Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?

Kotona tai jonkinlaisessa kotihoidossa on valtavasti vanhuksia, jotka tarvitsevat ympäri vuorokaudesta hoitokotia, eli laitoshoitoa.

Paikkoja ei ole tarjolla, joten joku uusi pääsee palvelutaloon, kun joku kuolee ensin alta pois. Noin se menee ja kuulen jatkuvasti ihmiskohtaloista, joiden paikka olisi hoitolaitoksessa mutta sanotaan ei-oota.

Hienoa, että ap hoitaa äitiään kotona, jos ymmärsin oikein. Mutta aika pöyristyttävää puhetta. Hoitopaikkaa ei todellakaan saa liian helposti, vaan monesti liian myöhään. Mitä jos se vanhus on halunnut asua viimeiseen saakka kotonaan vaikka Inarissa, ei sitä ihan niin vain saa siirtoa esim. pääkaupunkiseudun vanhainkotiin, jossa esim. lapset ja sukulaiset asuvat. 

Toiseksi, en voi ymmärtää miten jollakin voi olla niin ruusuinen kuva kotona asumisesta. Muistisairas on melkeinpä 24/7 valvottava. Kenellä omaisella on sellaisia resursseja. Lisäksi koti pitäisi olla muistisairaalle turvallinen ja helppo. 

Oma mummi pääsi monen vuoden tappelun jälkeen kunnan tehostetun palveluasumisen yksikköön. Tämä vaati sen, että hänelle ehti tapahtua vakava tapaturma ennen kuin otettiin sisään. Vanhainkoti oli maalla, jonne ei bussit kulje. Itselläni ei ollut autoa, joten pystyin vierailemaan siellä vain, kun esim. äitini oli käymässä. Tosin äitini kävi joka viikko vierailemassa ja välillä syöttämässä. Se ei myöskään ole henkisesti kovinkaan helppoa seurata vierestä mustisairasta omaista. Tähän liittyy todella paljon erilaisia oireita, jotkut voivat olla aggressiivia ja jotkut, vaikka yli- seksuaalisia. Se rakas läheinen ei silloin ole enää sama ihminen, eikä monellakaan välttämättä ole voimia tai tietoja ja taitoja pärjätä sen läheisen kanssa, jonka tila ja kunto vaihtelee ja heikkenee koko ajan. Sitä varten pitäisi voida luottaa niihin ammattilaisiin, jotka ovat tottuneet pärjäämään muistisairaiden kanssa. 

Olen ammatiltani hoitaja ja voisin hyvinkin hoitaa oman isäni tai äitini kotonani, mikäli hänellä ei olisi muistisairautta. Ei haittaisi vaikka hän olisi täysin autettava tai vuoteeseen hoidettava, mutta tuo muistisairaus on niin iso haitta että sen kanssa eläminen ei onnistuisi täällä meillä. Vanhemmistani toinen on jo kuollut nuorena, mutta toinen elelee vielä virkeänä 70 vuotiaana omassa pirtissään. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Meillä ainakin aluksi hoidin minä äitiäni kunnes sain taas töitä enkä voinut hänen luonaan niin usein olla.Kodinhoito rupesi sitten käymään ja hoiti häntä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä vauva.fi:ssä suhtaudutaan halveksivan pahansuovasti omaishoitajiin ja niihin, jotka yrittävät huolehtia vanhemmistaan? Katsokaa nyt! Syytetään omaishoitajia marttyyreiksi jne.

Ei silti tarvitse syyllistää heitä, joille se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.

Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.

ap

Annas kun arvaan:

- äidilläsi ei ole dementiaa, joten hän ei karkaile, ei ole aggressiivinen eikä muutenkaan vaadi koko ajan vahtimista ja ole hankalasti hoidettava

- sinulla ei ole omia lapsia eikä muita velvoitteita, ei edes hyvin paljon harrastuksia eikä sosiaalista elämää

- saat asua ilmaiseksi äitisi luona samassa taloudessa, joten sinulla ei ole tavanomaisia ruoka- ja asumiskuluja ja pikkuinen omaishoitotuki riittää sinun tarpeisiin

- sinulla ei ole sellaista koulutusta ja ammattia, että voisit päästä töihin

Meni vähän pieleen. Totta on että äidilläni ei ole varsinaista dementiaa eikä häntä tarvitse ihan koko ajan vahtia. Minulla on omia lapsia, minulla on myös harrastuksia, sellaisia yksinäisiä harrastuksia. Sosiaalista elämää minulla ei ole. En asu ilmaiseksi äitini luona vaan omistan talon, jonne äitini on muuttanut. Minä maksan omat ruokalaskuni ja kaikki asunnon menot. Koulutukseltani olen filosofian maisteri.

ap

Ja lisäyksenä vielä, että en saa omaishoidontukea vaan työttömyyskorvausta, koska en ole hakemuksistani huolimatta saanut myönteistä eläkepäätöstä. Ja jouduin työttömäksi parisenkymmentä vuotta sitten saatuani halvauksen, jossa menetin myös kuuloni. Tästä syystä minun on ollut vaikea päästä takaisin työelämään. Tämän kerroin siksi. että kuitenkin joku kirjoittaa kohta, että mikset mene töihin. No, nyt minulla on tässä työmaa. Onneksi ei kuitenkaan pahin mahdollinen sellainen, kuten olen huomannut lukiessani näitä muiden kokemuksia.

Niihin hoitokoteihin ei pääse edes sellaiset, joilla olisi akuutti tarve. Kunnan paikkoja jonotetaan. Muistiongelmaiset ovat omissa kodeissaan, vaikka eivät enää pärjää. 24/7 valvontaa ja vaippoja tarviteeva sekava vanhus ei tule hoidettua kodissa, jossa aikuiset käyvät töissä ja hoitavat myös lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.

Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.

ap

Annas kun arvaan:

- äidilläsi ei ole dementiaa, joten hän ei karkaile, ei ole aggressiivinen eikä muutenkaan vaadi koko ajan vahtimista ja ole hankalasti hoidettava

- sinulla ei ole omia lapsia eikä muita velvoitteita, ei edes hyvin paljon harrastuksia eikä sosiaalista elämää

- saat asua ilmaiseksi äitisi luona samassa taloudessa, joten sinulla ei ole tavanomaisia ruoka- ja asumiskuluja ja pikkuinen omaishoitotuki riittää sinun tarpeisiin

- sinulla ei ole sellaista koulutusta ja ammattia, että voisit päästä töihin

Meni vähän pieleen. Totta on että äidilläni ei ole varsinaista dementiaa eikä häntä tarvitse ihan koko ajan vahtia. Minulla on omia lapsia, minulla on myös harrastuksia, sellaisia yksinäisiä harrastuksia. Sosiaalista elämää minulla ei ole. En asu ilmaiseksi äitini luona vaan omistan talon, jonne äitini on muuttanut. Minä maksan omat ruokalaskuni ja kaikki asunnon menot. Koulutukseltani olen filosofian maisteri.

ap

Ja lisäyksenä vielä, että en saa omaishoidontukea vaan työttömyyskorvausta, koska en ole hakemuksistani huolimatta saanut myönteistä eläkepäätöstä. Ja jouduin työttömäksi parisenkymmentä vuotta sitten saatuani halvauksen, jossa menetin myös kuuloni. Tästä syystä minun on ollut vaikea päästä takaisin työelämään. Tämän kerroin siksi. että kuitenkin joku kirjoittaa kohta, että mikset mene töihin. No, nyt minulla on tässä työmaa. Onneksi ei kuitenkaan pahin mahdollinen sellainen, kuten olen huomannut lukiessani näitä muiden kokemuksia.

Hups. Unohdin mainita, tämä siis Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia ei todellakaan voi laittaa helposti hoitolaitoksiin, vaan niissä on yhä tiukkenevat rajat millainen vanhus saa yhteiskunnan apua::varallisuus, muistisairaudet, muu terveydentila.

