Lapsen kaverin äiti

Tuollainen käytös on merkki itsekeskeisyydestä. Kannattaa jatkossa olla tekemisissä mahdollisimman vähän.

Minä vastaan näihin viesteihin heti ja se vastaus on aina sama eli sorry, meillä on muuta tekemistä. En selittele sen enempää ja sitten saan ap:n kaltaiselta äidiltä vastaviestin, että miksi olet noin tyly.

Ei se muija oo sulle velvollinen mihinkään. Kyllä se sunnuntai menee ilman että teidän kakrunne leikkivät keskenään. Varmaa osaavat ittekin sanoa millo haluavat nähdä Eskarin Millaa ja milloin Eskarin Jonnaa. Onneksi aikuistuvat. Ihme kyttäystä sulta ap.

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaan näihin viesteihin heti ja se vastaus on aina sama eli sorry, meillä on muuta tekemistä. En selittele sen enempää ja sitten saan ap:n kaltaiselta äidiltä vastaviestin, että miksi olet noin tyly.

No miksei teille koskaan sovi?

Hei. Olen sellainen joka usein sivuuttaa viestejä ja vastaa niihin ajan kanssa myöhemmin.

Mikä sitten yhdistää tällaisia viestejä? Niissä on kysymyksiä, joihin en halua keskittyä silloin kun minulla on jotain tärkeämpää menossa tai sitten yksinkertaisesti suunnitelmat ovat vielä auki ja vastaan sitten, kun ne ovat selvät.

Esimerkiksi olin eilen lapsen harrastuksen kaksipäiväisellä reissulla ja sinne sain ehdotusta parin tuhannen euron arvoisesta kaupasta ja toisen vähän pienemmästä. Toinen hyvin tuttu ja toinen tuntemattomampi. Vastasin molempiin, että olen nyt kaupungissa X viikonlopun lapsen kanssa ja palaan myöhemmin. Silti kumpaankin viestiketjuun jatkettiin vain enemmillä yksityiskohdilla ja kysymyksillä, jotka siis ignoorasin kokonaan.

Ja joo, en myöskään vastaile kesken pelien puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se muija oo sulle velvollinen mihinkään. Kyllä se sunnuntai menee ilman että teidän kakrunne leikkivät keskenään. Varmaa osaavat ittekin sanoa millo haluavat nähdä Eskarin Millaa ja milloin Eskarin Jonnaa. Onneksi aikuistuvat. Ihme kyttäystä sulta ap.

Mistä asti ihmiset ovat ajatelleet, ettei tarvitse käyttäytyä muita kohtaan asiallisesti?

Meillä pääkaupungissa samalla asuinalueella olevat lapset käyvät soittamassa ovikelloa ”tuleeko Minttu tai Ville ulos leikkimään?”

Joskus on tullut tekstiviestejä lasten vanhemmilta viikonloppuna. En ole katsonut työpuhelinta koko viikonloppuna. Enkä katso, ellei puhelin soi käsilaukussa.

En minäkään haluaisi aikatauluttaa viikonloppua turhan tarkasti. Sunnuntaille voi olla sukulaiskäynti, kauppareissu/luistimien ostoa, pulkkailua jne.

Aika monella vanhemmalla on minun privaattinumeroni, josta tavoittaa paremmin.

Lasten tapaamisten sopiminen helpottuu kun hankit omalle lapsellesi älypuhelimen, jossa hän voi viestittää whatsapp viestejä kavereilleen.

Tämä sama aloitus oli täällä äskettäin ja siksi ei kuullosta uskottavalta.

Ei kait 3v tytöt voi nähdä toisiaan noin vain, vaan tuon ikäisistä jomman kumman vanhemmat on otettava hoitovastuu.

Vai lähetikö viestin, vain saadaksesi lasten hoitoaopua tai lapsesi riesaksi kylään.

Ymmärrän, jos äiti ei vastaa viesteihin ja ehkä ne vanhemmatkin haluavat olla lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama aloitus oli täällä äskettäin ja siksi ei kuullosta uskottavalta.

Ei kait 3v tytöt voi nähdä toisiaan noin vain, vaan tuon ikäisistä jomman kumman vanhemmat on otettava hoitovastuu.

