Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Ettei me koskaan menty ulkomaanmatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tehtiin eväsleivät kun lähdettiin autolla jonnekin pidemmälle. Kuulostaa näin vanhempana ihan kivalta mutta silloin ei ollut varaa ostaa huoltoasemalta mitään. Myöskään ruokaa ei saanut koskaan lisää koska sitä ei ollut niin paljoa.
Eväät kaikkialle mukaan. Tällä periaatteella äitini raahasi mukana kassillisen ruokaa, kun lähdimme pakettimatkalle Välimeren rannalle 80-luvulla. Kun ruoka alkoi loppua, etsittiin ruokakauppa. Viikon matkan aikana emme käyneet kertaakaan ravintolassa tai kahvilassa, mikä tuntuu nyt aivan uskomattoman irvokkaalta.
Mä olen yksinhuoltaja, ja olen joka vuosi onnistunut viemään lapseni ulkomaille. Se on kyllä tarkoittanut, että on aina valittu majoitus keittiöllä, ja on syöty aika vähän ulkona. Muuten ei olisi budjetti riittänyt. Toivon todella, ettei hän aikuisena pitäisi reissujamme "irvokkaina".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli silmälasit, samoin isälläni. Olen ainoa lapsi.
Kun sitten saavuin koulusta näöntarkastuslapun kanssa, että minullekin pitäisi ostaa silmälasit, aloitti äitini käsittämättömiin mittasuhteisiin paisuneen raivoamisen, että "minä en sinun silmälaseja ala maksella, mene hakemaan kaupungilta maksusitoumus!". Elettiin 80-lukua, olin tuolloin n. 11-vuotias, ja menin luonnollisesti säikähtäneenä kysymään maksusitoumuksesta luokanvalvojalta. Opettaja poistui tuohtuneena luokasta ja tuli seuraavalle tunnille silmin nähden raivoissaan. Myöhemmin selvisi, että hän oli soittanut välitunnilla äidilleni tulikivenkatkuisen puhelun eikä maksusitoumuksista mainittu kotonakaan enää sanallakaan. Silmälasireseptin revin, kunnes sain hyvin pian mukaani seuraavan koska en nähnyt taululle, ja lasit oli pakko ostaa. Jokaisten uusien lasien kohdalla huutomyrsky oli samanlainen, joskin äitini piti tiukasti huolen että raivosi vain minun kuulteni eikä isäni saisi mitään vihiä hänen riehumisestaan.
Olen sittemmin perinyt äitini. Ei todellakaan olisi ollut minkäänlaista merkitystä vaikka olisin tarvinnut uudet lasit joka kuukausi.Meillä sama juttu. Olen vm -75 ja jossain vaiheessa -80 lukua näköni oli jo niin huono, että en nähnyt taululle enää edes ensimmäisestä pulpettirivistä. Kun äitini kuuli että minulle pitäisi ostaa lasit hän raivosi ”sä vaan haluat lasit kun kuvittelet että ne on jotenkin hienot”.
Sain kyllä lopulta lasit mutta aina äiti jaksoi ihmetellä että ”miten sulla muka voi olla lasit kun kenelläkään muulla meidän suvussa ei ole laseja”.
No aivan samat kokemukset minulla! Mutta tosin 90-luvulla!!
Äitini on tosi hyvä ystävä minulle ja ollut hyvä äiti ylipäänsä, joten sitä oudommalta näin jälkikäteenkin tuntuu se, etten minäkään saanut silmälaseja yläasteella.
Meidän perheessä äidillä, isällä ja isoveljelläni oli lasit. Ei siis kovin epätodennäköistä että minäkin tarvitsisin sellaiset.
Vastaus oli juurikin sama; ”haluat ne vain ulkonäön takia!”. Ei auttanut näöntarkastuslaput ei mitkään. Aloin saada koulussa huonompia numeroita kun en vaan nähnyt taululta mitään!
Lukiossa sain ensimmäiset lasit kun maksoin ne itse. Vahvuus oli jotain -2,5 luokkaa, eli ei silloin vielä paljon mutta kuitenkin. Silloinkin vanhemmat luulivat, että huijasin näöntarkastuksessa.
Mistä tässä vanhempien silmälasivihassa on kyse ?!!?
Nimim. Rillit since 2000 ja nyt -4,5 vahvuudet
Oliko 80luvulla olemassa silmälaseihin joku avustus? Itsellä on mielikuva että olen hakenut koulun kanslistilta jonkun silmälasiavustuslapun...
Oli, mä olen saanut sen ainakin kerran.
WC paperi jaoteltiin kerroksittain, niin yhdestä rullasta saatiin kolmerullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Meijeristä "sai" toki takaisin mitä vain, mutta se maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.
Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä.
Mä teen nykyään sumppia ja oon tarjonnut vieraillekin.
