Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä entisenä köyhänä, nykyisenä keskituloisena ÄRSYTTÄÄ eniten?
26.01.2019 |
Se, miten huonosti Suomessa edelleen tajutaan ihmisen oman vastuun merkitys kuopasta nousemisessa. Aikuisten, työkuntoisten ihmisten elättäminen ja hyysääminen ei kerta kaikkiaan ole yhteiskunnan tehtävä!
Minun oma köyhyyteni johtui ennen muuta siitä, että olin tehnyt niin tyhmiä valintoja uskoen, että yhteiskunnan tukiverkko kannattelee kyllä. Ja niinhän se kannatteli, vaikka tosi vähällä jouduinkin pärjäämään vuosi toisens perään. Vasta kasvettuani henkisesti aikuiseksi (reilusti yli 30 v) sisäistin, että hemmetti tämä on ihan itsestäni kiinni ja minähän nousen.
Niin aloin uudelleenkouluttautua, hain apua minua aiemmin rajoittaneisiin mielenterveyden pulmiin ja muutenkin suoristin selkäni ja päätin aloittaa vastuunkannon omasta elämästäni. Valmistuin ja sain uutta koulutustani vastaavaa työtä.
Kun yhtäkkiä humpsahsin köyhästä keskituloiseksi, hämmennyin ensin tajutessani miten helppo Suomessa todella on elää muiden varassa. Vaikka paperilla tienasin paaaaljon enemmän kuin ennen, ei käteen jäänyt lopulta kuin pari sataa euroa enemmän kuin tuilla eläessäni.
En silti luovuttanut vaan päätin jatkaa osaamiseni kehittämistä ja pyrkiä vähitellen paremmille palkkatasoille. Palkkaakin tärkeämpää minulle on ollut kokemus siitä, että saan itse vastata itsestäni, ja että pystyn nousemaan köyhyydestä vaikeuksista huolimatta!
Kyllä, uskon täysin ihmisen omaan vastuuseen omasta hyvinvoinnistaan. Poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat, joita varten edelleen tarvitsemme jonkinlaisen sosiaaliturvan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Onnee sulle.
Ite sain töitä vain ja ainoastaan hyvän tuurin ansiosta. Toki voisin sepittää tähän sankaritarinan jossa olisin muka itse sen ansainnut, mutta fakta kuitenkin on että satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sanoit lyhyemmin sen, mitä itsekin pitkällä viestilläni pyrin kertomaan. Tiedän tapauksia, joilla ei ole mitään erikoista osaamista, ei kovin kummoista koulutusta, mutta ovat sopivia suorittavan tason töihin ja hekin vain sattuneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Pitävät itseään huippuosaajina, mutta itse tiedän, että työnantaja vain pääsi vähällä, kun ei tarvinnut tehdä kamalaa rekryrumbaa, kuten omakin tapaukseni on. Ihan helposti korvattavia taviksia, kuten minäkin, mutta pitävät omaa työtään jotenkin vaativampana kuin mitä se on. Kyllä minunkin työssäni pitää osata asioita ja on työpaikkakohtaisia erikoisjuttuja, mutta mikään ei ole sellaista, mikä joku muukin ei voisi oppia ihan yhtä hyvin. 59.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mut on kyllä pyydetty töihin kaksi kertaa kun olen työharjoitteluissa ollut (kahden eri ammatin harjoittelut). Kerran myös soitettiin ja tarjottiin työpaikkaa vaikka en hakenut edes töitä kun olin silloin äikkärillä ja makasin sohvalla vauvan kanssa. Toki tein työni hyvin mutten muuten edes kysynyt harjoittelupaikoista töitä vaan molempiin oli juuri tullut tarve. Joten lasken melkein tuuriksi.
Laske ihan vapaasti tuuriksi, tosiasia on että olit hakeutunut työharjoitteluun ja tehnyt siellä hommasi hyvin, joten siksi sua kyseltiin töihin. Uskotko että olisi tarjottu yhtään mitään, jos olisit lusmuillut koko harjoittelusi tai et vaivautunut paikalle lainkaan, vaikka samoihin paikkoihin olisikin juuri tullut tarve ;)
Täällä on ihan tarpeeksi näitä "ei mikään onnistu, joten ei kannata yrittääkään" -tyyppejä, sun "tuuriasi" oli ettet ollut itse samanlainen.