Vai lähetikö viestin, vain saadaksesi lasten hoitoaopua tai lapsesi riesaksi kylään.

Ymmärrän, jos äiti ei vastaa viesteihin ja ehkä ne vanhemmatkin haluavat olla lapsensa kanssa.

Osaatko sä lukea? Ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama aloitus oli täällä äskettäin ja siksi ei kuullosta uskottavalta.

Ei kait 3v tytöt voi nähdä toisiaan noin vain, vaan tuon ikäisistä jomman kumman vanhemmat on otettava hoitovastuu.

Vai lähetikö viestin, vain saadaksesi lasten hoitoaopua tai lapsesi riesaksi kylään.

Ymmärrän, jos äiti ei vastaa viesteihin ja ehkä ne vanhemmatkin haluavat olla lapsensa kanssa.

Jos sinäkin opettelisit lukemaan? Kyse on eskari-ikäisistä ja ap pyysi lapsensa kaveria heille leikkimään, ei tarjonnut lastaan hoitoon lapsen kaverille.

Jotenkin perisuomalaista, että laitettuun viestiin oletetaan saavan heti vastaus. Tai ehkä ikäjuttu. En vastaile viesteihin samana päivänä, joihinkin vastaan, joihinkin en. Samoin en saa vastauksia heti, eikä tulisi mieleeni tällaista olettaakaan. Ihmisillä on muutakin elämää ja tekemistä, kaikki ei voi pyöriä yhden ihmisen ympärillä, ei edes sinun Ap. Ja on todella itsekeskeistä katkaista lapsen kaveruus siksi, ettei tämän toisen ihmisen elämä pyöri viestiäsi ympärillä. Jos tämä toinen kysyy lastasi seuraksi ja esimerkiksi heille, niin tämä toinen silloin on sinuun yhteydessä eikä varmasti myöskään oleta vastausta samalla sekunnilla vaan sitten kun asia selviää.

Turha niuhotus pois ja vähän jäitä hattuun. Elämä ei ole niin yksinkertaista eikä aina tarvitse olla niin nipo kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin perisuomalaista, että laitettuun viestiin oletetaan saavan heti vastaus. Tai ehkä ikäjuttu. En vastaile viesteihin samana päivänä, joihinkin vastaan, joihinkin en. Samoin en saa vastauksia heti, eikä tulisi mieleeni tällaista olettaakaan. Ihmisillä on muutakin elämää ja tekemistä, kaikki ei voi pyöriä yhden ihmisen ympärillä, ei edes sinun Ap. Ja on todella itsekeskeistä katkaista lapsen kaveruus siksi, ettei tämän toisen ihmisen elämä pyöri viestiäsi ympärillä. Jos tämä toinen kysyy lastasi seuraksi ja esimerkiksi heille, niin tämä toinen silloin on sinuun yhteydessä eikä varmasti myöskään oleta vastausta samalla sekunnilla vaan sitten kun asia selviää.

Turha niuhotus pois ja vähän jäitä hattuun. Elämä ei ole niin yksinkertaista eikä aina tarvitse olla niin nipo kaikessa.

Sinulta vain puuttuvat käytöstavat. Olet liian itsekeskeinen ihminen.

En tiedä, onko vain minun elämään sattunut poikkeuksellisen paljon näitä tehoäitejä, jotka ovat jatkuvasti suunnittelemassa ja sopimassa lasten puolesta kaveritreffejä, yökyläilyjä, puistopiknikkiä, yhdessä luistelemaan, hoploppiin, leikkipuistoon, pulkkamäkeen, uimarannalle jne menoja, vai ovatko kaikki nykyään tällaisia? Nämä naiset eivät siis ole varsin minun kavereita, vaan lasteni kavereiden äitejä. Jossain vaiheessa vaan tajusin, että onhan tämä ihan helv***ä, että muut määrittelee meidän vapaa-ajan aikataulut!

Haluan työpäivän jälkeen ja viikonloput viettää aikaa perheeni kanssa, meidän menoissa, tekemisissä ja harrastuksissa, en lapsen tarhakaverin äidin järjestämillä pulkkamäkitreffeillä lauantaiaamuna kello 9.15. Tai että arki-iltana meillä on leikkimässä lapsen kaveri, jonka kanssa lapsi on juuri viettänyt melkein 9 h tarhassa.

