Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?
30.01.2019 |
Siis sellaiset keijukaismaisen hentoiset, miten liikutte ja syötte? Ja kuinka pitkiä olette ja paljonko painatte?
Kommentit (130)
Se on helppo haukkua että läski ahmii ja on laiska. Mutta ei mene niin.
Oon läski urheilen 5-6 krt viikosa (attack, step, combat, pumppi, juoksu) eli raskasta liikuntaa paljon. Juoksen puolimaratoneja, syön terveellisesti pieniä anoksia enkä herkuttele. Ja SILTI oon läski.
Mun sisko on laiha. Ei ikinä treenaa, lähinnä makailee, ei tee fyysistä hommaa, syö herkkuja, laittaa sentin voita leivän päälle, kiskoo rekkamiehen annoksia rasvaista ruokaa ja SILTI on laiha.
Olemma olleet pitkiäkin aikoja yhdessä joten tää syömis- ja urheiluhomma on nähty kunnolla, ja me molemmat ihmetellään tätä tulosta koska yleisem käsityksen mukaan tän pitäis mennä toisinpäin.
En oo keksinyt muuta selitystä kuin suolistobakteerit, tai sit sen että mulla on astma ja lääkkeet jotenkin sotkee kuviota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 172cm ja 57kg.
Syön säännöllisesti ja terveellisesti aikastlailla yleisten suositusten mukaan 5 kertaa päivässä. Nämä ateriat on annoskooltaan isoja, oikeasti syön ehkä tuplasti sen verran kuin esim työkaverit lounaalla. Toisaalta minä en ota niitä kahvipöydän keksejä tai karkkeja. Herkkuja syön 2 päivänä viikossa, niiden kanssa taas annokset on pieniä.
Lisäksi liikun paljon, joka päivä ainakin 1h vaihtelevaa liikuntaa, on lihaskuntoa, kestävyyttä, liikkuvuutta. Nautin todella paljon liikkumisesta. Lisäksi harrastan mm. ratsastusta, lakettelua.
Nuorempana olin hoikka luonnostaan, mutta kyllä se viimeistään kun 30v alkoi lähestyä, alkoi vaatia töitä, että pysyy hoikka. Olen siis ollut tästä 10kg painavampikin, joten tiedän kuin käy, kun en liiku. Tuolloin oli vähän aikaa oma laji hukassa.
Itse sanoisin siis, että salaisuus on liikunta ja terveellinen ruokavalio. Tai ehkä omalla kohdalla se, että tykkään niin paljon liikkua, harrastan mieleisiä lajeja, joten liikunta ei ole mitenkään pakkopullaa vaan odotan aina innolla työpäivän jälkeen, että tänään pääsee lenkille/joogaamaan/ratsastamaan...
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo haukkua että läski ahmii ja on laiska. Mutta ei mene niin.
Oon läski urheilen 5-6 krt viikosa (attack, step, combat, pumppi, juoksu) eli raskasta liikuntaa paljon. Juoksen puolimaratoneja, syön terveellisesti pieniä anoksia enkä herkuttele. Ja SILTI oon läski.
Mun sisko on laiha. Ei ikinä treenaa, lähinnä makailee, ei tee fyysistä hommaa, syö herkkuja, laittaa sentin voita leivän päälle, kiskoo rekkamiehen annoksia rasvaista ruokaa ja SILTI on laiha.
Olemma olleet pitkiäkin aikoja yhdessä joten tää syömis- ja urheiluhomma on nähty kunnolla, ja me molemmat ihmetellään tätä tulosta koska yleisem käsityksen mukaan tän pitäis mennä toisinpäin.En oo keksinyt muuta selitystä kuin suolistobakteerit, tai sit sen että mulla on astma ja lääkkeet jotenkin sotkee kuviota.
Sama. En ole ikinä ollut "laiha", en edes silloin kun söin 1000kcal päivässä ja leikin syömishäiriön rajoilla. En tiedä kuinka kauan pitäisi vedellä jollain 500 kcal että tulisi oikeasti laihaksi... Ja veikkaanpa että silloin menisi terveys. Hiukset lähtisi päästä ja iho ikääntyisi vuosikymmenen. Olen siis hyväksynyt kohtaloni pullukkana, mutta kyllä se silti ketuttaa kun sen takia pidetään laiskana. Harrastan liikuntaa kuusi kertaa viikossa joista kolme kertaa raskasta...
Olen samaa mieltä kuin joku alun kommentoija, ruoasta on tehty liian iso numero. Kai jos se pyörii mielessä ja silmissä koko ajan, sitä myös mussuttaa yli tarpeen. Minulla ei ole minkäänlaista emotionaalista suhdetta ruokaan, syön kun on nälkä enkä ajattele asiasta muuta. Tämä on tärkeää! Tunnesyöminen on monien ylipainosta kärsivien ongelmien taustalla.
