Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (597)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kävimme kerran vuodessa 'vaatekaupassa', missä oli korkeat hyllyt ja paljon vaatteita ym kenkiä. Sieltä sitten annettiin laamapaitaa, talvikengät, toppatakki ym. Ala-asteella siis huomasin joillakin muillakin joskus samanlaisen talvitakin, tiesin toki ettei niitä mistään anttilasta tai simolasta oltu hankittu, mutten sillä vaivannut enempää päätäni. Paikkahan oli siis semmoinen, mistä vähävaraiset (yh.vanhempani oli kyllä kokopäivätyössä, mutta perheemme oli suuri) sai kerran pari vuodessa hakea vaateavustusta. Koulussa jos näitä samisvaatteita tuli vastaan, luotiin sellainen salaperäinen katse vaan keskenämme, muille ei tarvinnut asiaa mainita.  Jos joku kysyi mistä toi oli ostettu , vastasin aina etten tiedä tätini ostanut pohjoisesta. Tällainen tuli mieleeni.
Meillä koulussa ala-asteella 70-luvulla nuo tietyt vaatteet oli lestadiolaisperheen lapsilla. Mielisairaalan potilaat puolestaan tunnisti kadulla samanlaisista pipoista. 

Vierailija

Kotona sai vain veteen tehtyä kaakaota. Joskus kun maistoin kaverilla maitokaakaota, tajusin miten hirveältä se vesikaakao maistuikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimihenkilö

Ruoka ja ei koskaan matkoja eikä mitään uusimpia vaatteita mitä kaikilla muilla oli.

Ovat auttaneet sitten oikeissa asioissa kun tuli ne opiskelija ajat jona aikana sai yhtäpaljon rahaa kuin nykyään opiskelijat saa. Äiti kantoi kerran viikossa kotiruokaa micro astiassa ettei vaan tarvinnut ottaa lainaa. Naurattaa nykyään että jos olisin ottanut opintolainaan niin nyky verotuksella olisin varmaan maksanut sitä 10v takaisin kun tulot on niin pienet asumismenojen takia. Ei tosiaan vieläkään asuntolainaa vaikka syön makaroonilaatikkoa ketsupin kanssa edelleen että säästäisin menoissa, olisi pitänyt opiskella diplomiinsinööriksi AMK insinöörin sijaan niin olisi ollut jo rahat asuntolainaan.

RyysyistäRäätälipukuihinYhdess...

Toimihenkilö kirjoitti:
Ei tosiaan vieläkään asuntolainaa vaikka syön makaroonilaatikkoa ketsupin kanssa edelleen että säästäisin menoissa, olisi pitänyt opiskella diplomiinsinööriksi AMK insinöörin sijaan niin olisi ollut jo rahat asuntolainaan.

Höpö höpö, ei koulupapereilla rahaa tehdä. Tunnen tusinoittain Aallosta valmistuineita dippainssejä, jotka vetävät stadissa työkokemusvuosistaan huolimatta <4000€/kk.

Et tarvitse papereita, tarvitset kunnianhimoa, palloja ja ahkeruutta. Annan sulle helpon kaavan, jota voi seurata

1) Koulutttaudu työpaikallasi parempipalkkaisiin tehtäviin käytännön tekemisellä tai kursseilla

2) Pyydä palkankorotusta

3) Jos et saa, siirry toiseen työpaikkaan uuteen tehtävään

4) Vaikka saisit palkankorotuksen, siirry 3v välein uuteen työpaikkaan

Kouluttaudu ja laajenna osaamistasi KOKO AJAN. Sillä sitä rahaa tulee.

Työssä piipahtajat

En voi kuin ihmetellä työelämää siinä suhteessa, että miten kukaan työnantaja voi arvostaa sitä että jonkun 35v työnhakijan CV:ssä on vaikka 15 eri työsuhdetta pituudeltaan 4-20 kk? Ja mahdollisesti vielä joku pidempi pätkä, jossa ollaan oltu reppureissaajana maailmalla ja etsiskelty minuuttaan jossain Keski-Mongolialaisessa pajukossa ja opeteltu udmurtialaista kurkkulaulantaa.

