Minusta on käsittämätöntä, että 14-vuotias rokotetaan koulussa kysymättä vanhemmilta

Meidän kaupungissa ainakaan ei saa yli 10 v vanhemmat enää katsoa lapsensa tietoja omahoidosta. Meillä 11 v sai itse päättää ottaako influenssarokotteen. Ei ottanut, joten asia selvä. Itse kyllä otin.

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti 14 v on riittävän kypsä päättämään rokotteesta. Meillä tuon ikäisenä tyttö sai hpv-rokotteen, joka suojaa papillomaviruksen aiheuttamalta kohdunkaulan syövältä. Terveydenhoitaja oli käynyt keskustelun tytön kanssa, ja hän halusi rokotteen. En kyllä ymmärrä millä oikeudella vanhempina oltaisiin voitu puuttua tähän, tämähän koskee nuoren terveyttä ei minun.

Kypsä?!  Harva teini on hankkinut tietoa sairauksien, rokotusten, joukkosuojan tai minkään merkityksestä.  Itsenäinen,  mihinkään perustumaton mielipide voi olla.  Huoltajillakaan ei pitäisi olla todella merkityksellisiin  rokotuksiin mitään sanomista.

En ylipäänsä ymmärrä, että vanhempi voi kieltää lapsensa rokottamisen. Lapsi ei ole alisteinen oikeussubjekti vanhemmalleen.

Lääkäri kirjoitti:

Lääketieteellisessä opetettiin niin, että 13 v. on se ikäraja jolloin lapsi saa itse alkaa päättää terveyden- ja sairaanhoitoonsa liittyvistä asioista itse, ilman vanhempien lupaa ja salassapitovelvollisuus estää tästä iästä alkaen kertomasta potilastietoja vanhemmille tai thtään kenellekään. Toki lapsen kypsyys pitää edelleen arvioida, mutta tuo 13v. on se yleinen raja jonka ylittäessään lääkäri tai hoitaja on ns. kusessa, ellei kykene osoittamaan että lapsi on sen verran epäkypsä (eli vähän vajaa) vielä että voidaan katsoa hänen olevan kehitysasteeltaan sillä tasolla että salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan asioista kertoa ja vanhemmat saavat edelleen päättää näistä asioista. 13v. voi olla vielä sen verran epäkypsä että voidaan katsoa ettei hän saa itse vielä päättää. Asia on silloin syytä olla tutkittu esim. neuropsykologisissa testeissä että voidaan turvallisin mielin salassapitoa ja itsenäistä päätäntävaltaa rikkoa. Tai jos lapsi on esim. kehitysvammainen. Esim. 13-vuotiaan abortista tai e-pillereiden hankinnasta tai sukupuolitaudista tai huumeidenkäytöstä ei saa vanhemmille kertoa, salassapitovelvollisuus estää sen. Toki näissä tilanteissa (paitsi e-pillerit) eli abortti tai huumeiden käyttö pamahtaa lastensuojeluilmoitus välittömästi. E-pillereidenkin kohdalla tytön kanssa keskustellaan vakavasti onko syytä nyt vielä aloittaa jo yhdynnät. 14-vuotiaille olen e-pillereitä määräillyt ja tähän liittyen gynekologisen tutkimuksen tehnyt, ei tässä ongelmaa ole terveydenhuollon osalta, tyttö saa päättää asiasta, joskin tällöinkin vähän kyselen että tuntuuko siltä että haluaa sukupuolielämän aloittaa ja kysellyt vähän poikaystävästäki , esim. poikaystävän ikää olen kysynyt. Tytön ei ole toki pakko näistä asioista kertoilla ellei halua. Joskus 14- vuotias poika oli menossa leikkaukseen (ympärileikkaus terveydellisestä syystä, tiukka esinahka) ja lähete oli tehty jne. ja leikkausaika oli tulossa ja tästä kirje kotiin laitettu, äiti oli sitten mennt kauhuissaan avaamaan kirjeen kun näki sen olevan sairaanhoitopiiriltä (poika ei ollut asiast akotona puhunut), äiti ensinnäkin tietysti rikkoi kirjesalaisuutta ilmeisesti ajattelemattomuuttaan ja sitten oli soittanut sairaalaan kun oli lukenut kirjeestä että pojalle olisi leikkausaika silloin ja silloin siellä ja siellä. Sairaalasta ei suostuttu antamaan mitään tietoja tietenkään. Poika oli avoimesti sitten puhunut asiasta kotona äidin itku kurkussa kysyessä että mikä pojalla oikein on kun pitää leikkaukseen mennä eikä kotona asiasta ollut mitään tietoa. Poika ei häveliäisyyttään ollut kotona puhunut ympärileikkauksen tarpeesta kun esinahassa oli vikaa. 14-v. päättää ihan itse rokotuksistaan, lääkityksestään, leikkauksistaan, verensiirroistaan jne. Jos lapsen etu vaatii leikkausta tai verensiirtoa tms. ja lapsi on alle 13 v. niin tarvittaessa sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapselle kiireellinen huostaanotto väliaikaisesti että lapsen etu toteutuu ja leikkaus tms. saadaan mahdollisesta vanhempien vastustuksesta huolimatta toteutettua. Jehovan todistajien kohdalla tätä välillä tapahtuu, jos vanhemmat kieltävät verensiirron vaikka lapsi ilman sitä olisi vaarassa jopa menehtyä, kiireellinen väliaiiakinen huostaanotto ja vanhempien vastustuksesta huolimatta verta voidaan lapselle antaa. Tosin vanhempien mielestä lapsi sitten tässä tapauksessa joutuu kadotukseen eikä pääse taivaaseen.

Ei kukaan kadotukseen joudu tuollaisen takia Jehovan todistajien mielestä. Hehän eivät muuten ole menossa taivaaseen vaan paratiisiin maan päällä. Ei ole kiireellistä huostaanottoa vaan kiireellinen sijoitus. Taitaa lääkinnällisissä asioissa olla pakkohoitopäätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku isä oli muistaakseni vuosia sitten nostanut syytteen siitä, että hänen 16-vuotiaalle tyttärelleen annettiin HPV-rokote ilman hänen suostumustaan; ilman että olisi edes ilmoitettu, saati kysytty. Tulos oli se, että "16-vuotias on riittävän vanha itse päättämään". Kai jokainen ymmärtää, että tämä tarkoittaa myös oikeutta kieltäytyä mistä tahansa rokotteesta. Suositusohjelman rokotukset ovat VAIN SUOSITUKSIA. Annatteko siis 12-16 -vuotiaille vastuun päättää itse? Vai mikä on homman nimi?? 

Jos 16v nuori altistuu esim. lomamatkalta palanneen perheenjäsenensä kautta vaikkapa malarialle, onko nuorella tosiaan oikeus kieltäytyä malariarokotteesta?

Malariaan ei ole rokotetta

En ota influenssarokotetta. Silloinko oli se sikainfluenssa rokote jonka jotkut otti ja poika oli yläasteella ja sano että hän ei ota. Opiskelee nyt lääkäriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit luettuani olen yhä sitä mieltä, että 14-vuotias ei ole riittävän kypsä tekemään ko. päätöstä. En ole rokotuskielteinen mutta toisaalta myös varovainen. Toinen meistä vanhemmista jopa on lääkäri, joka tarkkaan miettii, mitkä rokotteet meidän lapset saa (ei ikinä olisi ottanut sikapiikkiä, jonka niin monet suomalaiset lampaina kävivät hakemassa viranomaisuskossaan), eikä ymmärtäisi tätä vastuunpakoilua ko. asiassa. Lapsi ei välttämättä voi tietää haitoista. 

ap

Jos toinen teistä vanhemmista on lääkäri, niin miten sinulle voi tulla yllätyksenä, että alaikäisellä on oikeus tehdä omaa terveyttään koskevia päätöksiä? Ja miten voi olla, että teidän kotona ei lasten kanssa keskustella näistä asioista, esim. rokotuksista niin kattavasti, että lapsi osaa tehdä itse valinnan, jonka katsoo viisaimmaksi?

