Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Voi että olen kiitollinen ihanalle,aivan liian nuorena edesmenneelle äidilleni, joka 80-luvulla syntyneille lapsilleen myös eron jälkeen vähävaraisena yksinhuoltajana omien taitojensa ansiosta pystyi ainakin ruokapuolen tarjoamaan hyvänä ja monipuolisena. Elämäni ensimmäisen pikaruokahampurilaisen söin yläasteikäisenä kesätyörahoilla. Se taisi olla ylipäätään ensimmäinen " ravintolaruoka" ikinä. Mistään matkoista ei edes puhuttu...vaatimaton mökki sentään oli,mikä tosin jäi erossa isälle enkä sittemmin siellä koskaan käynyt.

Erityisen kiitollinen olen jouluista, jotka köyhä yh-äiti järjesti meille neljälle lapselle. En edes tiedä miten hän onnistui aina luomaan ihanan tunnelman, hyvän ruuan ja etenkin maltilliset mutta toivotut lahjat vähistä varoistaan. Lapset olivat todella äidilleni elämässään aina kaikista tärkeintä ❤

Ehkä suurimpia kiitollisuuden aiheita, jos oma lapsi joskus muistelisi jotain samankaltaista.

Löysin 500 markan setelin. Äiti osti sillä itselleen sängyn.

Sen ku mude otti aina viisi legopalikkaa pois kesken leikin ja antoi takaisin, kun muuten olisin valittanut että palikat loppui kesken. Sain aina tavallaan uusia palikoita mudelta ja fatsikin piti muden juonikuviota älykkäänä.

Ajattelin että ehkä ne ajattelee että mulla olis huono muisti kuten mudella ja fatsilla oli.

Kesken leikin se nappas rakennelmasta legot pois ja jakoi niitä sitä mukaa kun pyysin lisää.

Olen jotenkin järkyttynyt, kun kävin pikkusiilissä katsomassa, että legot on edelleen myös käytettynä helvetin kalliita. En ole ostanut yhtään. Mude ja fatsi olisi mun puolella tässä asiassa.

Aina vaan yhdet talvikengät, ja  ne liian isot, jotta on kasvunvaraa.

- Riisin, makaronin, ja perunan syömisen

- Paikkojen ompelemisen rikkinäisiin vaatteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat pitivät (äiti enemmän) feikkituotteita aitoina, ja niitä kehuttiin kuinka edulliset ovat vaikka feikithän ne. Tajusin vasta parikymppisenä, että on olemassa paljon alkuperäisiä (kalliimpia) tuotteita esim Crocsit ja Converset. Lapsuudessa iloitsin tietämättäni aina feikeistä. Noloa..

Mä myös olin todella onnellinen feikeistä. Nyt aikuisena olen vain ollut iloinen siitä että lapsena olin iloinen niistä. Ei se ole mitenkään mielestäni noloa vaan päinvastoin :)

Vierailija kirjoitti:

Mistä tässä vanhempien silmälasivihassa on kyse ?!!?

Samaa olen ihmetellyt. Minä sain lasit vasta lukioiässä. (Olin huijannut näkötesteissä. Kemian ope hiosti vastausta eikä uskonut, etten tiedä vastausta liitutaululla olevaan ongelmaan...) Isä oli näreissään, että kun suvussa kaikki ovat hyvänäköisiä, niin miksi en minä!? Aivan kun jotain olisina sille voinut... En käyttänyt laseja (-1,25) kuin pakosta, siis oppitunneilla joskus. En ajatellut, että kyse olisi ollut rahasta, vaan koin että minua pidettiin näkövammaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat pitivät (äiti enemmän) feikkituotteita aitoina, ja niitä kehuttiin kuinka edulliset ovat vaikka feikithän ne. Tajusin vasta parikymppisenä, että on olemassa paljon alkuperäisiä (kalliimpia) tuotteita esim Crocsit ja Converset. Lapsuudessa iloitsin tietämättäni aina feikeistä. Noloa..

Mä myös olin todella onnellinen feikeistä. Nyt aikuisena olen vain ollut iloinen siitä että lapsena olin iloinen niistä. Ei se ole mitenkään mielestäni noloa vaan päinvastoin :)

Ai hemmetti! :D Nyt vasta muistin, että kun äiti ompeli meille vaatteet (halvempaa), hänellä oli tapana kiinnittää niihin Lacoste-krokotiili!!! :)

Meillä syötiin usein välipalaksi kaurahiutaleita sekoitettuna kylmään maitoon. :) En koskaan ihmetellyt sitä. Olen syntyny 1988.

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan yhdet talvikengät, ja  ne liian isot, jotta on kasvunvaraa.