Samaa mieltä ap:n kanssa. En ymmärrä, miksi työkykyisellä työttömällä pitäisi olla sama elintaso kuin keskituloisella. Ja tämä yhteiskunnan kustannuksella tapahtuvan elintason ylläpitäminen tapahtuu lainarahalla, joka jää sitten lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ei ole reilua.
Äänestin aiemmin vihreitä, mutta koska se ei ole enää selvästi pelkkä ympäristöpuolue, niin on pakko siirtyä äänestämään kokkareita.
Tuo nyt on ihan tekosyy että 40-v. olisi liian vanha työelämään! Itse aloin opiskelemaan rahakasta alaa 39-v. Ja nyt reilusti yli neljäkymppisenä sain ensimmäistä kertaa elämässäni yli viiden tonnin tulot. Eli elämänsä suuntaa voi todellakin muuttaa!
Mutta mitäänhän ei saa jos vaan surkuttelee että "enhän minä kuitenkaan mitään saa, koska...".
Suomessa on ongelmana juuri tuo yksilön vastuuttomuus. Haluaisin nähdä kokeilun jossa suomalainen tuilla elävä lennätetään vaikkapa Yhdysvaltoihin ja siellä sitten pitäisi pärjätä ilman mitään tuloja. Voisi sitä yritteliäisyyttä vihdoinkin löytyä.
Mutta tuloerota täytyvät nousta ja reippaasti, tämä ei ole kestävää kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut on kyllä pyydetty töihin kaksi kertaa kun olen työharjoitteluissa ollut (kahden eri ammatin harjoittelut). Kerran myös soitettiin ja tarjottiin työpaikkaa vaikka en hakenut edes töitä kun olin silloin äikkärillä ja makasin sohvalla vauvan kanssa. Toki tein työni hyvin mutten muuten edes kysynyt harjoittelupaikoista töitä vaan molempiin oli juuri tullut tarve. Joten lasken melkein tuuriksi.
Laske ihan vapaasti tuuriksi, tosiasia on että olit hakeutunut työharjoitteluun ja tehnyt siellä hommasi hyvin, joten siksi sua kyseltiin töihin. Uskotko että olisi tarjottu yhtään mitään, jos olisit lusmuillut koko harjoittelusi tai et vaivautunut paikalle lainkaan, vaikka samoihin paikkoihin olisikin juuri tullut tarve ;)
Täällä on ihan tarpeeksi näitä "ei mikään onnistu, joten ei kannata yrittääkään" -tyyppejä, sun "tuuriasi" oli ettet ollut itse samanlainen.
Se on hyvää tuuria, että saa sellaisen harjoittelupaikan, missä on tarvetta työntekijälle. Moni muukin olisi päässyt samaan, jos olisi saanut saman harjoittelupaikan. Itsellä oli kökkö tuuri, kun aion kysyä harjoittelupaikkaa tien toiselta puolelta, mutta kurssikaveri ehti ensin ja hän sai jäädä sinne töihin sen jälkeen. Tiedän mainiosti, että olisin luultavasti ollut siinä paikassa osaavampikin. Jouduin sitten tyytymään sellaiseen paikkaan, missä harjoittelijoilla hoidettiin jatkuvasti tiettyjä hommia. Oli kyllä tuuria sitten myöhemmässä elämässä. Mutta lähes kaikki perustuu tuuriin.
Nuorena, kun te-keskusten nimi oli vielä työnvälitystoimitus, kävelin sinne katselemaan töitä ja juuri samana aamuna oli tullut tieto, että tarvitaan sairaslomansijaisuutta. Menin kysymään paikan päälle ja sain jäädä saman tien töihin. Kesti kuusi viikkoa ja tuon jakson lopussa jo kerrottiin, että täältä jää pian tyyppi eläkkeelle, tulenko sitten. Sain sitten töitä siihen asti, että pääsin opiskelemaan. Kyllä tuo oli tuuria. Kyllä he olisivat siihen hyvän tekijän saaneet, mutta minä vain satuin ensimmäisenä paikalle. Kaikki meillä keskivertoihmisillä perustuu pitkälti tuuriin. Oma veli sai aikoinaan opettajan sijaisuuden omasta lukiostaan, kun oli työtön. Siitä sitten hän sai lisää töitä koulutusalalta ja on nykyään koulutuspäällikkö. Ei velikään ole älyllisesti mikään huippu ja välillä laukoo kirjoista luettuja typeryyksiä, mutta on ahkera ja tuurillahan hän tuolle alalle päätyi.