Kaduttaa että aloitin sumpin keiton vasta muutama vuosi sitten.
Ja jatkan sitä sumppia aina lisäämällä vettä ja välillä vähän kahvinpuruja lisää.
Siis pannukahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.
Palloedam oli parasta! Etenkin, kun siitä höyläsi ohuita siivuja juustohöylällä. :)
Meillä oli aina ruisleipää, koska äiti piti vaaleaa leipää pullana. Olin tyytyväinen, jos kavereilla sai syödä ranskanleipää.
Olet tainnut asua meillä, ihan samat jutut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin aina lomat Eurropassa.
Vanhemmat VR.llä töissä ja lapsilla oli reilauskortit.
Matka oli aina suunniteltu hyvin. Faksit laitettu ympäri ämpäri ja asuttiin hostelleissa.
Äidillä oli aina kansio mukana, missä yöpymiset olivat järjestyksessä.
Karttoja, matkaohjelmia.
Oli kiva koulussa, kun opiskeltiin maantietoa, aina sanoin oon ollut tuolla.
Oli motivaatio opiskella kieliä.
Talvilomat oltiin samassa mökissä. Kummatkin vanhemmat olivat menneet nuorina VR.lle ja työvuosien mukaan mökit jaettiin. Ei saatu peräkkäisinä vuosina, isä ekana, äiti tokana.
Tietenkin matkat maksoivat, mutta sitä aina jaksoi pinnistää, kun tiesi kesällä päästään.
Muistan yhtenä vuotena äiti ja isä lähti takas. Nähtiin isovanhemmat Kreikassa. Jäätiin, me lapset, sinne ja tultiin lentäen takas. Se lento oli hienoa.
Isovanhemmat ottivat pakettimatkan ja vanhemmat jättivät meidät heidän luo ja lapset tulivat isovanhempien kanssa takas lentäen.
Ollaan juteltu näistä vanhempana ja äiti sanoi matkat olivat tosi halpoja.
Moni paikka antoi alennusta matkanjärjestäjille. Äidillä töissä kollegat kertoivat kokemuksiaan ja seuraavan kesän matkaa alettiin suunnittelemaan, kun ensimmäinen työpäivä loman jälkeen koitti.
Nykyään meidän perhe enää matkustaa. Vanhemmat ei ja muilla sisaruksilla on mökki. Muut sisarukset sanoi kiintiö täynnä
Kun Attle-setä pyyhki mossen etuikkunan kärpäsenjämiä pois ja ilmoitti, että "kun ajaa kovaa, niin tulee tällaista." Tällaista hauskaa oli 60-luvun alussa lähiöelämää ison kerrostalon takapihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tehtiin eväsleivät kun lähdettiin autolla jonnekin pidemmälle. Kuulostaa näin vanhempana ihan kivalta mutta silloin ei ollut varaa ostaa huoltoasemalta mitään. Myöskään ruokaa ei saanut koskaan lisää koska sitä ei ollut niin paljoa.
Eväät kaikkialle mukaan. Tällä periaatteella äitini raahasi mukana kassillisen ruokaa, kun lähdimme pakettimatkalle Välimeren rannalle 80-luvulla. Kun ruoka alkoi loppua, etsittiin ruokakauppa. Viikon matkan aikana emme käyneet kertaakaan ravintolassa tai kahvilassa, mikä tuntuu nyt aivan uskomattoman irvokkaalta.
Mä olen yksinhuoltaja, ja olen joka vuosi onnistunut viemään lapseni ulkomaille. Se on kyllä tarkoittanut, että on aina valittu majoitus keittiöllä, ja on syöty aika vähän ulkona. Muuten ei olisi budjetti riittänyt. Toivon todella, ettei hän aikuisena pitäisi reissujamme "irvokkaina".
Eka varmaankin tarkoitti, että äiti raahasi kaikki ruuat matkalaukussa.
Perheemme kanssa valittiin usein välimerellä apartementos, jossa voi tehdä itse aamiaisen ja syödä sen omaan tahtiin tai pyöräyttää lounaskeiton jos niikseen.
Yleensä illallinen ravintolassa.
Kun lähdin yksin Thaikkuihin, niin otin hernekeittoa mukaan ja lusikoin sitä välillä koti-ikävissäni kylmänä suoraan purkista :) Maistuipa hyvälle!
