Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä entisenä köyhänä, nykyisenä keskituloisena ÄRSYTTÄÄ eniten?
26.01.2019 |
Se, miten huonosti Suomessa edelleen tajutaan ihmisen oman vastuun merkitys kuopasta nousemisessa. Aikuisten, työkuntoisten ihmisten elättäminen ja hyysääminen ei kerta kaikkiaan ole yhteiskunnan tehtävä!
Minun oma köyhyyteni johtui ennen muuta siitä, että olin tehnyt niin tyhmiä valintoja uskoen, että yhteiskunnan tukiverkko kannattelee kyllä. Ja niinhän se kannatteli, vaikka tosi vähällä jouduinkin pärjäämään vuosi toisens perään. Vasta kasvettuani henkisesti aikuiseksi (reilusti yli 30 v) sisäistin, että hemmetti tämä on ihan itsestäni kiinni ja minähän nousen.
Niin aloin uudelleenkouluttautua, hain apua minua aiemmin rajoittaneisiin mielenterveyden pulmiin ja muutenkin suoristin selkäni ja päätin aloittaa vastuunkannon omasta elämästäni. Valmistuin ja sain uutta koulutustani vastaavaa työtä.
Kun yhtäkkiä humpsahsin köyhästä keskituloiseksi, hämmennyin ensin tajutessani miten helppo Suomessa todella on elää muiden varassa. Vaikka paperilla tienasin paaaaljon enemmän kuin ennen, ei käteen jäänyt lopulta kuin pari sataa euroa enemmän kuin tuilla eläessäni.
En silti luovuttanut vaan päätin jatkaa osaamiseni kehittämistä ja pyrkiä vähitellen paremmille palkkatasoille. Palkkaakin tärkeämpää minulle on ollut kokemus siitä, että saan itse vastata itsestäni, ja että pystyn nousemaan köyhyydestä vaikeuksista huolimatta!
Kyllä, uskon täysin ihmisen omaan vastuuseen omasta hyvinvoinnistaan. Poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat, joita varten edelleen tarvitsemme jonkinlaisen sosiaaliturvan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama ei onnistukaan nelikymppisenä.
Voit olla oikeassa. Mutta miksi vetelehdit laiskana nelikymppiseksi, etkä mennyt töihin nuorempana?
viittinkö vastata.........ollut töissä 15v ja sairastuin, en voi vanhaa työtä tehdä. Jos uudelleen kouluttaudun niin kuka jonkun 45v palkkaa.
Toi on ihan itsestä kiinni. Minun miehellä on oma LVIS firma ja palkkasi tammikuussa viisi uutta työntekijää vakituiseksi ja niiden työmiesten ikä oli 48, 53, 56, 56, 59. Lähellä eläkeikää pari, mutta mies ajattelee asioita aivan erilailla, kun muut. Tuossa on kokemusta niin paljon, että tulevat nuoret, jotka tulee koulunpenkiltä töihin, niin he menevät suoraan näiden iäkkäimpien miesten kanssa töihin oppimaan sellaista mitä koulussa ei opeteta. Vaikka mieheni on itse vasta 42 vuotias, niin hän ymmärtää kokemuksen määrän ja ikä ei ole este työnteolle jos on kunnossa oleva ihminen. Nämä vanhemmat, jotkaa näille nuorille sen lopun työnteolla, niin jonain päivänä nämä nuoret on vanhoja ja he opettavat niitä, jotka syntyy tänäpäivänä. Ehkä ton takia miehen firmalla meneekin niin hyvin.
Hienoa, että vielä on joku joka ymmärtää olennaisen. Olisipa tuollaista enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin onnistuu nelikymppisenä! Olen nyt jo yli 40 v. Tajutessani ongelman olin noin 35 v.
Ap
ÄRSYTTÄÄ tommoiset ap:n tyyliset luuserip*skat, jotka aikuisina ihmisinä loisivat yhteiskunnan elättinä vuosikaudet läpeensä. Itsehän olen menestynyt aina! Se on täysin mahdollista ja asennekysymys!!
AP: "yhyy mul on mielenterveysongelmia joten mä loisin 20 vuotta ja etsin itseäni... Sen jälkeen alan julistamaan ÄRSYYNTYMISTÄNI hengenheimolaisistani." V*ttu toiset on maksaneet sinunkin vuosikausien p*rseilysi.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin onnistuu nelikymppisenä! Olen nyt jo yli 40 v. Tajutessani ongelman olin noin 35 v.
Ap
Aivan! Ikä hyvä kumminkin hyvä tekosyy jäädä suohon makaamaan ja surkutella kohtaloaan.
"poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat", mistä lähtien mielenterveysongelmat ei olekaan olleet enää sairauksia? Esim. masennuksesta toipuminen voi olla todella hidasta, vuosien prosessi, myös monessa muussa sairaudessa oikean diagnoosin ja lääkityksen/avun löytyminen. Heitäkö auttaisi olla taloudellisesti (enemmän) tiukilla?
Ehdottomasti olen sitä mieltä että hyvinvointiyhteiskunta (jossa onneksi ainakin toistaiseksi elämme) mitataan sillä miten pidämme huolta lapsista, kehitysvammaisista, vanhuksista, sairaista sekä myös heistä joita elämä muuten heittelee, esim. työtilanteen muuttuessa.
Tuista leikkaaminen ei auta ja motivoi ihmisiä eteenpäin elämässä. Aika monelle se vai katkaisisi kamelin selän. Aika moni masentunut vain masentuisi lisää ja tyytyisi aina vain vähempään "kun enhän parempaakaan ansaitse". Kaikki joita sinä ajattelet "hyysättävän" ovat mielestäsi ilmeisesti jonkinlaisia yhteiskunnan loisia? Mielestäni aika vanhentunut ajatus.
Entäs ihmiset jotka tekevät matalapalkkaisia tai osa-aikaisia töitä, pitäisikö heiltä leikata vaikka asumistuki? Saisikohan kouluttautumaan paremmin palkattuun työhön? Kukas ne matalapalkkatyöt sitten tekisi? Tämänhän kyseisen ongelman voisi ratkaista että nostettaisiin palkkoja tarpeeksi ja palkattaisiin enemmän vakituiseen työsuhteeseen jne. mutta tuleekohan tapahtumaan, vahvasti epäilen.
Samaa mieltä olen että aikuisen ihmisen täytyy kantaa vastuuta, se ei tarkoita että avun antamisen (tässä kontekstissa taloudellisen) pitäisi loppua tai sen ehtoja reippaasti kiristää.
Et tiedäkään miten monenlaisia elämäntarinoita on, mitä jos tuomittaisiin vähän vähemmän?
Milloin opitaan että ei se raippa saa porukkaa tsemppaamaan, eikö aktiivimalli ole kertonut siitä jo aika paljon, kokeiltaisko vaihteeksi niitä porkkanoita<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, miten huonosti Suomessa edelleen tajutaan ihmisen oman vastuun merkitys kuopasta nousemisessa. Aikuisten, työkuntoisten ihmisten elättäminen ja hyysääminen ei kerta kaikkiaan ole yhteiskunnan tehtävä!
Minun oma köyhyyteni johtui ennen muuta siitä, että olin tehnyt niin tyhmiä valintoja uskoen, että yhteiskunnan tukiverkko kannattelee kyllä. Ja niinhän se kannatteli, vaikka tosi vähällä jouduinkin pärjäämään vuosi toisens perään. Vasta kasvettuani henkisesti aikuiseksi (reilusti yli 30 v) sisäistin, että hemmetti tämä on ihan itsestäni kiinni ja minähän nousen.
Niin aloin uudelleenkouluttautua, hain apua minua aiemmin rajoittaneisiin mielenterveyden pulmiin ja muutenkin suoristin selkäni ja päätin aloittaa vastuunkannon omasta elämästäni. Valmistuin ja sain uutta koulutustani vastaavaa työtä.
Kun yhtäkkiä humpsahsin köyhästä keskituloiseksi, hämmennyin ensin tajutessani miten helppo Suomessa todella on elää muiden varassa. Vaikka paperilla tienasin paaaaljon enemmän kuin ennen, ei käteen jäänyt lopulta kuin pari sataa euroa enemmän kuin tuilla eläessäni.
En silti luovuttanut vaan päätin jatkaa osaamiseni kehittämistä ja pyrkiä vähitellen paremmille palkkatasoille. Palkkaakin tärkeämpää minulle on ollut kokemus siitä, että saan itse vastata itsestäni, ja että pystyn nousemaan köyhyydestä vaikeuksista huolimatta!
Kyllä, uskon täysin ihmisen omaan vastuuseen omasta hyvinvoinnistaan. Poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat, joita varten edelleen tarvitsemme jonkinlaisen sosiaaliturvan.
Aivan ihanan inspiroiva tarina,❤❤❤🌹 oikein sai hyvälle tuulelle. Itse samalla polulla, oon 28v ja hankimassa takasin menetetyt 10v, oon käynyt terapiassa, saanut opiskeluapua, laihtunut, ottaa ittestäni huolta. Oon ylpeä itsestäni.
