Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?

Mä oon 176 cm ja 56 kiloa. Lenkkeilen säännöllisesti, mutta syön ihan mitä sattuu. Oon perso makealle ja syön joka päivä herkkuja useaan otteeseen. Mun elintavat on aina olleet samanlaiset ja oon nyt kolmekymppisenä edelleen tosi hoikka. Kaipa se vaan on jotenkin mulla geeneissä. Hoikkuus ei toki kerro terveydestä vielä mitään - sokerirasitus paljasti mun verensokerin kohonneen merkittävästi. Muitakin seurauksia varmaan on. Eli ulkomuoto ei todellakaan ole se tärkein mittari.

Kaikki laihat syövät aina vimmatusti ja koko ajan ja lihavat pelklää salaattia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen siro 174/98 nainen. Syön mitä haluan, usein monta levyä suklaatakin päivässä, mutta geeneissä se tulee että en vaan liho.

Mä olen samanpituinen ja painoinen mies ja olen kyllä ihan rehellisesti sanottuna lihava. Ei löydy siroa naista tämän kirjoituksen takaa.

Tämä oli vitsi!

Joo, olen pitkä ja lihava. Syön vähän. En tykkää makeisista.

Ruokaa teen paljon ja leivon mutta miesväki ne syö.

Geeneillä kai. 155/39, raskaudenkin jälkeen palasin tähän painoon parissa kuukaudessa vaikka syön yhtä paljon kuin urheileva 18v veljeni.

Ruokien lisäksi herkuttelen päivittäin, voin syödä suklaalevyn yhdellä istumalla ja käyn Mäkkärissä pari kertaa viikossa. Siskoni oli samanlainen kunnes 30-35v iässä alkoi pikkuhiljaa aineenvaihdunta hidastua.

Minä olen ollut siro ja hoikkarakenteinen koko ikäni. Nuorempana sain syödä ihan mitä mieli teki, eikä todellakaan näkynyt missään.

Tuossa n. 36 vuotiaasta eteenpäin huomasin, että vaikka muuten olen edelleen "yhtä" hoikka, niin herkuttelut sekä urheilemattomuus aiheuttavat sen, että minulla on jonkinlaiset jenkkakahvat ja jossain valaistuksessa voi nähdä vähän selluliittiä reisissä.

Mahakin helposti pömpöttää, jos syö mitä sattuu, mutta toisaalta aika helposti "littenee", jos tarkkailee syömistä.

Nyt olen nelikymppinen, en urheile tai mitenkään harrasta painopudottamista. Paino on pysynyt 50, kilo, pari alle tai päälle, niin kauan kuin vain muistan. Geeneissä on ainakin minulla tämä "hoikkuus".

168cm ja 53 kg. En pidä itseäni "sirona keijukaisena". Olen normaalipainoinen aikuinen nainen.

Syön normaalia ruokaa, viisi ateriaa päivässä. En mässäile enkä herkuttele. Sokeria en käytä enkä alkoholia. Vihanneksia ja kasviksia menee, lihaa en syö. 

Koira on joten liikuntaa saan sen kanssa, muuten en himourheile enkä käy saleilla. Ruoka ja syöminen ei näyttele pääasiaa elämässäni vaan syön vain nälkääni ja sen verran kun on tarpeen. Mitään diettejä tai kieltäytymisiä en harrasta, suklaata menee kun mieli tekee ja joskus  jäätelöä. Karkkeja en syö, sipsiä silloin tällöin.

Kaksi lasta synnyttänyt, kilpirauhasen vajaatoiminta todettu jo kauan sitten. Siihen lääkitys joka toimii hyvin. Ja hyvinkin aikuisen iässä olen.

Ei kaikki hoikat tai edes laihat ole siroja. Sirous on synnynnäinen ominaisuus ja hentorakenteisuus pysyy vaikka pulskistuisikin hieman.

