Lääkäreitä ei saada kaupunkien eikä maaseututaajamien terveyskeskuksiin enää millään konstilla. Lääkärit: miksi terveyskeskustyö on niin inhottavaa työtä?

Vierailija kirjoitti:

P.s ei ne palkat todellakaan mitkään tähtitieteelliset ole, mieheni tienaa tk:ssa pk-seudulla noin 3800€ kuussa bruttona.

Kun luin tämän, ajattelin, ettei mitenkään voi olla totta. Mutta näköjään on: 

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/101739-helsinki-taistelee-laa…

Itse täällä Etelä-Pohjanmaalla tienaan terveyskeskuksessa 80 % työajalla 5300 euron peruspalkan. Kyllä maalla on mukavaa - en missään tapauksessa lähtisi tk-lääkäriksi pääkaupunkiseudulle, vaikka palkkaa maksettaisiin yhtä hyvin kuin täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia suojatyöpaikkoja valitettavasti edelleen on. Tämä nyt on ehkä aika ääritapaus, mutta totta silti.

Muutama vuosi sitten olin erikoistuvana eräässä keskussairaalassa, jossa yhtenä seniorinani oli lääkäri, jolla muisti alkoi reistata pahasti. Oli myös jäänyt kehityksestä jälkeen jo aiemmin, mutta nimeä oli sen verran, että ei asialle mitään tehty, vaan hänet oli vähin äänin syrjäytetty käytännössä potilastyöstä hänen sitä itse ymmärtämättä. Viimeiset vuodet hän kiersi potilaita ja antoi määräyksiä, onneksi yleensä suullisia, joita hoitajat sitten oman harkintansa mukaan täyttivät, jättivät suorilta täyttämättä tai varmistivat muilta. Onneksi ei oikein osannut käyttää tietojärjestelmiä, koska suulliset määräykset hoitajien oli helppo torpata ja onneksi tuli sen verran myöhään töihin, että hänelle ei kai koskaan selvinnyt, että muut olivat kiertäneet potilaat aiemmin ja antaneet ne määräykset, joita noudatettiin.

Hankalia tilanteita tuli, kun välillä antoi määräykset kirjallisina ja hoitajat eivät voineet vain ignoorata niitä. Silloin odottivat hetken, että kyseinen lääkäri poistui ja soittivat meille erikoistuville ja kertoivat, että tämä lääkäri antoi tällaisen määräyksen, mutta kun tilanne on nyt muuttunut tavalla x, niin tehdäänkö edelleen näin vai jotenkin muuten. Pahimmillaan ne 'muutokset' olivat jotain tyyliin 'näyttää väsyneemmältä', jos eivät muuta keksineet. Onneksi tämä seniori ei ikinä tarkistanut, miten hoito oli edennyt, joten tätä piirileikkiä mentiin pari-kolme vuotta. Lopulta ennenkuin saatiin sysättyä eläkkeelle kiersi samoja potilaita jo kahdesti ja antoi molemmilla kerroilla eri määräykset.

Rasitti tolkuttomasti sekä meitä erikoistuvia että etenkin hoitajia, jotka virikkeellistivät muistisairasta seniorilääkäriä tämän lääkärileikeissä, mutta hoitovirheiltä kai sentään vältyttiin. Mutta eihän tällaista saisi tapahtua!

Kun tietää, kuinka paljon ansaitsematonta paskaa kollegoille tulee niskaan, niin ensimmäinen reaktiohan se on aina puolustaa muita, mutta olisi tervehdyttävää, jos oikeasti myönnettäisiin, että lääkäreiden joukossa on sekä täysiä mätämunia että niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole työkykyisiä. Käytäväpuheissa näistä puhutaan, mutta ulospäin kiistetään ihan liikaa.

Miten on mahdollista, että tällaisen lääkärin sallittiin olla työssä? EIkö kukaan ottanut työterveyshuoltoon yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Harva lääkäri kaipaa työpaikkakunnallaan mitään erityistä huomiota ja siksi asuu mieluummin vähän isommassa kaupungissa.

Minä työskentelen terveyskeskuksessa pikkukaupungissa, jossa myös asun. Siinä on oma viehätyksensä, ja olenkin viihtynyt täällä jo toistakymmentä vuotta. Kaupassa käydessä pyydetään uusimaan Diapam-reseptiä tai kysytään, että mitäs ne hänen muistiverikokeensa olivat. Kun menin kuoroon ensimmäisen kerran, oli siellä yksi kuorolainen suu auki "LÄÄKÄRI MEIDÄN KUOROSSA!!!" Ihmiset, joita osaa en koskaan muista edes tavanneeni, moikkaavat kadulla. Tai ihan outo ihminen tulee juttelemaan, kuinka "se meidän Pentti oli siellä osastolla, ja... " enkä yhtään tiedä kenestä puhutaan. 

