Miksi en ole ennen kuullut opitusta avuttomuudesta? Vihdoin ymmärrän itseäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Olet selvästi vaurioitunut psyykkisesti kokemasi takia. Siksi olet niin itseriittoinen ja armoton kaikenlaista heikkoutta kohtaan. Et siedä nähdä muissakaan sitä, mitä sinussa ei koskaan hyväksytty. Et siedä nähdä inhimillisyyttä ja tarvitsevuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Sinä itse teet karhunpalveluksen muille kuvittelemalla, että koska sinä olet osannut hoitaa asiat toisin lapsuuden takia, kaikki muutkin osaavat. Periaatteessa se onkin niin, vaan kun käytännössä niin ei vaan tapahdu. Ihmiset ovat erilaisia muun muassa kognitiivisilta, sosiaalisilta ja muilta kyvyiltään. Onnekkaimmat - kuten sinä tai aloittaja - osaavat muuttaa elämänsä suuntaa. Onkin hienoa, jos he kertovat avoimesti ja konkreettisesti omasta muutoksestaan eivätkä kuvittele, että ovat itse jotenkin moraalisempia tai parempia kuin Ne Köyhät. Koska silloin vastassa on vain vastarintaa, jota ketjussa on jo kuvailtukin.

Hienoa, että olet menestynyt elämässäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opittu avuttomuus ei ole sitä, että äiti on tehnyt kaiken lapsensa puolesta.

Päinvastoin: lapsi on oppinut olemaan pyytämättä, koska ei kuitenkaan saa apua.

Eli opitusta avuttomuudesta kärsivät eivät elä syrjäytyneenä siksi, että yhteiskunnan turvaverkon varaan olisi liian helppo heittäytyä, vaan koska he eivät usko pystyvänsä mihinkään muuhun.

Avun pyytäminen ei liity tähän mitenkään, ei se aikuisuudessakaan mene niin, että kun vaan keksit pyytää, muut antavat sinulle toivomasi elämän. On kyllä tavallinen ajatusmalli syrjäytyneellä, yhteiskunta ei esim ole antanut asuntoa. Kun ei ole antanut ilmaiseksi kivitaloa, niin katkeria ollaan. Huomaamatta ettei yhteiskunta antanut sitä kivitaloa kenellekään muullekaan, että ne ansaitaan itse. Ja jotkut onnekkaat perivät, mutta niinhän aina joku voittaa lotossakin, turha heihin on keskittyä.

Turvallinen lapsuus ei myöskään välttämättä valmista siihen turvattomaan aikuisuuteen, kun pitääkin pärjätä ihan itse. Vanhemmat ja opettajat suojelevat ja tukevat, mikä toki on heidän tehtävänsäkin. Mutta voivat suojella liikaakin, ja sitten työelämässä tulee ongelmia, kun kukaan ei olekaan tukemassa ja pitämässä puolia, vaan pitääkin  ihan itse.

Nimenomaan turvallinen lapsuus opettaa ihmiselle sen, että ongelmien kanssa voi päästä eteenpäin, aina löytyy jokin ratkaisu.

Miksi kirjoitat passiivissa? Huonosta lapsuudesta kun voi oppia, että se ratkaisu pitää löytää itse. Että odottamalla, itsekseen (ja pyytämällä  tai vaatimalla) ongelma ei ainakaan ratkea.

Tuon pyörätuoliesimerkin tavoin pitää hommata tuoli itse, ei odottaa että se annetaan. Syrjäytyneillä ajatustapa on juurikin se, että kaikki pitää heille antaa valmiina ja helposti. Ei heitä kiinnosta vinkit miten se joulu tehdään itse vähällä rahalla tai miten joulun hienoin hetki voi olla käynti kynttilöiden täyttämällä hautausmaalla, he tahtovat kaiken tulevan valmiina ja vailla omaa panosta. Ellet usko, lue mikä tahansa keskustelu aiheesta. Kaikella tässä tarkoitetaan kalliita lahjoja ja valmisruokaa.

Ja sekin fakta voidaan oppia myös huonossa lapsuudessa, että kaikki ongelmat eivät ratkea tai ole ratkaistavissa, mutta niistä huolimatta voi elämä olla tosi hyvää. Kurjasta kodista voi päästä pois opinnoilla ja vaalimalla ihmissuhteita,  joihin koti ei vaikuta (ystäviä).

Turvallisen kodin malli voi olla että "elämä kantaa" ilman että lapselle ajoissa selviää että se tarkoittaa että pitää itse tosissaan vaivautua ja yrittää (ja että vasta sitten useimmat ongelmat ovat ratkaistavissa), että pitää kestää myös pettymyksiä ja huonoa onneakin jne.

Jos ammattilainen sanoisi että sinun pitää itse selvittää ongelmasi, siltä loppuisi asiakkaat. Sen sijaan että käydään terapiassa läpi vuosikausia huonon lapsuuden yksityiskohtia semmoisten perusasioiden tajuamiseen että kyllä, ON ihan mahdollista hoitaa mm raha-asiat vaikka lapsuus oli kehno, se tuo leivän ammattilaisen pöytään.

Ihan viimeiseksi tietynlainen ihminen haluaa kuulla, että vastuu ja mahdollisuudet ovat hänellä itsellään. Paljon helpompi on vihata "rikkaita", syyttää yhteiskuntaa (joka elättää köyhää 100%) tai vaikka huonoa tuuria.