Itse esimiehenä ja yrittäjänä katson hyvin tarkkaan etten palkkaa tällaisia "piipahtajia", koska uuden työntekijän perehdyttäminen vie paljon aikaa ja resursseja. CV:n työhistoria kertoo yllättävän hyvin siitä, kiinnostaako henkilöä työnantajan asiat vai pelkästään " Me, myself & I".

Pihistelijäkö

Huh. Täällä on mainittu mm. makaroni-jauhelihapata (jota meillä kutsutaan pääkallomuhennokseksi), lauantaimakkaratangosta tehdyt pihvit, uunilenkki HK:n sinisestä, sekä keitetyt perunat ja ruskea kastike. Lisäisin näihin vielä munamaidon. Enkä kyllä ole koskaan tajunnut noita köyhäilyksi. Meinaan että tykkään vielä nykyisinkin näistä kaikista perunoita ja ruskeaa kastiketta lukuunottamatta.

Meillä oli vakioruokana keitetyt makarooni ja nakit tai spaghetti ja kaupan lihapullat, mutta veikkaisin tällä olevan enempi sen kanssa tekemistä, että isä ei osannut tehdä muuta. Isä oli ruokavastuussa kun äiti oli töissä (molemmat vuorotyöläisiä eri vuoroissa). Tosin itse tykkäsin näistä molemmista ihan älyttömästi (lempiruokiin kuuluu vieläkin keitetty makarooni ja lihapullat tai keitetty makarooni ja pannulla paistetut sian kylkiviipaleet - nam).

Vastaavasti äidin kanssa oli lähes aina keitettyjä perunoita + jotain muuta. Omille muuttaessani en suostunut syömään keitettyä perunaa vuosiin, mutta nykyisin kyllä maistuu. Ruskea kastike taas ei vieläkään!

Varsinainen köyhäily meillä oli taas vaatteiden kanssa. Äiti osti varastoon T-paitoja, lakanoita jne. alennuksista, mutta näitä ei saanut koskaan käyttää ennen kuin vanhat vaatteet suunnilleen hajosi päältä ja lakanat oli pelkkää ohutta höytyvää. Tämä vaatepihistely on tosin tarttunut itseenkin ja minulla on vakiotakki jota olen käyttänyt viimeiset ~10 vuotta suunnilleen joka paikassa... en tykkää ostaa vaatteita muutenkaan, joten samoissa vanhoissa kulahtaneissa kuljen, vaikka varaa olisi uusiakin ostaa.

Vierailija

Äiti oli yh ja päiväkodissa töissä. Sieltä sai ostaa maitopurkillisen ylijäämäruokaa parilla markalla. Säästi aikaa mutta myös rahaa kauppalaskuissa.
Jossain vaiheessa sitä ei enää saanut myydä.

Vierailija

RyysyistäRäätälipukuihinYhdessäSukupolvessa kirjoitti:
Höpö höpö, ei koulupapereilla rahaa tehdä. Tunnen tusinoittain Aallosta valmistuineita dippainssejä, jotka vetävät stadissa työkokemusvuosistaan huolimatta <4000€/kk.

Et tarvitse papereita, tarvitset kunnianhimoa, palloja ja ahkeruutta. Annan sulle helpon kaavan, jota voi seurata

1) Koulutttaudu työpaikallasi parempipalkkaisiin tehtäviin käytännön tekemisellä tai kursseilla

2) Pyydä palkankorotusta

3) Jos et saa, siirry toiseen työpaikkaan uuteen tehtävään

4) Vaikka saisit palkankorotuksen, siirry 3v välein uuteen työpaikkaan

Kouluttaudu ja laajenna osaamistasi KOKO AJAN. Sillä sitä rahaa tulee.

