Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ei ollut varaa ostaa terveyssiteitä, vaan kieputettiin isot tupot vessapaperia ettei veret tule housuista läpi. Tamponeista ei edes puhuttu.
Meillä olisi ollut varaa mutta ei ostettu. Siteitä oli vain äidillä ja piti ne omassa kaapissaan, jos yhdenkin otti (”varasti”) sai selkään.
Me lapset oltiin vessapaperilla/ sanomalehdellä menkat siihen asti kunnes alkoi itse saamaan kesätyö-rahaa. Mitään viikkorahaa ei ollut millä olisi saanut siteitä.
Myös menkkatahroista raivottiin ja karjuttiin ja häpäistiin (ja niitä tuli kun ei ollut suojia). Salaa piti illalla pestä nyrkkipyykkiä lavuaarissa ja kuivattaa salaa sängyn alla sälepohjaan viritetyssä narussa. Kaikki menkkatahrat oli ” huoraamista” ja niistä karjui äiti.
Lesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ajattele köyhäilynä, säästettiin kun ei ollut varaa ja se oli ok, rakennettiin pohjaa tälle nykyiselle, kohta entiselle, hyvinvointivaltiolle.
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Meinasinkin tuon leipäressun mainita, mutta herkkua se ei ollu. En tiiä, oliko kyse äidin osaamattomuudesta, kerran sitä kuulemma teki, mutta oli ikimuistoista evästä 🤢 nyt aikuisena toivoisin, että vanhemmat olis selittäneet, että ei ole rahaa muuhun. Tai että oltais yleensäkin puhuttu raha-asioista avoimesti. Olin ihan onneton rahojen kanssa, ensimmäiset tienestit tuhlasin ihan hukkaan. En osannu yhtään miettiä, miten kuukaudessa tuleva rahamäärä riittää kuukaudeksi jne..
Meillä syötiin aina toisena ruokana veteen keitetty hiutalepuuro, kaikki on leivottu aina ite, salaattia ja tuorevihanneksia oli vain juhlapyhinä. Hedelmiä yksi päivässä, ruuan kanssa leivälle oli vain voita, paitsi puuron kans sai leikkelettäkin...
Nyt vedettiin minun kommentti sisään.Miksi niitä ei koskaan julkaista.Tuossakaan ollut mitään outoa. pahempaa näen täällä julkaistuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut tuppukylässä monilapsisessa perheessä ja aina oli tosi tiukkaa rahasta eikä ikinä saanut mitään mitä halusi. No, nykyään vanhemmillani on velaton omakotitalo ja he matkustelevat ympäri maailmaa ja törsäävät rahoja. Koska talo on syrjäisessä paikassa me lapset emme tule koskaan perintönäkään saamaan sitä rahaa mikä siihen on aikanaan mennyt. Niissä seinissä on ne kaikki lapsilisät. Useampi meistä lapsista on kärsinyt aikuisiällä mielenterveysongelmista eikä meistä kukaan tule saavuttamaan samaa elintasoa mitä vanhemmillamme nyt on. Se vanhempieni köyhä ajanjakso on todellakin vain yksi ajanjakso heidän elämässään, mutta meille se oli koko lapsuus. Varmasti olisimme olleet onnellisempia lapsia jos olisimme asuneet vaikka rivarin pätkässä mutta meillä olisi ollut taloudellisesti parempi mahdollisuus harrastaa tai rahaa edes lukion kirjoihin.
Jos joskus saan omia lapsia, niin mielummin tingin sitten omista mukavuuksistani ja annan heille mukavan lapsuuden. Mihinkään kuluttamiseen tai materiaan törsäämiseen en usko, mutta onhan se lapselle elämys jos välillä pääsee vaikkapa elokuviin, teatteriin, pääsee edes joskus syömään jossain ulkona tai saa harrastaa jotain kohtuuhintaista. Ja en missään nimessä hanki montaa lasta.
T: kasarilapsi
Tässä on hyvin kiteytetty suurien ikäluokkien ahneus ja hirveä pakkomielle omistaa se omakotitalo.
