Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla, köyhät asu vuokralla -70 luvulla. Häpesin. Onneksi on rahat riittäneet nykypäivänä omaan asuntoon.

Moni nykyään vuokralla oleva ei varmaan ymmärrä mikä häpeä se lapselle silloin -70 luvulla oli.

Olen 70-luvun lapsi. En aikanaan tiennyt kuka asuu vuokralla ja kuka omistusasunnossa - suoraan sanottuna en edes tiennyt kumpiakaan olevan olemassakaan, oli vain koteja.

Vierailija kirjoitti:

Monella muistikuvia -70 - 80 -luvun automatkojen kylmälaukusta voileipineen ja termareineen. Myös minulla. Oliko se säästämistarkoituksessa tehtyä köyhäilyä vai sittenkin vain ajan tapa? Tuolloin ei kovin ollut ruokapaikkoja, joissa pysähdellä. Ehkä joitain baareja, joiden vitriinissä saattoi yksinäinen, nuhjaantunut sämpylä olla... 

Meillä oli myös aina eväät matkassa. Niistä hyvät muistot. Aina odotti sitä levähdyspaikkaa ja eväät kruunasi reissun.

N54

Ajan tapa. Ja kiva sellainen. Nyt niitä levähdyspaikkoja pöytineen, penkkeineen ja roskiksineen ei edes ole olemassa. Joissain oli myös vessa (tai huussi). Paljon kivempaa oli kuin mitkään huoltoasemakahvit/leivät/ruoat. Tosin huoltoasemiakaan ei kai kohta enää ole.. Saattoi se olla rahan säästämistäkin mutta mukavaa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla, köyhät asu vuokralla -70 luvulla. Häpesin. Onneksi on rahat riittäneet nykypäivänä omaan asuntoon.

Moni nykyään vuokralla oleva ei varmaan ymmärrä mikä häpeä se lapselle silloin -70 luvulla oli.

 

Olen 70-luvun lapsi. En aikanaan tiennyt kuka asuu vuokralla ja kuka omistusasunnossa - suoraan sanottuna en edes tiennyt kumpiakaan olevan olemassakaan, oli vain koteja.

Näin on pieniä oli myös omistusasunnot perheellä.

Moni on lähtenyt maalimalle ns. hellahuoneesta, siltinkin hyvin mennyt elämä. Euroopassa on vuokralla iso osa ihmisistä. Eikä kaikki sitä velkaa tahdo ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella muistikuvia -70 - 80 -luvun automatkojen kylmälaukusta voileipineen ja termareineen. Myös minulla. Oliko se säästämistarkoituksessa tehtyä köyhäilyä vai sittenkin vain ajan tapa? Tuolloin ei kovin ollut ruokapaikkoja, joissa pysähdellä. Ehkä joitain baareja, joiden vitriinissä saattoi yksinäinen, nuhjaantunut sämpylä olla... 

Meillä oli myös aina eväät matkassa. Niistä hyvät muistot. Aina odotti sitä levähdyspaikkaa ja eväät kruunasi reissun.

N54

 

Ajan tapa. Ja kiva sellainen. Nyt niitä levähdyspaikkoja pöytineen, penkkeineen ja roskiksineen ei edes ole olemassa. Joissain oli myös vessa (tai huussi). Paljon kivempaa oli kuin mitkään huoltoasemakahvit/leivät/ruoat. Tosin huoltoasemiakaan ei kai kohta enää ole.. Saattoi se olla rahan säästämistäkin mutta mukavaa joka tapauksessa.

Tämä ihan fiksu valinta, asuntoautossa syö myös halvalla. Nykyään kun absilla käy satanen heilahtaa nopeasti. Termari mukaan, hyvät eväät tekee halvalla. Eikä yöllä moni paikka ollut edes auki 70-80 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Äiti neuloi ja ompeli meille muodikkaita vaatteita. Muistan 70-luvulta pitkän hameen. Ja neulepuvun (a-linjainen hame ja v-kauluksellinen pusero) sekä pitkän vilkatakin kera huoun, nappien ja taskujen. Meillä ei ollut ompelukonettakaan ensin, käsin äiti ompeli mekot ja paidat. Vaatteissa aina kasvunvaraa. Niitä korjattiin.  Peruna-ja makaronivelliä oli ajoittain. 