Jos joku tekee tätä vielä: nilkkaremppa jos tulee ei oo halpa. Kannattaa ostaa edes pohjalliset, pienentämään tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen ku mude otti aina viisi legopalikkaa pois kesken leikin ja antoi takaisin, kun muuten olisin valittanut että palikat loppui kesken. Sain aina tavallaan uusia palikoita mudelta ja fatsikin piti muden juonikuviota älykkäänä.

Ajattelin että ehkä ne ajattelee että mulla olis huono muisti kuten mudella ja fatsilla oli.

Kesken leikin se nappas rakennelmasta legot pois ja jakoi niitä sitä mukaa kun pyysin lisää.

Olen jotenkin järkyttynyt, kun kävin pikkusiilissä katsomassa, että legot on edelleen myös käytettynä helvetin kalliita. En ole ostanut yhtään. Mude ja fatsi olisi mun puolella tässä asiassa.

Muuten hyvä, mutta vauvakin huomaa ettei mikään valmistu, kun joku huijaa rakennusaineissa. Eli parempi ois opettaa että sillä pärjättävä, mitä on, kuin valhe. Käytit palikoita muttet saanut paljon aikaiseksi, miltä se tuntui? Mutta periaatteessa nerokas idea!

Vierailija kirjoitti:

Sen ku mude otti aina viisi legopalikkaa pois kesken leikin ja antoi takaisin, kun muuten olisin valittanut että palikat loppui kesken. Sain aina tavallaan uusia palikoita mudelta ja fatsikin piti muden juonikuviota älykkäänä.

Ajattelin että ehkä ne ajattelee että mulla olis huono muisti kuten mudella ja fatsilla oli.

Kesken leikin se nappas rakennelmasta legot pois ja jakoi niitä sitä mukaa kun pyysin lisää.

Olen jotenkin järkyttynyt, kun kävin pikkusiilissä katsomassa, että legot on edelleen myös käytettynä helvetin kalliita. En ole ostanut yhtään. Mude ja fatsi olisi mun puolella tässä asiassa.

Parempi mennä sinne leikkii legoilla, niin ei tarvitse ostaa ollenkaa.

Kun olimme uimassa, äiti käski antaa auringon kuivattaa märän ihomme. Pyyhkeet säästyivät pesulta ja kulutukselta.

Istuin keittiön pöydän äärellä, isä ja äiti myös. Jompikumpi heistä pudotti viiden markan kolikon - ja kumpikin HYÖKKÄSI sen perään... Olin kauhuissani. Silloin tajusin, kuinka köyhiä olemmekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ku mude otti aina viisi legopalikkaa pois kesken leikin ja antoi takaisin, kun muuten olisin valittanut että palikat loppui kesken. Sain aina tavallaan uusia palikoita mudelta ja fatsikin piti muden juonikuviota älykkäänä.

Ajattelin että ehkä ne ajattelee että mulla olis huono muisti kuten mudella ja fatsilla oli.

Kesken leikin se nappas rakennelmasta legot pois ja jakoi niitä sitä mukaa kun pyysin lisää.

Olen jotenkin järkyttynyt, kun kävin pikkusiilissä katsomassa, että legot on edelleen myös käytettynä helvetin kalliita. En ole ostanut yhtään. Mude ja fatsi olisi mun puolella tässä asiassa.

Parempi mennä sinne leikkii legoilla, niin ei tarvitse ostaa ollenkaa.

Ne on varmaan jo myyty kirpparilla. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli silmälasit, samoin isälläni. Olen ainoa lapsi.

Kun sitten saavuin koulusta näöntarkastuslapun kanssa, että minullekin pitäisi ostaa silmälasit, aloitti äitini käsittämättömiin mittasuhteisiin paisuneen raivoamisen, että "minä en sinun silmälaseja ala maksella, mene hakemaan kaupungilta maksusitoumus!". Elettiin 80-lukua, olin tuolloin n. 11-vuotias, ja menin luonnollisesti säikähtäneenä kysymään maksusitoumuksesta luokanvalvojalta. Opettaja poistui tuohtuneena luokasta ja tuli seuraavalle tunnille silmin nähden raivoissaan. Myöhemmin selvisi, että hän oli soittanut välitunnilla äidilleni tulikivenkatkuisen puhelun eikä maksusitoumuksista mainittu kotonakaan enää sanallakaan. Silmälasireseptin revin, kunnes sain hyvin pian mukaani seuraavan koska en nähnyt taululle, ja lasit oli pakko ostaa. Jokaisten uusien lasien kohdalla huutomyrsky oli samanlainen, joskin äitini piti tiukasti huolen että raivosi vain minun kuulteni eikä isäni saisi mitään vihiä hänen riehumisestaan.