Vanhempani ovat tehneet ikänsä lujasti töitä, opiskelleet akateemisiin ammatteihin omilla rahoillaan ja isä sijoittajalahjakkuutena kartoittanut heidän omaisuuttaan moninkertaisesti. He eivät saa edes taksiseteleitä varallisuutensa vuoksi. Noh, nyt joku karjuisi, että rikkailta vain kaikki pois. Minä karjun, että millä tavoin vanhempani ovat eläneet väärin maksaessaan myös ruhtinaalllisesti veroa kaikesta ansaitsemastaan? Luulisi nyt taksiseteleitä edes irtoavan.

Luojan kiitos heillä on ollut varaa kustantaa hoito- ja siivousapua kotiin kuin myös me lapset lapsinemme käymme auttamassa piha- ja kotitöissä. Tosin äitini ei suvaitse kuin ammattilaisia lähelleen ja on sitä mieltä, että jälkeläisten homma on seurustella ja olla läsnä. Me hoidamme sen ns rakkauspuolen vanhempiamme kohtaan.

Isän kuoltua äiti varasi välittömästi hyvävaraisten vanhusten senioritalosta kivan asunnon ja muuttaa sinne kesällä. Häntä kohdellaan siellä kuin normaalia ihmistä, jolla on vain enemmän haastetta selvitä jokapäiväisestä elämästä.

Kertokoot tämä myös sen murheellisen tarinan siitä, miten yhteiskuntamme muuttuu eriarvoisemmaksi ja vastuu varattomista vanhuksista kaatuu entisestään jälkeläisten harteille. Paluu elämään ennen sosiaalihuoltoa ja kansaeläkettä jonnekin sadan vuoden taakse! 

Me olemme onekkaita ja äitimme saa itsenäisesti päättää loppu vuosistaan joutumatta olemaan kenenkään armoilla. Hän ei sitä kestäisi, on sen itse sanonutkin että haluaa elää omillaan, vahva nainen. 

Taksiseteleitä? Siis sosiaalihuoltolain mukaista liikkumisen tukea. Jos heillä on tuloja ja varallisuutta, eikä omaa autoa, niin eikö heillä ole varaa ajaa taksilla pari-kolme kertaa kuussa ihan omalla rahalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä vauva.fi:ssä suhtaudutaan halveksivan pahansuovasti omaishoitajiin ja niihin, jotka yrittävät huolehtia vanhemmistaan? Katsokaa nyt! Syytetään omaishoitajia marttyyreiksi jne.

Niinkö? Lähinnä syytellään omaisia, jotka eivät hoida vanhempiaan. Monet käyvät töissä, hoitavat omia lapsiaan ja asuvat satojen kilometrien päässä lapsuuden kodeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.

Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.

ap

Annas kun arvaan:

- äidilläsi ei ole dementiaa, joten hän ei karkaile, ei ole aggressiivinen eikä muutenkaan vaadi koko ajan vahtimista ja ole hankalasti hoidettava

- sinulla ei ole omia lapsia eikä muita velvoitteita, ei edes hyvin paljon harrastuksia eikä sosiaalista elämää

- saat asua ilmaiseksi äitisi luona samassa taloudessa, joten sinulla ei ole tavanomaisia ruoka- ja asumiskuluja ja pikkuinen omaishoitotuki riittää sinun tarpeisiin

- sinulla ei ole sellaista koulutusta ja ammattia, että voisit päästä töihin

Meni vähän pieleen. Totta on että äidilläni ei ole varsinaista dementiaa eikä häntä tarvitse ihan koko ajan vahtia. Minulla on omia lapsia, minulla on myös harrastuksia, sellaisia yksinäisiä harrastuksia. Sosiaalista elämää minulla ei ole. En asu ilmaiseksi äitini luona vaan omistan talon, jonne äitini on muuttanut. Minä maksan omat ruokalaskuni ja kaikki asunnon menot. Koulutukseltani olen filosofian maisteri.

ap

Ja lisäyksenä vielä, että en saa omaishoidontukea vaan työttömyyskorvausta, koska en ole hakemuksistani huolimatta saanut myönteistä eläkepäätöstä. Ja jouduin työttömäksi parisenkymmentä vuotta sitten saatuani halvauksen, jossa menetin myös kuuloni. Tästä syystä minun on ollut vaikea päästä takaisin työelämään. Tämän kerroin siksi. että kuitenkin joku kirjoittaa kohta, että mikset mene töihin. No, nyt minulla on tässä työmaa. Onneksi ei kuitenkaan pahin mahdollinen sellainen, kuten olen huomannut lukiessani näitä muiden kokemuksia.