Meilläkin ommeltiin suurin osa vaatteista. Mummo ja äiti olivat mestareita tässä. Kyseessä 50-70- luvut. Itsekin ompelin pitkälle 90-luvulla lähes kaikki vaatteet.

Silloin kankaat olivat halpoja, työ maksoi. 90-luvulla tuli ekat halpisketjut kuten H&M. Oli siinä hämmästelemistä kun vaatteita olikin varaa ostaa ihan valmiina.

Nyt kankaat, vetskarit yms maksaa liikaa. Siis laadukkaat sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei saanut puhua puhelimessa. Vain tärkeät asiat hoidettiin ja nopsaan. Vanhemmat vahtivat puheluiden kestoa ja tarkistivat laskun aina tarkasti. Pidin usein hieman pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä. Jos housun lahkeet jäivät lyhyeksi niitä saatettiin jatkaa toisella kankaalla tai laittaa hapsut lahkeisiin villalangasta. Oli vain yksi talvitakki ja yhdet talvikengät. 

Sama. 1970-luku. Oli aika normaalia silloin. Kengät olivat kalliita, pidettiin halpoja huopatossuja talvella. Mummo neuloi villasukat, tumput ja pipot.

Mä olen tajunnut vasta viime vuosia, ettei lapsuuden kotini ollutkaan niin köyhä, kuten vanhemmat antoi ymmärtää. 

Vuokralla kyllä asuttiin, eikä meillä ollut autoa, eikä lomailtu ulkomailla, paitsi Virossa neljästi vuodessa ja kesät oltiin mummoloissa.

Saatiin esim kahdesti vuodessa uusia vaatteita. Kevätjuhliin ja kesään ja syksymmällä sitte joulujuhliin ja talvivaatteet. Ne tilattiin lähes kokonaan Seppälästä, mitä ei saanut ostettiin Sokokselta. Meillä oli vimoset hifilaitteet, esim ensimmäisten joukossa VHSt, pelikojeet, useita elektroniikka pelejä - sittemmin gameboyt, kuusnepaa unohtamatta, mulla ja veljellä oli omat boomboxit (myös korvalappustereot) ja isällä kunnon stereot cd-soittimineen. Telkkareita oli neljät: olkkarissa ja aikuisten makkari iso ja meillä oli omat matkatelkkarit. :O

Ruuat hyvin tyypillisiä siihen aikaa pottua ja ruskeeta kastiketta. Kyljyksiä ei syöty, mutta sunnuntaisin oli chateaubriandia ja valkosipuliperunoita.

Näistä kun on kavereiden kanssa puhuttu, niin kattovat todella kieroon, että joo todella köyhää on ollut... Sitten se oma kertomus oikeasta puutteesta ja kun ei oikeasti ollut varaa. Mä muistan, että jatkuvasti oli puhetta, kun ei ole rahaa, en voi saada sitä ja tätä. Barbieta ei ollut, kun ei ollut varaa, Cindyja sitäkin enemmän. ;D

Lisäksi meillä oli jotenkin erityisen hieno koti. Kaverit aina jaksoivat ihastella, että onpa kaunista, kun meillä kävivät.

Mulla on ollut jopa ihan huijattu olo, kun kuvittelin olevani köyhäriepuparka. Enkä oikein osaa kertoa mitään köyhäilyä. Kaalta syötiin paljon, mutta mä luulen, että sekin oli ajan kuvaa. Äiti teki paljon uusia reseptejäkin naistenlehdistä, jotka tuli tilattuna! Itsellehän tuli suosikki ja ok, mustanaamio ja karvinen. Veljelle akuankka, nakke nakuttaja ja boosteri. Tulihan meille Hesarikin arkenakin, kun moni tilas vaan sunnuntainumeron. 

