Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauan olette olleet saikulla vanhempanne kuoleman jälkeen?
Kommentit (93)
Äitini oli vanha ja kuolema odotettavissa pitkäaikaisen sairauden jälkeen.
Ei herättänyt enää suuria tunteita. Surutyö oli ikään kuin jo tehty ja olin itsekin jo reilusti yli viisikymppinen.
Esimies sanoi tapahtumasta kuultuaan, että voin hyvin olla pari päivää poissa, jos siltä tuntuu. Meillä saa omalla ilmoituksella olla kolme päivää.
Olin yhden päivän poissa, koska olin yksinkertaisesti fyysisesti niin väsynyt. Valvoimme vuoteen äärellä kaksi yötä -- me lapset siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut saikulla. Mietin mitä äiti olisi sanonut, hän olisi ollut sitä mieltä ettö olisi parempi keskittyä elävien kirjoissa olevien asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi pystyä töihin välittömästi vanhempansa kuoleman jälkeen. Missä inhimillisyys?
Meillä kun isovanhempani kuolivat sairaalassa, niin sen sairaalan osaston lääkäri kirjoitti vanhemmilleni sairaslomaa. Työterveydestä olisi voinut hakea jatkoa.
Olisiko miehesi pystynyt menemään töihin samana päivänä,jona lapsenne syntyi vai oliko hän niin toistaitoinen, ettei kyennyt autoa ajamaan tai bussiin nousemaan päästäkseen töihin?
Kuolema on osa elämää. Maailma ei pysähdy eikä muiden elämä lopu, joten töihinmeno on monelle terapiaa. Vaikka isä kuoli, tämä kaikki muu on vielä jäljellä.
Jos omalla työpaikallani joku on palkallisella lomalla vanhempansa tai isovanhempansa tai lapsenlapsensa kuoleman takia, niin kukaan ei ajattele, että onpa hyvä, että hän saa surra rauhassa. Päinvastoin ajatellaan, että siinä taas viedään osa muiden palkasta omahyväisesti sen sijaan, että otettaisiin vuosilomasta hautajaisjärjestelyihin aikaa.
Inhottavia työkavereita teillä!! Mun työpaikalla elettiin mukana ja tuettiin!
Sairaslomaa on palkatontakin.
Miten siinä muka toisten palkasta viedään? Hulluinta mitä olen lukenut.
Meillä ei tueta lusmuja. Työyhteisö on lojaali porukalle ja jos yksi käyttää tilaisuutta hyväkseen, muut kääntävät äkkiä selkänsä. Yhden poissaolo tarkoittaa muille lisää töitä, tietenkin ilman lisäpalkkaa, sillä ne palkkarahathan otti se, joka hoitaa 2 viikkoa asioita.Yleensä se sama n myös kesällä eniten itkemässä sitä, että hänen pitää saada lomansa juuri silloin kuin haluaa, tai muuten ottaa sairauslomaa!
Vierailija kirjoitti:
2 viikkoa olin sairauslomalla. Työterveyslääkäri oli onneksi ymmärtäväinen. Olin ihan shokissa. Hautajaisten järjestelyyn ja perunkirjoituksen vuoksi otin sitten lomaa. Diagnoosiani en muista, eikä ole väliäkään. Pääasia oli, että sain itseni työkuntoon.
TYökaverilla oli samoin. Vuotta myöhemmin hän yritti saada matkavakuutuksesta rahaa telottuaan jalkansa lomamatkalla, mutta vakuutusyhtiön vastaus oli tyly: koska hän oli jättänyt kertomatta mielenterveysongelmistaan vakuutusta ottaessaan, ei korvausta tule. Humalassa kompurinti tulkittiin itsemurhahakuiseksi toiminnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä kuoli kun olin 14, päivän olin poissa töistä. Äiti kuoli kun olin jo aikuinen. En tietenkään ollut töistä pois. Miksi olisin ollut?
Mikset olisi ollut? Paitsi jos äitiin vihamieliset välit. Normaali ihminen suree.
Itse sain kolme päivää, palkatonta pyysin, lääkäri laittoi palkallisena.
Ja se suruko sitten estää kaiken? En ymmärrä. Yleensä se että saa mielensä jonnekin muualle vain auttaa. Sinä varmaan tarvitset kuukauden lemmikkimarsusikin kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sen loppupäivän pois, ehkä 6h. Kävin isäpuolen kanssa katsomassa äitiä, hautaustoimistossa ja ehdittiin vielä arkkuun laittokin. Kuolemaa edelsi 2v dementikkona hoitokodissa, joten itkut oli jo itketty.
Isä kuoli kesäloman aikana, ei tullut yllätyksenä sekään.
