Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
porukka ei taida ymmärtää sanaa köyhäily... se ei ole positiivinen vapaa juttu vaan pakon edessä tehty teko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa pyyhekumit halkaistiin.
Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.
...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.
En kyllä tajua mitä säästöä on kynien tai kumien pilkkominen. Niistä kuitenkin menee sitten vain tuplasti hukkaan kun kuluvat liian lyhyiksi/Pieniksi, että voisi käyttää. Kynänä jos käyttäisi lyijytäytekynää niin se olisi pidemmän päälle säästöä olettaen, että lapsilla pysyy lyijyt ehjinä ja kynät tallessa... ja ehkä sinitarraa pyyhekumina olettaen, että ei tarvitse kumia ihan koko ajan ja osaa pitää sen siistinä... tulipa pohdittua vaan
Ei ollut lyijytäytekyniä meidän koulussa kenelläkään. Niitä löytyi silloin lähinnä insinöörien toimistoista. Joskus yläasteella ne oli iso uus juttu ja kaikkien piti saada sellainen. Uskaliaimmilla oli ala-asteella sellainen kynä missä oli muovikuoren sisässä jonossa useita muovisia holkkeja joissa oli pehmeähköstä "lyijystä" muotoiltu terä. Terä kun kului loppuun, holkki nypättiin irti kynästä ja tungettiin takaisin kynän yläpäästä, ja esiin pullahti tuore terä kirjoittamista varten toiseen päähän. Opet vihasi niitä kun se "lyijy" oli niin pehmeää että se levisi sotkuksi jo kosketuksesta.
Osaan muuten tänäkin päivänä kirjoittaa noin sentin mittaisella lyikkärin nysällä.
Meillä ala-asteen opettaja (1980-luvun puolivälissä) raivosi, jos kirjoitti liian lyhyellä kynällä tunnilla. Oli kuulemma huono nivelille ja oppii väärään kirjoitustavan jne. jne. Ihmettelin vaan, mitä sitten pitää tehdä kun kynä kuluu loppuun... Siskoni hämmästeli "tyhmyyttäni", hänellä oli aina tunnilla se syksyllä saatu kynä, joka riitti "kirjoituskelpoisena" pitkälle talveen. Kotitehtävät teki sitten niillä pätkillä.
Yhtenä kertana haukkujen sijaan opettaja kaivoi esille sellaisen kynän "jatkeen", jolla pystyi käyttämään lyhyen lyijykynän loppuun. Ihmettelin vain, miksi sitä vekotinta ei ollut kaivettu esiin aiemmin...
Älkää nyt viitsikö että edes lyijykyniin ei ollut varaa. Menikö kaikki viinaan vai oliko järjen köyhyys. Jos vanhemmat eivät saa hankittua lapsilleen edes lyijykyniä jotka eivät maksaneet 80-luvullakaan käytännössä mitään niin ei käy kaikilla pytyillä.
Muistan kouluajalta kun vanhahko opettajamme näytti koko luokalle kun eräällä pojalla oli vain kumin murunen. Näin jälkikäteen ajattelen että mitä vittua. Olisi antanut luokkahuoneen kaapista uuden kumin ilman huomiota. Ei niitä kirjoitustarvikkeita tarvinnut hänen palkastaan itse maksaa. En ymmärrä mitä tuon oppilaan nolaamisella oli tarkoitus sanoa? Kumi oli kulunut loppuun mutta missä se opetus oli?
Monet nauttivat heikompiensa nöyryyttämisestä ja ikävä kyllä näitä henkilöitä on myös opettajina.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että olemme köyhiä kun isällä oli halpoja vanhoja autoja emmekä käyneet juuri koskaan ulkomailla. Mutta vanhempana tajusin, ettei se niin ollutkaan. Vanhemmilla oli 42-vuotiaana velaton kivitalo Kehä 3:n sisällä isolla 4000 neliön tontilla. Nyt saan palkkaa 4000 €/kk ja palkka on pienempi kuin isän eläke.