Toivon että minun antama vastaus julkaistaan. merkillistä touhua täällä että jotkut otetaan vaan pois vaikka ei ole mitään outoa kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei syöty ulkona. Aina kotiruokaa, perunaa siis. Kun kävimme automatkalla Pohjois-Suomessa, ostimme kaupasta leipää ja juustoa ja söimme levähdyspaikoilla. Kerran olimme bussireissulla toisen vanhemman työporukan kanssa. Pysähdyimme vohvelipaikan eteen. Tiesin heti, että me (kolme lasta) emme tule vohveleita saamaan, koska ne ovat kalliita. Ihmetys oli melkoinen, kun ne saimmekin. Sosiaalinen paine varmaan auttoi.
Kerran jouluna, meille tuli serkut aattona. Oli melkoinen ero lahjojen laadussa ja määrässä. Muistan, kun serkkujen isä kantoi lahjoja Saabin peräkontista jätesäkeillä. Tämä kaikki on jättänyt jäljen. En tarkoita, että pitää tuhlata, mutta rahaa pitää osata käyttääkin.
Lapsena syötiin arkisin perunavelliä, puuroa, makaronivelliä ja välillä oli lisukkeena paistettua lenkkimakkaraa tai kalapuikko. Viikonloppuna saattoi olla jauhelihakeittoa.
Harvoin oli varaa uusiin vaatteisiin, muilla koulukavereilla oli aina paremmat vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lapsena tajunnut että kesäsiirtolat olivat vain köyhille, me vietettiin siellä kesiä, kirkon siirtolassa. Ja loput kesästä oltiin mummon ja vaarin kanssa mökillä.
Äitini oli 3 lapsen yksihuoltaja, joten rahaa meillä ei ollut juurikaan, vaikkaa äiti teki välillä varmaan kolmeakin työtä. Ruokaa ei ollut, välillä syötiin lettuja, jos oli aineksia, joskus ei niitäkään. Silloin olin paljon ystävieni kotona leikkimässä ja kun perhe istui syömään, jouduin lähtemään kotiin, lähes aina. Olinhan toki syönyt koulussa, jos olin mennyt sinne...
Joskus olin myös työttömänä, ja minulla taisi pahimmillaan olla ruokana vain vettä, ei maitoa ei sokeria edes, että olisin saanut hopeateetä. Tai teetäkään.
Onneksi nyt nuo ajat on jo takanapäin.
Maksalaatikko, lauantaimakkara, ynnä muut vastaavat vähän epämiellyttävät ruoat.
Serkuilta saadut vanhat vaatteet, jotka oli 5 vuotta trendejä myöhässä ja ei ihan nappiin oikeankokoisia ja istuvia.
Se, jos mentiin autolla johonkin ja käytiin huoltsikalla, niin piti aina tilata halvin sämpylä/ jätski/ pulla. ( Tätä en tajua vieläkään; miksei voinut ostaa sitten kaupasta hyviä eväitä, ja pysähtyä johonkin muualle niitä syömään)
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut autoa vaan reissattiin pitkät mökkimatkat linja-autolla. Olisi varmaan ollut varaa autoon, mutta isä oli säästäväinen. Isä myös juoksi tarjousten perässä ahkerasti ja korjasi kaiken mahdollisen. Varsin ekologista siis. Ruuassa meillä ei mielestäni köyhäilty, olin hämmästynyt, kun kaverin perheessä laimennettiin tuoremehu vedellä ja se oli kauhean makuista. Kotona sai aina juoda niin paljon tuoremehua kuin halusi.
Laimenna usein tuoremuhun. Eikä ole rahasta kiinni (netto 10 000€/kk) vaan maku on kivanpi ja kalorit alahaisemmat
Vierailija kirjoitti:
Köyhä lapsuus - meillä ei ollut leivän päälle välillä mitään, ei edes "voita" (eli pahanmakuista halvinta rasia margariiniä, YÄK!)
No, aina ei ollut edes sitä leipää...!