37 v,160 cm ja 45 kg. Paljon pieniä lapsia joten liikun koko ajan. Välttelen kovia rasvoja enkä pidä makeasta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä esim. Yhdestä suklaalevystä oikein kaloreita kerry ja monet oikeasti laihat sanovatkin syövänsä ”koko ajan” ja ”suklaata” eli tyyliin levyn päivässä eikä yhtään mitään muuta :D

Itse syön kyllä enemmän kuin suklaalevyn päivässä, mutta juurikin suklaata, sipsiä, paistopisteen tuotteita ja mäkkäriruokaa. Napostelen jatkuvasti. Joskus koetin alkaa syödä terveellisesti, eli ihan oikeaa ruokaa ja kunnon annoksia, ja kylläpä lähti paino äkkiä nousuun. Linja ei kuitenkaan pitänyt ja päädyin takaisin syömään kuin lapsi herkkuhyllyllä. En pitäisi mahdottomana, että myös suolistobakteerini ovat epätasapainossa epäterveellisten syömisteni vuoksi, joten syömäni ei edes imeydy kovin hyvin.

Aikuinen tytär on tuollainen tosi pieni ja siro ja sellainen hän on aina ollut ihan syntymästä saakka.

Läski ei tartu vaikka söisi mitä. Hän on aina ollut myös kova harrastamaan liikuntaa joten elämä on ollut välillä yhtä syömistä ettei ihan muutu luurangoksi. Kengän numerokin on joku 35...

Kerron totuuden kun kukaan muu ei uskalla.

167 cm. Luonnollinen paino siinä 63-65 kilon tuntumassa. Tämä siis pysyy, kunhan harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa ja tarkkailen syömistäni. Siis tavallista painonhallintaa, ei mitään kitukuureja. Näytän tuossa painossa terveeltä ja hoikalta, mutta en laihalta.

Se, että pääsen laihuuteen asti, paino noin 52 kg, vaatii hirveästi. Liikunnan tulee olla päivittäistä plus normaali aktiivisuus. Kalorit noin 1000 päivässä. Palen, olen kiukkuinen, ruoan ajattelu täyttää mielen. Tulee ahmimiskohtauksia.

Kuvio on sama jokaisella tuntemallani laihalla ihmisellä, jonka olen elämäni aikana (40 v) tuntenut paremmin. En ole ikinä tavannut "luonnollisesti laihaa" ihmistä, jonka laihuutta ei selittäisi suuret liikuntamäärät ja vähäinen syöminen. Isolla osalla on ollut myös jonkinlainen syömishäiriö tai ongelmallinen ruokasuhde. Yksikään näistä "syön mitä haluan ja miten paljon haluan" -tapauksista ei ole syönyt paljoa ja on kontrolloinut syömistään erilaisilla tavoilla. Tiedän monta tapausta, jotka esimerkiksi somessa ja ravintolailloissa kertovat auliisti syövänsä kuin hevoset, mutta pysyvänsä laihoina. Oikeasti heillä on tiukka dieetti aina päällä.

Totuus on se, että hyvin harva aikuinen nainen on kovin laiha luonnostaan. Yleensä laihuuden takana on tarkkaa kalorien rajoittamista ja liikuntaa. Mutta me vaikenemme tästä. Se on häpeällistä. Luonnollinen laihuus on ylpeyden ja pätemisen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Kerron totuuden kun kukaan muu ei uskalla.

167 cm. Luonnollinen paino siinä 63-65 kilon tuntumassa. Tämä siis pysyy, kunhan harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa ja tarkkailen syömistäni. Siis tavallista painonhallintaa, ei mitään kitukuureja. Näytän tuossa painossa terveeltä ja hoikalta, mutta en laihalta.

Se, että pääsen laihuuteen asti, paino noin 52 kg, vaatii hirveästi. Liikunnan tulee olla päivittäistä plus normaali aktiivisuus. Kalorit noin 1000 päivässä. Palen, olen kiukkuinen, ruoan ajattelu täyttää mielen. Tulee ahmimiskohtauksia.

Kuvio on sama jokaisella tuntemallani laihalla ihmisellä, jonka olen elämäni aikana (40 v) tuntenut paremmin. En ole ikinä tavannut "luonnollisesti laihaa" ihmistä, jonka laihuutta ei selittäisi suuret liikuntamäärät ja vähäinen syöminen. Isolla osalla on ollut myös jonkinlainen syömishäiriö tai ongelmallinen ruokasuhde. Yksikään näistä "syön mitä haluan ja miten paljon haluan" -tapauksista ei ole syönyt paljoa ja on kontrolloinut syömistään erilaisilla tavoilla. Tiedän monta tapausta, jotka esimerkiksi somessa ja ravintolailloissa kertovat auliisti syövänsä kuin hevoset, mutta pysyvänsä laihoina. Oikeasti heillä on tiukka dieetti aina päällä.