Meillä ei köyhäily johtunut köyhyydestä vaan vanhemmat ovat tottuneet säästämään kaiken ja tekemään ruokaa halvalla. Sodassa olleiden ihmisten lapsilla on tämä ominaisuus. Isä on oikein hyvin toimeentuleva, mutta edelleen käyttää risaisia 40 vuotta vanhoja Leviksiä koska "miksi heittää hyviä housuja pois". Uusiakin on, mutta ei se niitä käytä. Isä tekee kaalisoppaa ja syö näkkäriä kun "ei vielä tarvii mennä kauppaan kun onhan meillä tätä kaalia ja näkkäriä vielä!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarusten kanssa yhteiset sisäpelikengät, ongelmia syntyi jos oli samana päivänä liikuntaa. Yhteiset sukset, vaikka iso pituus ero. Kouluun piti viedä vessapaperirullan hylsy, kaikilla muilla oli harmaa mutta minulla valkoinen Lidlin. Äidillä oli silti aina tupakkaan varaa. Hieman katkera edelleen juu.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Meijeristä "sai" toki takaisin mitä vain, mutta se maksoi.
Nelihenkinen perhe, usein pelkkä maitotili riitti elatukseen, oli vain yksi hyvin tuottava lehmä. Juusto ja muut olivat edullisempia maidon tuottajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
WC paperi jaoteltiin kerroksittain, niin yhdestä rullasta saatiin kolmerullaa.
Mikähän järki tuossakin ok ollut, kun sitä yksikerroksista menee sitten käytännössä vähintään kolminkertainen metrimäärä?
"Eiköhän yleiskielessä ole ihan vain se yleinen puuvillainen nilkkasukka. Muut sitten speksataan: polvisukka, avokassukka, villasukka, tennissukka, urheilusukka, nailonsukka... mitä näitä nyt on. Kenkäsukasta en ole koskaan kuullutkaan."
En nyt ihan tiedä, onko tähän kenkäsukka-kommenttiin näin hanakasti kerta toisensa jälkeen tartuttava. Ei vaatine hirveästi mielikuvitusta ymmärtää, että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti muita kuin villasukkia, joista hän myös kirjoitti - niin sanottuja tavallisia sukkia siis. Olivat sitten nilkkasukkia, tennissukkia tai mitä tahansa, viesti tuli ainakin itselleni perille. Meillä on ylipäätään Suomessa paljon eri murteita ja puhekielisiä ilmaisuja eri alueilla. Hiukan kun käyttää mielikuvitustaan, suurin osa aukeaa itsestään tai asiayhteydestä ilman kummempia taivasteluja.
Mä en saanut merkkifarkkuja, vaikka varaa olisi varmaankin kahden lääkärin lapsena ollut. Jäi trauma ja sen takia käytin koko palkkani 20-30 vuotiaana merkkitavaraan, kuten Vercase, Gucci, Armani ja muu vastaava ylihintainen scheisse. Nykyään en taas enää välitä paskaakaan, vaan kuljen muumihaalareissa yötä päivää etätöissä ja etäelämässä. Ja juon tässä vitutukissani vuoden samppanjaa yksin itkien, jonka olin varannut pääsiäiseksi, mutta sehän on taas peruttu. 😭
Ohjelman toteutti Esa Pakarinen Junior. Hapsiainen oli hänen kätensä kämmenosa, selkäpuoli ylöspäin. Keskisormi oli ikään kuin päänä ja kaulana, muut neljä sormea olivat jalkoina. Keskisormen päähän oli kiinnitetty muoviset askartelusilmät.
Vasta aikuisena tajusin, että se jatkuva jankutus köyhyydestä oli ihan vain meitä lapsia varten. Mutsi oli joku pikkupomo ja faija varastopäälikkö, ei nyt mitään pohattoja, mutta säännöllisessä työssä ja kohtuullisella palkalla.
Joka ikinen vaateriepu piti kinuamalla kinuta. Ihmettelen, eikö niitä hävettänyt lasten nukkavieru olemus.
Mutsi kävi kyllä säännölliseti kampaajalla ja kosmetologilla. Leikattinpa siltä silmäpussitkin, itse kustansi operaation.
Ostelivat huonekaluja ja sen sellaista, enpä jaksa ja viitsi kaikkea muistella.
Lasten piti olla näkymättömiä ja pitää päänsä kiinni. Ai kamala, jos olisi mennyt sanomaan faijalle, että mistä riitti rahat viikonloppupulloon.
Meillä syötiin paljon järvikalaa, mutta mä kyllä tykkäsin siitä ja tykkään edelleen kaikista kalaruoista. Nyt aikuisena olen tajunnut, että se johtui meidän köyhyydestä, ei ollut rahaa hakea kaupasta ruokaa. Isä kävi kalassa, huonollakin säällä. Pääsin usein mukaan, se oli kivaa hommaa.
Nykypäivän trendin mukaan me syötiin gourmet-ruokaa: suoraan järvestä ahvenfileitä pannulle ja perunavoita lisukkeeksi. Noin tuoretta kalaa ei saa varmaan missään ravintolassa. Herkkua!
Tarkoitatko leipäressua? Sitä meilläkin syötiin, kuivat leivänkannikat pehmeni maitovoiseoksessa ja syötiin lämpimänä voin kera. Hyvää se oli.