Olet periaatteessa oikeassa monessa asiassa, mitä sanot. Ikävää on kuitenkin se, että katsot asiaa siltä kannalta, miten ihmisten pitäisi käyttäytyä - et siltä, miten he todellisuudessa käyttäytyvät. Ihmisten toiminta on harvoin kovin rationaalista, vaikka paperilla ongelmat ja niiden ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia. Esimerkiksi köyhän katkeroituminen yhteiskuntaa, vanhempiaan, rikkaita, ma'hanmuuttajia jne. kohtaan on tyypillistä, ja se johtuu huonommuuden ja epäonnistumisen kokemuksista omassa elämässä.

Järjellä ajatellen meistä jokainen on samalla viivalla ja yhtä kyvykäs ratkaisemaan ongelmansa. Mutta oikeassa elämässä me ihmiset emme vaan toimi niin. Siksi on kehitetty esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, jotta vinoutuneita ajatus- ja käytösmalleja voitaisiin purkaa ja työstää yhdessä terapeutin kanssa. Eikä sitä aloiteta pistämällä kerralla kaikkea kuntoon, vaan hakemalla vähän kerrallaan uskoa ja luottamusta omaan pärjäämiseen ja siihen, että maailma ei välttämättä olekaan paha paikka.

Niin ne asiat muuttuvat, eivät syyllistämällä. Kyllähän moni lihavakin tietää olevansa lihava ja syövänsä liikaa, eikä syyllistäminen siitä ole koskaan auttanut ketään laihduttamaan.

Minun mielestäni maailma kyllä on paha paikka ja se olisi hyvä tiedostaa jo varhain, että täällä pitää pärjätä siitä huolimatta. Itse olisin säästynyt monelta pahalta, jos olisin ymmärtänyt, että joskus käy huono tuuri joten huonoja valintoja kannattaa välttää, ja että ihmisillä on usein oma lehmä ojassa eivätkä he ole oikeudenmukaisia. Sen sijaan minut on opetettu uskomaan ihmisen hyvyyteen ja liikaa siihen, että elämä kyllä kantaa, teki mitä tahansa. Putosin korkealta.

Jaa tämä on taas tämä katkeroitunut terapian ja psykologien vihaaja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opittu avuttomuus ei ole sitä, että äiti on tehnyt kaiken lapsensa puolesta.

Päinvastoin: lapsi on oppinut olemaan pyytämättä, koska ei kuitenkaan saa apua.

Eli opitusta avuttomuudesta kärsivät eivät elä syrjäytyneenä siksi, että yhteiskunnan turvaverkon varaan olisi liian helppo heittäytyä, vaan koska he eivät usko pystyvänsä mihinkään muuhun.

Avun pyytäminen ei liity tähän mitenkään, ei se aikuisuudessakaan mene niin, että kun vaan keksit pyytää, muut antavat sinulle toivomasi elämän. On kyllä tavallinen ajatusmalli syrjäytyneellä, yhteiskunta ei esim ole antanut asuntoa. Kun ei ole antanut ilmaiseksi kivitaloa, niin katkeria ollaan. Huomaamatta ettei yhteiskunta antanut sitä kivitaloa kenellekään muullekaan, että ne ansaitaan itse. Ja jotkut onnekkaat perivät, mutta niinhän aina joku voittaa lotossakin, turha heihin on keskittyä.

Turvallinen lapsuus ei myöskään välttämättä valmista siihen turvattomaan aikuisuuteen, kun pitääkin pärjätä ihan itse. Vanhemmat ja opettajat suojelevat ja tukevat, mikä toki on heidän tehtävänsäkin. Mutta voivat suojella liikaakin, ja sitten työelämässä tulee ongelmia, kun kukaan ei olekaan tukemassa ja pitämässä puolia, vaan pitääkin  ihan itse.

Nimenomaan turvallinen lapsuus opettaa ihmiselle sen, että ongelmien kanssa voi päästä eteenpäin, aina löytyy jokin ratkaisu.

Miksi kirjoitat passiivissa? Huonosta lapsuudesta kun voi oppia, että se ratkaisu pitää löytää itse. Että odottamalla, itsekseen (ja pyytämällä  tai vaatimalla) ongelma ei ainakaan ratkea.

Tuon pyörätuoliesimerkin tavoin pitää hommata tuoli itse, ei odottaa että se annetaan. Syrjäytyneillä ajatustapa on juurikin se, että kaikki pitää heille antaa valmiina ja helposti. Ei heitä kiinnosta vinkit miten se joulu tehdään itse vähällä rahalla tai miten joulun hienoin hetki voi olla käynti kynttilöiden täyttämällä hautausmaalla, he tahtovat kaiken tulevan valmiina ja vailla omaa panosta. Ellet usko, lue mikä tahansa keskustelu aiheesta. Kaikella tässä tarkoitetaan kalliita lahjoja ja valmisruokaa.

Ja sekin fakta voidaan oppia myös huonossa lapsuudessa, että kaikki ongelmat eivät ratkea tai ole ratkaistavissa, mutta niistä huolimatta voi elämä olla tosi hyvää. Kurjasta kodista voi päästä pois opinnoilla ja vaalimalla ihmissuhteita,  joihin koti ei vaikuta (ystäviä).

Turvallisen kodin malli voi olla että "elämä kantaa" ilman että lapselle ajoissa selviää että se tarkoittaa että pitää itse tosissaan vaivautua ja yrittää (ja että vasta sitten useimmat ongelmat ovat ratkaistavissa), että pitää kestää myös pettymyksiä ja huonoa onneakin jne.

Jos ammattilainen sanoisi että sinun pitää itse selvittää ongelmasi, siltä loppuisi asiakkaat. Sen sijaan että käydään terapiassa läpi vuosikausia huonon lapsuuden yksityiskohtia semmoisten perusasioiden tajuamiseen että kyllä, ON ihan mahdollista hoitaa mm raha-asiat vaikka lapsuus oli kehno, se tuo leivän ammattilaisen pöytään.