N53

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tajunnut vasta viime vuosia, ettei lapsuuden kotini ollutkaan niin köyhä, kuten vanhemmat antoi ymmärtää. 

Vuokralla kyllä asuttiin, eikä meillä ollut autoa, eikä lomailtu ulkomailla, paitsi Virossa neljästi vuodessa ja kesät oltiin mummoloissa.

Saatiin esim kahdesti vuodessa uusia vaatteita. Kevätjuhliin ja kesään ja syksymmällä sitte joulujuhliin ja talvivaatteet. Ne tilattiin lähes kokonaan Seppälästä, mitä ei saanut ostettiin Sokokselta. Meillä oli vimoset hifilaitteet, esim ensimmäisten joukossa VHSt, pelikojeet, useita elektroniikka pelejä - sittemmin gameboyt, kuusnepaa unohtamatta, mulla ja veljellä oli omat boomboxit (myös korvalappustereot) ja isällä kunnon stereot cd-soittimineen. Telkkareita oli neljät: olkkarissa ja aikuisten makkari iso ja meillä oli omat matkatelkkarit. :O

Ruuat hyvin tyypillisiä siihen aikaa pottua ja ruskeeta kastiketta. Kyljyksiä ei syöty, mutta sunnuntaisin oli chateaubriandia ja val

 

Ok. Ihan en ymmärrä kyllä sepustuksestasi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla, köyhät asu vuokralla -70 luvulla. Häpesin. Onneksi on rahat riittäneet nykypäivänä omaan asuntoon.

Moni nykyään vuokralla oleva ei varmaan ymmärrä mikä häpeä se lapselle silloin -70 luvulla oli.

 

Olen 70-luvun lapsi. En aikanaan tiennyt kuka asuu vuokralla ja kuka omistusasunnossa - suoraan sanottuna en edes tiennyt kumpiakaan olevan olemassakaan, oli vain koteja.

Näin o. Silloin vielä kun omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja voi olla samassa rapussa sekä että. Sitten oli erikseen koko talonsa, mutta pihapiirissä oli helposti kumpaakin. Jälkeenpäin vasta ymmärsin tämän. Ei tuommosia pentuna ajatellut, ellei sitten joutunut Virpi Kn hampaisiin pihoilla. Hän tiesi tasan tarkkaan kuka asu kenenkin omistamassa kodissa. Oli mun kanssa samanikäinen, eikä voinut sietää yksinhuoltajien ja vuokralla asujien lapsia. (hänen äitinsäkin välillä huuteli parvekkeelta ihan samoja asioita... jännä juttu)

Silloin harvoin kun syötiin kotona kalaa, se oli silakkaa. En koskan oppinut pitämään silakkalaatikosta, mutta se oli varmaankin aika edullista tehdä kun pääraaka-aine oli peruna ja silakkaa siihen ei kovin paljoa tarvinnut laittaa. Silakkapihvit olivat mieluisampia, mutta niitä emme kovin usein saaneet. Maalla enon luona saatiin hyviä kalaruokia Saimaan antimista.

Muistelisin, että 70-luvulla kauppoihin ilmestyi kiinankaali. Jos kotona joskus tehtiin salaattia, niin se tehtiin aina kiinankaalista. Joukkoon laitettiin vähän jotain muutakin kuten säilykeananasmurskaa. Kesällä tosin kasvatettiin omalla pihalla lehtisalaattia.

Ruuan kanssa leivät syötiin aina ilman leikkeleitä, mutta välillä saimme iltapalaksi leivän päälle edam-juustoa tai lauantaimakkaraa. Viikonloppua saatettiin juhlistaa vähän paremmalla ruualla kuten lauantaimakkarasta paistetuilla makkarakupeilla, jotka täytettiin herneillä ja syötiin paistettujen perunoiden tai muusin kanssa.

Terveellisestä lautasmallista tuskin oltiin kuultukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.

Eihän nämä mitään köyhäilyä ole, vaan ihan tavallista arkiruokaa?! Ei edes sieltä kaikkein halvimmasta päästä (paitsi perunat, mutta ne nyt olivat ennen lähes aina lisukkeena tai ainakin jonain ruoan osana - nykyäänkin monilla)! Köyhäää on sitten, kun ei ole enää varaa edes lihaan tai kalaan, eikä aitoon edamiin, eikä ehkä oikeaan ruislimppuunkaan. :/

Vierailija kirjoitti:

Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.

Eihän tämä välttämättä mitään köyhäilyä eikä pelkkää säästäväisyytäkään ole, sinänsä: on vain niin tyhmää heittää hyviä sukkia (varsinkaan villasukkia) roskiin heti, kun niihin tulee pikku reikä, ja ostaa uusia. Kierrätystietoinen ja resurssiviisas ajattelee fiksusti, ja ennemmin paikka ja menee niillä sukilla vielä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä oli sääntö että saa käyttää vain pari palaa vessapaperia jos on pissahätä, isompaan pari enemmän. 

 

Meidän ala-asteen opettaja neuvoi, ettei vessaa saa vetää jos on useampi jonossa vaan viimeinen vasta huuhtelee

Tämäkään tuskin pelkkää rahllista säästäväisyyttä, vaan ope on ajatellut opettaa ajattelemaan veden säästämistä noin muuten: luonnon ja ympäristön kannalta jne.

Minä tykkäsin lapsena makaronivellistä. Makaronit oli hyviä suolaisessa maitoliemessä, joka oli toisaalta myös makeaa.

Kipeänä toivoin aina makaronivelliä, kun oltiin päivällä äitin kanssa kahden kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.

 

No me syötiin hyvin, mutta esim. leikkeleitä ei saanut syödä sellaisenaan, vaan aina piti olla leipää yms.

DZinkkis

Eihän paljaan leikkeleen  syöminen mitenkään järkevää olekaan, eikä niiden syömättömyys mistään köyhäilystä kerro! 
Leikkele on tarkoitettu leivän päälle lisukkeeksi. toki joskus harvoin syödään esim. juustojen ym. pienten naposteltavien kanssa esim. alkupaloina, mutta silloinkin yleensä vain pienemmiksi leikattuina "makupaloina".
Vain joku juntti-barbaari ahtaa leikkeleitä sellaisenaan! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.

Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.

Samaa minäkin ajattelin. Ihan normaaleja asioita mainittu tässä ketjussa enimmäkseen. Ihan samalla tavalla nykypäivänäkin kehotetaan käyttämään halvempaa yösähköä ja kouluissa kierrätetään kirjoja. Ei ole kyllä tullut mieleenikään, että nämä olisivat jotain köyhäilyä vaan ihan normaalia järjenkäyttöä. 

Tämä juuri, täysin samaa mieltä edellisten kanssa! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka äitini eräs päivä opasti minua, että kaksi vessapaperipalaa riittää pissalla käymisen jälkeen. 

Äiti kun kuoli, niin tilillä oli 150 k.

Työpaikalla tauolla jonossa ollessamme vessaan pomo jakoi jokaiselle kaksi palaa wc-paperia. 1981.

Ei j*malauta ole todellista.... :O

Syötiin aina joskus ruokana pelkkiä teeleipiä, oli sentäs margariinia päälle ja maistuivat musta aina hyville. 

Me ei koskaan käyty ulkomailla, ei edes ruotsinlaivalla. Jälkikäteen ajateltuna se oll köyhäilyä. Ruuat olivat myös tosi halpoja makaroonivelliä yms. Ja me asuttiin vuokralla, mutta luulin senkin olevan keskiluokkaista elämää. Muistan pitäneeni rikkaana ystäviäni koska heillä oli niin hienot kodit ja oma piha. Niin ja heillä oli mersut tai uusi pakettiauto.