Tämäpä laittoi jälleen tuumimaan asioita. Itse teen IT-töitä sellaisella 3400€ kuukausipalkalla ja en ole kyllä ilennyt kysyä palkankorotusta. Tiedän nimittäin, että on porukkaa joka tekee samantyylisiä hommia ~2500€ kuukausipalkalla.

Toki teen erilaisia tehtäviä joiden vaatimustaso vaihtelee tasolta erikoisasiantuntija (ts. firmassa kukaan muu ei tee tietääkseni niitä hommia) ihan normaaliin IT-juoksupoikahommiin. Tuolla perusteella varmaan joku sanoisi, että palkka on mitoitettu oikein siihen nähden ettei muita tekijötä löydy, mutta kun itsestä tuntuu ettei ne hommat ole oikeasti mitenkään vaikeita. Lisäksi ongelmat mitkä vaativat näitä erikoisasiantuntijan taitoja ilmenevät vain maksimissaan kerran-pari kuukaduessa. Nykyisin itse asiassa vieläkin havermmin kuin aikaisemmin, koska uudistin järjestelmää paremmin vikasietoiseksi. Toki ne ongelmat sitten vaikuttavat firman tuotantoon, että ehkä sen kannalta tuo on perusteltu palkka.

Samaten teen lyhennettyä työviikkoa kovasti lähestyneen burnoutin takia, joka johtui pitkälti siitä että tässä vuosien mittaan on valunut organisaatiomuutosten johdosta jatkuvasti uutta työtä porukan vähetessä, joten varmaan työn määräkin on huomioitu siinä.

Silti välillä tuntuu, että maksetaan likaa liksaa siihen nähden mitä oikeasti teen ja ottaisinkin mieluumin lisää porukkaa tekemään hommia kuin lisää liksaa itselleni, niin ettei työkuorma jatkuvasti vaan kasva, mutta en kyllä meinannu pomolle sanoa että maksatte muuten mulle liikaa. Saavutettu etu jne. Toisaalta sitten kuulee porukoista jotka repii yli 5k€ kuukausipalkkoja pienemmällä vaivalla ja omaan päähän vaan ei mahdu miten kukaan voi perustella noin ison palkan - ellei sitten ole kyse ihmishenkiä pelastavasta työstä (poliisit, palomiehet, lääkärit, hoitajat).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Omasta maasta kerätyt juurekset pestiin sadevedellä

Mutta tuohan on järkevää oli rahaa tai ei. Tiedän omakotitaloasujia jotka keräävät sadevettä. Sillä kastellaan ulkokukkia ym. puutarhaa ja ehkä niitä juureksiakin.

Vierailija

Kuinkahan yleistä oli vielä 70-luvun lopussa/80-luvulla, että äiti teki osan lapsien vaatteista itse?
Silloin pidin sitä ihan luonnollisena asiana ja muistan kuinka aina pelotti, että nuppineula osuu kun piti ottaa mittoja :)
Ei oltu kyllä köyhiä, mutta varmasti tässä asiassa haluttiin säästää ja äiti tykkäsikin käsittääkseni tehdä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.

Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.


Samaa mieltä. Meilläkin elettiin melko nuukasti, vaikka vanhemmilla oli rahaa. Vanhemmat olivat minun teini-iässäni jo täysin velattomia, ja oli kesämökit, sijoitusasunto, kahdet autot ja metsää kymmeniä hehtaareja. Unohtamatta sitä että molemmilla oli tilillään vähintään 2-3 vuoden bruttopalkat. Silti piti vetää välillä jotain ihme roolia köyhästä perheestä.

Erityisesti mulle jäi mieleen kun noin 12-vuotiaana tarvitsin uuden puhelimen vanhan hajonneen tilalle. Puhelin maksoi muistaakseni 110e (ei ollut mikään hinnat alkaen malli, muttei myöskään todellakaan kalleimmasta päästä, tuohon aikaan taisi olla jo eka iPhone myynnissä). Puhelin oli juuri se kapula mitä toivoinkin, ja olin haljeta onnesta kun sitä lähdettiin kaupasta hakemaan. Tunnelma tosin lässähti siinä kohti kun äiti alkoi valittamaan puhelimen hinnasta jo kaupassa. Äidiltä oli juuri lähtenyt vakituinen työ alta, mutta sai heti uuden määräaikaisuuden tilalle. Reissusta jäikin päällimmäisenä mieleen äidin valitukset isälle miten "hirveästi laitetaan rahaa puhelimiin kun meillä on nyt taloudellisesti tiukkaa". Tuon kuultua minun teki mieli viedä puhelin takaisin hyllyyn, mutta onneksi isä käveli vain jääräpäisesti kassalle.