Ihan viimeiseksi tietynlainen ihminen haluaa kuulla, että vastuu ja mahdollisuudet ovat hänellä itsellään. Paljon helpompi on vihata "rikkaita", syyttää yhteiskuntaa (joka elättää köyhää 100%) tai vaikka huonoa tuuria.

Olet periaatteessa oikeassa monessa asiassa, mitä sanot. Ikävää on kuitenkin se, että katsot asiaa siltä kannalta, miten ihmisten pitäisi käyttäytyä - et siltä, miten he todellisuudessa käyttäytyvät. Ihmisten toiminta on harvoin kovin rationaalista, vaikka paperilla ongelmat ja niiden ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia. Esimerkiksi köyhän katkeroituminen yhteiskuntaa, vanhempiaan, rikkaita, ma'hanmuuttajia jne. kohtaan on tyypillistä, ja se johtuu huonommuuden ja epäonnistumisen kokemuksista omassa elämässä.

Järjellä ajatellen meistä jokainen on samalla viivalla ja yhtä kyvykäs ratkaisemaan ongelmansa. Mutta oikeassa elämässä me ihmiset emme vaan toimi niin. Siksi on kehitetty esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, jotta vinoutuneita ajatus- ja käytösmalleja voitaisiin purkaa ja työstää yhdessä terapeutin kanssa. Eikä sitä aloiteta pistämällä kerralla kaikkea kuntoon, vaan hakemalla vähän kerrallaan uskoa ja luottamusta omaan pärjäämiseen ja siihen, että maailma ei välttämättä olekaan paha paikka.

Niin ne asiat muuttuvat, eivät syyllistämällä. Kyllähän moni lihavakin tietää olevansa lihava ja syövänsä liikaa, eikä syyllistäminen siitä ole koskaan auttanut ketään laihduttamaan.

Minun mielestäni maailma kyllä on paha paikka ja se olisi hyvä tiedostaa jo varhain, että täällä pitää pärjätä siitä huolimatta. Itse olisin säästynyt monelta pahalta, jos olisin ymmärtänyt, että joskus käy huono tuuri joten huonoja valintoja kannattaa välttää, ja että ihmisillä on usein oma lehmä ojassa eivätkä he ole oikeudenmukaisia. Sen sijaan minut on opetettu uskomaan ihmisen hyvyyteen ja liikaa siihen, että elämä kyllä kantaa, teki mitä tahansa. Putosin korkealta.

Minut kasvatettiin uskomaan aivan päinvastaiseen. En uskalla tehdä juuri mitään, koska pelkään kaiken kuitenkin menevän pieleen. Olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta koko elämäni.

Ihmiset yleensä suuttuvat tai ainakin loukkaantuvat, jos heille sanoo, että heidän tapansa hoitaa asioita on huono ja että heidän pitäisi tehdä jotain toisella tavalla. Ihan sama, millaisilla termeillä asian ilmaisee. Tällaisiin asioihin on hyvin vaikea puuttua, koska aikuisella ihmisellä on oikeus tehdä elämästään just niin vaikeaa kuin haluaa. Itsemääräämisoikeus ylittää näissä asioissa kaiken muun ja jos henkilö ei halua tehdä mitään toisin, kukaan ei voi siihen pakottaakaan. 

Tunnen ihmisiä, joilla ilmenee opittua avuttomuutta. Sukupolvesta toiseen. Tyypillistä heille on nimenomaan impulsiivisuus, josta aloittajakin puhui. Vaikka olen muutamalle kädestä pitäen opettanut ja yhdessä heidän kanssaan tehnyt budjetin, jolla parissa vuodessa he selviäisivät veloistaan, budjettia ei jakseta noudattaa edes kahta kuukautta. Kahden vuoden päästä on aivan liian kaukana, jotta velattomuus ja rahatilanteen paraneminen toimisivat motivaattorina. 

Kärsimättömyys on kuitenkin ihan ymmärrettävää. Kun on vuosia tai vuosikymmeniä elänyt tavalla, josta itsekin kärsii, muutoksia halutaan nopeasti. Jos nopea muutos ei ole mahdollinen, luovutetaan. Ylipainoiset kokeilevat pikadieettejä ja kun paino ei putoakaan 10 kg/kk, luovutetaan. Oikeampi tapa pudottaa vaikkapa 30 kg olisi antaa itselleen aikaa kaksi vuotta. Ei tarvitsisi kituuttaa nälkäisenä, ei käyttää lahdutusvalmisteita eikä satunnaiset repsahdukset esimerkiksi juhlissa haittaisi yhtään mitään. Monelle riittäisi pelkästään annoskoon pienentäminen ja senkin voisi tehdä asteittain niin, että elimistö pikkuhiljaa tottuu vähäisempään määrään ruokaa. 

Suomen yhteiskuntamalli jo tukee tätä. "Yhteiskunta auttaa" "Yhteiskunnan turvaverkot" "Hyvinvointivaltio" jne. 

Pääosassa kuitenkin eritoten lapsuuden kokemukset ja opittu asenne. Yllättävän monet vanhemmat opettaa arkuutta ja epävarmuutta lapsilleen. Tulee kieltoja, koska pelätään vahinkoa, joko henkilö- tai omaisuus-. Kun ei anneta tehdä, ei opi. Kun pelotellaan araksi, ei uskalla. Sitten on klassinen, ei kannata edes yrittää, kun mikään ei kuitenkaan muutu. Tunnetaan tämä paremmissakin piireissä. Lainaus Simpsoneista:

"Kids, You Tried Your Best and You Failed Miserably. The Lesson Is Never Try" --Homer Simpson

(Lapset, yrititte parhaanne ja epäonnistuitte surkeasti. Oppi on: Älä koskaan yritä.)

