Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Äiti neuloi ja ompeli meille muodikkaita vaatteita. Muistan 70-luvulta pitkän hameen. Ja neulepuvun (a-linjainen hame ja v-kauluksellinen pusero) sekä pitkän vilkatakin kera huoun, nappien ja taskujen. Meillä ei ollut ompelukonettakaan ensin, käsin äiti ompeli mekot ja paidat. Vaatteissa aina kasvunvaraa. Niitä korjattiin. Peruna-ja makaronivelliä oli ajoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Ne ovat pukusukat.
Tai ihan vaan nilkkasukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Tämän minäkin muistan, kaverin äiti kerran tarjosi minullekin tätä ja muistan miten ihanan makuista se oli. Joskus uskaltauduin pyytämään, että jos he vielä söisivät sitä herkkua niin saisinko minäkin sitä uudelleen, ja muistan miten iloiselta kaverin äiti näytti silloin.
Nyt olen miettinyt, että olisiko hävennyt vaatimattomia tarjoiluja kun kaverini kuitenkin useammin söi meillä. Ja ilahtunut sitten kun vilpittömästi tykkäsin.
En ole koskaan syönyt makaronivelliä. Meillä ei ollut. Olen syntynyt 1965, ja oli ihan tavallinen keskiluokkainen koti, ei rikas mutta ei erityisen köyhäkään. Minkä ikäisiä te olette, joilla oli kotona makaronivelliä? Onko se enemmän ikä- vai varallisuuskysymys?
Eipä meillä köyhäilty, muttei rehenneltykään, elettiin säällisesti.
Meidän talo oli muiden mielestä röttelö. 70-80-luvulla rempattu ja monet paikat vähän repsotti.
Nykyään on standardi, että kaiken pitää olla tiptop. Mulle ei oo niin tarkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskytluvulla kaikki tuntemani perheet elivät hyvin saman oloista elämää, sillä ainoastaan isät kävivät töissä, lapsia oli 3-5 joka huushollissa, eikä rahaa ollut ylellisyyksiin.
Meillä syötiin päivälliseksi maukasta kotiruokaa, mutta lounaaksi (kouluajan ulkopuolella) oli tarjolla puuroa. Siinä ei ollut mitään kummallista, mutta muistan hämmästelleeni kaverini perheen päivällistä, joka oli perunaa ja ruskeakastiketta. Eli ei lihaa eikä kalaa tarjolla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Köyhäily tarkoittaa tietoisesti valittua niukkaa tai säästäväistä elämäntyyliä, jossa pihtaaminen ja turhien kulujen karsiminen korostuvat. On nykyajan muoti-ilmiö, mutta tosi hyvä sellainen.
Se ei siis ole rahan puutteesta johtuvaa ja pakon sanelemaa kuten minun lapsuudessani oli. Äiti ompeli vaatteita tai pienensi lahjoituksena saatuja vaatteita sopiviksi. Vaatteet kiersivät isommilta nuoremmille tai naapurin lapsille. Sukat, lapaset, pipot ja muut villa vaatteet valmistettiin itse. Rikkimenneet paikattiin ja parsittiin.
Kala pyydettiin joesta ja järvistä, marjat poimittiin metsistä ja soilta. Kotona oli pari lehmää, joista saatiin maito ja kirnuamalla voi sekä hapattamalla piimää ja viiliä. Perunat ja juurekset kasvatettiin itse. Viljaa viljeltiin myös. Kylässä asuvilla oli osuuskunta, jolla oli traktori, karhi, niittokone ym. maanviljelykseen tarvittavaa. Jokainen sai vuorollaan hoitaa omat maatyöt näillä koneilla. Kaikilla e
30-luvulla syntynyt varakas sukulaiseni on kasvanut tuohon. Haluaisi syödä homehtuneet ruoatkin, mitään ei saa koskaan heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin vuokralla, köyhät asu vuokralla -70 luvulla. Häpesin. Onneksi on rahat riittäneet nykypäivänä omaan asuntoon.
Moni nykyään vuokralla oleva ei varmaan ymmärrä mikä häpeä se lapselle silloin -70 luvulla oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Tämän minäkin muistan, kaverin äiti kerran tarjosi minullekin tätä ja muistan miten ihanan makuista se oli. Joskus uskaltauduin pyytämään, että jos he vielä söisivät sitä herkkua niin saisinko minäkin sitä uudelleen, ja muistan miten iloiselta kaverin äiti näytti silloin.
