Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.
Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.
Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- läpi vuoden syötiin pakastettuja sieniä (muistan vieläkin sen kuinka äiti ja mummo hyppivät tasajalkaa joskus -89 kun löydettiin semmoset kuukus-apajat metästä että!), niitä sieniä syötiin oikeesti varmaan vuosi :D
- äiti ompeli kaikki vaatteet ja kutoi villapaidat, kavereilla oli Levikset, minulla äidin ompelemat kukkafarkut
- ihan joka päivä syötiin perunaa (nyt keitän perunaa omille lapsille ehkä kerran kuussa), 2 perunaa per henkilö
- jäätelö jaettiin niin että se mitattiin viivottimella tasakokoisiksi palasiksi
- perin isoveljen kengät
- ei ollut tietoakaan ns. kaverisynttäreistä, yhdet "kemut" joihin tuli kummivanhemmat ja pöydässä oli täytekakku (vs. nykyajan överit joissa 3 kakkua, voileipäkakkuja, keksejä, karkkeja, hedelmiä, juustoja...)
- koskaan en lapsena yöpynyt hotellissa (vasta aikuisena ekan kerran), kesälomareissut aina teltassa, ei myöskään ajoreissuilla koskaan käyty isojen kaupunkien keskustoissa (koska kaikki maksaa), vaan ajettiin suoraan leirintäalueelle ja siellä sitten touhuttiin, seuraavana päivänä (tai sitä seuraavana) uuteen paikkaan taas. Lintsit, Puuhamaat jne aivan tuntemattomia minulle, vasta nuorena aikuisena noihin itse sitten menin ystävien kanssa.
MUTTA ruoka oli terveellistä, ei koskaan syöty roskaruokaa, pitsaa tehtiin joskus itse. Syötiin kalaa, sisäelimiä, paljon juureksia. Ruokia joita en itse osaisi edes valmistaa - ja se harmittaa. Makaronivelliä ja samettipuuroa joskus valmistan itse ja nostalgisoin lapsuutta. Myös kaalilaatikko ja hapankaalikeitto ehdottomia sydämen ruokia minulle. Leikit olivat ulkoilua, metsissä samoilua, merellä seilailua.
On monta juttua tarkemmin mainittuna.
Itse ommellut vaatteet aina. Murkkuna sain ostaa yhdet farkut oikein nuorten liikkeestä.
Kuten mainitsin, ruokaa oli mutta viiden aikaan vain ja jos muulloin oli nälkä, mitään ei ollut.
Kananmuniakaan ei saanut käyttää.
Kerran sitten hain kananmunan( äiti oli poissa) ja se olikin todella vanha.
Pelkkää tomua ja haju oli paha.
Nro 681.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.
Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä.
Mä teen nykyään sumppia ja oon tarjonnut vieraillekin.
Kaduttaa että aloitin sumpin keiton vasta muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
köyhäily typerä sana, tuskin kovin moni aikoinaankaan teeskenteli olevansa köyhä.
Päinvastion.Rikkaat pröyhistelivät minkä kerkesivät .Oli naapureina auto liikkeen omistaja , 2 kuljetusliikettä -kiitolinjojen omistajia, urheiluliikkeen omistaja ja sitten me köyhät työläislapset .ja kyllä sen eron huomasi,ei vähintään koulussa,kun opettajat mielistelivät rikkaille antamalla heidän kakaroilleen paremmat todistukset ja muita etuja. Saatanan aikaa oli se kun köyhän lapsi sai aina tuntea nahoissaan että toiseen kastiin kuulumme. Onneksi oltiin kauniita ja hyväkroppaisia että niiden rikkaiden läskiperseet saivat jotain josta kadehtia meitä urheilullisia nuoria köyhistä oloista.
Vitivalkoiset kauniit hampaat, kauniit hiukset ja iho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40vNainen kirjoitti:
- läpi vuoden syötiin pakastettuja sieniä (muistan vieläkin sen kuinka äiti ja mummo hyppivät tasajalkaa joskus -89 kun löydettiin semmoset kuukus-apajat metästä että!), niitä sieniä syötiin oikeesti varmaan vuosi :D
- äiti ompeli kaikki vaatteet ja kutoi villapaidat, kavereilla oli Levikset, minulla äidin ompelemat kukkafarkut
- ihan joka päivä syötiin perunaa (nyt keitän perunaa omille lapsille ehkä kerran kuussa), 2 perunaa per henkilö
- jäätelö jaettiin niin että se mitattiin viivottimella tasakokoisiksi palasiksi
- perin isoveljen kengät
- ei ollut tietoakaan ns. kaverisynttäreistä, yhdet "kemut" joihin tuli kummivanhemmat ja pöydässä oli täytekakku (vs. nykyajan överit joissa 3 kakkua, voileipäkakkuja, keksejä, karkkeja, hedelmiä, juustoja...)
