliaisuudesta kylässä jos on pakko. Herkkuni ovat aina suolaisia tai kirpeitä - esimerkiksi salmiakkia, juustoja tai greippejä. Kai voisin sanoa, että mielestäni ns. terveellinen ruoka on oikeasti myös hyvää. En keksi sellaista kasvista tai hedelmää, jonka mausta en pitäisi. Eineksiä en juurikaan syö. 

Meillä oli lapsena karkkipäivä kerran viikossa, ja limsaa ja kakkuja saimme vain syntymäpäivinä yms. erityistilanteissa. Söimme pääsääntöisesti itse tehtyä, hyvin maustettua ruokaa ja totuin pienestä asti monenlaisiin makuihin. 

En ole ikinä ollut mitenkään erityisen liikunnallinen, mutta joogasta pidän. Olen aina tykännyt myös pitkistä kävelylenkeistä ja ollut pienestä asti vesipeto. Äitini on myös pienikokoinen ja hoikka vielä yli viisikymppisenä. Häneltä olen ilmeisesti perinyt makumieltymykseni - luin joskus tutkimuksesta, että äidin raskaudenaikainen ruokavalio vaikuttaisi lapsen myöhempiin makumieltymyksiin enemmän kuin oli ajateltu. Myös siskoni on pienikokoinen eikä hänellekään makea maistu. Eli oma vastaukseni on, että ruumiinrakenne ja syöminen on pitkälti geeneissä ja lapsuudesta saatu malli vaikuttaa helposti loppuelämän. 

Olen 47-vuotias, 179 cm pitkä ja painoni on ollut sama 55 kg koko aikuisikäni.

Vaikka olen pitkä, ruumiinrakenteeni ja luustoni on siro. Mittani ovat 74-65-82 ja vaatekokoni 32-34 tai xs-s.

Syön kolme ateriaa päivässä, aamulla kahvin ja croissantin, hilloa tai nutellaa ja ehkä hedelmän. Päivällä syön salaatin. Illalliselle teen miehelleni ja itselleni ruokaa, yleensä lihaa, kalaa ja kasviksia. Joskus pastaa. Juon paljon vettä ja illalla ruuan kanssa ehkä lasin viiniä.

Kävelen koiriemme kanssa päivittäin 5-10 kilometriä. Lisäksi joogaan ja käyn pilatesissa. Hoidan kotimme, siivoan ja puuhailen myös kesämökillämme.

Olen aloittanut soittoharrastuksen ja se pitää mielen virkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska.  Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).

Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka. 

Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.

Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin. 

En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.

Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.

Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa. 

Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa. 

Siinä missä ylipaino on pahasta, myös alipaino on huono asia. Tiesithän, että painoindeksisi on merkittävän alipainon puolella? 

Minusta laihuudessa sinänsä ei ole mitään ihailtavaa. Tärkeintä on, että ihminen on terve, liikkuu ja syö monipuolisesti ja riittävästi. Tällaisella asenteella ei pitäisi olla alipainoinen eikä ylipainoinen. 

Tiedän ihmisiä, jotka ovat siroja luonnostaan, mutta kyllä hekin syövät hyvin järkevästi tai vähän. En usko, että kovin monella aikuisella naisella paino pysyy lähellä alipainoa, jos hän syö esimerkiksi ruokaympyrän mukaisesti. Monet sirot naiset ovat luustoltaan hoikkia ja kapealanteisia, mikä tiputtaa painoa. Itselläni on ihan toisenlainen vartalo ja vaikka rasvaa ei kerrykään kovin helposti, tuntuu, että lähes mahdotonta ylläpitää hyvin hoikkaa olemusta syömällä kuitenkin riittävästi. Jotenkin paino vain aina kiepsahtaa siihen 57kg (/162), joten olen antanut periksi ja yritän hyväksyä ne muutamat muhkurat pakaroissa. 

Olen ollut koko elämäni alipainoinen (aloituksessahan kysyttiin luonnostaan siron elämäntapoja) minulla on 4 lasta ja raskauksin lopuilla olen raskaudesta riipuen painanut 55-58 kg, jälkitarkastuksessa paino on taas 46-48 kaikki vauvat olleet 3.5-4 kg, joten kyllä osa ihmisistä vaan on kevyitä. 