Olen sittemmin perinyt äitini. Ei todellakaan olisi ollut minkäänlaista merkitystä vaikka olisin tarvinnut uudet lasit joka kuukausi.

Meillä sama juttu. Olen vm -75 ja jossain vaiheessa -80 lukua näköni oli jo niin huono, että en nähnyt taululle enää edes ensimmäisestä pulpettirivistä. Kun äitini kuuli että minulle pitäisi ostaa lasit hän raivosi ”sä vaan haluat lasit kun kuvittelet että ne on jotenkin hienot”.

Sain kyllä lopulta lasit mutta aina äiti jaksoi ihmetellä että ”miten sulla muka voi olla lasit kun kenelläkään muulla meidän suvussa ei ole laseja”.

No aivan samat kokemukset minulla! Mutta tosin 90-luvulla!!

Äitini on tosi hyvä ystävä minulle ja ollut hyvä äiti ylipäänsä, joten sitä oudommalta näin jälkikäteenkin tuntuu se, etten minäkään saanut silmälaseja yläasteella.

Meidän perheessä äidillä, isällä ja isoveljelläni oli lasit. Ei siis kovin epätodennäköistä että minäkin tarvitsisin sellaiset.

Vastaus oli juurikin sama; ”haluat ne vain ulkonäön takia!”. Ei auttanut näöntarkastuslaput ei mitkään. Aloin saada koulussa huonompia numeroita kun en vaan nähnyt taululta mitään!

Lukiossa sain ensimmäiset lasit kun maksoin ne itse. Vahvuus oli jotain -2,5 luokkaa, eli ei silloin vielä paljon mutta kuitenkin. Silloinkin vanhemmat luulivat, että huijasin näöntarkastuksessa.

Mistä tässä vanhempien silmälasivihassa on kyse ?!!?

Nimim. Rillit since 2000 ja nyt -4,5 vahvuudet

Oliko 80luvulla olemassa silmälaseihin joku avustus? Itsellä on mielikuva että olen hakenut koulun kanslistilta jonkun silmälasiavustuslapun...

Olen tuo ensimmäisen lainauksen kirjoittaja. Ei meillä mielestäni ollut mitään avustusta olemassa.

Joku kirjoittaja oli pahoillaan silmälaseista kirjoittaneiden puolesta. Se on kilttiä, kiitos siitä. Pidetään me nyt aikuisina huolta oman elinpiirimme lasten, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten näöstä ja tarjoudutaan vaikka kykyjemme mukaan maksamaan niitä silmälaseja, vaikka ne nykyään ovatkin paljon edullisempia kuin tuolloin. Eikä unohdeta että kunnolliset aurinkolasitkin ovat tärkeät.

Se että huoltsikalta ei ostettu mitään , ei välttämättä ollut köyhäilyä, sellanen ei vain ollut tapana

äiti ompeli mielle kaikille kaikki vaatteet, myös ulko takit ja farkut

ei ollut liikoja rahoja  ei edes autoa aluksi

isäkin meni pp töihin. mutsi kotona

ei ollut koskaan kesämökkiä

viljeltiin kaikki kasvikset ryytimalla

polttopuita ei koskaan ostettu vaan ne raadettiin jostakin lepikosta tai saatiin.

mitään uutta ei koskaan saatu, mopot ja pp käytettyinä  joululahjat sentään uusia

ainoa vaatetus mitkä ostettiin oli kengät.

"Enemmän muistuu mieleen haikeita juttuja, kun vaikka luokkaretkellä jouduin katsomaan vierestä, kun kaverit ostivat retkellä pientä, jotkut vähän suurempaakin kivaa itselleen, ja minulla ei ollut rahaa edes jäätelöön."

Minun opettaja osti minulle jäätelön luokkaretkellä Norjaan. Sitä ei milloinkaan unohda. Kiitos vieläkin. 

Olen syntynyt 1968. Lapsuudessani äitini kuului marttoihin ja hän oli työteliäs ihminen. Oma kasvimaa ja kasvihuone ilman muuta. Vaikka äiti oli kaupassa töissä, hän kutoi kaikki matot ja teki suurimman osan vaatteistamme. Aina kädet töissä. En ymmärrä kuinka hän jaksoi sen kaiken? Kesän ensimmäiset tomaatit ja porkkanat maistuivat taivaallisen hyvältä. Syksyn tullen koko perhe marjasti saavikaupalla mustikoita ja puolukoista ja saimme rahoilla ostettua mm. lenkkikengät, tuulipuvut ja polkupyörät. Ikinä ei rehvasteltu, vaan elettiin nuukasti. Oli ihanaa, kun äidin siskot antoivat vaatteita meille joskus lahjaksi. Muistan aina ne ilon hetket.