Miksi luulet, ettei keskustella? Ja yllätyksenä se tuli siksi, että emme asu Suomessa.

Miten jaksat vauhkota aiheesta, joka ei siis sinun perhettäsi millään tavalla koske? Suomessa asuville asia ei tule yllätyksenä, mitä keskusteltavaa tässä siis on alkujaankaan ollut?

Mitäpä sitä vauhkomaan.  Saitte aikaan 18 sivua keskustelua lähes ilman minuakin :)

Huvikseni luin keskiaurooppalaista lääkärijulkaisua aiheesta Siinä 14-vuotiasta ei pidetty vielä tarpeeksi vanhana päättämään rokotusasioista ja ns. valinnaisissa rokotteissa 16-v. ikää pidettiin miniminä päätökseen. 

Ja kaikkea saa ihmetellä, tapahtuipa se missä tahansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjoitti:

Lääketieteellisessä opetettiin niin, että 13 v. on se ikäraja jolloin lapsi saa itse alkaa päättää terveyden- ja sairaanhoitoonsa liittyvistä asioista itse, ilman vanhempien lupaa ja salassapitovelvollisuus estää tästä iästä alkaen kertomasta potilastietoja vanhemmille tai thtään kenellekään. Toki lapsen kypsyys pitää edelleen arvioida, mutta tuo 13v. on se yleinen raja jonka ylittäessään lääkäri tai hoitaja on ns. kusessa, ellei kykene osoittamaan että lapsi on sen verran epäkypsä (eli vähän vajaa) vielä että voidaan katsoa hänen olevan kehitysasteeltaan sillä tasolla että salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan asioista kertoa ja vanhemmat saavat edelleen päättää näistä asioista. 13v. voi olla vielä sen verran epäkypsä että voidaan katsoa ettei hän saa itse vielä päättää. Asia on silloin syytä olla tutkittu esim. neuropsykologisissa testeissä että voidaan turvallisin mielin salassapitoa ja itsenäistä päätäntävaltaa rikkoa. Tai jos lapsi on esim. kehitysvammainen. Esim. 13-vuotiaan abortista tai e-pillereiden hankinnasta tai sukupuolitaudista tai huumeidenkäytöstä ei saa vanhemmille kertoa, salassapitovelvollisuus estää sen. Toki näissä tilanteissa (paitsi e-pillerit) eli abortti tai huumeiden käyttö pamahtaa lastensuojeluilmoitus välittömästi. E-pillereidenkin kohdalla tytön kanssa keskustellaan vakavasti onko syytä nyt vielä aloittaa jo yhdynnät. 14-vuotiaille olen e-pillereitä määräillyt ja tähän liittyen gynekologisen tutkimuksen tehnyt, ei tässä ongelmaa ole terveydenhuollon osalta, tyttö saa päättää asiasta, joskin tällöinkin vähän kyselen että tuntuuko siltä että haluaa sukupuolielämän aloittaa ja kysellyt vähän poikaystävästäki , esim. poikaystävän ikää olen kysynyt. Tytön ei ole toki pakko näistä asioista kertoilla ellei halua. Joskus 14- vuotias poika oli menossa leikkaukseen (ympärileikkaus terveydellisestä syystä, tiukka esinahka) ja lähete oli tehty jne. ja leikkausaika oli tulossa ja tästä kirje kotiin laitettu, äiti oli sitten mennt kauhuissaan avaamaan kirjeen kun näki sen olevan sairaanhoitopiiriltä (poika ei ollut asiast akotona puhunut), äiti ensinnäkin tietysti rikkoi kirjesalaisuutta ilmeisesti ajattelemattomuuttaan ja sitten oli soittanut sairaalaan kun oli lukenut kirjeestä että pojalle olisi leikkausaika silloin ja silloin siellä ja siellä. Sairaalasta ei suostuttu antamaan mitään tietoja tietenkään. Poika oli avoimesti sitten puhunut asiasta kotona äidin itku kurkussa kysyessä että mikä pojalla oikein on kun pitää leikkaukseen mennä eikä kotona asiasta ollut mitään tietoa. Poika ei häveliäisyyttään ollut kotona puhunut ympärileikkauksen tarpeesta kun esinahassa oli vikaa. 14-v. päättää ihan itse rokotuksistaan, lääkityksestään, leikkauksistaan, verensiirroistaan jne. Jos lapsen etu vaatii leikkausta tai verensiirtoa tms. ja lapsi on alle 13 v. niin tarvittaessa sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapselle kiireellinen huostaanotto väliaikaisesti että lapsen etu toteutuu ja leikkaus tms. saadaan mahdollisesta vanhempien vastustuksesta huolimatta toteutettua. Jehovan todistajien kohdalla tätä välillä tapahtuu, jos vanhemmat kieltävät verensiirron vaikka lapsi ilman sitä olisi vaarassa jopa menehtyä, kiireellinen väliaiiakinen huostaanotto ja vanhempien vastustuksesta huolimatta verta voidaan lapselle antaa. Tosin vanhempien mielestä lapsi sitten tässä tapauksessa joutuu kadotukseen eikä pääse taivaaseen.

Lääketieteellisessä opetettiin ikäraja, jolloin lapsi saa päättää asioistaan itse, mutta ei ilmeiseti opetettu kappaleenjakoja. 

Heh, se on opetettu jo ennen yliopistoa, ei siellä enää sitä erikseen opeteta. Potilaskertomuksiin se tulee automaattisesti rakenteellisen kirjaamisen myötä otsikoineen ja tieteellisissä artikkeleissakin on väliotsikot. Lisäksi tekstit jotka on tarkoitus julkaista tarkastaa yleensä suomenkielen maisteri omalla laitoksellaan erikseen ja laittaa korjaukset tekstiin. Samoinhan englanninkieliset tekstit tarkastetaan englanninkielen laitoksella, eivät ne dosentitkaan artikkeleitaan laatiessaan englanniksi osaa aina kieltä sillä tasolla kuin sitä äidinkielenään puhuva. Väitöskirjoissakin on yleensä kiitokset kohdassa mainittu tekstin ja kielen tarkastaja jos väikkäri englanniksi on laadittu. Suomeksi laaditunkin väikkärintarkastaa kielen osalta joku suomenkielen erityisosaaja omalla laitoksellaan, mutta tätä nyt ei yleensä kiitokset osiossa ole erikseen mainittu yleensä. Toki kappalejako on yksinkertaista ja helppoa valmiiksi omaan artikkeliinsa laittaa, mutta tämä palsta ei ole mikään julkaisu tai opinnäyte eikä edes mikään lukion äidinkielen essee. Toki kappalejako helpottaa tälläkin palstalla lukemista, ei siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kannattaisi miettiä, miksi se oma lapsi ei ole puhunut asiasta?

Ei kyse ole lapsen puhumisesta vaan siitä, että huoltajaa ei edes informoitu. Sellaista vastuuta ei saisi jättää lapselle, koska on selvää, että jokainen ei siitä kerro - voi esim. pelätä piikittämistä eikä halua ottaa asiaa puheeksi, seuraavaksi onkin jo käytännöllisesti katsoen pakotettu piikitykseen. Niin siinä käy, kun vastuu sysätään lapselle, enemmän rokotettavia, "häh häh hää!"

Vierailija kirjoitti:

Osasta kirjoituksia paistaa selkeästi sellainen tiukkuus, ettei lasta kuunnella kotona lainkaan, vaan vanhempi päättää. Valitettavasti se on päättymässä ja lapsi saa lisää päätösvaltaa omista asioistaan, vaikka ei vielä täysi-ikäinen olekaan.

Tähän pätee sama kuin edellä jo vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Eli se Niko-Petteri saa rokotukset omalla päätöksellään ja voi käydä vaikka psykiatrilla vanhempien tietämättä. Ja Jessika voi popsia e-pillereitä ja saada abortin ilman, että äiti tietää yhtään mitään.