Valitsen terveellisiä vaihtoehtoja, yleensä syön suunnilleen lautasmallin mukaisesti (tiedän että lautasmallia jotkut parjaavat, mutta minusta se on terveellinen malli. En ikinä karppaisi tms. järjettömyyksiä - liikkuvalle ihmiselle hiilarit ovat ystävä eikä vihollinen).
Harrastan jotain liikuntaa päivittäin, nautin siitä.
Vältän sokeria, vehnää ja alkoholia. En laihdutussyistä, vaan siksi että olo on parempi ilman niitä.
Tuossapa varmasti tärkeimmät tekijät hoikkuuteeni. Olen 168cm pitkä ja painan jotain välillä 50-55 kg.
Vierailija kirjoitti:
Syön kun on nälkä: usein mutta ilmeisesti suht pieniä annoksia. 175/60 kg. Paino on pysynyt samana ainakin 20 vuotta.
En kyllä kutsuisi 175 cm naista "siroksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska. Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).
Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka.
Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.
Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin.
En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.
Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.
Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa.
Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
KAKKAKÄSI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska. Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).
Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka.
Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.
Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin.
En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.
Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.
Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa.
Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis, hoikka ja tyylikäs työkaveri vahti koko ajan syömisiään. Tilasi ulkona terveellisiä ruokia eikä ottanut jälkiruokaa.
Mies petti, joten murheellisena hän näytti ikäistään vanhemmalta, mutta oli myöhemmin jälleen kauniin ja nuoren näköinen. Toivon, että mieliala vaikutti muutokseen eivätkä kauneushoidot.
KAKKAKÄSI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska. Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).
Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka.
Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.
Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin.
En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.
Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.
Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa.
Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
tuotanoin levität tauteja kakka käsilläsi
sinä tarvitset sitä terapiaa..eikä siskosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan intensiivistä liikuntaa 5-6 kertaa viikossa ja syön kulutuksen mukaan. Syön myös herkkuja, mutta tosiaan kohtuudella
Syömällä ituja ja oksentamalla ne pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunis, hoikka ja tyylikäs työkaveri vahti koko ajan syömisiään. Tilasi ulkona terveellisiä ruokia eikä ottanut jälkiruokaa.
Mies petti, joten murheellisena hän näytti ikäistään vanhemmalta, mutta oli myöhemmin jälleen kauniin ja nuoren näköinen. Toivon, että mieliala vaikutti muutokseen eivätkä kauneushoidot.
jatkan vielä
Nainen on kaikkien kammo e1 pese käsiään kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerron totuuden kun kukaan muu ei uskalla.
167 cm. Luonnollinen paino siinä 63-65 kilon tuntumassa. Tämä siis pysyy, kunhan harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa ja tarkkailen syömistäni. Siis tavallista painonhallintaa, ei mitään kitukuureja. Näytän tuossa painossa terveeltä ja hoikalta, mutta en laihalta.
Se, että pääsen laihuuteen asti, paino noin 52 kg, vaatii hirveästi. Liikunnan tulee olla päivittäistä plus normaali aktiivisuus. Kalorit noin 1000 päivässä. Palen, olen kiukkuinen, ruoan ajattelu täyttää mielen. Tulee ahmimiskohtauksia.
Kuvio on sama jokaisella tuntemallani laihalla ihmisellä, jonka olen elämäni aikana (40 v) tuntenut paremmin. En ole ikinä tavannut "luonnollisesti laihaa" ihmistä, jonka laihuutta ei selittäisi suuret liikuntamäärät ja vähäinen syöminen. Isolla osalla on ollut myös jonkinlainen syömishäiriö tai ongelmallinen ruokasuhde. Yksikään näistä "syön mitä haluan ja miten paljon haluan" -tapauksista ei ole syönyt paljoa ja on kontrolloinut syömistään erilaisilla tavoilla. Tiedän monta tapausta, jotka esimerkiksi somessa ja ravintolailloissa kertovat auliisti syövänsä kuin hevoset, mutta pysyvänsä laihoina. Oikeasti heillä on tiukka dieetti aina päällä.
Totuus on se, että hyvin harva aikuinen nainen on kovin laiha luonnostaan. Yleensä laihuuden takana on tarkkaa kalorien rajoittamista ja liikuntaa. Mutta me vaikenemme tästä. Se on häpeällistä. Luonnollinen laihuus on ylpeyden ja pätemisen aihe.
Komppaan tätä. Ystäväni joka on hoikka jaksaa aina paasata siitä miten "ruoka on aina mielessä" ja " ainahan se on nälkä". Ei jaksa liikkua kun laiskottaa yms. Kuitenkin silloin kun nähdään ja syödään niin hän ottaa hirveän annoksen koti/ravintolaruokaa ja närppii sitä KAUAN jättäen yli puolet syömättä. Aina. Karkkipussin tai sipsipussin jos ostaa, niin laittaa sen tarjolle mutta ei varmasti itse syö.