Totuus on se, että hyvin harva aikuinen nainen on kovin laiha luonnostaan. Yleensä laihuuden takana on tarkkaa kalorien rajoittamista ja liikuntaa. Mutta me vaikenemme tästä. Se on häpeällistä. Luonnollinen laihuus on ylpeyden ja pätemisen aihe.

Kyllä melko monen siroutta ja laihuutta selittää juuri se vähäinen syöminen, ja ainakaan itse en siroimmillani harrastanut minkäänlaista liikuntaa työmatkan ja kauppareissun lisäksi. Lihaksettomuus korosti riisitikkumaista laihuutta, ruokahalua ei hirveästi liikkumattomuuden vuoksi ollut. Kun aloitin harrastuksenomaisen liikkumisen pari kertaa viikossa, alkoi tulla lihasta ja ruokahalu lisääntyi, ja se sirous haihtui pois, vaikka hoikahko olen edelleen.

162/50, sirorakenteinen. Mun salaisuus on se että olen tosi vahva. Lihaset vie vähemmän tilaa kuin rasva ja nostaa energiantarvetta, eli voi syödä normaalisti. En syö herkkuja, joskus viikonloppuisin. Vedän leukoja ja saan pistoolikyykkyjä, seison käsilläni. On mussa rasvaakin, et en näytä fitnessihmiseltä, vaan tavalliselta, pieneltä ja hoikalta.

Tuntemani hoikka (168/50 kg) 45-vuotias nainen kävelee työmatkat 2.5 km suunta, syö kunnon aamiaisen ja lounaan, ei syö karkkia, juo alkoholeista vain viiniä tai drinkkejä ( ei olutta, siideriä), kuntoilee lisäksi kerran viikossa.

Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita.

Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska.  Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).

Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka. 

Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.

Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin. 

En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.

Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.

Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa. 

Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerron totuuden kun kukaan muu ei uskalla.

167 cm. Luonnollinen paino siinä 63-65 kilon tuntumassa. Tämä siis pysyy, kunhan harrastan liikuntaa useamman kerran viikossa ja tarkkailen syömistäni. Siis tavallista painonhallintaa, ei mitään kitukuureja. Näytän tuossa painossa terveeltä ja hoikalta, mutta en laihalta.

Se, että pääsen laihuuteen asti, paino noin 52 kg, vaatii hirveästi. Liikunnan tulee olla päivittäistä plus normaali aktiivisuus. Kalorit noin 1000 päivässä. Palen, olen kiukkuinen, ruoan ajattelu täyttää mielen. Tulee ahmimiskohtauksia.

Kuvio on sama jokaisella tuntemallani laihalla ihmisellä, jonka olen elämäni aikana (40 v) tuntenut paremmin. En ole ikinä tavannut "luonnollisesti laihaa" ihmistä, jonka laihuutta ei selittäisi suuret liikuntamäärät ja vähäinen syöminen. Isolla osalla on ollut myös jonkinlainen syömishäiriö tai ongelmallinen ruokasuhde. Yksikään näistä "syön mitä haluan ja miten paljon haluan" -tapauksista ei ole syönyt paljoa ja on kontrolloinut syömistään erilaisilla tavoilla. Tiedän monta tapausta, jotka esimerkiksi somessa ja ravintolailloissa kertovat auliisti syövänsä kuin hevoset, mutta pysyvänsä laihoina. Oikeasti heillä on tiukka dieetti aina päällä.

Totuus on se, että hyvin harva aikuinen nainen on kovin laiha luonnostaan. Yleensä laihuuden takana on tarkkaa kalorien rajoittamista ja liikuntaa. Mutta me vaikenemme tästä. Se on häpeällistä. Luonnollinen laihuus on ylpeyden ja pätemisen aihe.

Luonnostaan hoikilla ei ole tuota hoikkuuden haluamisen,pakollisen liikunnan ja sen aiheuttaman ahminnan kierrettä. Kun normiarjessa tulee jatkuvasti käveltyä ja tehtyä,ja ruoka on tavallista,suurinpiirtein lautasmallin kaltaista,niin lihominen on mahdotonta ja vierasta.

