Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.

-----------------------

Lhmiä meillä oli vain siinä 7-8 paikkeilla mutta lypsettyä tuhtia täysmaitoa jätyettiin kotiin kyllä ihan tarpeen mukaan. Muista vielä kellarissa maitoämpärin josta kauhalla kannu täytettiin.

Voisi nykyisellään jäädä lypsymaito juomatta, olkoon sitten mieten tuoretta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.

Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.

Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var  juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä. 

Heh, mä teen molempia ihan tänä päivänä, eli käytän suodatinpussin kahteen kertaan ja kun kahvi on vähissä ja rahat loppu, ni jatkan kahvia, eli vanhojen purujen päälle lusikallinen uutta... Toimii.

Jos näin teet ,laita tratti termospullon päälle ja sido plastiikkapussi ympärille . Aromit säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan yhdet talvikengät, ja  ne liian isot, jotta on kasvunvaraa.

Jos joku tekee tätä vielä: nilkkaremppa jos tulee ei oo halpa. Kannattaa ostaa edes pohjalliset, pienentämään tilaa.

Muistan kuinka isä ja muutkin laittoivat sanomalehteä saappaisiin. Ei silloin ostettu pohjallisia. 

Äiti teki itse vaatteita meille lapsille. Siis yöpaitoja, collegepaitoja, verkkareita jne. Tai pyysi naapurin tätiä tekemään. Silloin ajattelin, että äiti oli innostunut ompelukoneesta ja käsitöistä, mutta myöhemmin tajusin, että rahat taisi olla tiukilla.

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki itse vaatteita meille lapsille. Siis yöpaitoja, collegepaitoja, verkkareita jne. Tai pyysi naapurin tätiä tekemään. Silloin ajattelin, että äiti oli innostunut ompelukoneesta ja käsitöistä, mutta myöhemmin tajusin, että rahat taisi olla tiukilla.

Nykyäänhän tämä ei onnistu, ainakaan että naapurintäti tekisi ja site vaatteita saisi edullisimmin. Nykyisin pitää käsityöstä maksaa järkyttäviä summia, oli se kyse sitten perusvillasukkien kutomisesta tai saumurilla suhautetuista collareista. Työtä kun pitää arvostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä lapsuus - meillä ei ollut leivän päälle välillä mitään, ei edes "voita" (eli pahanmakuista halvinta rasia margariiniä, YÄK!)

No, aina ei ollut edes sitä leipää...!

Makaroonivelli oli inhokkini, hyi limaisia pallukoita, oksettavaa!

terv, lama-ajan nuori

Meillä ei ollut aina edes leipää tai pullaa sunnuntaiaamuisin, veljeni siihen:  on sitä niinkin herätty ettei ole kahviakaan.  (50 vuotta sitten).

Mutta tepä olettekin veljesi kanssa eläneet nuorina aikuisina ja keski-ikäisinä sen ajan, kun Suomessa sai ihan keskivertopanostuksella mukavan elämän työmarkkinoilta.

M/40

Töiden suhteen oli kyllä enemmän toivoa. 

Nykyään opintotukikin on suurempi kuin kokopäiväisissä hanttihommissa tuolloin, työttömyyskorvauksista puhumattakaan.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan yhdet talvikengät, ja  ne liian isot, jotta on kasvunvaraa.

Jos joku tekee tätä vielä: nilkkaremppa jos tulee ei oo halpa. Kannattaa ostaa edes pohjalliset, pienentämään tilaa.

Muistan kuinka isä ja muutkin laittoivat sanomalehteä saappaisiin. Ei silloin ostettu pohjallisia. 

Eikö ne kastuneet mössöksi?

Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen? 

Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.

Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki itse vaatteita meille lapsille. Siis yöpaitoja, collegepaitoja, verkkareita jne. Tai pyysi naapurin tätiä tekemään. Silloin ajattelin, että äiti oli innostunut ompelukoneesta ja käsitöistä, mutta myöhemmin tajusin, että rahat taisi olla tiukilla.

Nykyäänhän tämä ei onnistu, ainakaan että naapurintäti tekisi ja site vaatteita saisi edullisimmin. Nykyisin pitää käsityöstä maksaa järkyttäviä summia, oli se kyse sitten perusvillasukkien kutomisesta tai saumurilla suhautetuista collareista. Työtä kun pitää arvostaa!

No eikö se ole hyvä asia, että työtä arvostetaan? 