Nämä ovat arkoja asioita, joiden kohdalla yksityisyydensuoja on ymmärrettävä. Rokotuksen ei pitäisi sellainen olla.

Mikä "häh häh hää!"? Jos pitää terveydenhuollon ammattilaisia jonkinlaisina hulluina tiedemiehinä tai muuten vain pahoina, kannattaa ehkä miettiä, mistä sellainen asenne tulee, ja tarvittaessa hankkia vaikka keskusteluapua.

Neuvolatäti halusi antaa vasta muutaman viikon ikäiselle monta rokotetta kerralla. Äiti kieltäytyi ja sanoi, että rokotteet voi antaa kun lapsella on ikää 3 kk. Siitä neuvolatäti nosti kovan mölyn, että "haluat vain ratsastaa toisten siivellä!" Äiti kuitenkin piti päänsä, sillä hän arvioi riskin niihin sairauksiin pieneksi omissa olosuhteissaan, lisäksi suvussa oli paljon autoimmuunisairauksia eikä äiti halunnut lietsoa vauvansa immuunijärjestelmää, kun se oli vielä niin epäkypsä; 3 kk olisi jo vallan eri asia, kuin 3 vko. Äiti perusteli tämän ja lääkäri oli kuuntelemassa, mutta ei kommentoinut, neuvolatäti sen sijaan pauhasi. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että terveydenhoitoalan ihmistä ei välttämättä kiinnosta mikään muu, kuin työnsä maksimaalinen toteutus valtakunnallisesti ajatellen. Äidin/isän tehtäväksi jää huolehtia, että "hoito sopii potilaalle, eikä päinvastoin".

En siis yhtään ihmettelisi tuon hoitajan mentaliteetin mukaan, jos jokainen rokotettava olisi "piste kotiin" keinoja kaihtamatta.

Mitä rokotteita annetaan muka jo 3kk iässä?

Mä olen ainakin aina pystynyt neuvottelemaan neuvolassa rokotuksien ajankohdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kannattaisi miettiä, miksi se oma lapsi ei ole puhunut asiasta?

Ei kyse ole lapsen puhumisesta vaan siitä, että huoltajaa ei edes informoitu. Sellaista vastuuta ei saisi jättää lapselle, koska on selvää, että jokainen ei siitä kerro - voi esim. pelätä piikittämistä eikä halua ottaa asiaa puheeksi, seuraavaksi onkin jo käytännöllisesti katsoen pakotettu piikitykseen. Niin siinä käy, kun vastuu sysätään lapselle, enemmän rokotettavia, "häh häh hää!"

Vierailija kirjoitti:

Osasta kirjoituksia paistaa selkeästi sellainen tiukkuus, ettei lasta kuunnella kotona lainkaan, vaan vanhempi päättää. Valitettavasti se on päättymässä ja lapsi saa lisää päätösvaltaa omista asioistaan, vaikka ei vielä täysi-ikäinen olekaan.

Tähän pätee sama kuin edellä jo vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Eli se Niko-Petteri saa rokotukset omalla päätöksellään ja voi käydä vaikka psykiatrilla vanhempien tietämättä. Ja Jessika voi popsia e-pillereitä ja saada abortin ilman, että äiti tietää yhtään mitään.

Nämä ovat arkoja asioita, joiden kohdalla yksityisyydensuoja on ymmärrettävä. Rokotuksen ei pitäisi sellainen olla.

Mikä "häh häh hää!"? Jos pitää terveydenhuollon ammattilaisia jonkinlaisina hulluina tiedemiehinä tai muuten vain pahoina, kannattaa ehkä miettiä, mistä sellainen asenne tulee, ja tarvittaessa hankkia vaikka keskusteluapua.

Neuvolatäti halusi antaa vasta muutaman viikon ikäiselle monta rokotetta kerralla. Äiti kieltäytyi ja sanoi, että rokotteet voi antaa kun lapsella on ikää 3 kk. Siitä neuvolatäti nosti kovan mölyn, että "haluat vain ratsastaa toisten siivellä!" Äiti kuitenkin piti päänsä, sillä hän arvioi riskin niihin sairauksiin pieneksi omissa olosuhteissaan, lisäksi suvussa oli paljon autoimmuunisairauksia eikä äiti halunnut lietsoa vauvansa immuunijärjestelmää, kun se oli vielä niin epäkypsä; 3 kk olisi jo vallan eri asia, kuin 3 vko. Äiti perusteli tämän ja lääkäri oli kuuntelemassa, mutta ei kommentoinut, neuvolatäti sen sijaan pauhasi. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että terveydenhoitoalan ihmistä ei välttämättä kiinnosta mikään muu, kuin työnsä maksimaalinen toteutus valtakunnallisesti ajatellen. Äidin/isän tehtäväksi jää huolehtia, että "hoito sopii potilaalle, eikä päinvastoin".

En siis yhtään ihmettelisi tuon hoitajan mentaliteetin mukaan, jos jokainen rokotettava olisi "piste kotiin" keinoja kaihtamatta.

Mitä rokotteita annetaan muka jo 3kk iässä?

Mä olen ainakin aina pystynyt neuvottelemaan neuvolassa rokotuksien ajankohdasta.

Siis 3 viikon.

Vierailija kirjoitti:

En ota influenssarokotetta. Silloinko oli se sikainfluenssa rokote jonka jotkut otti ja poika oli yläasteella ja sano että hän ei ota. Opiskelee nyt lääkäriksi. 

No toivottavasti oppii jotain siellä lääketieteellisessä tiedekunnassa, yläasteikäisellä ei toki voi olla vielä mitään faktapohjaista tietoa päätöksensä tueksi paitsi tietysti se mitä rokotteesta hänelle kerrotaan hänen ikäisensä ymmärrystä vastaavalla tasolla ammattilaisten toimesta. Eli kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti tiivistettynä lääketieteellisen tutkimustiedon tuottama tieto rokotteiden hyödyistä ja haitoista ja hyöt/haittasuhteesta joka on erinomainen, oikeastaan parasta mihin lääketiede ja ihminen on hoitokeinoissaan ja ennen kaikkea sairauksien ehkäisyssään kyennyt.

Lääketieteen ansioksi voidaan laskea vakavien yleisvaarallisten tartuntatautien ja niihin liittyvän sairastamisen ja kuolleisuuden sekä kärsimyksen väheneminen, mutta kehitysmaissa yhtä merkittävä tekijä sairauksien ja kuolleisuuden vähenemisessä (ja sitä kautta väestöräjähdyksessä maapallolla) on yleisen hygieniatason nousu, joka voitaneen myös katsoa lääketieteen ansioksi, koska tieto hygieniasta ja sen merkityksestä terveydelle on lääketieteen tuomaa.

Tietenkin myös lääkehoidon mieletön kehitys viimeisen 60-v. aikana on lisännyt terveitä elinvuosia pari-kolme vuosikymmentä ja samoin vähentänyt yli 95%:lla lapsuusiän kuolemia, lääkehoito siis yhdessä rokotteiden ja hygieniatason nousun ohella. Osansa on myös ravitsemustieteen kehityksellä, etenkin suomalaisten miesten sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden osalta, nykyään ei suomessa miehet kuole infarkteihin 58-60 - vuotiaina enää vaan vasta tuossa n. 78-80 - vuotiaina ja vain joka toinen enää sydän- ja verisuonitauteihin, loput kuolevat pääasiassa syöpään.

Rokotusohjelmat ovat laajimpia ja kustannus-hyötysuhteella mitattuna tehokkaimpia terveydenhuollon työkaluja. Laajakantoisin esimerkki rokotusten hyödyistä koko yhteiskunnalle on isorokon poistaminen maailmasta. Myös polio on lähes täydellisesti hävitetty rokotusten ansiosta.

