Hoidon Tarpeessa´05~vko20

Eli tuli sekä hyviä että huonoja uutisia.



Huonot ensin.. Eli kohdun limakalvo oli tosi huono, käytännössä katsoen sitä ei ollut ollenkaan. Clomit siis poistuu meidän hoitosuunnitelmasta.



Sitten vähän paremmat.. Johtava follikkeli oli 12,5mm (kp9) ja sitten oli kylkiäisenä muutama muu vähän pienempi yksilö. Eli ovulaatio ei tule todennäköisesti olemaan viikonloppuna. Menen maanantaina uudestaan lääkäriin tarkistamaan tilanteen. Lääkäri sanoi, että jos ovulaatio tulee eikä ole liikaa munarakkuloita, niin inssi tehdään huolimatta huonosta limakalvosta. Sillä ei kuulemma ole niin suurta merkitystä että sen takia kannattaisi jättää inssi tekemättä. Inssi olisi ehkä alkuviikolla jos kaikki menee hyvin.



ja sitten vielä ihan loistavat uutiset.. En ollut enää YHTÄÄN ahdistunut tulevasta pistoshoidosta, johon siis siirrytään sitten seuraavissa inssikierroissa. Pystyin jo keskustelemaan asiasta ilman että tuli vedet silmiin.. Tämä viiden kuukauden prosessointi pistämisestä siis on tuottanut tulosta..:) Jee, hyvä minä!!!



Mutta nyt takaisin töiden pariin.. Viikonloppu on todennäköisesti aika hiljainen minun osaltani, kun on ne häät ja kaikki. Mutta maanantaina palailen maisemiin toivottavasti hyvien uutisten kera..:)



-Tuittu-

Täytyy nyt taas pari riviä kirjotella koska sattui silmiin ' jotain tuttua' .

Eli VL ja lääkäri Vilska. Meillä on hänelle aika jussi-viikolle, nyt vaan pitäis miehen viedä se toinen näyte tutkittavaks että ois sit nekin tulokset valmiina kun sinne mennään. Tuo tutkitaan viel julkisella koska siellä ollaan muutenkin kaikki tutkittu, ja nyt sit siirrytään VL jos asiat hieman nopeutus. Meillä on tuon miehen työn takia muutenkin elämä ' puolet hitaampaa' kuin ns normi-ihmisillä, niin nyt ei enää kaipaa kyllä mitään lisähidasteita kuten julkisen jonot. Heh.



Viivi ja Joalin tais ainakin olla Vilskalla, eikös juu? Meillä taitaapi olla aika sama tilanne Joalin kun sulla, miehessä vikaa ja minussa myös vähän (munis ei oikein irtoa + heikko luteaalivaihe), ja samalla tavalla taisitte nyt olla viemässä toista näytettä? Tuosta odottelusta vielä, niin mulla on ihan ruusuiset kuvitelmat että nyt kk päästä päästäis sopimaan inssi/ivf/icsi:stä jo sinne elo- tai syyskuulle. Saas nähdä. Meillä vaan on melkein mahdotonta etukäteen tietää millon mies on paikanpäällä, niin senkin puolesta saa nähdä miten käy. No, joka tapauksessa nyt toivottavasti alkaa jotain tapahtumaan!



Taas tuli minäminäminä-viesti, ja yhä vaan lupaan että kyllä mä aktivoidun sit kk päästä!! Jos ette potki pois ;-)

ISO kiitos hääonnitteluista!!!



Varjokkaalle pahoittelut negasta, voi turkanen sentään! Kyllä nyt tarvittaisiin tänne pinoon oikein kunnon plussa-aaltoa, se saisi varmasti kaikki taas vähän paremmalle mielelle.



Jokos Viivi olet parantunut flunssan kourista? Pidän sulle peukkuja huomiselle, hyvin se menee!



Hyvä, Tuittu, että lääkärireissu meni noin mukavasti! Toivotaan, että inssi toteutuu nyt sitten ensi viikolla, niin pääset piinailemaan. Jännät viikot on sinullakin edessä!



Tuntuu aika monia ahdistavan nuo raskaana olevat naiset. Nythän niitä taas enemmän näkee, kun on kesä ja ihmisillä vähemmän päällä. Ja toki omakin tilanne vaikuttaa, että ihan varmasti huomaa jokaisen raskaana olevan vastaantulijan. Vaikka eihän sitä tiedä, kuinka kauan kukin on lastaan joutunut odottamaan ja näin, mutta sitten kun ainakin meidän tuttavissamme on niitäkin, jotka tulevat suunnilleen silmiä räpäyttämällä raskaaksi, ja he eivät millään voi ymmärtää sitä, että joillakin raskautuminen ei käy noin vaan. Sitten he pitävät oikeutenaan kysellä henkilökohtaisuuksia ja jakaa omia neuvojaan toisen tunteista välittämättä. Mutta eteenpäin on vaan mentävä ja yritettävä kestää. Ehkä se vauva vielä teille ja meillekin joskus suodaan.