Nykyään suurin osa naisista käy töissä, myös se naapurin täti, eikä hänellä ole samalla tavalla aikaa kuin joskus 80-luvulla on ollut. Eikä myöskään jaksamista, 8 tunnin työpäivän jälkeen. 

Eikö se ole epäreilumpaa, että ihmiset tekivät tuntikausia ilmaista työtä? 

Lähes kaikki ruoat, mitä meilläkin syötiin. Oikeastaan koko repertuaari oli tässä: peruna/pasta/riisi, jauheliha/broileri/meetvursti, tomaatti/kurkku/kaali, maito/kerma/juusto ja leipä. Näistä ne ruoat yleensä laitettiin. Joskus oli lohta. Mausteena suolaa ja pippuria. Isi laittoi lisäksi kaikkeen sinappia ja ketsuppia, keittoihinkin. Ei kai ne maistuneetkaan miltään, lapsena kyllä tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Meille ei ikinä ostettu appelsiineja, koska niiden kuoret painaa niin paljon ja joutuu maksaa turhasta. Porkkanoita ei kuorittu kuorimaveitsellä vaan ne rapsuteltiin veitsellä. Hirveän helpolta se tuntuu sitten aikuisena syödä porkkanaa, kun tajus että ei se nyt maailmanloppu oo vaikka käyttäiskin kuorijaa.

Mitä ihmettä? Miten porkkanan raaputus voi olla a) säästäväisyyttä b) hankalaa? Mikä tässä maailmassa voi olla helpompaa ja nopeampaa kuin huuhtaista porkkana ja raapaista muutama veto veitsellä pintaa pitkin?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan yhdet talvikengät, ja  ne liian isot, jotta on kasvunvaraa.

Jos joku tekee tätä vielä: nilkkaremppa jos tulee ei oo halpa. Kannattaa ostaa edes pohjalliset, pienentämään tilaa.

Muistan kuinka isä ja muutkin laittoivat sanomalehteä saappaisiin. Ei silloin ostettu pohjallisia. 

Eikö ne kastuneet mössöksi?

Lapin pakkasessa ei kastuneet.Ilmeisesti lämmitti ja piti odörin/hajun pois .

Meillä köyhäiltiin lapsuudessa ettei muut olisi huomanneet että emme olleet köyhiä. Vanhat autot jne. Harrastukset oli sitten kalliita, ja vasta myöhemmin vanhemmat on kertoneet miten hyväosaisia oltiin, mutta kun naapurit menetti töitään/firmoja meni konkurssiin, piti olla pikkupaikalla hissun kissun.

Nyt asun itse alle 50 neliön kaksiossa lapseni kanssa, jotta meillä olisi paremmin varaa mielekkääseen elämään ja muihin asioihin. Elämä maksaa, ja käytän ne rahat mielummin kalliisiin harrastuksiin ja elämyksiin kuin seiniin.

Lapsi on pieni vielä, ei ole koskaan sanonut kaipaavansa isompaa kotia, mutta varmaan joku päivä sekin on edessä, en oikein näe että teinin kanssa enää asuttaisiin näin pienesti.

Lyijykynät katkeilivat monasti koulussa touhutessa tunnilla ja maksoivat sitten jonkin verran uusiessa ja siksi myös pätkittiin.

Silmälasiterrorismista vielä. Opettajani alkoi epäillä näkökykyni heikkoutta 4. luokalla, kun siristelin jatkuvasti silmiäni. Elettiin 70-luvun loppupuolta. Terkkarin näkötesti osoitti, että miinuksilla mentiin. Kotona tätä ei uskottu, vaan hoettiin, ettei meidän suvussa ole heikkonäköisiä. 

Pinnistelin toista vuotta jatkuvasti heikkenevän näköni kanssa. En muista mikä asian ratkaisi, mutta viimein isäni vei minut oikein silmälääkärille, missä varmistui, että miinuksia oli jo  -3.1 diopteria. Vielä sieltä lääkäristä tullessamme, olin jo menossa samassa liikerakennuksessa sijaitevaan optikkoliikeeseen, mutta isäni torppasi tämän. Hänen mielestään pärjäisin vielä ilman laseja, koska ne olivat niin kalliit. 

Vanhempieni mielestä vain esitin jotakin, kun katsoin telkkariakin lattialla istuen ja aina vain lähempänä kuvaruutua. En muista, tai en ehkä halua muistaa, että koska ne silmälasit sitten sain, mutta niihin tuli sitten vanhemmilta sellainen käyttökielto, että sain käyttää niitä vain koulussa ja oppitunneilla. Olivat niin kalliit, ettei niitä voinut vapaa-ajalla pitää, rikkooontuisivat vielä. Haukkuivat minua aina vähän väliä rillikalleksi, ja yrittivät näin varmistaa lasien mahdollisimman vähäisen käytön. 