Mihin ihminen tarvitsee yli 4000 euron eläkettä? Minulle jää palkastani käyttööni noin 1600 euroa kuukaudessa.
Köyhiä vain teoissa kirjoitti:
Kasvoimme veljen ja kolmannen tytön kanssa sijaisperheessä, jossa kuri oli lähes sotilaallinen ja meidän lasten osalta säästettiin kaikessa. Tyyliin yhdet kengät ja farkut vuodessa ja pikkuveljelle isonveljen pieneksi käyneet vaatteet jos vielä olivat käyttökunnossa. Paidat ym. hommattiin usein käytettyinä tai aikaisin ompeli ne itse. Ruoka-ajoista jos myöhästyi niin jäi ilman ruokaa kunnes oli seuraava ruoka-aika. Kuukausirahaa saimme 50 markkaa 15 vuotta täytettyämme. Vasta aikuisena sain tietää, että yhteiskunnan korvaus oli monta tuhatta markkaa kuukaudessa jokaisesta meistä lapsilisien lisäksi. Sijaisäidin ei koskaan tarvinnut käydä töissä ja omakotitalossa silti asuttiin melko kalliilla asuinalueella.
Nuo sijaisvanhemmat ovat tehneet teillä hyvää tiliä ja elelleet herroiksi teidän kustannuksellanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tajunnut köyhäilyksi sen että liikuttiin pitkiäkin matkoja polkupyörällä ja kävellen. On valjennut että ei vanhemmat olleet ulkoilmaihmisiä, mutta sillä tavalla säästi. Minä olen tavallaan kiitollinen: tapa on jäänyt aikuisuuteen ja tekee varmaan ihan hyvää
Miten sinulle se valkeni? Mielestäni he ovat olleet ulkoilmaihmisiä, koska ovat liikkuneet paljon ulkona hyötyliikuntaa, oli syy mikä tahansa.
Olen puhunut asiasta. Olisivat autoilleet jos olisi ollut rahaa. Totta kai tavallaan ulkoilmaihmisiä ja onneksi on kaikilla ollut fyysinen mahdollisuus ja terveys, mutta olisivat kuulemma helpottaneet elämäänsä jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Mulla taas tapa on puhtaasti tapa, koska asun ihan hyvien julkisten yhteyksien päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhiä vain teoissa kirjoitti:
Kasvoimme veljen ja kolmannen tytön kanssa sijaisperheessä, jossa kuri oli lähes sotilaallinen ja meidän lasten osalta säästettiin kaikessa. Tyyliin yhdet kengät ja farkut vuodessa ja pikkuveljelle isonveljen pieneksi käyneet vaatteet jos vielä olivat käyttökunnossa. Paidat ym. hommattiin usein käytettyinä tai aikaisin ompeli ne itse. Ruoka-ajoista jos myöhästyi niin jäi ilman ruokaa kunnes oli seuraava ruoka-aika. Kuukausirahaa saimme 50 markkaa 15 vuotta täytettyämme. Vasta aikuisena sain tietää, että yhteiskunnan korvaus oli monta tuhatta markkaa kuukaudessa jokaisesta meistä lapsilisien lisäksi. Sijaisäidin ei koskaan tarvinnut käydä töissä ja omakotitalossa silti asuttiin melko kalliilla asuinalueella.
Aivan luksukselta kuulosti tuo viikkoraha ja vaatetuspuolikin. 70 luvulla syntyneenä ei ikinä puhettakaan mistään viikkorahoista täysi-ikäiseksi asti. Päinvastoin myöhemmin opiskeluaikoina annoin vanhemmilleni rahaa laskuihin opintorahasta ja -lainasta. Nuorempana lehtiä jakamalla tuli ansaittua ehkä jotain rahaa. Aivan pienenä vasta koulun aloittaneena koulukaverit ihmettelivät miksi en saa viikkorahaa tai miksi minulla ei ollut varaa ostaa irtokarkkia (5 ja 10 penniä). Syy oli tietysti ettei rahaa koskaan annettu käyttöön. Lopulta kaivoin omin luvin pari markkaa vanhempieni taskuista, jotta sain paluumatkalla koulusta ostettua karkkia. Kiinni jäin tietysti, koska parin markan puuttuminen takin taskusta huomattiin heti. Ei siinä muuta tullut kuin puhuttelua. Myöhemmin sama toistui vanhempana, kun piti päästä markkinoille kavereiden kanssa. Itse kotona ja soitin vanhemilleni töihin, että saisiko ottaa taas vaatekomerosta takin taskun pohjalta pari markkaa, jotta olisin voinut ostaa jotain markkinoilta. En saanut.