Itse olen aina ollut todella terve, enkä ihaile laihuutta.

Minua on aina kiusattu ja laihuudestani. Aikuiset kommentoivat nimenomaan laihuuttani. En ole anorektisen näköinen, minulla on ihan rasvaakin. Lantiota minulla on on mutta vyötärö on jostain syystä kapea.

Minä en ihaile kenenkään ulkonäköä.

Minua ei myöskään haittaa toisten ihmisten koko. 

Ja kyllä lääkärit ovat todenneet, että kun hormonitoiminta on normaali ja veriarvoissa ei moitittavaa niin minun painoni on elopaino, koska jos ei olisi niin kuukautiseni lakkaisivat tulemasta. (kuten syömishäiriöissä käy)

Siksi sanoinkin, että "kovin monella aikuisella naisella" ei paino pysy itsestään todella matalana. 

Olen ihan kurkkuani myöten täynnä väitteitä siitä, että kaikki laihat ovat sairaalloisia syömistensä/liikkumistensa kontrolloijia. Minä olen ketjun kolmas kirjoittaja ja en todellakaan kyttää syömisiäni. Olen aina saannut kuulla siitä, että liiallinen hoikkuus on epätervellistä mutta eivät kritosoijat taida tietää sitä, että kuukautiseni ovat tullet aina kellontarkasti ja että kaikki veriarvoni ovat aina olleet parasta a-luokkaa. Eli vaikka olen hoikka, en kyttää mitään ja olen terve kuin pukki.

Olen välillä miettinyt sitäkin, miksi älykkyyden ja hoikkuuden välillä on yhteys. Uskon siihen, että älykäs ihminen pitää itsensä kiireisempänä kuin vähän pöljempi ja älykkäällä on aina niin paljon kaikkea tekemistä mielessään, että hän melkein unohtaa syödä. Eli hänellä mieliteko ruokaa kohtaan on renki kun taas tällä vähän pöljemmällä ruoanhimo on isäntä, joka vyöryttää kehoitustaan syödä, syödä ja syödä kaiken muun tekemisen yläpuoleltakin.

En tarkoita vähätellä pulskempien kokemaan ongelmaa. Mutta kyllä ihmisen hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ruoka pyörii alituiseen mielessä ja koko ajan tekisi mieli napostella jotakin. Se ei ole tervettä! Lopettakaa niiden kokkiohjelmien katselu, lopettakaa paljon ruokareseptejä sisältävien naistenlehtien selailu ja ylipäätään välttäkää ruokakaupassa käymistä. Tilatkaa kotikuljetuksella viikon ruoat. Koittakaa olla ajattelematta ruokaa ja keksikää itsellene mielekästä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 47-vuotias, 179 cm pitkä ja painoni on ollut sama 55 kg koko aikuisikäni.

Vaikka olen pitkä, ruumiinrakenteeni ja luustoni on siro. Mittani ovat 74-65-82 ja vaatekokoni 32-34 tai xs-s.

Syön kolme ateriaa päivässä, aamulla kahvin ja croissantin, hilloa tai nutellaa ja ehkä hedelmän. Päivällä syön salaatin. Illalliselle teen miehelleni ja itselleni ruokaa, yleensä lihaa, kalaa ja kasviksia. Joskus pastaa. Juon paljon vettä ja illalla ruuan kanssa ehkä lasin viiniä.

Kävelen koiriemme kanssa päivittäin 5-10 kilometriä. Lisäksi joogaan ja käyn pilatesissa. Hoidan kotimme, siivoan ja puuhailen myös kesämökillämme.

Olen aloittanut soittoharrastuksen ja se pitää mielen virkeänä.

Hauska, miten lähes samalla painolla voi olla niin erilaisia ruumiinrakenteita. Itse painon 56kg ja mittani ovat 98/67/100 ja olen 163. On kyllä ihanaa, että naisia on niin erilaisia. Syöt kyllä mielestäni aika vähän. Itse en pärjäisi noin vähällä, mutta olenkin pyöreämpi kuin sinä. Ehkä todella hoikilla on jokin geeni, että kylläisyydentunne tulee nopeasti ja näläntunne taas hitaasti. 