Miksei voisi nelikymppisenä onnistua? Kouluttauduin omalla rahalla ilman mitään tukia päälle nelikymmenvuotiaana ja nyt vajaa viisikymppisenä teen keskipalkalla töitä. Totta kai se vaati sisua ja aktiivisuutta ja normaaliälykkyyden (ei sen enempää onnekseni). Monena päivänä on ollut raskasta tehdä se mitä on pitänyt, mutta on aloja, minne pääsee vielä neli-viisikymppisenäkin sisään. Ainakin nämä hoito-, sosiaali- ja kasvatusalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun se köyhyydestä pois nouseminen ei aina ole omasta halusta kiinni. Mitäs teet jos olet esim. konkurssin tehnyt yrittäjä? Siinä saat maksella niitä velkoja pois loppuelämäsi, vaikka saisitkin kunnon palkkatyön (joka on Suomessa konkan tehneelle harvinaista). Tai ei tarvitse kuin sairastua vakavasti jolloin ei välttämättä kykene töihin vuosikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi nelikymppisenä onnistua? Kouluttauduin omalla rahalla ilman mitään tukia päälle nelikymmenvuotiaana ja nyt vajaa viisikymppisenä teen keskipalkalla töitä. Totta kai se vaati sisua ja aktiivisuutta ja normaaliälykkyyden (ei sen enempää onnekseni). Monena päivänä on ollut raskasta tehdä se mitä on pitänyt, mutta on aloja, minne pääsee vielä neli-viisikymppisenäkin sisään. Ainakin nämä hoito-, sosiaali- ja kasvatusalat.
hoitoalalta juuri poistumassa, ei sopinut itselleni. Itselläni on muistiin jo vaikuttanut mt ongelmat ja sairastaminen. Joudun pinnistelemään töissä mikä vaikeuttaa kuntoutumista ja uuvuttaa. Kerro mitä asialle voisi tehdä? Joudun siis opiskelemaan uuden alan ja tämä sopii minulle. En vain tiedä mikä se olisi....
se 40v ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"poikkeuksena sairaudet tai muut ylivoimaiset ongelmat", mistä lähtien mielenterveysongelmat ei olekaan olleet enää sairauksia?
Enhän minä sanonut etteivät ne ole sairauksia. Jos ihminen on työkyvytön minkä tahansa sairauden takia, niin yhteiskunnan täytyy turvata huolenpito. Ja ehdottomasti kannattaa hoitaa ja kuntouttaa työkyvyn palautumiseksi, jos se vain on mahdollista.
Ap
On tuossa pointtiakin. Jo omanarvontunnon kannalta on parempi jos pärjää omilla avuillaan. Toisaalta fakta on että yhä useamman on vaikeaa löytää sellaista työtä jota ei olla pian korvaamassa digitalisaatiolla tai robotiikalla.
Sanon kuitenkin että yksi vastenmielisimmistä ihmisryhmistä joihin olen törmännyt on entiset pienituloiset ja nyt keskituloiset, tai vielä pahempaa, hieman yli keskituloiset. Ihmiset jotka saattavat olla pienituloisia 20 vuotta ja noustuaan korkeampaan tuloluokkaan kestää 2 minuuttia kun nämä alkavat saarnata laiskuudesta ihmisille jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin he silmänräpäys sitten.
Olen itse ollut pienituloinen, keskituloinen, hyvätuloinen, täysin tuloton (yrityksen tulos miinuksella + velat päälle) ja lopulta vuosien pienituloisuuden kautta hyvätuloinen taas. On tullut koettua riemua, surua, stressiä, masennusta, you name it.
Ei tulisi mieleenkään kirjoittaa hieman vähemmän tienaavista kuten ap yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin ap:tä. Miksei ns. laiskoja saisi herätellä? Pitäisikö vain taputtaa päähän?
Minulla ei ollut mt-ongelmia kuten sinulla, vaan syöpä.
Tein pitkään töitä ja elätin mm. sinua, mutta sairastuin ja jäin sairausloman jälkeen työttömäksi.
Tervetuloa toiseen todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ylimielinen ap, mä olen tehnyt tuon saman nousun, mutta en todellakaan sen takia, että olisin PAREMPI ja kykenevämpi kuin muut. Sulla ja mulla on tuuria, meillä on sitä resilienssiä ja kykyä selvitä vaikeuksista, kaikilla ei ole, eikä se tee ihmisistä sen huonompia. Mun koko suku on nk. vähäosaista, äiti muistisairas sairaseläkkeellä, isä kuoli viinaan, sisarusten lapset on lastensuojelun piirissä, veli on ulosottokierteessä ja ylipainoinen, koko suku on aina jotenkin ollut pudokkaita.
Meillä vahvemmilla on velvollisuus ja eettinen vastuu siitä, että me tuetaan heikompia ja huono-osaisempia, ja keitä me ollaan sanomaan, että kuka nyt on huono-osainen? Ihan oikeasti maalaisjärjellä jos mietit, KUKAAN ei halua kituuttaa jollain minimieläkkeellä, kaikilla ei vaan ole tietotaitoa ja osaamista, eikä tahdonvoimaa.