Juuri näin. Tutkikaapa milloin ja miksi ihmisten mielenterveysongelmat on lisääntyneet niin voimakkaasti. Mielenterveys on laaja käsite. On fysiologista itsestä riippumatonta mielenterveysongelmaa joka voi olla synnynnäistä tai lapsuudesta johtuvaa. Sitten on mielenterveysongelmaa, joka ikäänkuin syntyy ihmisen omassa päässä. Tämä on se yleisin syy johon on myös helpommin apua saatavilla. Tämän kategorian mielenterveysongelmat alkoivat siinä kohtaa kun ihmiset jäivät toimettomiksi ja eivät löytäneet yhteisöä ympärilleen. Tämä vaara on meillä jokaisella. Yhteiskunta ei pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan muuta kuin luomalla paremmat edellytykset löytää töitä. Työpaikan ja oman yhteisön löytäminen ei ole yhteiskunnan asia, vaan yksilön asia. Tällä hetkellä yhteiskunta ylläpitää tätä jatkuvasti kasvavaa ongelmaa koska mm. rahaa tulee tekemättä mitään. Ei ole pakko ns. nousta suosta. Lääkärit määrää lääkkeitä. Tutkitusti niillä on huonompi vaste kuin esim. liikunnalla ja ulkoilulla. Mutta kun ketään ei voi pakottaa ulos liikkumaan. Lääkkeet ovat toki hyvä apu alkuun. Olipa niillä sitten fysiologinen tai psykologinen vaikutus. Sosiaaliset ongelmat on haaste. Opiskeluhaluja voi olla mutta jos on ongelmia sosiaalisessa kanssa käymisessä, voi se olla kynnys kysymys. Tähän olisi keksittävä ratkaisu. Loppujen lopuksi yksilön on otettava itsestä vastuu ja alettava tehdä asioita oman asemansa parantamiseksi. Kukaan muu sitä ei voi tehdä. Ylös ulos ja lenkille on tähän se paras lääke. Ja pullo kiinni lopullisesti. Se syö kaiken hyvän itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ongelmana juuri tuo yksilön vastuuttomuus. Haluaisin nähdä kokeilun jossa suomalainen tuilla elävä lennätetään vaikkapa Yhdysvaltoihin ja siellä sitten pitäisi pärjätä ilman mitään tuloja. Voisi sitä yritteliäisyyttä vihdoinkin löytyä.
Mutta tuloerota täytyvät nousta ja reippaasti, tämä ei ole kestävää kehitystä.
Aika paljon sielläkin on hyväntekeväisyyden varassa eläviä melkoinen liuta. Siellä vain se hyväntekeväisyys on erilaista, töissä käymättömät perheenäidit ja eri kirkolliset yhteisöt touhottavat sen eteen. Siellä on myös täysin hyväksyttyä äitien olla kotiäitinä ja elää yhdellä palkalla, jopa ottaa au-pair, vaikka on kotona, eikä kukaan ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Mutta lähes kaikki perustuu tuuriin.
Jep. Pelkästään se että synnyit perustuu täysin tuuriin - että juuri se siittiö ehti uimaan paikalle ensimmäisenä... Ja ettet jäänyt perjantaina kotiintullessasi suojatiellä auton alle, pelkkää tuuria sekin. Mutta tältä pohjalta lähtevissä keskusteluissa ei ihan hirveästi pointtia ole, ei työllistymisasioissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut on kyllä pyydetty töihin kaksi kertaa kun olen työharjoitteluissa ollut (kahden eri ammatin harjoittelut). Kerran myös soitettiin ja tarjottiin työpaikkaa vaikka en hakenut edes töitä kun olin silloin äikkärillä ja makasin sohvalla vauvan kanssa. Toki tein työni hyvin mutten muuten edes kysynyt harjoittelupaikoista töitä vaan molempiin oli juuri tullut tarve. Joten lasken melkein tuuriksi.