Sain puhelun isäni kuolemasta töihin ja jatkoin päivän loppuun. Hautajaiset olivat viikonloppuna. En edes tiennyt että voi saada saikkua! Parhaiten kestää surun kun tekee muuta ja on ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin puoli päivää. Äiti oli 87-vuotias, lähtö oli odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi pystyä töihin välittömästi vanhempansa kuoleman jälkeen. Missä inhimillisyys?
Meillä kun isovanhempani kuolivat sairaalassa, niin sen sairaalan osaston lääkäri kirjoitti vanhemmilleni sairaslomaa. Työterveydestä olisi voinut hakea jatkoa.
Olisiko miehesi pystynyt menemään töihin samana päivänä,jona lapsenne syntyi vai oliko hän niin toistaitoinen, ettei kyennyt autoa ajamaan tai bussiin nousemaan päästäkseen töihin?
Kuolema on osa elämää. Maailma ei pysähdy eikä muiden elämä lopu, joten töihinmeno on monelle terapiaa. Vaikka isä kuoli, tämä kaikki muu on vielä jäljellä.
Jos omalla työpaikallani joku on palkallisella lomalla vanhempansa tai isovanhempansa tai lapsenlapsensa kuoleman takia, niin kukaan ei ajattele, että onpa hyvä, että hän saa surra rauhassa. Päinvastoin ajatellaan, että siinä taas viedään osa muiden palkasta omahyväisesti sen sijaan, että otettaisiin vuosilomasta hautajaisjärjestelyihin aikaa.
Inhottava työpaikka. Mä sain soiton töihin. Pomo sanoi että ole niin pitkään pois kuin tarvii. No olin sen loppupäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko riittävä aika?
Äiti soitti aamulla kello 5 ja kertoi että isäni oli kuollut yöllä. Olin sen päivän poissa töistä ja menin sitten takaisin. Jotenkin tuntui siltä että työkaverit olivat kovin yllättyneitä että palasin niin nopeasti. Kohtelivat minua hyvin varovasti ja osaaottavasti. Ristiriitainen olo kuin oikeasti en ollut juuri yhtään suruissani edes. Isä oli pitkään sairaana ja totuus on että en edes erityisemmin pitänyt hänestä (väkivaltainen juoppo joka teki lapsuudestani surkean).
Kun kissani joskus kuolee tarvitsen varmaan viikon sairaslomaa.
Jännä miten moni tuntuu pitävän sitä jotenkin ylpeilyn aiheena, ettei ollut töistä pois. Vanhan vanhemman kuolema ei tietenkään ole mikään yllätys, mutta voi siitä alkusurusta yli pääsemiseen silti mennä kauemman kuin pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa näistä isosta osasta vastauksista sellainen olo kuin olisi jotenkin halveksittavaa olla poissa töistä jos oma vanhempi on kuollut. Ja vaikka elämä jatkuu niin kyllä surukin kuuluu elämään, ei aina tarvitse olla tehokas ja tuottava. Ihme kovanaamoja täällä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi pystyä töihin välittömästi vanhempansa kuoleman jälkeen. Missä inhimillisyys?
Meillä kun isovanhempani kuolivat sairaalassa, niin sen sairaalan osaston lääkäri kirjoitti vanhemmilleni sairaslomaa. Työterveydestä olisi voinut hakea jatkoa.
Olisiko miehesi pystynyt menemään töihin samana päivänä,jona lapsenne syntyi vai oliko hän niin toistaitoinen, ettei kyennyt autoa ajamaan tai bussiin nousemaan päästäkseen töihin?
Kuolema on osa elämää. Maailma ei pysähdy eikä muiden elämä lopu, joten töihinmeno on monelle terapiaa. Vaikka isä kuoli, tämä kaikki muu on vielä jäljellä.
Jos omalla työpaikallani joku on palkallisella lomalla vanhempansa tai isovanhempansa tai lapsenlapsensa kuoleman takia, niin kukaan ei ajattele, että onpa hyvä, että hän saa surra rauhassa. Päinvastoin ajatellaan, että siinä taas viedään osa muiden palkasta omahyväisesti sen sijaan, että otettaisiin vuosilomasta hautajaisjärjestelyihin aikaa.
Inhottavia työkavereita teillä!! Mun työpaikalla elettiin mukana ja tuettiin!
Sairaslomaa on palkatontakin.
Miten siinä muka toisten palkasta viedään? Hulluinta mitä olen lukenut.Meillä ei tueta lusmuja. Työyhteisö on lojaali porukalle ja jos yksi käyttää tilaisuutta hyväkseen, muut kääntävät äkkiä selkänsä. Yhden poissaolo tarkoittaa muille lisää töitä, tietenkin ilman lisäpalkkaa, sillä ne palkkarahathan otti se, joka hoitaa 2 viikkoa asioita.Yleensä se sama n myös kesällä eniten itkemässä sitä, että hänen pitää saada lomansa juuri silloin kuin haluaa, tai muuten ottaa sairauslomaa!