Suomessa rokotukset ovat tavallisesti vapaaehtoisia, vaikka laissa on pakkorokottamisen mahdollisuus. Vapaaehtoisuus on mahdollista, vaikka rokottamatta jättämisellä lisätään paitsi lapsen omaa riskiä sairastua, myös epidemioiden riskiä tilanteessa, jossa väestön immuniteettitaso laajemmin laskee.

Rokotusten menestys on valitettavasti kääntynyt myös haitaksi. Useiden tautien aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus ovat hävinneet yhteisestä muistista ja rokotteiden – useimmiten varsin lievät – haittavaikutukset ovat nousseet keskustelun keskiöön.

Rokotteilla on haittavaikutuksia, kuten millä tahansa lääkeaineilla, mutta haitat pitää hyväksyä, jos/kun ne ovat merkittävästi pienempiä kuin rokotteella estettävän taudin vaarat.

Rokotusohjelmia suunniteltaessa tulee aina ottaa huomioon:

taudin vakavuus x riski sairastua x suojateho

haittavaikutukset x hinta

Muista lääkevalmisteista poiketen rokote voi suojata myös rokottamattomia yksilöitä. Tällöin puhutaan laumaimmuniteetista.

Jos lopettaisimme rokotukset, ei ole vaikea arvioida, mitä tapahtuisi. Nykyinen rokotusohjelma estää Suomessa ainakin 2 400 kuolemaa ja kymmeniä tuhansia vakavia komplikaatioita vuodessa. Vaikeita lisätauteja ovat muun muassa kuurous, hedelmättömyys, erilaiset neurologiset oireet sekä hengityshalvaus. Toisaalta rokotuskattavuuden pieneneminen on vaarallista, sillä taudinaiheuttaja voi palata yhteisöön. Näin on tapahtunut esimerkiksi tuhkarokossa.

Toivottavasti poikasi oppii nämä asiat siellä lääketieteellisessä. Yläasteikäiseltä näiden asioiden ymmärtämistä ei voi toki vielä vaatia, joskin moni fiksumpi yläasteikäinenkin edellä mainitus kykenee oppimaan ja sisäistämään ja ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen lainsäädännön mukaan yli 12-vuotias voi tehdä hoitojaan koskevia päätöksiä. Jos 14-vuotias haluaa rokotteen itse, on se hänen oikeutensa. Haukkukaa eduskuntaa ja lakeja, älkää käytännön työntekijöitä!!

Kuka on vastuussa tämän asian informoimisessa? Asian pitäminen salassa voi vaikuttaa perheen osallistumiseen päätöksenteossa, ja on siksi moitittavaa.

Kaikki suomalaiset oppivat nämä asiat koulussa. Ei se mikään salaisuus ole.

Huono argumentti! Osoita se kohta opetussuunnitelmassa, jossa asia käy ilmi.

Se käy ilmi laissa. Myös ne lait ovat voimassa, joista et ole koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota influenssarokotetta. Silloinko oli se sikainfluenssa rokote jonka jotkut otti ja poika oli yläasteella ja sano että hän ei ota. Opiskelee nyt lääkäriksi. 

No toivottavasti oppii jotain siellä lääketieteellisessä tiedekunnassa, yläasteikäisellä ei toki voi olla vielä mitään faktapohjaista tietoa päätöksensä tueksi paitsi tietysti se mitä rokotteesta hänelle kerrotaan hänen ikäisensä ymmärrystä vastaavalla tasolla ammattilaisten toimesta. Eli kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti tiivistettynä lääketieteellisen tutkimustiedon tuottama tieto rokotteiden hyödyistä ja haitoista ja hyöt/haittasuhteesta joka on erinomainen, oikeastaan parasta mihin lääketiede ja ihminen on hoitokeinoissaan ja ennen kaikkea sairauksien ehkäisyssään kyennyt.

Lääketieteen ansioksi voidaan laskea vakavien yleisvaarallisten tartuntatautien ja niihin liittyvän sairastamisen ja kuolleisuuden sekä kärsimyksen väheneminen, mutta kehitysmaissa yhtä merkittävä tekijä sairauksien ja kuolleisuuden vähenemisessä (ja sitä kautta väestöräjähdyksessä maapallolla) on yleisen hygieniatason nousu, joka voitaneen myös katsoa lääketieteen ansioksi, koska tieto hygieniasta ja sen merkityksestä terveydelle on lääketieteen tuomaa.

Tietenkin myös lääkehoidon mieletön kehitys viimeisen 60-v. aikana on lisännyt terveitä elinvuosia pari-kolme vuosikymmentä ja samoin vähentänyt yli 95%:lla lapsuusiän kuolemia, lääkehoito siis yhdessä rokotteiden ja hygieniatason nousun ohella. Osansa on myös ravitsemustieteen kehityksellä, etenkin suomalaisten miesten sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden osalta, nykyään ei suomessa miehet kuole infarkteihin 58-60 - vuotiaina enää vaan vasta tuossa n. 78-80 - vuotiaina ja vain joka toinen enää sydän- ja verisuonitauteihin, loput kuolevat pääasiassa syöpään.

Rokotusohjelmat ovat laajimpia ja kustannus-hyötysuhteella mitattuna tehokkaimpia terveydenhuollon työkaluja. Laajakantoisin esimerkki rokotusten hyödyistä koko yhteiskunnalle on isorokon poistaminen maailmasta. Myös polio on lähes täydellisesti hävitetty rokotusten ansiosta.

Suomessa rokotukset ovat tavallisesti vapaaehtoisia, vaikka laissa on pakkorokottamisen mahdollisuus. Vapaaehtoisuus on mahdollista, vaikka rokottamatta jättämisellä lisätään paitsi lapsen omaa riskiä sairastua, myös epidemioiden riskiä tilanteessa, jossa väestön immuniteettitaso laajemmin laskee.

Rokotusten menestys on valitettavasti kääntynyt myös haitaksi. Useiden tautien aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus ovat hävinneet yhteisestä muistista ja rokotteiden – useimmiten varsin lievät – haittavaikutukset ovat nousseet keskustelun keskiöön.

Rokotteilla on haittavaikutuksia, kuten millä tahansa lääkeaineilla, mutta haitat pitää hyväksyä, jos/kun ne ovat merkittävästi pienempiä kuin rokotteella estettävän taudin vaarat.

Rokotusohjelmia suunniteltaessa tulee aina ottaa huomioon:

taudin vakavuus x riski sairastua x suojateho

haittavaikutukset x hinta

Muista lääkevalmisteista poiketen rokote voi suojata myös rokottamattomia yksilöitä. Tällöin puhutaan laumaimmuniteetista.

Tuossa on yksi syy miksi mm. sosiaalityöntekijät tulisi rokottaa influenssarokotteella

Jos heitä ei rokoteta, he levittävät tauteja toisiinsa, asiakkaisiinsa, ulkopuolisiin. Jokaiseen sosiaalityöntekijän kotikäyntiin liittyy influenssan leviämisriski. Sosiaalityöntekijä joka ei ota rokotetta, on väärällä alalla

Kannatan sosiaalityöntekijöille laajaa rokotusohjelmaa. Nyt moni ei ota koska laki ei sitä määrää.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjoitti:

Lääketieteellisessä opetettiin niin, että 13 v. on se ikäraja jolloin lapsi saa itse alkaa päättää terveyden- ja sairaanhoitoonsa liittyvistä asioista itse, ilman vanhempien lupaa ja salassapitovelvollisuus estää tästä iästä alkaen kertomasta potilastietoja vanhemmille tai thtään kenellekään. Toki lapsen kypsyys pitää edelleen arvioida, mutta tuo 13v. on se yleinen raja jonka ylittäessään lääkäri tai hoitaja on ns. kusessa, ellei kykene osoittamaan että lapsi on sen verran epäkypsä (eli vähän vajaa) vielä että voidaan katsoa hänen olevan kehitysasteeltaan sillä tasolla että salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan asioista kertoa ja vanhemmat saavat edelleen päättää näistä asioista. 13v. voi olla vielä sen verran epäkypsä että voidaan katsoa ettei hän saa itse vielä päättää. Asia on silloin syytä olla tutkittu esim. neuropsykologisissa testeissä että voidaan turvallisin mielin salassapitoa ja itsenäistä päätäntävaltaa rikkoa. Tai jos lapsi on esim. kehitysvammainen. Esim. 13-vuotiaan abortista tai e-pillereiden hankinnasta tai sukupuolitaudista tai huumeidenkäytöstä ei saa vanhemmille kertoa, salassapitovelvollisuus estää sen. Toki näissä tilanteissa (paitsi e-pillerit) eli abortti tai huumeiden käyttö pamahtaa lastensuojeluilmoitus välittömästi. E-pillereidenkin kohdalla tytön kanssa keskustellaan vakavasti onko syytä nyt vielä aloittaa jo yhdynnät. 14-vuotiaille olen e-pillereitä määräillyt ja tähän liittyen gynekologisen tutkimuksen tehnyt, ei tässä ongelmaa ole terveydenhuollon osalta, tyttö saa päättää asiasta, joskin tällöinkin vähän kyselen että tuntuuko siltä että haluaa sukupuolielämän aloittaa ja kysellyt vähän poikaystävästäki , esim. poikaystävän ikää olen kysynyt. Tytön ei ole toki pakko näistä asioista kertoilla ellei halua. Joskus 14- vuotias poika oli menossa leikkaukseen (ympärileikkaus terveydellisestä syystä, tiukka esinahka) ja lähete oli tehty jne. ja leikkausaika oli tulossa ja tästä kirje kotiin laitettu, äiti oli sitten mennt kauhuissaan avaamaan kirjeen kun näki sen olevan sairaanhoitopiiriltä (poika ei ollut asiast akotona puhunut), äiti ensinnäkin tietysti rikkoi kirjesalaisuutta ilmeisesti ajattelemattomuuttaan ja sitten oli soittanut sairaalaan kun oli lukenut kirjeestä että pojalle olisi leikkausaika silloin ja silloin siellä ja siellä. Sairaalasta ei suostuttu antamaan mitään tietoja tietenkään. Poika oli avoimesti sitten puhunut asiasta kotona äidin itku kurkussa kysyessä että mikä pojalla oikein on kun pitää leikkaukseen mennä eikä kotona asiasta ollut mitään tietoa. Poika ei häveliäisyyttään ollut kotona puhunut ympärileikkauksen tarpeesta kun esinahassa oli vikaa. 14-v. päättää ihan itse rokotuksistaan, lääkityksestään, leikkauksistaan, verensiirroistaan jne. Jos lapsen etu vaatii leikkausta tai verensiirtoa tms. ja lapsi on alle 13 v. niin tarvittaessa sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapselle kiireellinen huostaanotto väliaikaisesti että lapsen etu toteutuu ja leikkaus tms. saadaan mahdollisesta vanhempien vastustuksesta huolimatta toteutettua. Jehovan todistajien kohdalla tätä välillä tapahtuu, jos vanhemmat kieltävät verensiirron vaikka lapsi ilman sitä olisi vaarassa jopa menehtyä, kiireellinen väliaiiakinen huostaanotto ja vanhempien vastustuksesta huolimatta verta voidaan lapselle antaa. Tosin vanhempien mielestä lapsi sitten tässä tapauksessa joutuu kadotukseen eikä pääse taivaaseen.

Ei kukaan kadotukseen joudu tuollaisen takia Jehovan todistajien mielestä. Hehän eivät muuten ole menossa taivaaseen vaan paratiisiin maan päällä. Ei ole kiireellistä huostaanottoa vaan kiireellinen sijoitus. Taitaa lääkinnällisissä asioissa olla pakkohoitopäätös.

Suomen lain mukaan ns. pakkohoitoon voidaan määrätä vain mielisairauden takia eli jos potilas on todettu mielisairaaksi ja lisäksi hän mielisairautensa takia on vaaraksi itselleen tai muille (tai molemmille) ja mitkään muut hoitokeinot eivät ole riittäviä kuin ottaa tahdosta riippumtta mielisairaalaan sisälle ensin ns. tarkkailuun ja sen jälkeen tarvittaessa jatketaan tahdosta riippumatonta hoitoa riittävän pitkään. Tosin alaikäisen potilaan kohdalla riittää myös vakava mielenterveyden häiriö eikä varsinaista mielisairautta edellytetä, mutta alaikäisenkin kohdalla vakavan mielenterveyden häiriön tai mielisairauden ohella vaaditaan nuo ehdot että on vaaraksi itselleen tai muille ja mitkään muut hoitokeinot eivät sovellu tai ovat riittämättömiä. Tuon ohella että on vaaraksi itselleen tai muille on vaihtoehtona se että hoitamatta jättäminen pahentaa oleellisesti mielisairautta tai vakavaa mielenterveyden häiriötä (alaikäisellä). Miten laissa määrätty pakkohoito tulee mielestäsi kyseeseen siinä että lapselle annetaan verta vastoin vanhempien tahtoa? Ei siinä lapsi ole mielisairas ja vaikka vanhemmat olisivatkin niin pakkohoito koskisi silloin vanhempia. Eli kiireellinen sijoitus hetkeksi tehdään lapselle ja verta voidaan antaa vastoin vanhempien tahtoa, näin ongelma kierretään kätevästi. No Jehovien mukaan lapsi ei sitten joka tapauksessa pääse siihen paratiisiin maan päällä kun on saanut verensiirron. Ja on Jehovillakin oma taivaansa sen maanpäällisen paratiisin ohella, se tosin taitaa olla jo täynnä. Joka tapauksessa tämän uskonnon mukaan kumpaankaan ei pääse jos verta on saanut.

Aihe herättää keskustelua siihen liittyvien monitahoisten lääketieteellisten, eettisten ja juridisten syiden vuoksi. Verensiirron tai veren pääkomponentin hyväksyminen hoidossa ei johda Jehovan todistajan erottamiseen seurakunnasta kuitenkaan.

Perusnäkemyksenä Jehovan todistajilla on, että verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myöskään veren luovuttaminen ei ole sopivaa. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi veren pääkomponentteja (punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä veriplasmaa).

Jokaisen Jehovan todistajan joka haluaa veretöntä hoitoa, tulisi täyttää itselleen Hoitotahto -niminen asiakirja, jota kannetaan taitettuna korttina mukana. Tässä juridisessa asiakirjassa vapautetaan sairaalahenkilökunta vahinkovastuusta verettömän hoidon osalta.

Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös heidän alaikäisille lapsilleen tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa ovat joissain tapauksissa puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta taanneet lapselle vereen liittyvää välttämättömäksi katsottua hoitoa vastoin potilaan tai holhoojan tahtoa.

Suomen lain mukaan "Alaikäisen ... huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa." (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 §:n 4 momentti) Käytännössä jo tämän lain perusteella hoitohenkilökunta voi ohittaa kaikki uskonnolliset ja muut syyt lapselle hoitoa annettaessa, joihin kuuluu myös verensiirron antaminen. Käytännössä asiaa voidaan varmistella lapsen kiireellisellä sijoituksella jolloin lapsen vanhemmat menettävät kaiken sananvaltansa lapsen asioihin.

Äkillisestä huostaanotosta käytetään laissa termiä kiireellinen sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen lainsäädännön mukaan yli 12-vuotias voi tehdä hoitojaan koskevia päätöksiä. Jos 14-vuotias haluaa rokotteen itse, on se hänen oikeutensa. Haukkukaa eduskuntaa ja lakeja, älkää käytännön työntekijöitä!!

Kuka on vastuussa tämän asian informoimisessa? Asian pitäminen salassa voi vaikuttaa perheen osallistumiseen päätöksenteossa, ja on siksi moitittavaa.

Kaikki suomalaiset oppivat nämä asiat koulussa. Ei se mikään salaisuus ole.

Huono argumentti! Osoita se kohta opetussuunnitelmassa, jossa asia käy ilmi.

Se käy ilmi laissa. Myös ne lait ovat voimassa, joista et ole koskaan kuullutkaan.

Juuri näin, länsimaisen ns. roomalaisen oikeuden mukaan laki lähtee siitä että laki on tunnettava. Koskaan, missään tilanteessa ei voi olla lain noudattamattajättämisen perusteena olla se että "en tiennyt". Muutoin kuka vain voisi rikkoa mitä vain lakia ja puolustuksen perusteena rankaisematta jättämiselle voisi olla se ettei syytetty tiennyt rikkovansa lakia. Esim. voisi ajaa autolla humalassa ja kiinni jäädessään sanoa vain että "en tiennyt että se on laitonta" ja vapautua rangaistuksesta. Periaate on siinä mielessä raskas että se edellyttää jokaisen Suomessa oleskelevan henkilön, niin ulkomaisen kuin kotimaisenkin tuntevan koko Suomen lain. Ulkomaankaan kansalainen ei voi vapautua syytteestä sillä perusteella ettei tiennyt rikkovansa lakia. Tämä koskee yleensä myös kaikkia muita maailman maita. Et Thaimaassakaan vapaudu kannabiksen käytöstä aiheutuvasta rangaistuksesta sanomalla vain että et tiennyt sen olevan laitonta.

Vierailija kirjoitti:

En ylipäänsä ymmärrä, että vanhempi voi kieltää lapsensa rokottamisen. Lapsi ei ole alisteinen oikeussubjekti vanhemmalleen.

Niin, ei pitäisi voidakaan, mutta voi. Lain mukaan potilaan itsemääräämisoikeus riippuu jossain määrin iästä, sillä lasten harkintakyky ei ole vielä täysin kehittynyt.

Alaikäisen potilaan mielipide on selvitettävä silloin, kun se on mahdollista hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden. Kyse on siis siitä, onko lapsi tarpeeksi kypsä ymmärtämään hoidon merkityksen ja seuraukset. Tätä arvioidaan ottaen huomioon potilaan ikä, hänen kypsyytensä, hoitotoimenpiteen luonne ja hoitoon liittyvät riskit. Laissa ei säädetä mitään tiettyä ikärajaa itsemääräämisoikeudelle, vaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö päättää asiasta aina tapauskohtaisesti. Jos hän pitää lasta riittävän kypsänä, lapsen itsemääräämisoikeus on samanlainen kuin aikuisen potilaan. Tällöin vanhemmilla ei myöskään ole valtaa määrätä hoidosta.

Mikäli alaikäinen potilas ei ole tarpeeksi kypsä päättämään itse hoidostaan, tilanne on toinen. Silloin häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei kuitenkaan ole oikeutta kieltää hoitoa, joka on tarpeen lapsipotilaan henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Tämä poikkeussäännös säädettiin, koska eräät vakaumukselliset vanhemmat vaaransivat kiellollaan lapsen terveyden.

Alaikäisellä potilaalla siis on itsemääräämisoikeus, jos häntä pidetään riittävän kypsänä ikää ja kehitystasoa silmällä pitäen. Tällöin häntä tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos taas lapsipotilas ei ole riittävän kypsä, päätösvalta on huoltajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjoitti:

Lääketieteellisessä opetettiin niin, että 13 v. on se ikäraja jolloin lapsi saa itse alkaa päättää terveyden- ja sairaanhoitoonsa liittyvistä asioista itse, ilman vanhempien lupaa ja salassapitovelvollisuus estää tästä iästä alkaen kertomasta potilastietoja vanhemmille tai thtään kenellekään. Toki lapsen kypsyys pitää edelleen arvioida, mutta tuo 13v. on se yleinen raja jonka ylittäessään lääkäri tai hoitaja on ns. kusessa, ellei kykene osoittamaan että lapsi on sen verran epäkypsä (eli vähän vajaa) vielä että voidaan katsoa hänen olevan kehitysasteeltaan sillä tasolla että salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan asioista kertoa ja vanhemmat saavat edelleen päättää näistä asioista. 13v. voi olla vielä sen verran epäkypsä että voidaan katsoa ettei hän saa itse vielä päättää. Asia on silloin syytä olla tutkittu esim. neuropsykologisissa testeissä että voidaan turvallisin mielin salassapitoa ja itsenäistä päätäntävaltaa rikkoa. Tai jos lapsi on esim. kehitysvammainen. Esim. 13-vuotiaan abortista tai e-pillereiden hankinnasta tai sukupuolitaudista tai huumeidenkäytöstä ei saa vanhemmille kertoa, salassapitovelvollisuus estää sen. Toki näissä tilanteissa (paitsi e-pillerit) eli abortti tai huumeiden käyttö pamahtaa lastensuojeluilmoitus välittömästi. E-pillereidenkin kohdalla tytön kanssa keskustellaan vakavasti onko syytä nyt vielä aloittaa jo yhdynnät. 14-vuotiaille olen e-pillereitä määräillyt ja tähän liittyen gynekologisen tutkimuksen tehnyt, ei tässä ongelmaa ole terveydenhuollon osalta, tyttö saa päättää asiasta, joskin tällöinkin vähän kyselen että tuntuuko siltä että haluaa sukupuolielämän aloittaa ja kysellyt vähän poikaystävästäki , esim. poikaystävän ikää olen kysynyt. Tytön ei ole toki pakko näistä asioista kertoilla ellei halua. Joskus 14- vuotias poika oli menossa leikkaukseen (ympärileikkaus terveydellisestä syystä, tiukka esinahka) ja lähete oli tehty jne. ja leikkausaika oli tulossa ja tästä kirje kotiin laitettu, äiti oli sitten mennt kauhuissaan avaamaan kirjeen kun näki sen olevan sairaanhoitopiiriltä (poika ei ollut asiast akotona puhunut), äiti ensinnäkin tietysti rikkoi kirjesalaisuutta ilmeisesti ajattelemattomuuttaan ja sitten oli soittanut sairaalaan kun oli lukenut kirjeestä että pojalle olisi leikkausaika silloin ja silloin siellä ja siellä. Sairaalasta ei suostuttu antamaan mitään tietoja tietenkään. Poika oli avoimesti sitten puhunut asiasta kotona äidin itku kurkussa kysyessä että mikä pojalla oikein on kun pitää leikkaukseen mennä eikä kotona asiasta ollut mitään tietoa. Poika ei häveliäisyyttään ollut kotona puhunut ympärileikkauksen tarpeesta kun esinahassa oli vikaa. 14-v. päättää ihan itse rokotuksistaan, lääkityksestään, leikkauksistaan, verensiirroistaan jne. Jos lapsen etu vaatii leikkausta tai verensiirtoa tms. ja lapsi on alle 13 v. niin tarvittaessa sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapselle kiireellinen huostaanotto väliaikaisesti että lapsen etu toteutuu ja leikkaus tms. saadaan mahdollisesta vanhempien vastustuksesta huolimatta toteutettua. Jehovan todistajien kohdalla tätä välillä tapahtuu, jos vanhemmat kieltävät verensiirron vaikka lapsi ilman sitä olisi vaarassa jopa menehtyä, kiireellinen väliaiiakinen huostaanotto ja vanhempien vastustuksesta huolimatta verta voidaan lapselle antaa. Tosin vanhempien mielestä lapsi sitten tässä tapauksessa joutuu kadotukseen eikä pääse taivaaseen.

Ei kukaan kadotukseen joudu tuollaisen takia Jehovan todistajien mielestä. Hehän eivät muuten ole menossa taivaaseen vaan paratiisiin maan päällä. Ei ole kiireellistä huostaanottoa vaan kiireellinen sijoitus. Taitaa lääkinnällisissä asioissa olla pakkohoitopäätös.

Suomen lain mukaan ns. pakkohoitoon voidaan määrätä vain mielisairauden takia eli jos potilas on todettu mielisairaaksi ja lisäksi hän mielisairautensa takia on vaaraksi itselleen tai muille (tai molemmille) ja mitkään muut hoitokeinot eivät ole riittäviä kuin ottaa tahdosta riippumtta mielisairaalaan sisälle ensin ns. tarkkailuun ja sen jälkeen tarvittaessa jatketaan tahdosta riippumatonta hoitoa riittävän pitkään. Tosin alaikäisen potilaan kohdalla riittää myös vakava mielenterveyden häiriö eikä varsinaista mielisairautta edellytetä, mutta alaikäisenkin kohdalla vakavan mielenterveyden häiriön tai mielisairauden ohella vaaditaan nuo ehdot että on vaaraksi itselleen tai muille ja mitkään muut hoitokeinot eivät sovellu tai ovat riittämättömiä. Tuon ohella että on vaaraksi itselleen tai muille on vaihtoehtona se että hoitamatta jättäminen pahentaa oleellisesti mielisairautta tai vakavaa mielenterveyden häiriötä (alaikäisellä). Miten laissa määrätty pakkohoito tulee mielestäsi kyseeseen siinä että lapselle annetaan verta vastoin vanhempien tahtoa? Ei siinä lapsi ole mielisairas ja vaikka vanhemmat olisivatkin niin pakkohoito koskisi silloin vanhempia. Eli kiireellinen sijoitus hetkeksi tehdään lapselle ja verta voidaan antaa vastoin vanhempien tahtoa, näin ongelma kierretään kätevästi. No Jehovien mukaan lapsi ei sitten joka tapauksessa pääse siihen paratiisiin maan päällä kun on saanut verensiirron. Ja on Jehovillakin oma taivaansa sen maanpäällisen paratiisin ohella, se tosin taitaa olla jo täynnä. Joka tapauksessa tämän uskonnon mukaan kumpaankaan ei pääse jos verta on saanut.

Aihe herättää keskustelua siihen liittyvien monitahoisten lääketieteellisten, eettisten ja juridisten syiden vuoksi. Verensiirron tai veren pääkomponentin hyväksyminen hoidossa ei johda Jehovan todistajan erottamiseen seurakunnasta kuitenkaan.

Perusnäkemyksenä Jehovan todistajilla on, että verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myöskään veren luovuttaminen ei ole sopivaa. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi veren pääkomponentteja (punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä veriplasmaa).

Jokaisen Jehovan todistajan joka haluaa veretöntä hoitoa, tulisi täyttää itselleen Hoitotahto -niminen asiakirja, jota kannetaan taitettuna korttina mukana. Tässä juridisessa asiakirjassa vapautetaan sairaalahenkilökunta vahinkovastuusta verettömän hoidon osalta.

Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös heidän alaikäisille lapsilleen tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa ovat joissain tapauksissa puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta taanneet lapselle vereen liittyvää välttämättömäksi katsottua hoitoa vastoin potilaan tai holhoojan tahtoa.

Suomen lain mukaan "Alaikäisen ... huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa." (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 §:n 4 momentti) Käytännössä jo tämän lain perusteella hoitohenkilökunta voi ohittaa kaikki uskonnolliset ja muut syyt lapselle hoitoa annettaessa, joihin kuuluu myös verensiirron antaminen. Käytännössä asiaa voidaan varmistella lapsen kiireellisellä sijoituksella jolloin lapsen vanhemmat menettävät kaiken sananvaltansa lapsen asioihin.

Äkillisestä huostaanotosta käytetään laissa termiä kiireellinen sijoitus.

Entä jos kiireellistä sijoitusta ei ole aikaa tehdä ja lapsi on kuolemaisillaan. Eikö lääkärin vala riitä, tehdä lapselle esim. verensiirto.

Mun työkaverin perhe on Herran kansalainen ja heidän uskontonsa kieltää verensiirron ja paljon muuta.

Jo vuosia sitten heidän lapsensa oli kuolemaisillaan ja ymmärtääkseni lääkäri teki päätöksen verensiirrosta juuri lääkärinvalaan vedoten.

Äiti huusi kuin palosireeni, kuinka nesteytys olisi riittänyt, jos ei, niin lapsen kuolema olisi ollut Herran tahto. En tiedä, puitiinko asiaa oikeudessa.

Ja kyllä vanhempia on joka lähtöön ja osa jää vielä asemalle ja siksi on tärkeää kuulla lasta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko vanhempi kieltää lapseltaan terveydenhoidon? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kyllä voi ainakin tässä rokotusasiassa.

Miksei hallitus tee mitään, sipilan vika jne.

Monet on kyselleet, että voiko yli 12v. lapsi myös kieltäytyä rokotuksesta vaikka vanhemmat haluais tämän rokottaa. Mulla on kokemus että kyllä voi. Tytön hpv-rokotuksesta tuli informaatiolappu kotiin ja siinä oli ohessa myös lupalappu vanhemmille. Annoimme luvan rokottaa lapsen, vaikka tyttö itse ei rokotetta halunnut. Oli antanut lupamme terkkarille ja samalla sanonut että ei halua rokotetta. Asiasta ei ollut tarvinnut vääntää vaan tytön omaa päätöstä oli kunnioitettu, eikä tätä oltu rokotettu. Edes mitään saarnoja ei pidetty tms. Tyttö oli tuolloin seiskalla, 13v. Itse juttelin tytön kanssa etukäteen rokotuksesta ja olisin halunnut että tämä sen rokotteen ottaa, mutta totesin että mikäli hän ei sitä tosiaan halua niin pakottaa emme voi. 

Sama tyttö otti jäykkäkouristusrokotteen viime syksynä. Siitä ei kieltäytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjoitti:

Lääketieteellisessä opetettiin niin, että 13 v. on se ikäraja jolloin lapsi saa itse alkaa päättää terveyden- ja sairaanhoitoonsa liittyvistä asioista itse, ilman vanhempien lupaa ja salassapitovelvollisuus estää tästä iästä alkaen kertomasta potilastietoja vanhemmille tai thtään kenellekään. Toki lapsen kypsyys pitää edelleen arvioida, mutta tuo 13v. on se yleinen raja jonka ylittäessään lääkäri tai hoitaja on ns. kusessa, ellei kykene osoittamaan että lapsi on sen verran epäkypsä (eli vähän vajaa) vielä että voidaan katsoa hänen olevan kehitysasteeltaan sillä tasolla että salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan asioista kertoa ja vanhemmat saavat edelleen päättää näistä asioista. 13v. voi olla vielä sen verran epäkypsä että voidaan katsoa ettei hän saa itse vielä päättää. Asia on silloin syytä olla tutkittu esim. neuropsykologisissa testeissä että voidaan turvallisin mielin salassapitoa ja itsenäistä päätäntävaltaa rikkoa. Tai jos lapsi on esim. kehitysvammainen. Esim. 13-vuotiaan abortista tai e-pillereiden hankinnasta tai sukupuolitaudista tai huumeidenkäytöstä ei saa vanhemmille kertoa, salassapitovelvollisuus estää sen. Toki näissä tilanteissa (paitsi e-pillerit) eli abortti tai huumeiden käyttö pamahtaa lastensuojeluilmoitus välittömästi. E-pillereidenkin kohdalla tytön kanssa keskustellaan vakavasti onko syytä nyt vielä aloittaa jo yhdynnät. 14-vuotiaille olen e-pillereitä määräillyt ja tähän liittyen gynekologisen tutkimuksen tehnyt, ei tässä ongelmaa ole terveydenhuollon osalta, tyttö saa päättää asiasta, joskin tällöinkin vähän kyselen että tuntuuko siltä että haluaa sukupuolielämän aloittaa ja kysellyt vähän poikaystävästäki , esim. poikaystävän ikää olen kysynyt. Tytön ei ole toki pakko näistä asioista kertoilla ellei halua. Joskus 14- vuotias poika oli menossa leikkaukseen (ympärileikkaus terveydellisestä syystä, tiukka esinahka) ja lähete oli tehty jne. ja leikkausaika oli tulossa ja tästä kirje kotiin laitettu, äiti oli sitten mennt kauhuissaan avaamaan kirjeen kun näki sen olevan sairaanhoitopiiriltä (poika ei ollut asiast akotona puhunut), äiti ensinnäkin tietysti rikkoi kirjesalaisuutta ilmeisesti ajattelemattomuuttaan ja sitten oli soittanut sairaalaan kun oli lukenut kirjeestä että pojalle olisi leikkausaika silloin ja silloin siellä ja siellä. Sairaalasta ei suostuttu antamaan mitään tietoja tietenkään. Poika oli avoimesti sitten puhunut asiasta kotona äidin itku kurkussa kysyessä että mikä pojalla oikein on kun pitää leikkaukseen mennä eikä kotona asiasta ollut mitään tietoa. Poika ei häveliäisyyttään ollut kotona puhunut ympärileikkauksen tarpeesta kun esinahassa oli vikaa. 14-v. päättää ihan itse rokotuksistaan, lääkityksestään, leikkauksistaan, verensiirroistaan jne. Jos lapsen etu vaatii leikkausta tai verensiirtoa tms. ja lapsi on alle 13 v. niin tarvittaessa sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapselle kiireellinen huostaanotto väliaikaisesti että lapsen etu toteutuu ja leikkaus tms. saadaan mahdollisesta vanhempien vastustuksesta huolimatta toteutettua. Jehovan todistajien kohdalla tätä välillä tapahtuu, jos vanhemmat kieltävät verensiirron vaikka lapsi ilman sitä olisi vaarassa jopa menehtyä, kiireellinen väliaiiakinen huostaanotto ja vanhempien vastustuksesta huolimatta verta voidaan lapselle antaa. Tosin vanhempien mielestä lapsi sitten tässä tapauksessa joutuu kadotukseen eikä pääse taivaaseen.