Olen hoikkana huomannut,että elämäntapojani arvostellaan joskus enemmän kuin lihavampien. Ikäänkuin minulla olisi jonkinlainen syömishäiriö,kun en kyseenalaista syömisiäni tai muita elintapojani.

Itse ajattelen olevani aivan normaali nainen. En tiedä onko se ylpeyden tai pätemisen aihe. Olen tietysti tyytyväinen,ettei ole yhtään selluliittia ja vatsa on aivan litteä,mutta kyllä oikeat ylpeyden aiheet ovat jotain ihan muuta.

Välillä tulee syötyä paljon ja mitä vaan,mutta en pysty tekemään niin kahta päivää enempää,itse ainakin voin kevyemmällä ruokavaliolla hyvin.

160 cm,45 kg ,37v ja viisi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani hoikka (168/50 kg) 45-vuotias nainen kävelee työmatkat 2.5 km suunta, syö kunnon aamiaisen ja lounaan, ei syö karkkia, juo alkoholeista vain viiniä tai drinkkejä ( ei olutta, siideriä), kuntoilee lisäksi kerran viikossa.

Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita.

Mutta itse en saa vastaavalla elämäntyylillä tuloksia :(. Aamulla kotona en syö koska on huono olo, mutta töissä syön aamupalaa ja lounaan (vihanneksia, proteiinia, rasvaa, hitaita hiilareita). Iltapäivällä hedelmä tms, illalla kotona illallinen kotiruokaa. Normaaleja annoksia suht pieniltä lautasilta. En käytä alkoholia, en koskaan iltaisin syö karkkeja, sipsejä, leivonnaisia jne. Askelia tulee tavallisena päivänä 10-15tuhatta, viikonloppuisin helposti 20-25t.

Olen 162/70 ja grammankin pudotus on täyttä tuskaa :(.

No mä rehellisesti sanoen olen nälkäinen melkein koko ajan. En syö itseäni ikinä kylläiseksi ja skippaan aterioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 171/48 ja 35 v. Syön normaalisti ja syön herkkuja viikottain. En harrasta varsinaista liikuntaa ja olen oikeasti aika laiska.  Olen silti aika vahva ja tosi kestävä (ainakin näin minulle on sanottu).

Olen nopea kävelijä ja jaksan kävellä vaikka koko päivän ilman että väsyn lainkaan vaikka olisi rinkka. 

Olen liikkeiltäni ehkä lapsenomainen. En niin levoton, mutta harpon portaat (en käytä hissiä), loikkien liikun ja kiipeilen joskus puihinkin.

Tykkään tehdä asiat "kivikautisesti" nyrkkipyykkään, pesen lattiat rätillä kyykyssä pyyhkien (tosin en pese lattioita kovinkaan usein), tiskaan käsin. 

En oikeastaan syö mitenkään erikoisesti (vältän eineksiä), enkä harrasta mitään, hyötyliikun, mutta en ajattele liikuntaa vaan en vain tykkää nykyajasta.

Makaan ja laiskottelen paljonkin, mutta kun teen jotain teen sen temmolla, en ikinä hitaasti laahustaen.

Eli ehkä geenit? Aina ollut "liian" laiha, olen ollut vain kerran kuumeessa (varhaislapsuudesta en tiedä), vatsatautia ei ikinä ole ollut, en käytä lääkkeitä. Niin ja olen kaikkien kammo en pese käsiäni kuin kakan jälkeen ja jos niissä on rasvaista/tahmeaa likaa. 

Pikkusisareni kärsii ylipainosta, lihoi kun alkoi syömään masennuslääkkeitä (hän myös syö oikeasti valtavia määriä). Nuoruudessa oli hoikka. Masennus minusta aiheuttaa tuon syömisen ja lääkkeiden sijaan hän tarvitsisi enemmän terapiaa. 

Lisään vielä että syön 5 kertaa päivässä. Lapsena jo hoettiin aamupala on se päivän tärkein ateria, siis tukeva aamupala, ennen kuin teen mitään muuta. En ikinä ahmi, mutta syön nopeasti. Ja illalla ennen kun alan herkuttelemaan syön väkisi 2 ruisleipää, ettei tule huono-olo.