Itse oikeasti syön paljon ja myös epäterveellistä ruokaa, mutta liikun paljon. Olen normaalipainoinen, en hoikka. Tämä on kuitenkin oma valintani - joskus yritin pitää painoani hoikan rajoissa mutta tuntui että sai elää jatkuvassa nälässä, enkä voi sietää nälän tunnetta ja minulle tulee helposti nälkäkiukku :D jotenkin se hoikkuuden tuoma onnellisuus (se että vaatteet istuivat hyvin ja valokuvissa näytti paremmalta) ei voittanutkaan sitä, että saa syödä mitä huvittaa kunhan jaksaa liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen siro 174/98 nainen. Syön mitä haluan, usein monta levyä suklaatakin päivässä, mutta geeneissä se tulee että en vaan liho.
No ei nää mitat kyllä siron naisen vaikutelmaa anna....
166cm/51kg ja salaisuuteni on refluksitauti -.-
Olin ennen kymmenen kiloa painavampi, nykyään ei vain ruoka maistu samalla tavalla ja maha tulee täyteen melkeinpä heti. Pari ystävääni on sanonut minulle päin naamaa että ovat _kateellisia_ sairaudestani ja todellakin olen loukkaantunut. Ei ole hirveää herkkua olla lähes joka päivä kipeä ja vatsa pinkeänä, etoo ja röyhtäyttää.
N-22v
En ole ikinä syönyt aamulla,en harrasta juuri liikuntaa,en ole syönyt punaistalihaa 30 vuoteen muuten syön mitä huvittaa sillon kun on nälkä paitsi hedelmistä en tykkää,turhia välipaloja.
Samat mitat 20 vuotta 170/60kg
Noiden muiden mittapuulla olen läski mutten halua näyttää kuivalta.
Geenit varmaan ja vaikka sanotaan että luut painaa kaikilla saman verran niin kyllä niissä on eroja. Tyttärestäni sanottiin jo raskausaikana että hyvin siroluinen vauva tulossa vaikka painoikin sitten yli 4 kiloa syntyessään!
Hän on edelleen todella pikkuruinen ja siro ja hyvin ketterä ja notkea. Teini-iässä toki vasta mutta voisin kuvitella ettei kovin helposti liho aikuisenakaan ja vaikka vähän painoa tulisikin niin on siitä huolimatta aina siro.
On aina syönyt pieniä annoksia ja pystyy olemaan pitkiäkin aikoja helposti syömättä. Syö myös herkkuja mutta jos on täynnä niin jättää syömättä eikä syö vaan siksi kun on niin hyvää. Liikkuu myös paljon, lähinnä tanssii.
Oma ruumiinrakenne taas ei ole kovin siro. Edes 164cm pitkänä ja 53 kiloisena en ole ollut mitenkään erityisen siro vaan reittä ja takamusta ja rinnat löytyy. Nyt niitä löytyy vielä enemmän kun on muutama kymmenen kiloa lisää.. Lisäksi syön vaikka olisinkin täynnä eli minun ruokahalulla ja luustolla ei minusta siroa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön kun on nälkä: usein mutta ilmeisesti suht pieniä annoksia. 175/60 kg. Paino on pysynyt samana ainakin 20 vuotta.
En kyllä kutsuisi 175 cm naista "siroksi"
Mietin samaa kun luin ketjua että 170 ja siitä pidemmät ei ole siroja vaikka olisi hoikkia.
He on enemmän missimäisiä, ei pikkuruisia ja siroja.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen siro 174/98 nainen. Syön mitä haluan, usein monta levyä suklaatakin päivässä, mutta geeneissä se tulee että en vaan liho.
:DDD 98 kg?????
Alue: Aihe vapaa
Siinä missä ylipaino on pahasta, myös alipaino on huono asia. Tiesithän, että painoindeksisi on merkittävän alipainon puolella?
Minusta laihuudessa sinänsä ei ole mitään ihailtavaa. Tärkeintä on, että ihminen on terve, liikkuu ja syö monipuolisesti ja riittävästi. Tällaisella asenteella ei pitäisi olla alipainoinen eikä ylipainoinen.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat siroja luonnostaan, mutta kyllä hekin syövät hyvin järkevästi tai vähän. En usko, että kovin monella aikuisella naisella paino pysyy lähellä alipainoa, jos hän syö esimerkiksi ruokaympyrän mukaisesti. Monet sirot naiset ovat luustoltaan hoikkia ja kapealanteisia, mikä tiputtaa painoa. Itselläni on ihan toisenlainen vartalo ja vaikka rasvaa ei kerrykään kovin helposti, tuntuu, että lähes mahdotonta ylläpitää hyvin hoikkaa olemusta syömällä kuitenkin riittävästi. Jotenkin paino vain aina kiepsahtaa siihen 57kg (/162), joten olen antanut periksi ja yritän hyväksyä ne muutamat muhkurat pakaroissa.