Parturiin pääsi max.2 kertaa vuodessa ja tukka piti ottaa aina lyhyeksi = lue lyhyt siilitukka, jotta rahalle tuli vastinetta mahdollisimman paljon. Jos leikattiin vain vähän esim. tukkaa jäi, niin tuli kommenttia että "Ei ole leikattu lainkaan. Nyt menet kyllä takaisin". Vaatteet tulivat isoveljeltä tietenkin mm. löysäksi virahtaneet kalsarit, josta ehkä sain kivekseen kivuliaita kyhmyjä talvella. Vieläkään en pysty ostamaan "kalliita" farkkuja vaan aina on saatava halvimmat ja ohuimmat tarjousfarkut mitkä löytyy vaikka rahaa olisi ostaa kaikki mallit mitä kaupasta löytyy. Nämä farkut pidän sitten kunnes ne on polvista puhki ts. loppuun asti ihan näin aikuisikäisenä... :)
Vierailija kirjoitti:
Lähdimme joskus 90-luvun puolivälissä kauan odotetulle laskettelulomalle Rukalle/ tms joku muu vastaava tunturi. Oltiin odotettu veljen kanssa tätä reissua kuin kuuta nousevaa, säästetty rahaa, ostettu itsetienaamilla rahoilla laskettelutarvikkeita jne. Asuttiin pääkaupunkiseudulla joten täällä käytiin laskettelemassa Messilässä jne silloin kun rahaa oli. Se että päästiin OIKEISIIN RINTEISIIN laskemaan oli parasta mitä sillä hetkellä saattoi keksiä.
Mutta mutta. Vanhempani tajusivat että lähempänä mökkiämme (josta oli siis sinne isoon laskettelukeskuseen joku 15 km) on pienempi täysin tuntematon "laskettelukeskus"jossa oli siis ehkä kaksi rinnettä, yksi hissi ja jonka kaksi kuppasta rinnettä oli laskettu 20 sekunnissa. Ei sitä voinut edes laskettelukeskukseksi sanoa, en tiedä mikä ihmeen mesta se oli. Ja luonnollisesti hissilippujen hinta tuossa pienessä kahden rinteen keskuksessa oli jotain aivan muuta kuin Rukalla (tms.) Olimme siis säästäneet veljeni kanssa puolet hissilippujen hinnasta kaiken lisäksi, jakaneet mainoksia hikihatussa että saatiin rahat tuohon. Vanhempani päättivät että tuo kahden rinteen p*skakeskus oli aivan riittävä meille viikoksi ja ilmoittivat että bensansäästösyistä (Rukalle 15 km, p*skakeskukseen ehkä 10km) emme pääsekään Rukalle vaan tuohon pienempään "laskettelukeskukseen". Bensansäästösyy oli ihan skitso koska olimme kuitenkin ajaneet sinne pohjoiseen asti autolla ja ei se surkea laskettelukeskus niin paljon lähempänä ollut. Se pettymys oli jotain aivan jäätävää. Kaikki rinnekarttasuunnittelut ja säästämiset jne mitä oltiin kuukausikaupalla tehty, tuhkana tuuleen koska "kyllä nämä kaksi rinnettä asiansa ajaa".
En muista p*skempaa lomaa kuin toi. Ja miten petetty olo oli. Käytiin kai sitten yhtenä päivänä veivaamassa pari tuntia niitä kahta k*sista rinnettä, sanottiin että ei tarvitse enää viedä sinne, ollaan sitten mökissä loppuloma.