Makaroonivelli oli inhokkini, hyi limaisia pallukoita, oksettavaa!
terv, lama-ajan nuori
Meillä ei ollut aina edes leipää tai pullaa sunnuntaiaamuisin, veljeni siihen: on sitä niinkin herätty ettei ole kahviakaan. (50 vuotta sitten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kävimme risteilyllä, nukuimme autossa autokannella. Saakohan nykyään noin enää tehdä :D
Autossa oli aina omat eväät, lämmintä mehua joka maistui muovipullolle jossa sitä säilytettiin ja voileipiä, joiden välissä rasva kiehui.
Ruokana oli melkein aina keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta tai makaronivelliä. Aamupalaksi kaurapuuroa.
Suihkussa piti käydä viidessä minuutissa tai isä tuli hakkaamaan ovea. Kivaa oli teininä, kun koetin pestä menkkaiset paikkani ja pitkät hiukseni (nykyteinit varmaan myös sheivaisivat, mutta 90-luvun alussa teinitytöillä oli normaalia karvakintut) tuossa aikaikkunassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä lapsuus - meillä ei ollut leivän päälle välillä mitään, ei edes "voita" (eli pahanmakuista halvinta rasia margariiniä, YÄK!)
No, aina ei ollut edes sitä leipää...!
Makaroonivelli oli inhokkini, hyi limaisia pallukoita, oksettavaa!
terv, lama-ajan nuori
Meillä ei ollut aina edes leipää tai pullaa sunnuntaiaamuisin, veljeni siihen: on sitä niinkin herätty ettei ole kahviakaan. (50 vuotta sitten).
Mutta tepä olettekin veljesi kanssa eläneet nuorina aikuisina ja keski-ikäisinä sen ajan, kun Suomessa sai ihan keskivertopanostuksella mukavan elämän työmarkkinoilta.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ei ollut varaa ostaa terveyssiteitä, vaan kieputettiin isot tupot vessapaperia ettei veret tule housuista läpi. Tamponeista ei edes puhuttu.
Meillä olisi ollut varaa mutta ei ostettu. Siteitä oli vain äidillä ja piti ne omassa kaapissaan, jos yhdenkin otti (”varasti”) sai selkään.
Me lapset oltiin vessapaperilla/ sanomalehdellä menkat siihen asti kunnes alkoi itse saamaan kesätyö-rahaa. Mitään viikkorahaa ei ollut millä olisi saanut siteitä.
Myös menkkatahroista raivottiin ja karjuttiin ja häpäistiin (ja niitä tuli kun ei ollut suojia). Salaa piti illalla pestä nyrkkipyykkiä lavuaarissa ja kuivattaa salaa sängyn alla sälepohjaan viritetyssä narussa. Kaikki menkkatahrat oli ” huoraamista” ja niistä karjui äiti.Lesta?
Ei. Ihan normaalit ”tapauskovaiset” vanhemmat. Olivat vaan tosi julmia lapsilleen.
Lapsena ihan hemmetin kuumassa saunassa yritin pesuvadista kaataa vettä kuin tulessa olevien jalkojeni päälle.
Kuului: "älä kaada vettä hukkaan".
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Mä olen sikarikkaasta perheestä, mutta mun mutsi vihasi mua tosi rajusti. Ihme ettei mun käynyt, kuten pikku Vilja-Eerikan.
Niin meillä ei ollut koskaan ruokaa kotona ja vanhemmat söivät aina ulkona. Eli kouluaikoina sain kansakoulussa sapuskaa, mitä nyt sodan jälkeen oli, lähinnä vesivellejä jne.
Oppikoulussa ei ollut ruokaa. Opettajat lähettivät kotiin lappuja, että lapsi on pahasti aliravittu.
No siitähän mua hakattiin kotona, niin että veri lensi ja huudettiin, että mitäs oikein olen mennyt kantelemaan ja valehtelemaan.
En ikinä olisi tietenkään uskaltanut hiiskahtaakaan tällaisista.Sitten yks maikka sääli ja alkoi ostaa mulle ruokatunniksi puoli litraa maitoa. Se oli tosi tosi noloa ja kaikki luulivat, että olen joku open lellikki.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, muuten kuin tykkäämisen köyhäilymielessä ehkä.
Olen miettinyt useaampaankin kertaan jos voisi kerätä kirjan tästä aiheesta.
