Mistä olet katkera elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Rapupiirakka kirjoitti:

Lasteni biologisen isän mielenterveysongelmat ja siitä syystä syntynyt alkoholin liikakäyttö väsytti minut jo hänen eläessään ja huipentui hänen itsemurhaansa. Kului vuosia kun elämä oli pelkkää selviytymistä ja lapsien pystyssä pitämistä. Kaikki energiani meni siihen että selvittiin arjesta ja lapset saivat tarpeellisen tuen. En jaksanut mitään ylimääräistä ja hermoni olivat kireällä.

Olen siis katkera siitä että minulta riistettiin toisen ihmisen toimesta tai maailman epäreiluuden takia onnellisuus ja ilo juuri kun lapset olivat pieniä. Olen katkera siitä että lapsieni turvallisuudentunne on iäksi vaurioitunut. Lista on pitkä.

Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja olosuhteisiin nähden olemme selvinneet loistavasti. Surullista vain että näin myöhään olen päässyt nauttimaan rennosta ja iloisesta äitiydestä.

Omaisen itsemurha kyllä heittää elämään uskomattoman pitkän varjon. Minulla tapahtumasta on yli 10 vuotta, mutta silti puolison itsemurhan vaikutukset vieläkin usein näkyvät elämässäni. Ei sitä ulkopuolinen pysty edes kuvittelemaan millaista tuo on omaisille.

Surullisinta on se että vaikka nyt tavallaan nauttii elämästä enemmän kuin koskaan ja arvostaa kaikkea mahdollista hyvää ympärillään, niin silti takaraivossa kytee luottamuspula elämää kohtaan ylipäätään, tietää ja ymmärtää miten iso ratas voi pyörähtää ihmisellä täysin vikaan ja ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. En olisi tuota itsemurhaa osannut ennustaa vaikka tottakai jälkiviisas on voinut olla. Mutta se on pahin teko toiselle parisuhteessa, siinä pitää käsitellä jätetyksi tuleminen, suru, kuolema ja itsesyytökset kertalaakista puhumattakaan kun koittaa asian korjata ja selittää lapsille. Suurin hätä on aina ollut heistä. Eikä asiaa parantanut kriisihenkilöiden käteen antama prosyyri siitä miten vanhemman itsemurha nelinkertaistaa riskin että se ongelmanratkaisukeino periytyy jälkeläisille.

Että olen antanut ihmisten kohdella itseäni kuin roskaa. Tai ehkä ennemminkin niin, että ne ihmiset olisivat voineet valita kohdella minua kuin ihmistä, mutta ei, he päättivät vain haukkua ja hyväksikäyttää minua, kun olin herkkä ja alistuva.

Yksin jäämiseen toisen valinnasta. Tai nykyään voi sanoa ja toisten. Ei ole yksinäisyys omissa käsissä.

Hyväkin mies voi jäädä ilman kumppania. Ja toki hyvä nainenkin.

Kaikkein eniten olen katkera turvallisuuden tunteen ja luottamuksen menettämisestä.

Onneksi en ole katkera naisille kollektiivisesti. Silloin olisi sama jo tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tissittömyys, rumuus, tyhmyys ja yksinäisyys

Kultsi, näille kaikille voit tehdä jotain.

Tissittömyys ei ole oikeastaan edes puute. Pääsee itsekin paljon helpommalla kun ei tarvitse turhia säkkejä kantaa. Itse ottaisin mieluummin "tissittömän" kuin suuritissisen naisen. Rumuudelle ei voi oikein mitään. Harva kuitenkaan on oikeasti niin ruma kuin uskoo olevansa. Siitä pääsee pitkälti itsetuntoa huoltamalla. Sitten on tyhmyys... vaikeampi juttu mutta epäilen kuitenkin että taas kyse pääasiassa huonosta itsetunnosta, ja sama pätee yksinäisyyteenkin.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamisesta.

Koulukiusaaminen on tosiaankin viheliäin idiotismin muoto. Silloin kun minä olin koulussa, niin ne harvat kiusaajat tulivat yleensä muutenkin huonoista perheistä, mutta ilmeisesti tämä ilmiö on nykyään keskiluokkaistunut ja sitä myöten myös yleistynyt. Ja nämä kiusaajat eivät edes kadu toimintaansa mitenkään, vaan pitävät sitä vaan ihan normaalina toimintana. Yleensä he jatkavat elämäänsä eteenpäin ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Myös kouluissa yritetään lakaista nämä asiat maton alle, tai sitten pahimmassa tapauksessa tehdäänkin uhrista syyllinen, jonka täytyy vaihtaa koulua.