Oltiin kiittämättömiä kakaroita joille "mikään ei riitä".
Inhottava temppu tuo vanhemmiltanne, varsinkin kun itse olitte säästäneet ja tienanneet rahaa tuota lomaa varten. Minullekin tuli pettynyt olo kun luin tuon, ei tuollaista voisi unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
porukka ei taida ymmärtää sanaa köyhäily... se ei ole positiivinen vapaa juttu vaan pakon edessä tehty teko
Köyhäily on oma valinta ja vapaaehtoista, mutta köyhyys ei välttämättä sitä ole. Ketjussa ovat nämä asiat menneet välillä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Kaikki naiset eivät parsisi miestensä sukkia. Arvostan sitä, että olet parsinut. Parsin itse sukkani. Olen sinkku. Naisen ei ole pakko parsia sukkia. Hän saa parsia ne jos haluaa. Nainen kyllästyy jos ei vähän pakota. Onhan ne sukat siis pakko parsia: no parsi.
Sukat ovat kulutustavaraa kuten muutkin alusvaatteet. Siinä vaiheessa kun niihin tulee reikiä ne ovat jo niin hapristuneet että joutavat roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Kaikki naiset eivät parsisi miestensä sukkia. Arvostan sitä, että olet parsinut. Parsin itse sukkani. Olen sinkku. Naisen ei ole pakko parsia sukkia. Hän saa parsia ne jos haluaa. Nainen kyllästyy jos ei vähän pakota. Onhan ne sukat siis pakko parsia: no parsi.
Sukat ovat kulutustavaraa kuten muutkin alusvaatteet. Siinä vaiheessa kun niihin tulee reikiä ne ovat jo niin hapristuneet että joutavat roskiin.
Tulee niihin toisinaan reikiä muustakin kuin pitkäaikaisesta kulumisesta. Esim. lanka tarttuu johonkin ja katkeaa, jolloin hetken päästä siinä huomaa reiän. Sellaiset reiät ovat alkuun pieniä ja helppo parsia.
Koulussa oppikirjojen kierrättäminen seuraaville luokille. Aloitin ala-asteen 90-luvun lama-aikana. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli jotenkin huvittavaa tuossa 2008 laman alussa, kun Demin kannessa oli otsikoita tyyliin "Köyhäile tyylillä". :D
Minä olen syntynyt vuonna 1900 ja meillä köyhäiltiin kovasti. Naapurien lapset saivat ruokaa joka päivä, heillä oli usein ihan aitoa ruisleipää ja jopa maitoakin ainakin sunnuntaisin. Meillä ei ruokaa saatu kuin kerran viikossa eli sunnuntaina ja silloinkin vain pieni pettuleivän pala. Koskaan ei ollut puhettakaan, että oltaisiin sellaisia herkkuja kuin ruisleipää tai maitoa saatu. Vauvoillekin annettiin heti syntymän jälkeen pelkkää hienonnetusta pettuleivästä tehtyä velliä.
Asuimme keskellä metsää pienessä, kylmässä mökissä joka oli lahoamispisteessä ja menikin rikki kun täytin 12v. Minä olin silloin tosin jo pikkupiikana eräässä rikkaassa talossa, mutta sielläkin minä jouduin nukkumaan kylmässä eteisessä lattialla aivan ulko-oven vieressä ja siinä oli niin kylmä, että monena aamuna hiukset olivat jäätyneet lattiaan kiinni.
Vaatteita ei ollut koskaan muuta kuin korkeintaan aivan yksityisimmät paikat peittävä pieni säkkikangasrääsy sidottuna vyötärölle. Kiertokouluunkaan en päässyt, koska minun piti vain tauotta tehdä töitä heti kun kävelemään opin. Tosin sinne kouluunkin oli ainakin 50 peninkulman matka, olisin joutunut kulkemaan sen pimeässä metsässä ainakin 50 asteen pakkasessa ilman eväitä päällä vain se säkkikangasriekale eli paleltunut minä olisin sinne tai nälkään kuollut kun olisin joutunut olemaan koko talven eli lokakuusta maaliskuuhun siellä talossa missä kiertokoulu oli ilman ruokaa siellä talossa missä se järjestettiin.