Laske ihan vapaasti tuuriksi, tosiasia on että olit hakeutunut työharjoitteluun ja tehnyt siellä hommasi hyvin, joten siksi sua kyseltiin töihin. Uskotko että olisi tarjottu yhtään mitään, jos olisit lusmuillut koko harjoittelusi tai et vaivautunut paikalle lainkaan, vaikka samoihin paikkoihin olisikin juuri tullut tarve ;)
Täällä on ihan tarpeeksi näitä "ei mikään onnistu, joten ei kannata yrittääkään" -tyyppejä, sun "tuuriasi" oli ettet ollut itse samanlainen.
Se on hyvää tuuria, että saa sellaisen harjoittelupaikan, missä on tarvetta työntekijälle. Moni muukin olisi päässyt samaan, jos olisi saanut saman harjoittelupaikan. Itsellä oli kökkö tuuri, kun aion kysyä harjoittelupaikkaa tien toiselta puolelta, mutta kurssikaveri ehti ensin ja hän sai jäädä sinne töihin sen jälkeen. Tiedän mainiosti, että olisin luultavasti ollut siinä paikassa osaavampikin. Jouduin sitten tyytymään sellaiseen paikkaan, missä harjoittelijoilla hoidettiin jatkuvasti tiettyjä hommia. Oli kyllä tuuria sitten myöhemmässä elämässä. Mutta lähes kaikki perustuu tuuriin.
Nuorena, kun te-keskusten nimi oli vielä työnvälitystoimitus, kävelin sinne katselemaan töitä ja juuri samana aamuna oli tullut tieto, että tarvitaan sairaslomansijaisuutta. Menin kysymään paikan päälle ja sain jäädä saman tien töihin. Kesti kuusi viikkoa ja tuon jakson lopussa jo kerrottiin, että täältä jää pian tyyppi eläkkeelle, tulenko sitten. Sain sitten töitä siihen asti, että pääsin opiskelemaan. Kyllä tuo oli tuuria. Kyllä he olisivat siihen hyvän tekijän saaneet, mutta minä vain satuin ensimmäisenä paikalle. Kaikki meillä keskivertoihmisillä perustuu pitkälti tuuriin. Oma veli sai aikoinaan opettajan sijaisuuden omasta lukiostaan, kun oli työtön. Siitä sitten hän sai lisää töitä koulutusalalta ja on nykyään koulutuspäällikkö. Ei velikään ole älyllisesti mikään huippu ja välillä laukoo kirjoista luettuja typeryyksiä, mutta on ahkera ja tuurillahan hän tuolle alalle päätyi.
Syy siihen, miksi kurssikaveri ehti ensin, oli se, että hänellä oli auto ja tiesi, että minäkin aion samaa paikkaa hakea, joten kiirehti. Minä olin pyörällä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä monellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ongelmana juuri tuo yksilön vastuuttomuus. Haluaisin nähdä kokeilun jossa suomalainen tuilla elävä lennätetään vaikkapa Yhdysvaltoihin ja siellä sitten pitäisi pärjätä ilman mitään tuloja. Voisi sitä yritteliäisyyttä vihdoinkin löytyä.
Mutta tuloerota täytyvät nousta ja reippaasti, tämä ei ole kestävää kehitystä.
Aika paljon sielläkin on hyväntekeväisyyden varassa eläviä melkoinen liuta. Siellä vain se hyväntekeväisyys on erilaista, töissä käymättömät perheenäidit ja eri kirkolliset yhteisöt touhottavat sen eteen. Siellä on myös täysin hyväksyttyä äitien olla kotiäitinä ja elää yhdellä palkalla, jopa ottaa au-pair, vaikka on kotona, eikä kukaan ihmettele.