Vierailija kirjoitti:

Suomen yhteiskuntamalli jo tukee tätä. "Yhteiskunta auttaa" "Yhteiskunnan turvaverkot" "Hyvinvointivaltio" jne. 

Pääosassa kuitenkin eritoten lapsuuden kokemukset ja opittu asenne. Yllättävän monet vanhemmat opettaa arkuutta ja epävarmuutta lapsilleen. Tulee kieltoja, koska pelätään vahinkoa, joko henkilö- tai omaisuus-. Kun ei anneta tehdä, ei opi. Kun pelotellaan araksi, ei uskalla. Sitten on klassinen, ei kannata edes yrittää, kun mikään ei kuitenkaan muutu. Tunnetaan tämä paremmissakin piireissä. Lainaus Simpsoneista:

"Kids, You Tried Your Best and You Failed Miserably. The Lesson Is Never Try" --Homer Simpson

(Lapset, yrititte parhaanne ja epäonnistuitte surkeasti. Oppi on: Älä koskaan yritä.)

Meillä oli juuri tällainen kotikasvatus. Opin aikuisena sen, että läheiset eivät auta, jos jokin menee pieleen, ainoastaan suuttuvat asiasta. Ainoastaan yhteiskunta on kiinnostunut auttamaan sinua hätätilanteissa edes joillain tavalla eteenpäin, koska hyvinvoivana tuotat yhteiskunnalle verotuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Et nyt ota ollenkaan huomioon yhteiskunnan muuttumista. Se, mikä on ollut viisasta ja järkevää toimintaa esim. -70 ja -80-luvuilla, ei ole sitä enää. Muutama vuosikymmen sitten oli viisasta ja fiksua esimerkiksi ostaa asunto mahdollisimman pian työhöpääsyn jälkeen ja perustaa perhe. Nykyään pitää miettiä hyvin tarkkaan riittääkö työtä, millä paikkakunnalla asuminen kannattaa omistusasunnossa vai voiko siitä tulla riippakivi joka pitää muuttotappiopaikkakunnalla työttömänä. Kestääkö liitto, voiko puolisoon luottaa vai haluaako se puoliso kenties toteuttaa itseään ja erota heti kun on saatu ne lapset tehtyä ja asuntovelat yms. muut painaa päälle. 

Ja koska kukaan ei ole selvänäkijä, niin nykyvanhukset ovat usein ostaneet vanhuudenturvakseen juurikin asunnon, jonka arvo menee miinukselle jo yhden putkiremontin takia, päinvastoin kuin aikaisemmin, jolloin asunto oli pomminvarma sijoitus, jonka sai aina myytyä rahantarpeessa, tai ellei niin tarjosi vähintään ainakin edullisen asumismuodon eläkepäivinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Olet selvästi vaurioitunut psyykkisesti kokemasi takia. Siksi olet niin itseriittoinen ja armoton kaikenlaista heikkoutta kohtaan. Et siedä nähdä muissakaan sitä, mitä sinussa ei koskaan hyväksytty. Et siedä nähdä inhimillisyyttä ja tarvitsevuutta.

En siedä katsella sivusta kun aikuinen ihminen opetetaan avuttomaksi, ja se opittu avuttomuus johtaa huonompaan elämään kuin ilman tätä "terapiaa" johtaisi. En halua uskoa sokeasti maailman hyvyyteen kuten en pahuuteenkaan, tuollainen mustavalkoisuus ei elämässä aiheuta kuin ongelmia.

Ja minulta puuttuu lapsen tarvitsevuus, kun en enää ole lapsi. Aikuisen tarvitsevuus toki löytyy, emotionaalisesti tarvitsen esim perhettäni. Mutta se on tervettä riippuvuutta, ei sitä että sössisin koko elämäni ja huutaisin sitten perhettä tai terapeutteja pelastamaan.

Inhimillisyys taas, sinun mallisi tuomitsee kaikki ne joille sattuu kurjat vanhemmat myös kurjaan aikuisuuteen. Ellei sitten juokse vuosia terapioissa. Kuinka inhimillistä se mahtaa olla? Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, ei koskaan tule maailmaa jossa edes enemmistö voisi käyttää vuosia terapioihin. Ja hyvä niin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Olet selvästi vaurioitunut psyykkisesti kokemasi takia. Siksi olet niin itseriittoinen ja armoton kaikenlaista heikkoutta kohtaan. Et siedä nähdä muissakaan sitä, mitä sinussa ei koskaan hyväksytty. Et siedä nähdä inhimillisyyttä ja tarvitsevuutta.

En siedä katsella sivusta kun aikuinen ihminen opetetaan avuttomaksi, ja se opittu avuttomuus johtaa huonompaan elämään kuin ilman tätä "terapiaa" johtaisi. En halua uskoa sokeasti maailman hyvyyteen kuten en pahuuteenkaan, tuollainen mustavalkoisuus ei elämässä aiheuta kuin ongelmia.

Ja minulta puuttuu lapsen tarvitsevuus, kun en enää ole lapsi. Aikuisen tarvitsevuus toki löytyy, emotionaalisesti tarvitsen esim perhettäni. Mutta se on tervettä riippuvuutta, ei sitä että sössisin koko elämäni ja huutaisin sitten perhettä tai terapeutteja pelastamaan.

Inhimillisyys taas, sinun mallisi tuomitsee kaikki ne joille sattuu kurjat vanhemmat myös kurjaan aikuisuuteen. Ellei sitten juokse vuosia terapioissa. Kuinka inhimillistä se mahtaa olla? Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, ei koskaan tule maailmaa jossa edes enemmistö voisi käyttää vuosia terapioihin. Ja hyvä niin minusta.