Kaikki mahdolliset sairaudet sairastettiin jo lapsena eikä ollut lääkäreitä eikä lääkkeitä, joten lapsista ainakin 150% kuoli jo ennen 5 vuoden ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa se kun ei enää saatu uusia kirjoja vaan edellisvuosien käytetyt, joista oli enemmän tai vähemmän hyvin kumitettu vastauksia jne. Voi niitä hyviä rikkaita aikoja 70-luvulla, kun joka lukukauden alussa jaettiin mm. kynä, kumi ja siniruudullinen vihko kaikille ja KAIKKI kirjat olivat aina uusia ja tuoksuivat hyvälle. Ja sitten ostettiin hajukumeja, kyniä, kaikkea pientä kivaa kuten glitter pyykkipoikia, teinareita, tarroja ja kampoja ja makuhuulirasvoja ja huulikiiltoja..
Kotona ei oltu köyhiä mutta ruotsin sukulaisilta tuli joskus "vanhoja vaatteita", jotka oli kuuminta shittiä ikinä täällä Suomessa ja tosi muodikkaita. Joten ei se harmittanut kiskoa niitä ylle.
Muistatko Max Factorin pipanmintun makuisen huulikiilteen? TV-mainoksessa sanottiin: "maailman ensimmäisen roll on -huulikiilteen teki sinulle Max Factor."
Meillä oli Lada. Vasta myöhemin tajusin että autoissa on aika suuria hintaeroja ja Ladakuskia pidettiin köyhänä. Jopa siinä tilanteessa että se uusi Lada olisi ollut vanhaan Fordia selvästi kalliimpi.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oppikirjojen kierrättäminen seuraaville luokille. Aloitin ala-asteen 90-luvun lama-aikana. :P
Niissä köyhäillään vieläkin. Eräässä kohtalaisen suuressa maakuntakeskuksesta osa kirjoista on 2000-luvun ensimmäiseltä kymmeneltä. Raha pitää säästää tärkeämpään, digilisensseihin.
Käytiin täältä lounais-Suomesta laskettelemassa vain Himoksella ja Meri-Teijossa. Ei ollut varaa Lapin laskettelukeskuksiin saati sitten rinteisiin Alpeilla... köyhää, niin köyhää...
Ihan tavalliset työläisluokan vanhemmat, mutta olen nykyään tosi ihmeissäni siitä, millainen lapsuus minulla oli. Ulkomaanmatkoja ei ollut kuin kolme kappaletta ollessani alle 18-vuotias. Mutta en koskaan ole lapsuudessani huomannut mitään puutetta. Kaikkea haluamaani en tietenkään saanut (en VCR-nauhuria, en Nintendoa), mutta kaikkea kivaa oli hyödyllisen lisäksi melko paljon.
En itse pystyisi tarjoamaan lapselle, mihin vanhempani minun lapsuudessa yltivät. Varmaan parempi, ettei minulla ole lapsia. Saattoi olla liiankin hyvä lapsuus minulle... aika karmea, itsekäs ja kiittämätön ihminen minusta loppujenlopuksi tuli.
Muistan kun lukuvuoden päätteeksi kumitettiin lyijykynä merkinnät opettajan pyynnöstä kirjoista jotka siirtyvät uusille oppilaille.
Itselläni se herkku oli sotkea voita, sokeria ja vehnäjauhoja mössöksi. Paremmastakaan ei tiennyt.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa on naurettavan alhainen se D-vitamiinin saantisuositus, 10 mikrogrammaa päivässä. Sehän ei riitä mihinkään, olen ottanut 100 mikrogrammaa päivässä jo pitemmän aikaa. Kesällä en sitä ota, kun sitähän saa silloin auringonvalon vaikutuksesta kun on vähemmän vaatetta ja näin ollen ihoa näkyvillä.