Vasta joskus 15-18-vuotiaana tajusin sen, että meidän perheellä meni itse asiassa reilusti keskimääräistä paremmin taloudellisesti. Silti sitä kuvitteli olevansa köyhästä perheestä, koska erityisesti äiti valitti aina rahan puutteesta.


Mun miehellä samanlaista.Aikusena tajusi vasta missä mennään.Ainoa kerran sai muotifarkut nuorena,osti isänsä kanssa.Äitinsä oli huutanut ja raivonnut näistä sitten kotona.Kaikki ILO meni näitten housujen saamisesta. Sairasta touhua. Heillä siis oli jo lapsuudenperheessä rahaa.Eivät mielellään osta uusia vaatteita tänäpäivänäkään itselleenkäön, anoppi kulkee multa perityissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.

Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.


Samaa mieltä. Meilläkin elettiin melko nuukasti, vaikka vanhemmilla oli rahaa. Vanhemmat olivat minun teini-iässäni jo täysin velattomia, ja oli kesämökit, sijoitusasunto, kahdet autot ja metsää kymmeniä hehtaareja. Unohtamatta sitä että molemmilla oli tilillään vähintään 2-3 vuoden bruttopalkat. Silti piti vetää välillä jotain ihme roolia köyhästä perheestä.

Erityisesti mulle jäi mieleen kun noin 12-vuotiaana tarvitsin uuden puhelimen vanhan hajonneen tilalle. Puhelin maksoi muistaakseni 110e (ei ollut mikään hinnat alkaen malli, muttei myöskään todellakaan kalleimmasta päästä, tuohon aikaan taisi olla jo eka iPhone myynnissä). Puhelin oli juuri se kapula mitä toivoinkin, ja olin haljeta onnesta kun sitä lähdettiin kaupasta hakemaan. Tunnelma tosin lässähti siinä kohti kun äiti alkoi valittamaan puhelimen hinnasta jo kaupassa. Äidiltä oli juuri lähtenyt vakituinen työ alta, mutta sai heti uuden määräaikaisuuden tilalle. Reissusta jäikin päällimmäisenä mieleen äidin valitukset isälle miten "hirveästi laitetaan rahaa puhelimiin kun meillä on nyt taloudellisesti tiukkaa". Tuon kuultua minun teki mieli viedä puhelin takaisin hyllyyn, mutta onneksi isä käveli vain jääräpäisesti kassalle.

Vasta joskus 15-18-vuotiaana tajusin sen, että meidän perheellä meni itse asiassa reilusti keskimääräistä paremmin taloudellisesti. Silti sitä kuvitteli olevansa köyhästä perheestä, koska erityisesti äiti valitti aina rahan puutteesta.


Mun miehellä samanlaista.Aikusena tajusi vasta missä mennään.Ainoa kerran sai muotifarkut nuorena,osti isänsä kanssa.Äitinsä oli huutanut ja raivonnut näistä sitten kotona.Kaikki ILO meni näitten housujen saamisesta. Sairasta touhua. Heillä siis oli jo lapsuudenperheessä rahaa.Eivät mielellään osta uusia vaatteita tänäpäivänäkään itselleenkäön, anoppi kulkee multa perityissä.