Olet todella kitkerä ja vihainen ihminen. Tiedostatko sitä itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Avuttomuuden opettaminen on vain sinun omassa päässäsi. Yleensä apua aktiivisestikin hakevat ihmiset saavat sitä lähes aina vähemmän kuin mitä tarvitsisivat. Se on se syy, minkä takia moni lopulta lamaantuu. Ei liiallisen hyysäämisen takia kuten sinä kuvittelet.

Hohhoijaa, eihän AP:n pointti ollut, että elämänhallinnan oppiminen vaatisi vuosien terapiassa käyntiä... Vaan se, että pahoinvointi ruokkii pahoinvointia. Kun ihmisellä on elämässään tarpeeksi huonot lähtökohdat ja/tai paljon vastoinkäymisiä, vastaan pyristeleminen alkaa usein uuvuttaa ja sitten helposti tyytyy kohtaloonsa.

Aloitus oli rohkaiseva tarina siitä, että ihminen voi jäädä omien kieroutuneiden ajatusmalliensa vangiksi, mutta myös päästä ulos siitä vankilasta pitkäjänteisellä uusien tapojen opettelulla. AP:n tarkoitus ei ollut väheksyä köyhiä ja syrjäytyneitä, vaan nimenomaan tsempata ja inspiroida.

Terapiahullu jankuttaa, ettei kukaan NORMAALIÄLYINEN tarvitse terapiaa tai syrjäydy tai heittäydy yhteiskunnan tuen varaan. Tuossa asenteessa kiteytyykin yksi ydinongelmista tähän aiheeseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Sinä itse teet karhunpalveluksen muille kuvittelemalla, että koska sinä olet osannut hoitaa asiat toisin lapsuuden takia, kaikki muutkin osaavat. Periaatteessa se onkin niin, vaan kun käytännössä niin ei vaan tapahdu. Ihmiset ovat erilaisia muun muassa kognitiivisilta, sosiaalisilta ja muilta kyvyiltään. Onnekkaimmat - kuten sinä tai aloittaja - osaavat muuttaa elämänsä suuntaa. Onkin hienoa, jos he kertovat avoimesti ja konkreettisesti omasta muutoksestaan eivätkä kuvittele, että ovat itse jotenkin moraalisempia tai parempia kuin Ne Köyhät. Koska silloin vastassa on vain vastarintaa, jota ketjussa on jo kuvailtukin.

Hienoa, että olet menestynyt elämässäsi!

Näytä se kohta, jossa olisin sanonut jotakin kaikista. Kaikki kun eivät halua valita sitä alkuun vaivalloista tietä, ottaa vastuusta omista valinnoista. Korjata omaa/kodin ajattelutapaa, tarkoituksella opetella toimimaan toisin.

On helpompi mennä mistä aita on matalin, jos ammattilaisetkin ovat sitä mieltä ettei kurjasta lapsuudesta voi saada hyvää aikuisuutta ilman vuosikausien terapiaa (jota ei silti käytännössä saa millään keinolla siinä vaiheessa elämää kun kaikki ei vielä ole toivottomasti sotkussa), niin miten nuori ihminen uskaltaa tai tajuaa tämän "tiedon" kyseenalaistaa.

Sen sijaan että sanottaisiin, että sinun on varmasti helppoa oppia käsittelemään rahaa paremmin, kun sinulla on henkilökohtainen kokemus mitä tapahtuu kun rahaa ei osata/haluta käsitellä oikein. Eli motiivi on jo usein kunnossa, ja käytännön oppia löytyy sellaiselle joka sitä haluaa. Mutta ei, inhimillisyyden nimissä oikein rohkaistaan ihmisiä ryssimään elämänsä, kun on se lapsuus.

Ja tottakai ihmiset ovat erilaisia. Mutta ketä se opittu avuttomuus mahtaa auttaa? Sellainen ammattilaisten malli, jossa ei ole mahdollista elää hyvää aikuisuutta ilman vuosien terapioita. No se auttaa ammattiauttajien ammattikuntaa tietysti.

Ja tiettyjä puolueita. Niitä, jotka ennen vaaleja lupaavat 2000 e kansalaispalkkaa jokaiselle kotisohvalle, yhtään pohtimatta että miten tämmöinen (sinänsä hyvä asia) mahdetaan rahoittaa.

Moni sivullinen hyötyy opetetusta avuttomuudesta, siitä etteivät ihmiset tahdo uskaltaa edes sisustaa kotiaan mieleisekseen, kun joku ammattilainen muka  tietää paremmin. Sama lasten kasvatuksessa, "ammattilaiset" tunkevat kaikenlaista ilmiöoppimista ja humpuukia, ja ihmetellään oppimistulosten heikkenemistä. Joka päivä löytyy jokin uusi "ammattilainen" kertomaan miten elämä pitää elää, sen sijaan että tuettaisiin ihmisen omia kykyjä parantaa elämäänsä ja hankkimaan itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Olet selvästi vaurioitunut psyykkisesti kokemasi takia. Siksi olet niin itseriittoinen ja armoton kaikenlaista heikkoutta kohtaan. Et siedä nähdä muissakaan sitä, mitä sinussa ei koskaan hyväksytty. Et siedä nähdä inhimillisyyttä ja tarvitsevuutta.

En siedä katsella sivusta kun aikuinen ihminen opetetaan avuttomaksi, ja se opittu avuttomuus johtaa huonompaan elämään kuin ilman tätä "terapiaa" johtaisi. En halua uskoa sokeasti maailman hyvyyteen kuten en pahuuteenkaan, tuollainen mustavalkoisuus ei elämässä aiheuta kuin ongelmia.