Toivottavasti en ikinä eksy teille töihin. Varmaan vessatauotkin kellotetaan tai ne on omaa aikaa palkattomasti? Ainakin, jos liian usein käy tai viipyy liian kauan. Kyllä työnteko se on elämän sisältö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä monet menevät töihin siksi ettei tarvitsisi vielä käsitellä asiaa, tuliko sellainen mieleen?
En saikuttanut, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt.
Olin äidin kuollessa masentunut jo muutenkin. Olen jotenkin katkera siitä, etten osannut ottaa vapaaksi hänen viimeisiä päiviään ja viettää niitä hänen kanssaan. Tuntui pahalta, kun tuttava sanoi, että ethän sä ollut edes paikalla, kun sun äiti kuoli.
Valitettavasti en tosiaan ollut. Olin käynyt häntä katsomassa illalla töiden jälkeen ja seuraavana yönä hän kuoli. Aamulla tuli kotiin puhelinsoitto.
Otin sitten päivän vapaata, menin isän kanssa katsomaan vainajaa ja lähdin hautaustoimistoon järjestämään hautajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa näistä isosta osasta vastauksista sellainen olo kuin olisi jotenkin halveksittavaa olla poissa töistä jos oma vanhempi on kuollut. Ja vaikka elämä jatkuu niin kyllä surukin kuuluu elämään, ei aina tarvitse olla tehokas ja tuottava. Ihme kovanaamoja täällä vaan.
Suru ei tarkoita sitä, että olisi työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi pystyä töihin välittömästi vanhempansa kuoleman jälkeen. Missä inhimillisyys?
Meillä kun isovanhempani kuolivat sairaalassa, niin sen sairaalan osaston lääkäri kirjoitti vanhemmilleni sairaslomaa. Työterveydestä olisi voinut hakea jatkoa.
Olisiko miehesi pystynyt menemään töihin samana päivänä,jona lapsenne syntyi vai oliko hän niin toistaitoinen, ettei kyennyt autoa ajamaan tai bussiin nousemaan päästäkseen töihin?
Kuolema on osa elämää. Maailma ei pysähdy eikä muiden elämä lopu, joten töihinmeno on monelle terapiaa. Vaikka isä kuoli, tämä kaikki muu on vielä jäljellä.
Jos omalla työpaikallani joku on palkallisella lomalla vanhempansa tai isovanhempansa tai lapsenlapsensa kuoleman takia, niin kukaan ei ajattele, että onpa hyvä, että hän saa surra rauhassa. Päinvastoin ajatellaan, että siinä taas viedään osa muiden palkasta omahyväisesti sen sijaan, että otettaisiin vuosilomasta hautajaisjärjestelyihin aikaa.
Inhottava työpaikka. Mä sain soiton töihin. Pomo sanoi että ole niin pitkään pois kuin tarvii. No olin sen loppupäivän.
Jep, tuonne en haluaisi töihin.
Kuuluu elämään juu, mutta ihminen ei ole kone. Ihmisellä on tunteet.
En tiedä, mitä olisin itse tehnyt töissä, kun isäni kuoleman jälkeen meni kolmisen viikkoa aivan sumussa. En muista siitä ajasta mitään. "Onneksi" olin opiskelija, sain asiat sovittua jälkikäteen opettajien kanssa. Onneksi ymmärrettiin.
Ihan sairasta tämä nykyaika jos asenne on sellainen, että kuolema on vain pikkujuttu, osa elämää, mitä siitä. Sen kun vaan painat töitä niin kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa näistä isosta osasta vastauksista sellainen olo kuin olisi jotenkin halveksittavaa olla poissa töistä jos oma vanhempi on kuollut. Ja vaikka elämä jatkuu niin kyllä surukin kuuluu elämään, ei aina tarvitse olla tehokas ja tuottava. Ihme kovanaamoja täällä vaan.
Suru ei tarkoita sitä, että olisi työkyvytön.
Ei tuo pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Toiset on työkyvyttömiä, toiset ei.
Ketjun kokonaisuudesta tulee vaikutelma, että jos esimies on empaattinen, niin poissaolo on lyhyempi kuin jos ei.
Eli hyvä esimies antaa mahdollisuuden poissaoloon ihan ilman muuta ilman mitään sairauslomatodistuksia.
Silloin ei samalla tavalla tunne tarvettakaan olla poissa. Toisessa vaihtoehdossa esimiehen käytös lisää vain tuskaa ja onkin sen takia poissa määräämättömän ajan.
Alue: Aihe vapaa
2 viikkoa olin sairauslomalla. Työterveyslääkäri oli onneksi ymmärtäväinen. Olin ihan shokissa. Hautajaisten järjestelyyn ja perunkirjoituksen vuoksi otin sitten lomaa. Diagnoosiani en muista, eikä ole väliäkään. Pääasia oli, että sain itseni työkuntoon.