Jatkan vielä.Ikää tullessa on tämä saituus vielä pahentunut.Huvittavaa seurata vierestä,sitä käpristelyä jos jotain pitäs ostaa tai maksaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä oli vielä 70-luvun lopussa/80-luvulla, että äiti teki osan lapsien vaatteista itse?
Silloin pidin sitä ihan luonnollisena asiana ja muistan kuinka aina pelotti, että nuppineula osuu kun piti ottaa mittoja :)
Ei oltu kyllä köyhiä, mutta varmasti tässä asiassa haluttiin säästää ja äiti tykkäsikin käsittääkseni tehdä.

Minä tein lapsen vaatteet itse. En rahan takia,vaan kaupan vaatteet tylsiä,ei ollut kirpparilta,pienellä paikkakunnalla... Persoonallisia ja istuvia,mieluisia,kun lapsi valitsi kankaat ja kaupan päälle edullisia itse tehtyinä. Kysyin lapselta nyt,oliko köyhät vaatteet,kiusattiinko jne. Makeet oli,erit.tyytyväinen...

Lallukka

Meiltä ei näennäisesti puuttunut mitään, vaikka pienituloisia vanhempani olivatkin. Tuo jokapaikassa nuukailu näkyi silti meilläkin.

Itse havahduin omien lasten myötä vapaa-ajan rahankäyttöön lapsuudessani. Jos mentiin matkalle, tivoliin tms. siellä syötiin aina omia eväitä. Majoitus oli aina mökeissä. Olin hotellissa vasta aikuisiällä. Jos käytiin rannassa, jäätelöön sai vaan yhden pallon. Turhaa ja älytöntä ottaa isompaa. Tai hattara! Sehän on pelkkää sokeria! Jos erehdyimme matkalla ravintolaan. Juomana aina vesi. Koska limsa on turhaa, ei sovi ruuan kanssa.

Tajusin myöhemmin että näissä kaikissa herkuissa säästettiin. Niitä vähäteltiin ettei lapsena olisi tehnyt mieli. Meilläkin juotiin vesikaakaota kuten joku kirjoitti.

Ei tässä itsekään rikkauksissa pyöri mutta matkoille olen säästänyt sen verran enemmän jemmaan että lapseni saa sen ravintolan suurimman jäätelöannoksen vaikkei takuulla syö kokonaan. Ja vaikka kaikilla strösseleillä!

Vierailija

RyysyistäRäätälipukuihinYhdessäSukupolvessa kirjoitti:
Toimihenkilö kirjoitti:
Ei tosiaan vieläkään asuntolainaa vaikka syön makaroonilaatikkoa ketsupin kanssa edelleen että säästäisin menoissa, olisi pitänyt opiskella diplomiinsinööriksi AMK insinöörin sijaan niin olisi ollut jo rahat asuntolainaan.

Höpö höpö, ei koulupapereilla rahaa tehdä. Tunnen tusinoittain Aallosta valmistuineita dippainssejä, jotka vetävät stadissa työkokemusvuosistaan huolimatta <4000€/kk.

Et tarvitse papereita, tarvitset kunnianhimoa, palloja ja ahkeruutta. Annan sulle helpon kaavan, jota voi seurata

1) Koulutttaudu työpaikallasi parempipalkkaisiin tehtäviin käytännön tekemisellä tai kursseilla

2) Pyydä palkankorotusta

3) Jos et saa, siirry toiseen työpaikkaan uuteen tehtävään

4) Vaikka saisit palkankorotuksen, siirry 3v välein uuteen työpaikkaan

Kouluttaudu ja laajenna osaamistasi KOKO AJAN. Sillä sitä rahaa tulee.

Muuten samaa mieltä mutta tuo 3 vuoden työpaikan vaihtoväli on ihan ok vastavalmistuneelle pari kolme kertaa, mutta jos 20 vuoden jälkeen pisimmät työsuhteet on 3 vuotta, niin se herättää epäilyn että onko tyypillä joku ongelma (kyllästyy helposti, riitaantuu ihmisten kanssa, päihteet tms.).

Asioluettelossa näyttää hyvältä jos työtethtävät ovat kehittyneet vaativimmiksi, mutta vielä paremmalta se näyttää jos se on tapahtunut samalla työnantajalla.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat