Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Juuri tätä,maidosta sai RAHAA!Mutta toinen ruikutus alkoi siitä kun täytyi MAKSAA VEROA.Missähän nekin tienatut ja säästetyt miljoonat on?
Meitä oli kahdeksan lasta ja jätettiin aina perheelle sen verran maitoa, kun tarvittiin. Loput meni meijerille ja tuli rahana takaisin. Kotona ei ollut tarjolla kuin omien lehmien maitoa.
Jugurtti- ja viilipurkkeja pestiin ja niitä käytettiin milloin minkäkin pikkuasian säilytyskippoina, esim. naulat, ruuvit ja napit. Jos oltiin kesäreissulla autolla niin aina oli eväät, huoltoasemilta ei ostettu muuta kuin bensaa. Muistan edelleen kuinka pahaa oli todella lämmennyt appelsiinimehu muovisesta taskumatista. Se muovi maistui läpi. Olen 70-luvun lapsi. Perheessä molemmat vanhemmat töissä ja omistusasunto Helsingissä. Olisi siis ollut varaa syödä se huoltsikka sämpylä.
70- luvulla äiti teki itse minulle toppatakin vanukankaasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Tämä! Meillä on nettotulot 8 tonnia / kk ja silti se mitä tässä ketjussa kerrotaan kuulostaa meidän aika normaalilta arjelta ja järkevältä toiminnalta
tia.A,68v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minun lapsuuskotin oli köyhä.Vaikka iso lapsi katras asui omakoti talomme isämme kanssa.Vanhemat , jotka syntyneet 1895 ja 1916 :erosivat 1957.Joten kirvesmies isäni korjasi vaateitanikin taisi olla talvi 1960 kun suksillani kaaduin ja hiihto housuihini tuli iso reikä.Isäni parsi reijän. Paksulla kirkaalla vihreällä villa langalla ,hiihtohusut kuin olivat tumman matan vihreät.Häpesin niitä housuja,mutta vaihtoehtoja ei ollut.Ei ollut nuukailua. Aamusin oli enen kouluun lähtöä,ranskan leipää teetä ja paistetua kanamunaa. Koulussa syötiin. illalla kotona sitten perunaa ja ruskeaa kastike,ilman lisukeita. Mutta meillä oli pihapuiden omenia,läpi talven.Omasta pihasta oli vatut ,joista hillot,oli niistä mehutkin.Eli kai sitten oli pannukakuakin talvenselkäänkin?Kun isä kuoli 1964. Aikanaan perikunta myi talon.Veljeni ruotsista, jo edesmennyt. Tuli hakee perintönsä. Jätti rahaa talvitakiin minulle.Jonkun siskoni kanssa se mentiin ostaa Hakaniemen Elanto.Takki ostetiin niin iso,että se pyöri päälläni viellä kun odotin ensimäistä lastani 70 luku.Ja raskaana paino nousi 20kg. Kertoo kai sitten se köyhkyy,tai säästäminen turha?Mutta kertoo sekin todelisuus nyky aika.lapsi ei elätä itseään perintö rahalla ja syö se ala-ikäisenä.Nyky aika kaikilla mahdolisuus opiskeluun, Minulle huudetiin oppi kouluun et menen,ei täällä muutkaan sitä käyneet,perikunnan talossa. Oli mentävä töihin kansa ja kansakoulun jälkeen.Maksettava petipaikka missä asui.Ravinto ja puhtaus.Lastensuojelu virasto vain 1 keran kutsui käymään.Oliko 17-18v? Ilmoitivat perintösi loppu! Joku paperi piti allekirjotaa, olivat asia sanoneet ja se oli siinä.Maailma kehitys kuin yhteiskunta ja yhteiskunna tuet.Nyky ihmisille mahdolistaa,opiskelut, inhimiliset olosuhteet matkalla lapsuudesta aikuisuuteen. Tuki verkostoja jo yhteiskunnanlta.Joten antaa meneniden olla.Opiskelkaa kuitenkin ,tuo paremat työpaikat. Hakekaa apua,jos yhteiskunta lyö,lyöty.Ei tarvitse alistua epäinhimilinen kohtelua.Asenne se ratkaisee kaikessa ,sinä päätät elämäsi,ei kukaan muu.( minun mielipide luki häiriöisenä, en näe kirjotus virheet,suonette anteeksi)
Ihana ihminen.Haluaisin lähettää sinulle lahjan tai tuoda Turkuun ! Onko mahdollista ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta tuli näistä asuntoasioista mieleen. Lapsuudenystäväni asui perheineen samassa talossa ja heillä oli viisihenkinen perhe kaksiossa. Isä kävi vielä yötöissä, joten heillä ei tietenkään voinut koskaan leikkiä, koska kaikkien piti olla päivisin hiljaa. Jos joskus soitin sinne (mieluummin en), äiti vastasi kuiskaten puhelimeen. Ilmankos kaveri viihtyi meillä kun minulla oli oma huone, eikä tarvinnut olla hiljaa. Silloin en asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta myöhemmin miettinyt, että oli aika ankea lapsuus heillä.
Tosi ankealta kuulostaa. Viisihenkinen perhe kaksiossa olisi ollut "ongelmaperhe" ainakin meidän kaupungin sosiaalityöntekijöiden mielestä.
Meillä oli vuokrakämppä. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö. Aika normaali asumisjärjestely nelihenkiselle perheelle 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Mutta virallinen suositus oli se, että perheen jokaiselle lapselle pitäisi olla oma huone. Hämmästyin kovasti kun tajusin (about 20 vuotta myöhemmin), että meidän keskiluokkainen perheemme olikin itse asiassa "liian ahtaasti asuva".
Tiedän myös viisihenkisen perheen, joka asui kerrostalokaksiossa. Vanhemmat muuttivat sitten neljän huoneen rivitaloasuntoon, kun nuorin lapsi lähenteli kolmeakymmentä ja vanhimmat olivat nelissäkymmenissä. Mies kuoli pian ja leski asui asunnossa yksin kymmenisen vuotta ennen kuin kuoli itse. Perillisillä oli kiire myydä asunto nopeasti, yksi naapuri otti jonkun huonekalun, loput menivät raakasti roskalavalle ja kaatopaikalle.
Isä ja äiti sekä jo ajokortin omistavat lapset samalla autolla mummolaan! Nykysin mentäs vähintään kolmella autolla.
Piti valita ottaako leivän päälle juustoa vai kinkkua, ei saanut molempia.
Matkusteltiin maata pitkin asuntovaunu perässä tai matkailuautoksi muutetulla bussilla.
Ei kyllä oltu köyhiä ja se meidän leivän päälle laitettava kinkkukin oli jotain naudanfilettä, mutta koin nuo asiat aika rupusteluksi.
Kavereilla sai leivän päälle koko helahoidon ja ne jotka matkusteli, matkustelivat lentokoneella.
Itse olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa vasta joskus 12-vuotiaana isovanhempien kanssa, kun vanhemmat teki niin, että kävivät kahdestaan kaukomatkoilla ja lasten kanssa tehtiin vaan nuita automatkoja että asuntovaunu perässä tai matkailubussilla köröteltiin.
Pohjois-Euroopan tiet tuli tutuiksi!
Vierailija kirjoitti:
70- luvulla äiti teki itse minulle toppatakin vanukankaasta.
Tämä oli kai suht tavallista. Äitini teki meille toppavaatteet vielä 90 luvulla, eikä ollut mikään poikkeus
Meillä syöttiin paljon makaroni mössöä eli keitettynä makaronia ja sika-nauta säilykettä sekaisin ketsupilla. Meillä oli tiukkaa rahasta. Onneksi koulussa sai monipuolista ruokaa ja kasviksia.
Tuttavaperheessä ei saanut laittaa kahta "särvintä" yhdelle leivälle. Joko juusto tai leikkele, ei molempia. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ai kun se oli ihanaa!
Kai tuo oli sarkasmia? 🤢🤢🤢🤢 Näyttää kuvottavalta, en halua ikinä edes maistaa. Sitä paitsi tiedän miltä makaroni ja maito maistuu. Ne yhdessä 🤢🤢🤢🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun teki mieli "jotain hyvää" tehtiin meille pikkuveljeni kanssa "hoppelpoppelia" ja pidettiin hienona sitä että isä rupesi sitä meille vartavasten tekemään. Tosiasiassa kun ei ollut muuta eikä varaa muuhun, niin tämä hoppelpoppelihan on kananmunia ja sokeria vaahdotettuna vanukasmaiseksi herkuksi. Kahden raaka-aineen jälkkäri.
Vanhemmat oli molemmat opiskelijoita. Ei varmaan ollut ihan helppoa aikaa.
Mun 5v lapseni ei yhteen aikaan suostunut syömään oikeastaan yhtään mitään. Kokeilin tehdä juuri tuota samaa - ja hyvin upposi! Kananmunassa kuitenkin hyvät ravintoarvot. Ja mikä onni, kun vihdoin löytyi jotain mitä halusi syödä. Ihanat muistot tästä, tosin itse kutsuin sitä vaan kananmunavaahdoksi :)
Voi muistan tuon herkun! Toinen herkku oli kaakaovelli: kaakaojauhetta, sokeria ja tilkka maitoa. Kaakao, sokeri ja margariini haettiin halvalla Haaparannasta, isä VR:llä töissä. Ja kolmas herkku: kaurahiutaleita ja sokeria, syötiin ihan kuiviltaan, maistui paremmalta kuin jokapäiväinen kaurapuuro.
Kesäisin kurkkua ( kun halpeni alkukesän hinnoista ) kastettiin sokeriin.
Ei ollut karkkia kuin joskus ja jouluna.
Meillä oli lapsena välillä ruuaksi perunamuusia jonka päälle äiti saksilla silppusi keittokinkkusiivuja. Lama-aikaa. Oletteko muuten ajatelleet, että 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että oli omat eväät esim junassa, huvipuistossa, eläintarhassa jne? Nykyään tuntuu että kaikki ostetaan valmiina paikan päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun teki mieli "jotain hyvää" tehtiin meille pikkuveljeni kanssa "hoppelpoppelia" ja pidettiin hienona sitä että isä rupesi sitä meille vartavasten tekemään. Tosiasiassa kun ei ollut muuta eikä varaa muuhun, niin tämä hoppelpoppelihan on kananmunia ja sokeria vaahdotettuna vanukasmaiseksi herkuksi. Kahden raaka-aineen jälkkäri.
Vanhemmat oli molemmat opiskelijoita. Ei varmaan ollut ihan helppoa aikaa.
Mun 5v lapseni ei yhteen aikaan suostunut syömään oikeastaan yhtään mitään. Kokeilin tehdä juuri tuota samaa - ja hyvin upposi! Kananmunassa kuitenkin hyvät ravintoarvot. Ja mikä onni, kun vihdoin löytyi jotain mitä halusi syödä. Ihanat muistot tästä, tosin itse kutsuin sitä vaan kananmunavaahdoksi :)
Meillä se oli vaahtomuna ja puolison perheessä koogelmoogel :-D
Vierailija kirjoitti:
Piti valita ottaako leivän päälle juustoa vai kinkkua, ei saanut molempia.
Matkusteltiin maata pitkin asuntovaunu perässä tai matkailuautoksi muutetulla bussilla.Ei kyllä oltu köyhiä ja se meidän leivän päälle laitettava kinkkukin oli jotain naudanfilettä, mutta koin nuo asiat aika rupusteluksi.
Kavereilla sai leivän päälle koko helahoidon ja ne jotka matkusteli, matkustelivat lentokoneella.
Itse olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa vasta joskus 12-vuotiaana isovanhempien kanssa, kun vanhemmat teki niin, että kävivät kahdestaan kaukomatkoilla ja lasten kanssa tehtiin vaan nuita automatkoja että asuntovaunu perässä tai matkailubussilla köröteltiin.
Pohjois-Euroopan tiet tuli tutuiksi!
Kun olisi tehty edes niitä automatkoja, mutta ei kuulemma tarvinnut, kun isä sai työssään matkustaa aivan tarpeeksi, todellisuudessa ehkä kerran kuussa. Tosin hän sitten kehuskeli tuttaviensa ja naapureiden ulkomaanmatkoilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ai kun se oli ihanaa!
Kai tuo oli sarkasmia? 🤢🤢🤢🤢 Näyttää kuvottavalta, en halua ikinä edes maistaa. Sitä paitsi tiedän miltä makaroni ja maito maistuu. Ne yhdessä 🤢🤢🤢🤢
Lapsena lempiruokaa. Sitä piti saada aina mummin luona.
Perheen kanssa lomareisulla syötiin usein näkkileipää ja sen päälle tonnikalaa purkista. Ihmettelin kun muut perheet söi iloisena ravintoloiden terasseilla.
Taisi lomabudjetti mennä jo matkakuluihin.
Liian pienet kengät, vaatteiden korjaaminen, hygieniatarvikkeiden niukkuus ja ruuasta kuten juustosta huonon osan poistaminen. Maksavien harrastusten karsiminen ja lehtitilausten päättäminen.
Varmaan ku joku vaimo kotirouvana rakensi talon siten että ne söi hernekeittoa ja hauen pääsoppaa kuukaudesta toiseen tai ne köyhät ritarit ,vanhoja leipiä tai pullia paistetaan pannulla voidaan ja maidossa päälle hilloja ja kermavaahtoa . Köyhyys saattaa saada palvonta menot joskus kuin se olisi jotenkin hienoa . Huonot vaatteet sairastuttaa talvella pakkasessa . Ennen kuljettiin kovilla pakkasilla ohuet nailon sukkahousut jalassa ja työmatkat sekä korkokengissä ,myöhemmin jo sentään toppapuku päällä.