Ei kukaan kadotukseen joudu tuollaisen takia Jehovan todistajien mielestä. Hehän eivät muuten ole menossa taivaaseen vaan paratiisiin maan päällä. Ei ole kiireellistä huostaanottoa vaan kiireellinen sijoitus. Taitaa lääkinnällisissä asioissa olla pakkohoitopäätös.

Suomen lain mukaan ns. pakkohoitoon voidaan määrätä vain mielisairauden takia eli jos potilas on todettu mielisairaaksi ja lisäksi hän mielisairautensa takia on vaaraksi itselleen tai muille (tai molemmille) ja mitkään muut hoitokeinot eivät ole riittäviä kuin ottaa tahdosta riippumtta mielisairaalaan sisälle ensin ns. tarkkailuun ja sen jälkeen tarvittaessa jatketaan tahdosta riippumatonta hoitoa riittävän pitkään. Tosin alaikäisen potilaan kohdalla riittää myös vakava mielenterveyden häiriö eikä varsinaista mielisairautta edellytetä, mutta alaikäisenkin kohdalla vakavan mielenterveyden häiriön tai mielisairauden ohella vaaditaan nuo ehdot että on vaaraksi itselleen tai muille ja mitkään muut hoitokeinot eivät sovellu tai ovat riittämättömiä. Tuon ohella että on vaaraksi itselleen tai muille on vaihtoehtona se että hoitamatta jättäminen pahentaa oleellisesti mielisairautta tai vakavaa mielenterveyden häiriötä (alaikäisellä). Miten laissa määrätty pakkohoito tulee mielestäsi kyseeseen siinä että lapselle annetaan verta vastoin vanhempien tahtoa? Ei siinä lapsi ole mielisairas ja vaikka vanhemmat olisivatkin niin pakkohoito koskisi silloin vanhempia. Eli kiireellinen sijoitus hetkeksi tehdään lapselle ja verta voidaan antaa vastoin vanhempien tahtoa, näin ongelma kierretään kätevästi. No Jehovien mukaan lapsi ei sitten joka tapauksessa pääse siihen paratiisiin maan päällä kun on saanut verensiirron. Ja on Jehovillakin oma taivaansa sen maanpäällisen paratiisin ohella, se tosin taitaa olla jo täynnä. Joka tapauksessa tämän uskonnon mukaan kumpaankaan ei pääse jos verta on saanut.

Aihe herättää keskustelua siihen liittyvien monitahoisten lääketieteellisten, eettisten ja juridisten syiden vuoksi. Verensiirron tai veren pääkomponentin hyväksyminen hoidossa ei johda Jehovan todistajan erottamiseen seurakunnasta kuitenkaan.

Perusnäkemyksenä Jehovan todistajilla on, että verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myöskään veren luovuttaminen ei ole sopivaa. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi veren pääkomponentteja (punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä veriplasmaa).

Jokaisen Jehovan todistajan joka haluaa veretöntä hoitoa, tulisi täyttää itselleen Hoitotahto -niminen asiakirja, jota kannetaan taitettuna korttina mukana. Tässä juridisessa asiakirjassa vapautetaan sairaalahenkilökunta vahinkovastuusta verettömän hoidon osalta.

Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös heidän alaikäisille lapsilleen tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa ovat joissain tapauksissa puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta taanneet lapselle vereen liittyvää välttämättömäksi katsottua hoitoa vastoin potilaan tai holhoojan tahtoa.

Suomen lain mukaan "Alaikäisen ... huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa." (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 §:n 4 momentti) Käytännössä jo tämän lain perusteella hoitohenkilökunta voi ohittaa kaikki uskonnolliset ja muut syyt lapselle hoitoa annettaessa, joihin kuuluu myös verensiirron antaminen. Käytännössä asiaa voidaan varmistella lapsen kiireellisellä sijoituksella jolloin lapsen vanhemmat menettävät kaiken sananvaltansa lapsen asioihin.

Äkillisestä huostaanotosta käytetään laissa termiä kiireellinen sijoitus.

Entä jos kiireellistä sijoitusta ei ole aikaa tehdä ja lapsi on kuolemaisillaan. Eikö lääkärin vala riitä, tehdä lapselle esim. verensiirto.

Mun työkaverin perhe on Herran kansalainen ja heidän uskontonsa kieltää verensiirron ja paljon muuta.

Jo vuosia sitten heidän lapsensa oli kuolemaisillaan ja ymmärtääkseni lääkäri teki päätöksen verensiirrosta juuri lääkärinvalaan vedoten.

Äiti huusi kuin palosireeni, kuinka nesteytys olisi riittänyt, jos ei, niin lapsen kuolema olisi ollut Herran tahto. En tiedä, puitiinko asiaa oikeudessa.

Ja kyllä vanhempia on joka lähtöön ja osa jää vielä asemalle ja siksi on tärkeää kuulla lasta.

Lääkärinvala ei ole enää nykyisin lääkäreille "pakollinen", mutta yleisesti ottaen kaikki lääkärit noudattavat valan periaatteita kyllä. Vala ei taida olla mitenkään juridisesti sitova, vaan "vain" eettisesti asiaa mitenkään vähättelemättä.

Valan eräs kohta on se, että lääkärin päämääräänä on sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Lääkärillä on velvollisuus hoitaa potilasta soveltaen hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti.

Lapsipotilaalle, joka ei kykene päättämään hoidostaan ja joka tarvitsee verensiirron jottei kuole, tulee valan mukaan siis lääkärin antaa verta ja lääkärin etiikka tätä vaatii ehdottomasti. Tässä tilanteessa ei käytännössä kukaan lääkäri pidättäydy antamasta lapselle verta jonkin vanhempien vakaumuksen takia. Puidaan ne juridiset seikat sitten perästäpäin kun potilas on pelastettu. Ja lääkäri on hyvin vahvoilla tässä tapauksessa oikeussalissa jos sinne asti mennään jos vastakkain on jokin vanhempien "vakaumus" ja lapsipotilaan hengen pelastaminen ja lääkäri on hoitoa antaessaan noudattanut lääkärin etiikkaa ja lääkärinvalaa.