Yksi kysymys vielä: et sinä ainakaan työmarkkinatuella maksa sekä omia ruokiasi ym. ja asunnon kuluja vaan ... niin, millä? Äitisi maksaa vuokraa? Sehän on aivan kohtuullista, jos hänellä on kunnollinen eläke.

Sinun tilanteesi poikkeaa suuresti dementikon hoitajan työstä. Sinun äitisi on täysipäisenä paljon helpompi hoidettava, vaikka olisi liikuntakyvytön. Hän ymmärtää ajan, paikan ja tietää, mitä milloinkin tapahtuu eikä toisinaan ole kuin metso soitimella, ei kuule eikä näe vaan elää omassa maailmassaan. Yksi iso ongelma dementikkojen kanssa ovat ne  vahingot, joita he kotona aiheuttavat. Niitä voisin mainita tässä paljonkin, mutta esimerkiksi aktiivinen ja omatoiminen emäntä tuhosi ruokaa siksi, kun ei ymmärtänyt niiden säilytyksestä. Siinä meni  mm. laatikollinen vaatteita, kun oli vienyt pussillisen puolukoita pakastimesta vaatekaappiin, kun "eihän puolukoita tarvitse pakastimessa säilyttää". Aika outoja ruokalajeja on varmaan monessa perheessä syöty keskivaikean dementian vaiheessa, kun emäntä on vielä kyennyt laittamaan ruokaa. Joitakin häiritsee valo ja sitten on otettu pakastimen töpseli irti seinästä, jotta se kumma valo sammuu.

Sitäkin on joskus tehty, että työtön palkataan hoitamaan omaistaan , tai eihän "omaishoito" tarkoita sitä, että pitää olla omainen vaan voi olla vaikka naapuri. Työttömälle maksoi osan palkasta kunta omaishoitotukena ja loput vanhus itse, ja sai palkkaan jotain työttömän työllistävälle maksettavaa tukea. Käytännössä tuet kattoivat palkkakulut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä ruusuiselta meidän kenenkään kirjoittajan tulevaisuus kuulkaa. Kun suuret ikäluokat, jotka nyt ovat eläköityneet, alkavat vanheta ja tulla huonokuntoisiksi, siinä on naurussa pitelemistä. Vanhusten määrä on niin valtava, että sopiikin toivoa pääsevänsä ns. ajoissa pois. Toivoton tilanne.

Mun 40 luvun alussa syntyneet sukulaiset ovat eläkeelle, samoin äitini syntynyt 50,on nyt 68.Tätähän se nyt on.Ei yhteiskunta ole varautunut tähän tilanteeseen.Paikkoja ei vain ole.Tavallisemmaksi menee että lasten vastuulle jäävät,koska paikkoja ei ole.

Tietääkseni hoitopaikkoja ei ihan helposti edes saa vaan menee tosi kauan paikkaa odotellessa.

Vanhukset ovat taakkaa yhteiskunnalle jos eivät pysty enää huolehtimaan itsestään. Pitäisi vaan antaa luonnon hoitaa asiansa kuten muualla eläinmaailmassa. Saa tulevat nuoret elää paremmin kun ihmismäärä pienenee nopeammin.

Äitini asuu omakotitalossa yli 90 v ja täydellä tolalla.

Enpä usko, että näin olisi. Viimeiseen asti tietenkin halutaan olla kotona, mutta kun turvallisuus alkaa vaarantua niin ei enää hyvä asia.

Hoitopaikkoihin on jonoa. Hoitopaikka on monelle kuitenkin parempi vaihtoehto jos vain se hoitaja mitoitut kirjattaisiin lakiin.

Mihinkään hirveään hoitokotiin ei kukaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä vauva.fi:ssä suhtaudutaan halveksivan pahansuovasti omaishoitajiin ja niih

in, jotka yrittävät huolehtia vanhemmistaan? Katsokaa nyt! Syytetään omaishoitajia marttyyreiksi jne.