Helsingissä varsinkin idässä on aivan kammottavaa. Joka toinen potilas ei puhu suomea, hirveä ralli tulkkien kanssa, asiakkaat eivät tule tapaamiselle tai tulevat miten sattuu. Päihtyneitä on paljon ja paminpyytäjiä. Vaaratilanteita on viikottain. Näin ainakin Vuosaaren ta:lla kun olin siellä töissä kymmenisen vuotta sitten. (Ja en siis ole lääkäri vaan Th)

En ihmettele, että koko ajan oli vakansseja täyttämättä. Kuka haluaa tulla töihin tuollaiseen paikkaan, jos voi valita?

Vierailija kirjoitti:

Lisää paikkoja lääkärinkoulutukseen. Halukkaita opiskelijoita ja työntekijöitä on alalle tulossa, kun vaan päästetään koulutukseen.

Ja lähes 200 yläpeukkua tälle, voi jestas!

Lääkärien koulutusmääriä on paisutettu valtavasti viimeisen reilu 10 v aikana. Suomessa on nykyään enemmän lääkäreitä kuin koskaan aikaisemmin historiassa ja määrä nousee joka vuosi. Suomessa koulutettavien lisäksi tänne tulee satoja ulkomailla koulutettuja lääkäreitä vuodessa. Osa suomalaisia, jotka ovat lähteneet opiskelemaan esim. Viroon tai Romaniaan, lisäksi paljon Virosta, Venäjältä ym. itäblokin maista ja myös niissä maahan viime vuosina tulleissa irakilaisissa ja syyrialaisissa on paljon lääkäreitä, jotka tällä hetkellä hankkivat pätevyyttä suorittamalla amanuenssuureja ja kielikokeita ja tenttimällä.

Se, että vaikka lääkärimäärän hurjasta lisääntymisestä huolimatta sinne terkkareihin ei lääkäreitä tule VAIKKA TK:SSA TIENAA HELPOSTI TUPLAT SAIRAALATYÖHÖN VERRATTUNA JA IHAN VIRKA-AJALLA, EI TARVI PÄIVYSTÄÄ, johtuu mm. siitä, että nykyään lääkäreille on siirretty töitä, joita ennen tekivät sihteerit ja avustava henkilökunta ja tietojärjestelmien vaatima klikkailu ja koodien etsiminen ja siis sinä ja lausuntoautomaattina toimiminen syö työtehoa niin paljon, että 1 lääkäri katsoo päivässä paljon vähemmän potilaita kuin kollegansa 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä mökkipaikkakuntamme terveyskeskusta. Siellä on töissä yksi lääkäri (vain siis yksi virka, joka on jollain tapaa hoidossa, voi olla että vaihtuva reppulääkäri sitä hoitaa miten hoitaa). Hoitajia terveyskeskuksessa on muutama ja muutama muu työntekijä. Labrat ja röntgenit ja muut tutkimusjutut sijaisee lähimmässä isossa kaupungissa, 70 km päässä. Paikkakunnalla asuu lähinnä ikääntyviä ihmisiä ja keski-ikäisiä työttömiä ja sellaisia, terveitä hyvinvoivia koulutettuja ei juurikaan, lapsiakaan ei juuri synny kun ei siellä asu juurikaan nuoria pariskuntia. Harrastusmahdollisuudet on vanhainkodin yhteydessä oleva uima-allas (jossa siis polskii ne kaikki omat potilaat), kävely, lenkkeily, hiihto. Lähimmät kulttuurijutut on siellä 70 km päässä, samaten vaatekaupat, harrastusvälinekaupat, spinningit, baarit (jos ei lasketa sitä yhtä kylällä olevaa olutkuppilaa, jossa notkuu ne omat potilaat), golfkentät, jne. Lähin lääkäreitä kouluttava yliopiston on noin 250 km päässä eli jos haluaa käydä jossain koulutuspäivässä, niin matka on pitkä. Miksi kukaan haluaisi muuttaa tuohon kuntaan ainoaksi lääkäriksi?  Vaikka saisi 500 € enemmän liksaa?

Sellainen lääkäri, joka olisi perinteinen ns.kunnanlääkäri, joka tuntisi koko kylän ihmiset useammassa sukupolvessa. Näitä oli ennen vanhaan vielä Suomessa. Lääkäri ei olisi latten ja teatterin perään vaan asuisi tuttujen junttiensa parissa tyytyväisenä. Eikö tosiaan yhtään tällaista lääkäriä ole enää olemassa?