Itse siellä asuneena voin sanoa että kyllä siellä on yritteliäisyys ihan eri sfääreissä kuin Suomessa! Hyväntekeväisyyttä on, mutta kukaan ei sillä pelkästään elä, eikä oletakaan elävänsä. Normaalia on tehdä vaikka kahta työtä jos tarve on. Toki jos miehellä on hyvä palkka, niin kotiinkiin voi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Margaret Thatcher oli typerä porvari, mutta yksi hieno lainaus häneltä oli; "The trouble with Socialism is that eventually you run out of other people's money".
Tämä ongelma on juuri näiden ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä että heidän yhteiskunnalta saama raha ei puusta poimittu vaan jonkun kovalla työllä tekemää. Tätä sitten vastikkeettomasti jaetaan apua kaipaaville koska ihmisiä pitää auttaa.
Ymmärrän tuon kaiken hyvin, mutta en sitä että tukien varassa lusmuilun ei hävetä, enkä näitä ”f*ck you” kommentteja elättäminen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ongelmana juuri tuo yksilön vastuuttomuus. Haluaisin nähdä kokeilun jossa suomalainen tuilla elävä lennätetään vaikkapa Yhdysvaltoihin ja siellä sitten pitäisi pärjätä ilman mitään tuloja. Voisi sitä yritteliäisyyttä vihdoinkin löytyä.
Mutta tuloerota täytyvät nousta ja reippaasti, tämä ei ole kestävää kehitystä.
Aika paljon sielläkin on hyväntekeväisyyden varassa eläviä melkoinen liuta. Siellä vain se hyväntekeväisyys on erilaista, töissä käymättömät perheenäidit ja eri kirkolliset yhteisöt touhottavat sen eteen. Siellä on myös täysin hyväksyttyä äitien olla kotiäitinä ja elää yhdellä palkalla, jopa ottaa au-pair, vaikka on kotona, eikä kukaan ihmettele.
Jenkeissä on heikko päivähoitosysteemi. On aika lailla sama jääkö äiti kotiin vai maksetaanko itseä kipeäksi jonkun päivähoidon tai nannyn palkan kanssa. Suomessakin voi jäädä kotiin kotiäidiksi, mutta täällä yhteiskunta maksaa siitä jopa rahaa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Jos tälläkin palstalla roikkuvat sairastuneet käyttäisivät puoletkin nettiajastaan kiinan opiskeluun (ilmaisia kursseja löytyy netistä) niin kiinankieli olisi muutamassa vuodessa hallussa ja sen jälkeen työpaikka varma. Sama pätee tietysti myös terveisiin työttömiin.
Just tällä viikolla sanottiin uutisissa, että Kiinan talous heikkenee ja alkaa vaikuttaa jo Suomeenkin. Muutaman vuoden päässä olevaa tilannetta ei tiedä kukaan.
Samaa mieltä ap:n kanssa ja itse ulotan vastuun ajatusta ihan perheen sisällekin. Eli ihannetilanteessa molemmat puolisot vastaavat perheen toimeentulosta, samoin kuin lasten hoidosta ja kotitöistä. Ymmärrän kyllä, että joissakin perheissä toinen (usein mies) tuo leivän pöytään ja toinen (usein nainen) taas vastaa lapsista ja kodista.
Tämä on toki välttämätöntäkin esim. vauva-aikana ja joskus muissakin tilanteissa. Mutta pääsääntöisesti molempien olisi hyvä kantaa vastuu koko perheestä. Ongelma eskaloituu viimeistään siinä vaiheessa, jos tulee ero. Eron jälkeen moni nainen jää ex-miehensä rahojen varaan elareiden muodossa ja moni mies taas sysää vastuun lapsistaan ex-vaimolleen sen sijaan, että ottaisi ihan itse kokonaisvastuun sekä lapsistaan että toimeentulostaan.
Hieman of topic mutta olen tätä paljon miettinyt lähipiiriä seuranneena.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa. En ymmärrä, miksi työkykyisellä työttömällä pitäisi olla sama elintaso kuin keskituloisella. Ja tämä yhteiskunnan kustannuksella tapahtuvan elintason ylläpitäminen tapahtuu lainarahalla, joka jää sitten lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ei ole reilua.
Äänestin aiemmin vihreitä, mutta koska se ei ole enää selvästi pelkkä ympäristöpuolue, niin on pakko siirtyä äänestämään kokkareita.