- koskaan en lapsena yöpynyt hotellissa (vasta aikuisena ekan kerran), kesälomareissut aina teltassa, ei myöskään ajoreissuilla koskaan käyty isojen kaupunkien keskustoissa (koska kaikki maksaa), vaan ajettiin suoraan leirintäalueelle ja siellä sitten touhuttiin, seuraavana päivänä (tai sitä seuraavana) uuteen paikkaan taas. Lintsit, Puuhamaat jne aivan tuntemattomia minulle, vasta nuorena aikuisena noihin itse sitten menin ystävien kanssa.
MUTTA ruoka oli terveellistä, ei koskaan syöty roskaruokaa, pitsaa tehtiin joskus itse. Syötiin kalaa, sisäelimiä, paljon juureksia. Ruokia joita en itse osaisi edes valmistaa - ja se harmittaa. Makaronivelliä ja samettipuuroa joskus valmistan itse ja nostalgisoin lapsuutta. Myös kaalilaatikko ja hapankaalikeitto ehdottomia sydämen ruokia minulle. Leikit olivat ulkoilua, metsissä samoilua, merellä seilailua.
Kukkahousuista puheen ollen. Olin hyvä luistelija ja menin taitoluistelukurseille. kaikilla muilla oli samtista tehdyt mekot ja karvareuna.Minulla vohvelikankaasta tehty ja pitsireuna. Siinäkin olin erilainen paitsi olin todella mahtava luistelija.Mutta ei se auttanut ,en kuulunut joukkoon mekkoineni.
Olen lukenut tätä ketjua ja hämmästynyt siitä, että jotkut vanhemmat ovat saaneet raivarin, koska lapsi tarvitsee lasit. En ole tiennyt, että ihmiset suhtautuvat tuolla tavalla. Äitini vei mut näöntarkastukseen, kun en koulussa nähnyt kunnolla taululle, ja kertoi, kuinka hän itse oli tarvinnut lasit jo lapsena koulussa 50-luvulla. Hän harmitteli, että olin "perinyt" hänen silmänsä, mutta lasit hankittiin ilman raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsena moitteita siitä, että lotradin suihkussa liian paljon lämmintä vettä. Kuulemma vettä piti säästää.
Omakotitaloa lämmitettiin yösähköllä, kun se kuulemma oli edullisempaa kuin päiväsähkö.
Edelleen omakotitaloja lämmitetään yösähköllä, koska on edullisempaa kuin päiväsähkö.
Meille ei ikinä ostettu appelsiineja, koska niiden kuoret painaa niin paljon ja joutuu maksaa turhasta. Porkkanoita ei kuorittu kuorimaveitsellä vaan ne rapsuteltiin veitsellä. Hirveän helpolta se tuntuu sitten aikuisena syödä porkkanaa, kun tajus että ei se nyt maailmanloppu oo vaikka käyttäiskin kuorijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti käydä nopeasti suihkussa (isä tuli koputtelemaan 5min jälkeen) ja kotona oli aina kylmä.. kuulemma vaatetta voi laittaa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Teen samaa itselleni, koska ukkovarpaani on törö ja jos kynsi on kasvanut liian isoksi niin se rikkoo nopeasti uudenkin sukan ukkovarpaan kohdalta :D Siksi usein pikaisesti lakkaan kynnet kirkkaalla lakalla ja suosin Converseja (koska niissä on kovikkeet varpaan kohdalla). Silti parin omia sukkia aika usein,koska juoksulenkkarit (joihin tulee myös usein se kulumisreikä ennen sen kengän muuta ikääntymiskulutusta). Elämä on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkikäteen ajatellen äitini haki vinkkejä asioissa usein alansa ammattilaiselta, mutta säästi sitten myöhemmin. Oli hienoa saada rintaliivit oikeasta liivikaupasta, kun ekoja ostettiin (kauniit keltaiset Joensuun Männiköstä, jossa muista hyppelyt, mittaukset ja testaukset liivit päällä edelleen), mutta jatkossa äiti antoi rahaa Anttilaan ja myöhemmin Lindexiin ostamaan halvemmat liivit. Hän itse osti liivinsä aina alennuksesta.