Ja eiku lisää tulta pesään?

Apn tekstejä kun olen lukenut niin ymmärrän että monet ärsyyntyvät.Mielestäni ovat olleet aika syyllistäviä heitä kohtaan jotka eivät ole samaa elämää valinneet. 50 veestä asti kotonaan äitiään hoitamassa työttömyyskorvauksella.Jos kaikki valitsisivat tämän niin mistäpä tulisi verorahaa kaikkien työttömyyskorvauksiin?Eläkkeisiin?

Apn äiti vielä hyväkuntoinen ,ei mitenkään dementoitunut.Tämäkin selvisi vasta vissiinkin sivulla 5?Aluksi pidin selvänä provona, niin naiivia tekstiä apltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että omaistuki on tarkotettu hoitoa tarvitsevan partnerille. Esimerkiksi eläkkeellä oleva mies,vaimo hoitaa lievästi muistisairasta kotona. Ei tuo summa mitenkään korvaa pois töistä jäämistä.Entäpä miten käy oman tulevan eläkkeen,miten sitä kertyy kun on työikäinen omaishoitaja.Esimerkiksi dementikko elää hyvinkin kymmenisen vuotta diagnoosin saatuaan. Viimiset vuodet tarvitsee hoitoa ja passausta 24/7.Olen useasti miettinyt kertomusia valloista,missä sairaan kalliit hoivakodit.Omaisille ei siis ole varaa pistää vanhusta hoitokotiin. Hoidetaan pakosta kotona.Lapset käyvät töissä,kuka hoitaa näitä vanhuksia päivisin? Heitteille jäävät.

Kyllä omaishoidon tukea voivat saada myös muut kuin hoidettavan puolisto, esim. lapset voivat saada myös omaishoidon ´tukea vanhempiensa hoitamiseen.

Kyse olikin siitä, että tuo omaishoidon tuki ei mitenkään korvaa menetettyä työtuloa tai eläkekertymää.

Eipä niin. Mutta paljon on työttömiä, jotka voisivat työttömyyskorvausta vastaan hoitaa vanhempiaan sen sijaan että ovat kuntouttavasssa toiminassa kuntien työpajoilla.

En usko että kukaan jaksaa hoitaa dementikkoa kotona.Tarvitsee vahtimista 24/7.Dementikko torkkuu sillon tällön päivisin.Jos ei ole lääkitystä niin vaeltaa asunnossa yöllä ja harrastaa tihutöitä.Millonkas tämä työtön saa levätä tai nukkua?Entäpäs koska kerkee hakea töitä?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoitomuoto voisi toimia, että vanhus asuiis lapsillaan, mutta hän olisi ilmaisessa päivähoidossa klo 8-17.Siellä mahdollisuus myös levätä maaten. Lisäksi saisi milloin vain myös iltaisin ja viikonloppuisin tilaisesti, mutta pientä maksua vastaan.

Ja lapsi saisi kunnalta vaikka 2000 euron palkkion kuussa. Lisäksi kävisi kunnan lääkkeen jako päivittäin (tarkasraisi samalla olosuhteita)

Isälläni dementia,asuu hoitokodissa.Ovet lukittu osastolla,ihan syystä.En alkaisi hoitamaan kotona.Käyn töissä.Kun tulen töistä kotiin,rentoudun. Isääni käyn tapaamassa kerran viikossa,soitot päälle.Saa hyvää hoitoa,ruokaa ja viihtyy.On seuraa.Oma huone,oma iso kylpyhuone.

Mitään mulla olisi ollut tarjottavaa? Yksinoloa päivisin ja illalla stressaantunut ja töistä väsynyt tytär?

Ei kaikilla vanhuksilla ole puhtaita jauhoja pussissa lapsiensa kasvatuksen suhteen.On kuritettu,peräti pahonpitelyjäkin ollut.Mitenkäs kun he joutuisivat vanhana tämän piinaamansa lapsen hoidettavaksi?

Saisivatko maistaa omaa lääkettään?