Mun mitat on 172 cm/54 kg. Alan lähestyä 30 ikävuotta. Liikun melko paljon, menen joka paikkaan kävellen tai pyörällä, ellen nyt ihan toiseen kaupunkiin ole menossa. Askelia tulee n. 20 000 päivässä ja sen lisäksi joogaan itsekseni silloin kun huvittaa. Syön pääosin terveellisesti, mutta en kiellä itseltäni mitään. Sokerille olen vähän perso. En kuitenkaan ahmi sitä, vaan rivi suklaata tai jokin leivonnainen kahvin kanssa riittää. 

Meitä nusastaan niin usein ettei keritä jääkaapille.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kurkkuani myöten täynnä väitteitä siitä, että kaikki laihat ovat sairaalloisia syömistensä/liikkumistensa kontrolloijia. Minä olen ketjun kolmas kirjoittaja ja en todellakaan kyttää syömisiäni. Olen aina saannut kuulla siitä, että liiallinen hoikkuus on epätervellistä mutta eivät kritosoijat taida tietää sitä, että kuukautiseni ovat tullet aina kellontarkasti ja että kaikki veriarvoni ovat aina olleet parasta a-luokkaa. Eli vaikka olen hoikka, en kyttää mitään ja olen terve kuin pukki.

Olen välillä miettinyt sitäkin, miksi älykkyyden ja hoikkuuden välillä on yhteys. Uskon siihen, että älykäs ihminen pitää itsensä kiireisempänä kuin vähän pöljempi ja älykkäällä on aina niin paljon kaikkea tekemistä mielessään, että hän melkein unohtaa syödä. Eli hänellä mieliteko ruokaa kohtaan on renki kun taas tällä vähän pöljemmällä ruoanhimo on isäntä, joka vyöryttää kehoitustaan syödä, syödä ja syödä kaiken muun tekemisen yläpuoleltakin.

En tarkoita vähätellä pulskempien kokemaan ongelmaa. Mutta kyllä ihmisen hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ruoka pyörii alituiseen mielessä ja koko ajan tekisi mieli napostella jotakin. Se ei ole tervettä! Lopettakaa niiden kokkiohjelmien katselu, lopettakaa paljon ruokareseptejä sisältävien naistenlehtien selailu ja ylipäätään välttäkää ruokakaupassa käymistä. Tilatkaa kotikuljetuksella viikon ruoat. Koittakaa olla ajattelematta ruokaa ja keksikää itsellene mielekästä tekemistä.

Tässä on mielenkiintoista se, että väität ettei sinulla itselläsi ole juuri vaikutusta siihen, että olet niin laiha, että se tulee luonnostaan. Sen jälkeen haukut kaikki isommat ja syytät heitä itseään siitä, että ovat isompia kuin sinä. Ihan yhtä hyvin se pieni pyöreys voi tulla heille luonnostaan kuten laihuus sinulle. 

En omista vaakaa, mutta punnitsen itseni aina uimahallissa käydessä, pysyn mitoissa 171/56, koko 36 on usein vähän liian iso ja 34 vähän liian pieni.

Tyypillisesti syön aamulla töissä jogurtin ja ruisleivän/karjalanpiirakan.

Lounaaksi itsevalikoidun kanasalaatin, jossa reilusti raakaa kukkakaalia ja parsakaalia, salaatti pitää tosi hyvin nälkää.

Töistä kun pääsen kotiin, reilun annoksen possuwokkia ja riisiä tms. itsetehtyä kotiruokaa. Meillä syödään paljon kasviksia.

Myöhemmin jäätelöä :D Syön aika usein jäätelöä.

Iltapalaksi pari leipää ja omena tms.

Jos joku tarjoaa kakkua tai muuta herkkua, olen ensimmäisten joukossa ottamassa. Töissä saatan ottaa kahvin kanssa kaksin. Loppupäivästä juon usein teetä.

Olen makean perään ja luulen että syön liikaa sokeria. Välillä yritänkin vähentää, mutta en laita kahviin tai teehen sokeria.

Aineenvaihduntani on entisestään parantunut sen jälkeen kun lopetin alkoholin. Olen käytännöllisesti katsoen tällä hetkellä absolutisti.