Et sitten ole huomannut, että kokkarit ovat olleet hallituksessa päättämässä, että sitä lisävelkaa otetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnee sulle.
Ite sain töitä vain ja ainoastaan hyvän tuurin ansiosta. Toki voisin sepittää tähän sankaritarinan jossa olisin muka itse sen ansainnut, mutta fakta kuitenkin on että satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Hohhoijaa... joo sama juttu, minäkin ihan kotisohvallani makasin 20 vuotta ja sitten kävi semmonen tuuri, että joku tuli just mun ovelleni ja kantoi mut töihin. Mitään en asian eteen ite joutunut tekemään, satuin vaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ajatelkaa mikä mäihä!
Ja mikä h---tin sankaritarina? Kyllä on ihminen todellisuudesta vieraantunut, jos kokee että jonkun kertomus opiskelusta ja työpaikan hankkimisesta on "sankaritarina". Eipä ihme, että työttömiä on niin paljon, kato kun eihän kaikki voi olla suuria sankareita ja hankkiutua töihin! Eikä kaikille käy semmonen tuuri, että ihan kotoa tultais hakemaan, joten pakko olla työttömänä vaan sitten, ei voi mitään!
No kyllä sulla on ollut tuuria, jos tosiaan kuvittelet, että osa ei työllisty siksi, että vain makaisi sohvalla. Se osoittaa, ettet ole penaalin terävin kynä, jos et ymmärrä, että osa ei vain onnistu kovasta yrittämisestä huolimatta. Jos jää toiseksi 200 hakijasta, niin huonoa tuuria se on. Minulla vei 17 vuotta saada vakituinen työpaikka, mutta yrittämisestä ja osaamisesta ei ollut kiinni. Kävi jopa niin, että harjoittelupaikassa vakkarit vid tuun tuivat kun osasin niin paljon ja nuorena innokkaana näytin osaamistani. Tajusin pian, että pitää olla aika sopivan keskinkertainen ja näyttää että osaa, mutta osaamistaan ei saa joissain paikoissa näyttää liikaa.
Ne, joiden mielestä kaikki työttömät ovat työttömiä laiskuuttaan, ovat vähän yksinkertaisia ja osoittavat näin, että heidänkin tilalleen voisi olla osaavampiakin tulijoita. En todellakaan ollut koskaan laiska ja kova yrittäminen ärsytti ihmisiä. Työnantaja ei valitse sitä parasta ja ahkerinta, vaan yrittää valita sen, joka olisi tiettyyn työpaikkaan sopivin ja pitkäaikainen.
Minutkin on valittu tällä perusteella, olen insinööri. Varmasti nuorista olisi löytänyt osaavampia, mutta kun pienessä työpaikassa ei ole etenemismahdollisuuksia, työnantaja otti keski-ikäisen naisen, jolla on lapset isoja. Sitäkin ennen lähes kaikki on ollut tuuria, varasijoilta saadusta opiskelupaikasta lähtien. Yksikään työpaikkani ei ole ollut sellainen, johon ei varmasti olisi ollut jotain toista yhtä hyvää tyyppiä, mutta "arpa" osui kohdalle siinä mielessä, että täytin työnantajan toiveet. En välttämättä ollut paras, vaan sopivin.
Minusta se, että ihmettelee, miksei saa töitä, vaikka hakee ahkerasti, ei ole ruikuttamista. Näitäkin on paljon. Olen myös joskus todella ihmetellyt valintoja - myös itseni valintaa erääseen työpaikkaan, kauan sitten, mihin koko hakemus lähti alunperin vitsinä, en koskaan käsittänyt, sillä en edes ollut pätevä, oli vain vähän alan kokemusta. Vaihdoinkin aika pian toiseen paikkaan.
No mut on kyllä pyydetty töihin kaksi kertaa kun olen työharjoitteluissa ollut (kahden eri ammatin harjoittelut). Kerran myös soitettiin ja tarjottiin työpaikkaa vaikka en hakenut edes töitä kun olin silloin äikkärillä ja makasin sohvalla vauvan kanssa. Toki tein työni hyvin mutten muuten edes kysynyt harjoittelupaikoista töitä vaan molempiin oli juuri tullut tarve. Joten lasken melkein tuuriksi.