Tiedättekö, mikä entisenä köyhänä, nykyisenä keskituloisena ÄRSYTTÄÄ eniten?

Se, miten huonosti Suomessa edelleen tajutaan ihmisen oman vastuun merkitys kuopasta nousemisessa. Aikuisten, työkuntoisten ihmisten elättäminen ja hyysääminen ei kerta kaikkiaan ole yhteiskunnan tehtävä!

Minun oma köyhyyteni johtui ennen muuta siitä, että olin tehnyt niin tyhmiä valintoja uskoen, että yhteiskunnan tukiverkko kannattelee kyllä. Ja niinhän se kannatteli, vaikka tosi vähällä jouduinkin pärjäämään vuosi toisens perään. Vasta kasvettuani henkisesti aikuiseksi (reilusti yli 30 v) sisäistin, että hemmetti tämä on ihan itsestäni kiinni ja minähän nousen.

Niin aloin uudelleenkouluttautua, hain apua minua aiemmin rajoittaneisiin mielenterveyden pulmiin ja muutenkin suoristin selkäni ja päätin aloittaa vastuunkannon omasta elämästäni. Valmistuin ja sain uutta koulutustani vastaavaa työtä.

Kun yhtäkkiä humpsahsin köyhästä keskituloiseksi, hämmennyin ensin tajutessani miten helppo Suomessa todella on elää muiden varassa. Vaikka paperilla tienasin paaaaljon enemmän kuin ennen, ei käteen jäänyt lopulta kuin pari sataa euroa enemmän kuin tuilla eläessäni.

En silti luovuttanut vaan päätin jatkaa osaamiseni kehittämistä ja pyrkiä vähitellen paremmille palkkatasoille. Palkkaakin tärkeämpää minulle on ollut kokemus siitä, että saan itse vastata itsestäni, ja että pystyn nousemaan köyhyydestä vaikeuksista huolimatta!

Kyllä, uskon täysin ihmisen omaan vastuuseen omasta hyvinvoinnistaan. Poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat, joita varten edelleen tarvitsemme jonkinlaisen sosiaaliturvan.