Ja minulta puuttuu lapsen tarvitsevuus, kun en enää ole lapsi. Aikuisen tarvitsevuus toki löytyy, emotionaalisesti tarvitsen esim perhettäni. Mutta se on tervettä riippuvuutta, ei sitä että sössisin koko elämäni ja huutaisin sitten perhettä tai terapeutteja pelastamaan.

Inhimillisyys taas, sinun mallisi tuomitsee kaikki ne joille sattuu kurjat vanhemmat myös kurjaan aikuisuuteen. Ellei sitten juokse vuosia terapioissa. Kuinka inhimillistä se mahtaa olla? Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, ei koskaan tule maailmaa jossa edes enemmistö voisi käyttää vuosia terapioihin. Ja hyvä niin minusta.

Olet todella kitkerä ja vihainen ihminen. Tiedostatko sitä itse?

Minä olen onnellinen. Millainen ihminen haukkuu toisia vihaisiksi ja kitkeriksi, ja miksi? Taidat nyt puhua itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Olet selvästi vaurioitunut psyykkisesti kokemasi takia. Siksi olet niin itseriittoinen ja armoton kaikenlaista heikkoutta kohtaan. Et siedä nähdä muissakaan sitä, mitä sinussa ei koskaan hyväksytty. Et siedä nähdä inhimillisyyttä ja tarvitsevuutta.

En siedä katsella sivusta kun aikuinen ihminen opetetaan avuttomaksi, ja se opittu avuttomuus johtaa huonompaan elämään kuin ilman tätä "terapiaa" johtaisi. En halua uskoa sokeasti maailman hyvyyteen kuten en pahuuteenkaan, tuollainen mustavalkoisuus ei elämässä aiheuta kuin ongelmia.

Ja minulta puuttuu lapsen tarvitsevuus, kun en enää ole lapsi. Aikuisen tarvitsevuus toki löytyy, emotionaalisesti tarvitsen esim perhettäni. Mutta se on tervettä riippuvuutta, ei sitä että sössisin koko elämäni ja huutaisin sitten perhettä tai terapeutteja pelastamaan.

Inhimillisyys taas, sinun mallisi tuomitsee kaikki ne joille sattuu kurjat vanhemmat myös kurjaan aikuisuuteen. Ellei sitten juokse vuosia terapioissa. Kuinka inhimillistä se mahtaa olla? Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, ei koskaan tule maailmaa jossa edes enemmistö voisi käyttää vuosia terapioihin. Ja hyvä niin minusta.

Olet todella kitkerä ja vihainen ihminen. Tiedostatko sitä itse?

Minä olen onnellinen. Millainen ihminen haukkuu toisia vihaisiksi ja kitkeriksi, ja miksi? Taidat nyt puhua itsestäsi.

Jos olisit tasapainossa itsesi kanssa, niin et tulisi tällaiseen keskusteluun moittimaan muita avuttomiksi. Jokainen tekee parhaansa sen hetkisen taitojensa, ymmärryksensä ja voimavarojensa suhteen.

Terapiahullulle voisi tehdä terapia ihan hyvää, sellainen fiilis että jotain on jäänyt käsittelemättä kun tuntee noin suurta vihaa yhteiskunnan tukiverkkoja kohtaan. Oletko jäänyt vaille tukea? Vai oletko pelkkä trollaava kokoomusnuori tai ylisjonne? Sen verran tuttuja oikeistotrollin merkkejä vilahtelee kommenteissa, 2000 e kansalaispalkka ja tonnin älypuhelimet ym. ihme harhakuvitelmat ja viha sosiaalidemokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen heikompiosaisia kohtaan.

Harmi, että aina löytyy joku trololooooo pilaamaan hyvänkin ketjun. Tässä kun oli jo tullut hyviä käytännön neuvoja, jotka voisivat auttaa muitakin samoista ongelmista kärsiviä. Vaan viimeiset sivut ovat sitä samaa jaadajaadaa siitä, onko Suomessa köyhyyttä ja kuinka köyhät ovat köyhiä omaa tyhmyyttään.

Tulee jopa sellainen tunne, että terapiahullu ohjaa keskustelua tahallaan tuohon suuntaan estääkseen hyödyllisen asiakeskustelun aiheesta. Ettei vaan kukaan kampeaisi aloittajan innoittamana ylös kurjasta elämäntilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhtään ihmettele että kukaan ammattilainen ei ole suoraan sanonut, että sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa omista päätöksistäni.

Sama keskustelu käydään joka joulukuu otsikoilla "ei ole varaa jouluun". Sitten ne oma-aloitteiset kertovat sata TOIMIVAA vinkkiä miten joulu tehdään itse, suunnitellaan ja budjetoidaan jne.

Saadakseen vastaukseksi totaalisen p*skamyrskyn, miten rikas ei voi ymmärtää jne. Eikä yhtään auta selittää, että se neuvojakaan ei aina ole ollut rikas, haukutaan vaan empatiakyvyttömäksi natsiksi, jos kehtaa ehdottaa asioita joita itsekin (entinen köyhä, nykyinen varakas) tekee yhtään vailla mitään nöyryyttämistä jne. Kuten kerää marjoja ja sieniä, kivaa hommaa jossa saa olla ulkona.

Sama vastaanotto olisi jos ne ammattilaiset sanoisi, että ikävää että lapsuutesi oli kurja mutta se ei mitenkään estä sinua budjetoimasta, suunnittelemasta, hankkimasta hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Vaihtuisi terapeutti äkkiä uuteen, kun on niin paljon helpompi vaan syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa, huonoa onnea jne.

Paljon asiaa, mutta olisi silti hyvä muistaa, että köyhyys on psykologinen loukku. Se jopa laskee älykkyysosamäärää, tutkitusti. Olisi siis hyvä muistaa, ettei hyväntahtoisista neuvoista kieltäytyvä ole (aina) tyhmä tai laiska, vaan loukussa eikä näe muuta tietä ulos kuin esim. lottovoitto. Jatkuva köyhyys vie kyvyn olla pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen, säästää ja varautua, koska kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Toiset selviävät paremmin, jotkut jäävät loukkuun ikuisesti ja laittavat sen vielä perintönä eteenpäin.

Jatkuva köyhyys on Suomessa lähinnä vitsi, se "jatkuvan köyhyyden" elintaso oli vielä 1980-luvulla normaalia keskiluokkaista elämää. Jos köyhyys oikeasti tyhmentäisi, miten ihmeessä opiskelijat koskaan valmistuisivat ja eläisivät ihan laadukasta elämää, he kun ovat Suomessa niitä köyhimpiä.

Ei köyhyys tyhmennä, vaan tyhmät ja passiiviset ajautuvat elämänmittaiseen köyhyyteen, jossa ei kunnolla nähdä mahdollisuuksia muuttaa omaa elämää eikä tosissaan edes yritetä. Kun "tiedetään" ennalta, ettei mikään kuitenkaan kannata.

Toki köyhyyteen voi päätyä omatta syytäänkin, mutta silloin puhutaan lähinnä sairauksista. Kuitenkin osa sairaistakin onnistuu hankkimaan sekä koulutusta että työpaikan, joten ne joilla oikeasti ei ole mitään mahdollisuuksia parantaa asemaan yhtään ovat aika harvinaisia. Kaikista ei toki voi tulla kirurgeja ja juristeja, mutta hoitaja ja kaupan kassakin voivat elää hyvän elämän, saada kodin, perheen, harrastuksia jne.

Onko sinulla jotain lähdettä sille, että elämänmittaiseen köyhyyteen ajautuvat ovat tyhmiä ja laiskoja? Köyhyys tutkitusti alentaa älykkyysosamäärää, koska kognitiivinen kapasiteetti menee perusasioista selviytymiseen. Hyvä perusteos köyhyyden sosiaalipsykokogiasta on tämä, kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scarcity:_Why_Having_Too_Little_Means_S…

Mitä opiskelijoihin tulee, heidän tilanteensa on vain väliaikainen ja useimmilla on edessä valmistumisen jälkeen elintason nousu. Tilanne on aivan eri kuin esim. minimieläkkeellä elävällä vanhuksella. Eikä opintojen keskeyttäminen, mielenterveysongelmat tai yli varojen eläminen ole tavatonta opiskelijoillakaan...

Miksi juuri opiskelijalla on edessä varma elintason nousu? Tai onhan se, pääsee nauttimaan pitkäaikaistyöttömän tulotasosta.  Mutta mikään muu ei ole varmaa, ei enää nykyään. Ja 6 vuotta (yliopisto) plus 3-4 v lukio eli yhteensä siinä 10 v, miten se on lyhyt aika?

Tottakai tilanne on eri nuorella ja vanhuksella, mutta vanhuskin on ollut nuori ja samojen ammatinvalintojen edessä. Jos on toiminut viisaasti, ei ole varaton enää eläkeläisenä, vaan on vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta ja taitojakin. Vaikka niihin vuosikymmeniin olisi mahtunut myös lamaa, vastoinkäymisiä jne, niin onhan niihin täytynyt mahtua myös normaalia elämää, työssäkäyntiä jne.

Se köyhyystutkimus johon viittaat tehtiin ihmisille yhteiskunnassa jossa ei todellakaan kaikilla ole turvattuna ruokaa, terveydenhoitoa, asumista jne. Jos oikeasti on syytä pelätä nälkäkuolemaa tai sitä ettei lapsi pääse sairaalaan tarvittaessa, stressi on ihan eri tasoa kuin suomalaisessa köyhyydessä, joka tarkoittaa sitä ettei pääse matkustamaan ja joutuu tyytymään satkun luuriin tonnin luurin sijaan. Tai saa vähemmän joululahjoja kun joku oletettu muu. Ei siis sovellu sen tutkimuksen tulokset Suomeen.

Mutta kommenttisi ovat juuri sitä vastaanottoa, mikä tulee jos julkeaa sanoa, että ihminen ei ole aikuisen sidottu enää sinne lapsuutensa tyhmiin elämänmalleihin, että voi halutessaan elää ihan toisin. Siksi harva ammattilainen puhuu mitään siitä, että ihmisellä on vastuu elämästään itsellään.

Tiedätkö, kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän mollaa läheisiään huonoiksi minkä ehtii ja itse oireilee psyykkisesti eri tavoin. Silti hän väittää ettei ole jumiutunut menneisyyteen, vaikka käsittelemättömät asiat selvästi vaivaavat häntä. Sen lisäksi, että tuosta haittaa hänelle itselleen, niin tuo käytös kuormittaa myös omaisia. Vaikeat kokemukset pystyy käsittelemään vasta siinä vaiheessa, kun tiedostaa miten ne omaan persoonaan vaikuttavat.

Ja sinä mollaat nyt minua, "väärin sammutettu" kun ei usko sitä opitun avuttomuuden mallia, että vain vuosikausien terapioissa ihminen pystyy ymmärtämään että koetut asiat vaikuttavat. Mistä sinun tarpeesi mitätöidä onnistumista omin voimin kumpuaa jätän niille joita tämmöisten asioiden arvailu kiinnostaa. Kuitenkin fakta on, että monet onnistuvat, kaikki eivät jatka sokeasti lapsuutensa sairaita toimintatapoja.

Tottakai¨kaikki kokemukset vaikuttavat, eikä sen tajuamiseen tarvitse normaaliälyinen ihminen vuosikausien terapiaa.

Mihin suuntaan ne vaikuttavat, onkin kysymys erikseen. Minun tapauksessani juuri surkea kodin malli sai aikaan sen että olen hoitanut oman talouteni täysin toisin, huomasin jo pienenä ettei ole kivaa kun sähköt katkaistaan maksamattomista laskuista tai menee vuokra-asunto alta. En ole huomannut että perheeni olisi kovasti kärsinyt siitä että olen hankkinut hyvän ammatin ja että meillä talon lainalyhennykset maksettiin ajoissa, silloin kun sellaisia vielä oli.

Nyt varmasti löydät tästäkin jonkin vian? Kun puuttuu se vuosikausien terapia, jossa olisi ihan ammattilaisten taholta kerrottu minulle, että minun lapsuudellani on ihan normaalia ryssiä se omakin elämä, suorastaan odotettua.

Ja sama muilla elämänaloilla. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole mahdollista, kun on ihan ilman vuosikymmenen terapiaa tajunnut, että jos kodin malli ei vie sellaiseen elämään mitä haluaa, toimintamallia kannattaa muuttaa. Juuri sinun kaltaisesi tekevät suurimman karhunpalveluksen opettamalla sitä avuttomuutta.

Avuttomuuden opettaminen on vain sinun omassa päässäsi. Yleensä apua aktiivisestikin hakevat ihmiset saavat sitä lähes aina vähemmän kuin mitä tarvitsisivat. Se on se syy, minkä takia moni lopulta lamaantuu. Ei liiallisen hyysäämisen takia kuten sinä kuvittelet.

Ei ole. Ei apua haluava saa tarpeeksi apua (omasta mielestään), ja usein se apu olisi juuri sitä mitä hän EI halua. Kuten toimivia neuvoja miten saada se hyvä joulu itse tehden, ei sellaista haluta. Halutaan vastikkeetta rahaa kaikkein kalleimpiin juttuihin ja mieluiten vielä siivooja ilmaiseksi kotiin "tekemään joulu".

Tai toimivia neuvoja painonhallintaan, halutaan se missivartalo jo ensi kesäksi, ollaan viikko kitudieetillä, kyllästytään ja petytään lopputulokseen, kun paino lisääntyikin.

Ja toiset ruokkivat tämäntapaisia odotuksia muka inhimillisyyden nimissä. Minä en tajua, mitä inhimillistä on varman epäonnistumisen pohjustamisessa.

Siitä olen samaa mieltä jonkun hyvin kirjoittaneen kanssa, että ihminen ei ota vastaan sellaista informaatiota joka johtaisi hänen osaltaan elämäntapojen muuttamiseen. Syytetään vaikka muita syyllistämisestä, mutta omia elämäntapoja ei haluta kyseenalaistaa. Ei vaikka nykymallia jatkamalla lopputulos olisi huono ja  ennalta ihan selvä (velkakierre tai sairaalloinen ylipaino).

Siksi sitä eivät ammattilaiset juuri anna suoraa palautetta. Kun lääkäri sanoo että ylipaino vaikuttaa suoraan terveyteen/sairauteen, ei muuteta elintapoja, vaan vaihdetaan lääkäriä. Lääkäri oppii tämän ja tekee karhunpalveluksen seuraavalle olemalla sanomatta mitään painosta, vaikka elintapojen muutos ratkaisi potilaan kaikki terveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Terapiahullulle voisi tehdä terapia ihan hyvää, sellainen fiilis että jotain on jäänyt käsittelemättä kun tuntee noin suurta vihaa yhteiskunnan tukiverkkoja kohtaan. Oletko jäänyt vaille tukea? Vai oletko pelkkä trollaava kokoomusnuori tai ylisjonne? Sen verran tuttuja oikeistotrollin merkkejä vilahtelee kommenteissa, 2000 e kansalaispalkka ja tonnin älypuhelimet ym. ihme harhakuvitelmat ja viha sosiaalidemokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen heikompiosaisia kohtaan.

Harmi, että aina löytyy joku trololooooo pilaamaan hyvänkin ketjun. Tässä kun oli jo tullut hyviä käytännön neuvoja, jotka voisivat auttaa muitakin samoista ongelmista kärsiviä. Vaan viimeiset sivut ovat sitä samaa jaadajaadaa siitä, onko Suomessa köyhyyttä ja kuinka köyhät ovat köyhiä omaa tyhmyyttään.

Tulee jopa sellainen tunne, että terapiahullu ohjaa keskustelua tahallaan tuohon suuntaan estääkseen hyödyllisen asiakeskustelun aiheesta. Ettei vaan kukaan kampeaisi aloittajan innoittamana ylös kurjasta elämäntilanteesta.

Mitä siellä terapiassa opittaisiin? Että vastikkeettomat tulonsiirrot muka toimivat, vaikka tuen saajia on jo kolmannessa sukupolvessa, jatkuvasta tuesta huolimatta. On ilmainen koulutus, on ilmainen terveydenhoito, on ilmainen asunto ja ruoka ihan jokaiselle, kaikki maksetaan.

Mutta ei muka ole tukea tarpeeksi...on tukea liikaa ja se on vääränlaista. Lopputuloskin on näkyvillä, kun turvaverkko väkisin tulee huononemaan, yhä suurempi osa sellaisista ihmisistä jotka ovat oppineet elämään vastikkeettomilla tuilla tulevat kärsimään. Samoin heidän lapsensa, syyttömät.

Että on oikein ja viisasta sotkea elämänsä ja oikeuttaa se huonolla lapsuudella? Mitä tuosta opista mahtaisi kukaan hyötyä?

Pitäisi kannustaa ottamaan itse vastuu valinnoista.