Myöhemmin muistan äidin aina sanoneen, että joku harrastus ja ruokaa saa kotoa, mutta omat hankinnat pitää tienata itse. On se myös talouskasvatusta sekä rahan arvon ymmärtämistä, mutta aikuisena olen ymmärtänyt, mistä hän itseltään luopui, että pääsin käymään judossa lapsena.
Koetan muistaa aina kiittää omia vanhempiani, mutta jotenkin sitä ei vaan koskaa tee liikaa. Mistään oikeasti tärkeästä en jäänyt paitsi.
Tampereella, kuten muuallakin Suomessa, kirpputorit tulivat ns. hyväksytyiksi kaikelle kansalle vasta ysikympillä. Kiitos sun muistoista, minäkin kävin Tammelantorin pelastusarmeijan kirppiksellä, ja sain ihanasta Raunista pitkäaikaisen no jos en ystävän, vaan kuitenkin empaattisen sielun. Mulla ei mennyt mitenkään huonosti, mutta siihen aikaan oli kai kuitenkin markka tiukempana. Ikuisesti muistan, kun tyttäreni halusi sieltä takin, minä laitoin melkein viimeiset rahat rukoillen. Kotona takin hihataskusta löytyi 100 markkaa. En nyt tarkoita mitään sen ihmeellisempää, olipahan yksi muistelu muiden joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi jonka vanhemmat saivat raivokohtauksen silmälaseistani. "Sä haluat ne vaan siksi että *Marjalla on" (vanhempi serkkuni)
Sitten kun ne lopulta sain, koin syyllistämistä siitä varmaan vuoden. Äiti dramaattisesti keitti ruuaksi pelkkää perunaa/puuroa ja voivotteli "Kun nuo Paulan silmälasit olivat niin kalliit niin nyt ei ole varaa muuhun. Kun Siskoni toivoi lahjaksi yhtä vaatetta, joka maksoi muistaakseni 40 markkaa, äiti surkutteli "No nyt ei käy kun kaikki raha meni niihin Paulan laseihin" Näin sain myös siskon vihat päälleni. Miten näitä silmälasivihaaja-vanhempia on näin paljon? :O
Matkalle, eväsleivät käärittiin voipaperin sisään.
Pääasiassa Itse tehtyjä pikkupullia aina kahvipöydässä. Maitoa, kahvia tai itse tehtyä mehua juomaksi.
Kahvia juotiin päivittäin jo lähes viisivuotiaana. Kahvin sekaan laitettiin pullapitkosta palasia ja sokeria se oli ns. pullamössöä.
Limsapullot olivat lasia.
Vierailija kirjoitti:
Piti käydä nopeasti suihkussa (isä tuli koputtelemaan 5min jälkeen) ja kotona oli aina kylmä.. kuulemma vaatetta voi laittaa päälle.
Ikinä unohda sitä kylmää kotia lapissa. Paksu jää täytti puooli ikkunaa aamulla ja kylmät lattiat .Ei ollut jokaisella tossuja että äkkiä vaatteet päälle ja kouluun lämmittelemään.
Nyt minulla on avotakka ja ihanan lämpöinen koti.
Kiitän Luojaa!
Vierailija kirjoitti:
köyhäily typerä sana, tuskin kovin moni aikoinaankaan teeskenteli olevansa köyhä.
Mun vanhemmat nimenomaan köyhäili. Asennekysymys. "Jos et tee töitä, et syö" jne.
Metsää oli, lihakarjaa kasvatettiin, molemmat vanhemmat kodin ulkona töissä. Kaapit ja kellarit täynnä ruokaa. Äiti talousalan koulutuksen saanut. Mutta omalle porukalle kaiken piti olla pahaa, nihkeetä ja kaikki piti ansaita. Eikä vanhemmat mitään uskovaisia olleet, olivat vain sisäistäneet luterilaisen ajattelun ja yhdistäneet sen työväen aatteeseen.
Vierailija kirjoitti:
keitetty peruna suolan ja voin kanssa. Oli muuten minun lempiruokaa :D
Puikulaperunat maitotilkka ja voita .Ihan maailman suurin herkku tänä päivänäkin.
Miksi lapin puikulaperunat on vaan parhaimpia.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.
Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä.
Heh, mä teen molempia ihan tänä päivänä, eli käytän suodatinpussin kahteen kertaan ja kun kahvi on vähissä ja rahat loppu, ni jatkan kahvia, eli vanhojen purujen päälle lusikallinen uutta... Toimii.
Mistä niitä sai?