Tällaiset ihmiset ovat oikeasti vähän rasittavia... Ja kun ei mun lapset kaipaa näitä kavereitaan kotona. Heille riittää toistensa ja meidän vanhempien seura ja se kun välillä nähdään meidän perhetuttuja ja sukulaisia. Naapurustossa myös muutama lapsia, joita voi nähdä ihan spontaanisti. Ja ei nämä tehoäitien lapsetkaan ole ainoita lapsia, vaan heillä on sisaruksia ja useimmilla samanikäisiä serkkujakin samalla paikkakunnalla, mutta silti ollaan koko ajan puuhaamassa lapsia leikkimään koulu- ja tarhakavereiden kanssa sinne ja tänne.

Minä olen siis ihan vain alkanut ilmoittaa, että meillä on muita suunnitelmia. Tai että saatetaan tulla tänään luistelemaan tai pulkkamäkeen, suunnitelmat vielä auki, nähdään siellä jos satutaan samaan aikaan, mutta älkää meidän varaan suunnitelko aikatauluja. Facebookia ja meseä olen lakannut käyttämästä, wa on, mutta luen viestit kun luen, vastaan jos tiedän heti vastauksen tai jos viesti vaatii heti vastaamista. Tosin olen saattanut huomata viestin vasta tuntia tai pariakin myöhemmin lähettämisestä...

Tiedän, että tämä varmasti ärsyttää, mutta en oikeasti halua enää kiireisen ja aikataulutetun arkiviikon jälkeen samaa viikonlopulta. Jos ollaan aamulla menopäällä, saatetaan olla hiihtämässä tai luistelemassa jo kymmeneltä, mutta jos onkin nukuttanut hyvin, saatetaan vielä kymmeneltä lukea aamupalapöydässä ja lapset loikoo sohvalla telkkarin ääressä ja lähdetäänkin ulos vasta iltapäivällä. Tai sitten meillä on sovittuna jotain meidän omien ystävien ja heidän perheiden kanssa. Ja kun tosiaan se ei ole vain se yksi äiti, joka niitä viestejä lähettää, vaan kolmen lapsen kanssa niitä voi olla kymmenenkin yhdelle viikonlopulle... ( Lapset 5-8 v, vanhin voi jo onneksi ihan omatoimisesti mennä koulun jälkeen kaverille tai kutsua kaverin meille. )

Eipitäis olla iso juttu laittaaviestiä et en tiedä viel huomisen aikataulua., yks kaveri ehkätulossa käymään. Ilmottelen jos onnistuu.

Näin alottaja olis voinut lapselle sanoa et tiinalle on tulossa huomenne vieraita, keksitään jotain muuta tekemistä. Nyt se lapsi jäi löysään hirteen odottaman et pääseekö kaverille leikkimään.

Tiedän itsetuon tunteen kun saat aina olla kyselemässä kavereita leikkaus imään, eikä kyse ole siitä eikö ne kaverit meille haluais, mut vituttaaa etti koskaan ehdotuksia tule toisesta suunnasta. Lähes päivittäin koulun ja iltiksen pihassa joku pyytää päästä meille. Siinä sit kavereille sanon et pyytäkää äitiä pistään viestiä ni sovitaan päivä. Mut eipä niit viestejä koskaan tu. Ja usein käy niin et mäkuitenkin sen viestin laitan ja vastaus onkin et joo petteri on jo mont kertaa teille halunnu tulla, kiva kun ny pääseee. niin ei sit tu ikin mieleenkään kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaan näihin viesteihin heti ja se vastaus on aina sama eli sorry, meillä on muuta tekemistä. En selittele sen enempää ja sitten saan ap:n kaltaiselta äidiltä vastaviestin, että miksi olet noin tyly.

No miksei teille koskaan sovi?

Juuri noin se äiti kyselee. Että miksi ei sovi. Ihan kuin olisin jotenkin velvollinen kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaan näihin viesteihin heti ja se vastaus on aina sama eli sorry, meillä on muuta tekemistä. En selittele sen enempää ja sitten saan ap:n kaltaiselta äidiltä vastaviestin, että miksi olet noin tyly.

