Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?
Siis sellaiset keijukaismaisen hentoiset, miten liikutte ja syötte? Ja kuinka pitkiä olette ja paljonko painatte?
Kommentit (130)
Ystäväpiirissäni on useampi (vielä) hoikka nainen. Heistä suurin osa on aasialaistaustaisia, mutta on joukossa muutama suomalainenkin keijutar.
He eivät ole koskaan olleet ylipainoisia. He eivät kiinnitä huomiota syömisen määrään eivätkä laske askelia ja kaloreita. He harrastavat ulkoilua. Yksi yhdistävä piirre on välipalojen ja mussuttamisen puuttuminen.
Toisilla nämä terveelliset elämäntavat vain tapahtuvat itsekseen koko elämän. Epäreilua... minä repsahdin tänä vuonna ja neljäntenä päivänä... :(
Syön kolme kertaa päivässä aamiasen, lounaan ja illallisen/iltapalan. Vhh-ruokavalio pitää minut kylläisenä, eikä tee hirveämmin mieli makeaa. Mitä enemmän luonnollisia rasvoja (voita, pähkinöitä, laadukasta oliiviöljyä, avokadoja, kalaa), niin olo on kylläisempi ja itse tekemissäni smoothieissa kookosmaito, mantelijuoma ja marjat tuovat makeutta itsessään. Jos jotain nopeaa naposteltavaa on saatava, niin ne on yleensä pähkinöitä, raejuustoa tai kreikkalaista jogurttia. Olin aiemmin lievästi ylipainoinen. Mitat ovat 150 cm/53 kg.
Pituus 170 ja paino 50. Syön ihan kotiruokaa ja välillä herkuttelen. Painoa ei tunnu tarttuvan sitten millään. Toki liikun kohtalaisesti, en makaa sohvalla kauan. Joskus kuntoilen rankastikin, silloin lisään ruokaani lihaa ja munia enemmän. Joskus herkuttelen leipomalla marjapiirakan. Karkki maistuu myös. Alkoholia en juo yhtään, ei vaan ole mun juttu se :)
En omista autoa, kuljen kaikkialle polkupyörällä vuoden ympäri tai tarvittaessa julkisilla tai taksilla. Tästä tulee paljon hyötyliikuntaa. Tämän lisäksi harrastan uintia, kiipeilyä, retkeilyä, melontaa, hiihtoa yms. Periaatteessa olisi varaa autoon, mutta koen että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, esim. juuri hyötyliikunnan häviämisen vuoksi. Kaikki mainitsemani harrastukset löytyvät pyöräily-, bussi- tai kävelymatkan päästä. Joskus pidemmille retkille on tullut vuokrattua auto.
Syön paljon kuituja, kasviksia, hedelmiä ja syön itse kalastettua kalaa. Puutarhasta pitää noutaa ruoka-aineet kesällä, jos ruokaa mielii tehdä. Joskus ahmin puoli litraa jäätelöä kerralla, mutta vain joskus.
Ennemmin käytän rahani hyötyliikuntaa tukevaan asuinalueeseen kuin muuttaisin paljon isommalle tontille autosta riippuvaiseksi.
juon vettä ja kahvia.
En syö herkkuja joka päivä.
Nyt viisikymppisenä olen huomannut, että ne hoikkana pysyvät ikätoverit vaan syö kovin vähän. Omasta mielestään vetävät "normaalisti kotiruokaa", mutta oikeasti se on 3 lihapullaa ja yksi peruna. Sitten minulle taas tuo on hirveää pihtaamista ja joudun tietoisesti jättämään itseni nälkäiseksi, jos syön noin vähän. Jos on täytekakkua, niin nuo ottaa sellaisen 0,5cm viipaleen, kun "on niin makeaa", kun mä rohmaisen ison palan ja hakisin lisääkin, jos kehtaisin. Eikä mikään ole liian makeaa koskaan mulle. Jos he vetävät voikkarin päälle meetwurstin, niin jättävät rasvan alta pois, koska "siinä makkarassa on niin paljon rasvaa muutenkin", kun mä taas ainakin haluaisin latoa kunnon rasvat sen meetwurstin alle tai on liian kuivaa.
Annoskoon lisäksi olen perso makealle, rasvaiselle ja kaikelle hvvälle. Lisäksi syön epäsäännöllisesti. Mulle ruoka on nautintoaine, josta kieltäytyminen on hankalaa. Heille ruoka on vain polttoaine, ettei kuole nälkään.
Nuorena voi moni hoikkakin syödä aika paljon, mutta keski-iässä hoikat syö kuin linnut. Osalla se on kovalla itsekurilla saavutettua, osalla luontaisempaa. Lihomisen syitä on vaikea tietää, kun ei ole toisen kropassa ja päässä elänyt. En voi tietää, onko minulle pulskana vaikeampaa kieltäytyä ruuasta kuin hoikalle kaverilleni. Kyse on myös prioriteeteista. Jos haluaa jossain olla "hyvä", on siihen helpompi panostaa. Haluaisin olla kaunisvartaloinen ja siro, mutta se ei ole niin tärkeää, että olisin valmis kitumaan sen eteen. Toisaalta minulla on paljon hyviä ominaisuuksia ja asioita, joita teen hyvin, joita taas joku hoikempi yksilö ei tee.
Uusi laihtari alkaa taas huomenna...
Pienet annoskoot ja geenit. Makeaa syön päivittäin mutta määrät vähäisiä.