Sulla on asennevamma ja tosi julma maailmankuva. Sä et ole mitenkään parempi kuin muut etkä parempi kuin ne työkkärissä kituuttavat tai elämäntapatyöttömät. Monella heistä on varmasti positiivisempi maailmankatsomus ja vähemmän katkeruutta sisimmässään kun sulla.
Itse yritän joka päivä. Minulla on vaikeita, rajoittavia psyykkisiä ongelmia. En ole saanut niihin kunnolla hoitoa. Lääkäri suosittelee minulle terapiaa, mutta on vaikeaa löytää terapeuttia ja lisäksi ei ole varaa maksaa arviointikäyntejä yms. Yliopistolla opiskelen sen mitä pystyn, mutta traumatisoitumisen ja ahdistusoireiden vuoksi se on vaikeaa. Kognitiiviset kyvyt ovat alentuneet traumatisoitumisen ja muun takia.
Eli minä kyllä haluaisin hoitoa, haluaisin terapiaa, haluaisin opiskella, mutta kun se ei päivittäisten itsemurha-ajatusten kanssa ole niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän joka päivä. Minulla on vaikeita, rajoittavia psyykkisiä ongelmia. En ole saanut niihin kunnolla hoitoa. Lääkäri suosittelee minulle terapiaa, mutta on vaikeaa löytää terapeuttia ja lisäksi ei ole varaa maksaa arviointikäyntejä yms. Yliopistolla opiskelen sen mitä pystyn, mutta traumatisoitumisen ja ahdistusoireiden vuoksi se on vaikeaa. Kognitiiviset kyvyt ovat alentuneet traumatisoitumisen ja muun takia.
Eli minä kyllä haluaisin hoitoa, haluaisin terapiaa, haluaisin opiskella, mutta kun se ei päivittäisten itsemurha-ajatusten kanssa ole niin helppoa.
Etkö saa YTHS:ltä tukea terapeutin etsimiseen? Minä sain tällaista apua ihan työterveyspsykologilta. Hän suosittelin 4-5 terapeuttia joihin olin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ylimielinen ap, mä olen tehnyt tuon saman nousun, mutta en todellakaan sen takia, että olisin PAREMPI ja kykenevämpi kuin muut. Sulla ja mulla on tuuria, meillä on sitä resilienssiä ja kykyä selvitä vaikeuksista, kaikilla ei ole, eikä se tee ihmisistä sen huonompia. Mun koko suku on nk. vähäosaista, äiti muistisairas sairaseläkkeellä, isä kuoli viinaan, sisarusten lapset on lastensuojelun piirissä, veli on ulosottokierteessä ja ylipainoinen, koko suku on aina jotenkin ollut pudokkaita.
Meillä vahvemmilla on velvollisuus ja eettinen vastuu siitä, että me tuetaan heikompia ja huono-osaisempia, ja keitä me ollaan sanomaan, että kuka nyt on huono-osainen? Ihan oikeasti maalaisjärjellä jos mietit, KUKAAN ei halua kituuttaa jollain minimieläkkeellä, kaikilla ei vaan ole tietotaitoa ja osaamista, eikä tahdonvoimaa.
Sulla on asennevamma ja tosi julma maailmankuva. Sä et ole mitenkään parempi kuin muut etkä parempi kuin ne työkkärissä kituuttavat tai elämäntapatyöttömät. Monella heistä on varmasti positiivisempi maailmankatsomus ja vähemmän katkeruutta sisimmässään kun sulla.
Minä ymmärsin ap:n tekstin ihan toisin, siis että ap halusi sanoa että kyllä te pystytte. Ei niin että itse olisi parempi vaan että muut ovat yhtä hyviä.
Älä viitsi jauhaa paskaa, vaan kerro kaikki tosiasiat. Tai sitten sulla pitää olla tosi iso perhe, että tienaat vain muutaman satasen enemmän keskituloisena kuin tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi jauhaa paskaa, vaan kerro kaikki tosiasiat. Tai sitten sulla pitää olla tosi iso perhe, että tienaat vain muutaman satasen enemmän keskituloisena kuin tuilla.
Ihan hyvin näin voi käydä. Itse olen 3 lapsen yh ja tukina saisin yhtä paljon käteen kuin nyt saan nettopalkkaa (poislukien lapsilisät)
Vihdoin joku asiaa puhuva! Nämä käsi toisten taskuilla käyvät ovat säälittävimpiä. Itselläni on ollut todella raskas elämä, ja kuitenkin olen itseni tästä kuopasta kaivanut ylös ja hankkinut ammatin jossa saan yli suomen keskiverto palkan. Ja tästä minua sitten sakotetaan.