No miksei teille koskaan sovi?

Juuri noin se äiti kyselee. Että miksi ei sovi. Ihan kuin olisin jotenkin velvollinen kertomaan.

Vaikutat sosiaalisesti kyvyttömältä. Varmasti kyselyt loppuvat tuolla tyylillä kyllä aikanaan.

Viestien ihanuus ja idea on juuri se, etteivät ne velvoita vastaamaan heti, vaan asiaa voi pohtia ja siihen voi palata kun jotain kommentoitavaa on. Itse käytän viestejä lähinnä kommunikoimaan omia juttuja, ja pyrin muotoilemaan ne niin, ettei vastata tarvitse ellei mitään kommentoitavaa ole. Esim: ” moikka! Meillä ei ole vielä ohjelmaa sunnuntaille, eli leikkimään saa tulla jos haluaa :)”

Oletan myös että ellei tuohon mitään vastaa niin en ole itsenään sidottu, siksi tuo muotoilu ”meillä ei ole VIElÄ suunnitelmia”. Eli jos keksitään jotain niin sitten suunnitelmat muuttuu, en jää odottamaan kenenkään vastausta. Ei tuommoinen asioiden etukäteen sopiminen ole nykyaikaa, ihmisten elämäntyyli on aika hedonistinen ja spontaani, ei haluta sitoutua. Siitä oppii nauttimaan kun alkaa itse samanlaiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin perisuomalaista, että laitettuun viestiin oletetaan saavan heti vastaus. Tai ehkä ikäjuttu. En vastaile viesteihin samana päivänä, joihinkin vastaan, joihinkin en. Samoin en saa vastauksia heti, eikä tulisi mieleeni tällaista olettaakaan. Ihmisillä on muutakin elämää ja tekemistä, kaikki ei voi pyöriä yhden ihmisen ympärillä, ei edes sinun Ap. Ja on todella itsekeskeistä katkaista lapsen kaveruus siksi, ettei tämän toisen ihmisen elämä pyöri viestiäsi ympärillä. Jos tämä toinen kysyy lastasi seuraksi ja esimerkiksi heille, niin tämä toinen silloin on sinuun yhteydessä eikä varmasti myöskään oleta vastausta samalla sekunnilla vaan sitten kun asia selviää.

Turha niuhotus pois ja vähän jäitä hattuun. Elämä ei ole niin yksinkertaista eikä aina tarvitse olla niin nipo kaikessa.

Sillon kun kysytään tietystä päivästä, on ihan soveliasta vastata kyllä tai ei. Kuulumisien kyselyllä nyt on ihan sama, vastaatko viikon päästä vai ensi vuonna.

Eikö riitä että eskari-ikäiset leikkivät kavereiden kanssa siellä eskarissa? Tosi raskaalta kuulostaa jos vielä viikonloppuisinkin tuon ikäisillä on etukäteen aikataulutettuja menoja. Eri asia sitten kun itse osaavat sopia menonsa ja liikkuvat itse.

Arki-illat on meillä ihan liian lyhyitä joten viikonloppuisin haluan viettää aikaa lapsen kanssa omilla ja lapsen ehdoilla.

Itse poistuin fb:stä juuri sen takia kun aina pitäisi vastata kaikkien kysymyksiin ja "moi mitä kuuluu"- viesteihin. Tästä syystä minulla on vain puhelin ja puhelimeen vastaan jos jaksan. 

Jos oma lapseni on menossa omalle kaverilleen kylään(jonka äiti on minun parasystävä) niin aina vain jos se sopii ja minä soitan yhden kerran jos kaveri ei vastaa niin hän soittaa takaisin kun haluaa. En tarvitse mitään selityksiä miksei vastaa puhelimeen.

Minä en aina vastaa, jos ei ihan yksinkertaisesti huvita. Jos soittaa monta kertaa putkeen niin vastaan ja kysyn onko jotain kiireellistä ja jos ei ole niin sitten lyhyt puhelu koska nyt ei vaan huvita jutella.