Meidän köyhä ja kamala nuoruus niissä puitteissa, kun pieksäminen oli sallittua, ruokaa tuskin riitävästi, vaatteet perittiin .Köyhä Suomi, ei niinkään kauan sitten.
Liikuttavaa lukemista.
Ei se ollut aina rahallista köyhyyttä. Mun narsistiäkti vihasi minua (ja yhä vihaa) ja teki kaikkensa nujertaakseen ja tuhotakseen lapsensa. Se lpsen kaltoinkohtelu oli monelle tietoinen valinta. Ei vahinko. Ei köyhyys.
Sehän tässä onkin pahinta että se ei kaikille ollut rahallista köyhyyttä.Se oli köyhyyttä kaikilla alueilla. Köyhyys paistoi joka paikassa.
Törppösankariksi kutsuttu nuori vähä- älyinen reppana pakoitettiin pyörittämään tynnyreitä koko kaupungin läpi roskalaanille. Siellä se reppana juoksi ja hakkasi tynnyreitä pinnalla ylämäkeen. Raskasta ja surullista muistaa tämänkin nuoren kohtalo. Mitenkähän se loppui.
Olen tuo jota lainasit ja mä olen kyllä erittäin älykäs. Ja silti narsistivanhemman vihaama ja vielä tänäänkin se vanhempi yrittää tallata ja tuhota minut kaikin tavoin.
Se että olen sukuni ensimmäinen akateeminen ja itse työlläni opinnot maksanut, saa vanhempni vain raivon ja kateuden valtaan, ja on entistä ilkeämpi. Olen menestynyt uralla ja edennyt johtajaksi. Äitini kertoilee sukulaisille miten olen aputyttö aulapalveluissa.
Mitään hyvää ei salli omalle lapselleen. Haluaa vain pahaa, kurjuutta ja vahinko. Harva tajuaa millainen narsisti on omalle lapselleen.
Meillä piti valita laittaako leivän päälle levitettä vai juustoa, kumpaakin ei saanut laittaa yhtä aikaa leivän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä lapsuus - meillä ei ollut leivän päälle välillä mitään, ei edes "voita" (eli pahanmakuista halvinta rasia margariiniä, YÄK!)
No, aina ei ollut edes sitä leipää...!
Makaroonivelli oli inhokkini, hyi limaisia pallukoita, oksettavaa!
terv, lama-ajan nuori
Meillä ei ollut aina edes leipää tai pullaa sunnuntaiaamuisin, veljeni siihen: on sitä niinkin herätty ettei ole kahviakaan. (50 vuotta sitten).
Mutta tepä olettekin veljesi kanssa eläneet nuorina aikuisina ja keski-ikäisinä sen ajan, kun Suomessa sai ihan keskivertopanostuksella mukavan elämän työmarkkinoilta.
M/40
Töiden suhteen oli kyllä enemmän toivoa.
En pidä köyhäilynä lapsuuden systeemejä. Perunavelli ja makaronivelli olivat herkkua, reissuille otettiin eväät, 5 ihmisen ruokinta olisi kyllä äkkiä maksanut paljon. Ei haitannut evästely junassa tai jossain levikkeellä. Nykyäänkin saatamme ottaa eväitä ja lapsi innoissaan tekee niitä. Kotona oli riittävästi ruokaa ja herkut toki jaettiin tarkasti. Vaatteita kierrätettiin ja parsittiin. Äiti laittoi itse ruoat ja leipoi, hyvin osasi ja tykkäsi tehdä. Ompeli vaatteitakin. Hyvät opit olen saanut käytännössä ja esimerkin siitä että ekologisuus ja itse tekeminen eivät ole huonoja asioita itsessään. Isäkin laittoi ruokaa, perunavelli oli hänen bravuurinsa. Mitään hampurilaispaikkoja tms ei ollut ja ensimmäinen kokemus oli teininä kun kaupunkireissulla päästiin sellaiseen. Miellän köyhäilyksi tarpeettoman nuukailun ja elintasosta nipistelyn.
Tässä on hyvin kiteytetty suurien ikäluokkien ahneus ja hirveä pakkomielle omistaa se omakotitalo.