Muistan elävästi, että niitä miinuksia ropisi vuosi vuodelta vain lisää ja lisää. Koko maailamani näin enää utuisen sumuisena, mutta lasien käytöstä käytiin yhä sotaa. Saatoin olla kaverien kanssa pihalla, kun isäni tuli töistä. Jos minulla oli lasit päässä, hän tuli karjumaan, että s...tana, nyt ne lasit pois ja vei ne minulta väkisin. Hänen mielestään näköni myös pilaantui ja paheni juuri siksi, että halusin käyttää laseja.

Tilanne rauhoittui vasta, kun sain kesätyöpaikan ja ostin uudest lasit itse. En ole vieläkään tohtinut kysyä, miksi tuo silmälasijuttu. oli aikoinaan niin kamala. Nyt tekisin itsestäni jonkinlaisen lastensuojeluilmoituksen, jos olisin vastaavassa tilanteessa. 

Köyhät ritarit.

Äitini oksentaisi nyt, jos näkisi sisareni perheen ökyelämäntavan ja ilkeyden.

Äiti oli vaatimaton.

Vierailija kirjoitti:

Aina tehtiin eväsleivät kun lähdettiin autolla jonnekin pidemmälle. Kuulostaa näin vanhempana ihan kivalta mutta silloin ei ollut varaa ostaa huoltoasemalta mitään. Myöskään ruokaa ei saanut koskaan lisää koska sitä ei ollut niin paljoa.

Eväät kaikkialle mukaan. Tällä periaatteella äitini raahasi mukana kassillisen ruokaa, kun lähdimme pakettimatkalle Välimeren rannalle 80-luvulla. Kun ruoka alkoi loppua, etsittiin ruokakauppa. Viikon matkan aikana emme käyneet kertaakaan ravintolassa tai kahvilassa, mikä tuntuu nyt aivan uskomattoman irvokkaalta.

Hernekeittopurkki ja 2 litraa vettä😆

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity omaan perheeseen, mutta muistatteko sellaisen sarjan kuin Hapsiainen? 

Se tuntui lapsena ihan kivalta. Aikuisena tajusin että siinä oli jonkun käsi jossa oli kaksi tarrasilmää, ja se käsi "seikkaili" jossain aavikolla, niin oli vähän hiekkaa laitettu johonkin astiaan.

Tuli varmasti halvaksi ja siihen aikaan lapset katselivat sitä, mitä telkkarista tuli. Ei varmasti onnistuisi nykyaikana.

Joo se oli ihan käsittämätön🤣 Tuotantokustannukset ehkä 20 markkaa plus yksi kuukausiliksalainen tekemään sitä. Olisi hauska nähdä ”making of Hapsiainen” -dokkari jossa paljastetaan kenen käsi se oli.

Vanhemmilla oli kohtalaisen hyvät tulot, ja kyllä meillä esim. kunnollisia ja ehjiä vaatteita oli aina. Monessa asiassa kuitenkin pihisteltiin.

Sähkön ja veden käyttöä vahdittiin koko ajan. Pesuaineita, shampoota, saippuaa, hammastahnaa ja vessapaperia sai käyttää vain pienen määrän. Hiusten pesuvälin oli pakko olla muutamia päiviä ja kävin teininä välillä salaa suihkussa koulun jälkeen, kun hävetti kulkea likaisella tukalla.

Teininä manguin monta vuotta, että saisin huoneeseeni uusia kalusteita ja lapsellisten tapettien tilalle vaikka perus valkoiset seinät, mutta ei. Muutenkin kotia ehostettiin ja remontoitiin vain äärimmäisen pakon edessä.

Ruoka oli tylsää ja yksipuolista. Ysärin lopulla äiti alkoi sentään panostaa hedelmien ja salaatin tarjoamiseen. Kerran vuodessa tilattiin Pizzataxista pitsat ja se oli oikein juhlallista.

Nyt aikuisena sen tajuaa, miksi vanhemmillani on niin huimat säästöt nyt eläkepäivillä. Tosin aika sairaita ovat molemmat. Välillä ajattelen, että olisiko kannattanut käyttää rahaa kaikkeen mukavaan silloin, kun olivat vielä terveitä ja jaksoivat puuhata.