Nyt olen miettinyt, että olisiko hävennyt vaatimattomia tarjoiluja kun kaverini kuitenkin useammin söi meillä. Ja ilahtunut sitten kun vilpittömästi tykkäsin.
En ole koskaan syönyt makaronivelliä. Meillä ei ollut. Olen syntynyt 1965, ja oli ihan tavallinen keskiluokkainen koti, ei rikas mutta ei erityisen köyhäkään. Minkä ikäisiä te olette, joilla oli kotona makaronivelliä? Onko se enemmän ikä- vai varallisuuskysymys?
-70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makaronivelli oli hyvää, mutta veli tykkäsi enemmän näkkileipämaidosta, joten äiti teki sitä, koska se oli helpompi tehdä. Ihan yhtä halpoja ruokia molemmat oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli paha mieli teidän puolesta, jotka olitte säästäneet sinne laskettelulomalle ettekä päässeet kunnon rinteisiin! Tosi kuppaisesti tehty vanhemmilta!
Mullekin tuli tosi paha mieli niiden puolesta!
Mitä tapahtui? En jaksa lukea koko ketjua läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelli oli hyvää, mutta veli tykkäsi enemmän näkkileipämaidosta, joten äiti teki sitä, koska se oli helpompi tehdä. Ihan yhtä halpoja ruokia molemmat oli.
Näkkileipämaidosta en ole ennen kuullutkaan!
Shampoo- ja suihkusaippuapullot täytettiin vedellä sen jälkeen, kun pulloista ei enää lähtenyt mitään, ja sillä vesilirulla sitten peseydyttiin.
Leikkeleenä oli yleensä lauantaimakkaraa, ja leikkeleet puolitettiin, jotta pakkaus olisi riittoisampi.
Isosisko kävi partiota, mutta me muut lapset emme saaneet harrastaa mitään. En tosin usko, että olisi saatu harrastaa siltikään, vaikka rahaa olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän piti mennä ravintolaan syömään, mutta syötiinkin jossain halvassa ruokalassa.
Roadtripilllä Ruotsissa ja Norjassa asuttiin leirintäalueella.
Laivalla Suomen ja Norjan välillä ei nukuttu hytissä. Ruokasalissa tosin käytiin syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän piti mennä ravintolaan syömään, mutta syötiinkin jossain halvassa ruokalassa.
Roadtripilllä Ruotsissa ja Norjassa asuttiin leirintäalueella.
Laivalla Suomen ja Norjan välillä ei nukuttu hytissä. Ruokasalissa tosin käytiin syömässä.
LISÄYS:
* asuttiin omistuskerrostaloasunnossa kolmiossa, 2 lasta. Isä oli ollut Ruotsissa ja Norjassa töissä ja vanhemmilla työpaikat.
* muutettiin omaan omakotitaloon, mutta ei päästy etelään lomamatkalle, kesälomat yleensä vain kotona
* meillä oli vanha auto
Monella muistikuvia -70 - 80 -luvun automatkojen kylmälaukusta voileipineen ja termareineen. Myös minulla. Oliko se säästämistarkoituksessa tehtyä köyhäilyä vai sittenkin vain ajan tapa? Tuolloin ei kovin ollut ruokapaikkoja, joissa pysähdellä. Ehkä joitain baareja, joiden vitriinissä saattoi yksinäinen, nuhjaantunut sämpylä olla...
Meillä oli myös aina eväät matkassa. Niistä hyvät muistot. Aina odotti sitä levähdyspaikkaa ja eväät kruunasi reissun.
N54
Omat vanhemmat olivat täysin laskutaidottomia. Tajusin jo yläasteella, että usein kannattaisi tehdä ylitöitä ja ostaa esimerkiksi auton huolto, eikä itse käyttää iltoja ja viikonloppuja purkaamovisitteihin ja omiin virityksiin.
Perunaa syötiin joka päivä ja kanankoivet tulivat myös tutuiksi..
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kuinka äitini eräs päivä opasti minua, että kaksi vessapaperipalaa riittää pissalla käymisen jälkeen.
Äiti kun kuoli, niin tilillä oli 150 k.
Työpaikalla tauolla jonossa ollessamme vessaan pomo jakoi jokaiselle kaksi palaa wc-paperia. 1981.
Mullekin tuli tosi paha mieli niiden puolesta!