Hävetkää v*tun kiusaajat ja heidän myötäilijät!

En mistään. Kun itse on tehnyt virheitä, se on oma syy.

Vika ei ole elämässä, siis ulkopuolellani. Vika on minussa.

Olen itselleni katkera sössinyt laskujenkaa, ja nyt kyrsin veloista. Olen työtön ja haluaisin mennä töihin, että saisin raha-asiani ja velat kuntoon...

Jos olisin käyttänyt rahojani viisaasti, niin en olisi tässä tilanteessa... Tyhmä kuin olin 😑

Syrjäytetyksi joutumisesta. Koen sen pohjattoman epäoikeudenmukaisena, enkä tule sitä antamaan anteeksi koskaan. Sillä ei edes oikeastaan ole mitään merkitystä, että olenko sellainen persoona, jota on kiva syrjäyttää. Ketään ei pitäisi kohdella kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itselleni katkera sössinyt laskujenkaa, ja nyt kyrsin veloista. Olen työtön ja haluaisin mennä töihin, että saisin raha-asiani ja velat kuntoon...

Jos olisin käyttänyt rahojani viisaasti, niin en olisi tässä tilanteessa... Tyhmä kuin olin 😑

Kärsin* voin toki kyrsiäkin, jos niin haluan 🙄😂😅

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Missähän on vika?

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Ystävyydet nyt vain yleensäkin hiipuvat tällaisessa nykyisessä itsekkäässä kertakäyttömaailmassa. En ole oikein ymmärtänyt, miten ihan fiksutkin ihmiset dumppaavat "ystävänsä" ihan mitättömistäkin syistä. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde onkin sitten tietysti eri asia. Silloin pitääkin tämä ns. ystävä dumpata ja äkkikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Missähän on vika?

Jos sen tietäisin ja osaisin korjata ongelman, niin en sitä täällä voivoittelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Ystävyydet nyt vain yleensäkin hiipuvat tällaisessa nykyisessä itsekkäässä kertakäyttömaailmassa. En ole oikein ymmärtänyt, miten ihan fiksutkin ihmiset dumppaavat "ystävänsä" ihan mitättömistäkin syistä. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde onkin sitten tietysti eri asia. Silloin pitääkin tämä ns. ystävä dumpata ja äkkikä.

Näin se taitaa usein mennä.

Homekoulu pilasi terveyteni.

Syntymästä

Vaikeasta mielestä (joka geenien ja ympäristön yhteisvaikutusta): siitä, että elämä on raskasta taistelua monien erilaisten mielenterveyden ongelmien kanssa.

Koska vaimo opiskelee eikä siis voi maksaa puolia kuluista, koska saa niin vähän raahaa. Ei kuulemma voi tehdä niin paljon töitä, että tulot olisivat tasan. Minä en saa säästetyä, kun rahat menevät tavallaan toisen elättämiseen. 

En mistään. Muutama asia on, jonka ehdottomasti tekisin toisin, tiesin mokaavani jo sillä hetkellä, joten ne kokemukset olisi voinut jättää väliin. No nyt niistä on varmasti opittu. Jokainen pelaaja niillä korteilla mitä on, älkää olko katkeria.

Yksinäisyys, koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen, sairastuminen ja sen seurauksena lihominen, rakkaudettomuus.. tätä vois jatkaa hamaan tulevaisuuteen, joskus on parempia päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Ystävyydet nyt vain yleensäkin hiipuvat tällaisessa nykyisessä itsekkäässä kertakäyttömaailmassa. En ole oikein ymmärtänyt, miten ihan fiksutkin ihmiset dumppaavat "ystävänsä" ihan mitättömistäkin syistä. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde onkin sitten tietysti eri asia. Silloin pitääkin tämä ns. ystävä dumpata ja äkkikä.

Näin se taitaa usein mennä.

Vanhaan ystävään tai tuttuun voi ottaa yhteyttä myös vuosien jälkeen. On ihan luonnollista, että elämä vie toisaalle pitkäksikin aikaa.