Nyt on lähdettävä juomaan kuppi kahvia, mukavaa loppuviikkoa kaikille! Toivottavasti viikonlopusta tulisi oikein lämmin!

Varjokkaalle SUURI lohtuhali!

Miten voikin testi näyttää edelleen negaa... =(

..ei todellakaan ole reilua..



Kaikille muille kiitokset tsempityksestä paranemiseen..

Eiköhän se jopa tepsinyt.

Ainakin kuume on hellittänyt (tosin eipä sitä muutoinkaan paljoa ollut), eikä ollut kuumetta eilen eikä tänään. On kuitenkin jotenkin sellainen väsy olo, jos pidemmän aikaa kukkuu ylhäällä, joten en nuolaise ennen kuin ollaan huomisessa. Tänään on tullutkin käytyä kaupassa ja siivoiltua vähän miehen apuna, kun hänkin joutui saikulle jouduttuaan työtapaturmaan. Onneksi ei mitään vakavampaa käynyt, musta silmä vain.

Huomenna olisi tarkoitus palata takaisin töihin ja iltapäiväksi on sovittu uudelleen tuo ssg. Joten, toivon tosiaan että pääsisin siihen huomenna.

Mitenkäs myöhään kierron vaiheessa se vielä voidaan tehdä?

On jo aikas lähellä ovista, mulla kun on sen verran lyhyet kierrot. Huomenna siis jo kp11. No, kaitpa tuo lääkäri tietää... Toivottavasti!



EmmaE:lle vielä sen verran, että ei haittaa vaikka tulisikin kilometrin mittainen viesti, se on vain mukavaa jos viitit kirjoittaa. =)

Sitä odotellessa.



Muille huiskutukset.

Nyt tarttee mennä.



-viivi-

Todella hienoa, että Tuitun inssi onnistuu vielä tässä kierrossa!!

Toivottavasti huono limis ei haittaa.

Päästään peukuttelemaan sitten sullekin. =)

Heippa, mitäs tänne kuuluu?



Tuitulla oli ainakin mennyt mukavasti käynti VL:ssä, kivaa! Toivottavasti inssi onnistuu suunnitelmien mukaan. Eikö ollutkin ihana ihminen tuo meidän yhteinen lääkäri? Sain itse häneltä ainakin huimasti lisää toivoa ja luottamusta siihen, että jonain päivänä meillä on oma nyytti.



Ja viivillä hoidot edistyy, olen siitä erityisen onnellinen sun puolesta. Olet saanut odotella niin kauan, että nyt olisi aika pistää tuulemaan. Kaikkea hyvää ja halauksia sinne!



Varjokkaalle suuret pahoittelut negasta! Niin epäreilua, ei voi muuta sanoa!



Kiitos niille, jotka oli mun kuulumisia kyselleet. Tässä niitä olisi:



Tuntuu, että ihan muutaman viikon sisällä olen vasta tullut oikeasti raskaaksi. Väsyttää koko ajan hurjasti ja muutenkin tuntuu, että lihakset on koko ajan maitohapoilla ja uupuneet. Milläköhän tästä taas piristyisi?



Jouduin kyllä kerran jo rautakuurille, mutta seuraavalla neuvolakerralla arvot oli noussut niin hyviksi, että neuvolantäti sanoi, että voin lopettaa sen.



Me oltiin 4D-ultrassa viime tiistaina ja oli kyllä aivan ihana kokemus! Pikku-quu siellä potki ja myllersi kovaa tahtia koko tutkimuksen ajan, ja oikein jäntevä poika hän onkin. Kaikki sormet ja varpaat löytyi ja päästiin kurkistamaan vähän pikkuisen kasvojakin :) Tosin pikku-quu oli pää alaspäin ja katsoi vielä jotenkin alas häpyluuhun päin niin että ultrakuvaa oli vaikea tarkentaa naamaan. Pää oli kuitenkin täysin normaalin muotoinen, nenäluu normaali ja ylähuuli ehjä jne. Kaunis vauva siellä kasvaa, mutta on kuulema pulleat kasvot ja muutenkin pullea!



Ultrassa lääkäri tosiaan arvioi, että ainakin 4,5-kiloinen vauva on tulossa ja että pikku-quu kasvaa hieman liian nopeasti... Oli jo yli viikkoa suuremman kokoinen. Tämän vuoksi kävin sitten sokerirasituskokeessa alkuviikosta, ja tänään sain tulokset, jotka oli ihan normaalit. Ei siis raskausajan diabetesta eikä muutakaan. Mielestäni syön ihan normaalisti enkä herkuttele lähes ollenkaan, joten jotenkin tulee vaan paha mieli siitä, kun lääkäri puhuu, että ei pitäisi syödä niin paljon tai vauva kasvaa liikaa... En usko, että voin aiheuttaa tämän omalla toiminnallani, vaan jostain syystä pikku-quu onkin vain vähän isompi vauva. Miehen suvussa on aina syntynyt 5-kiloisia poikavauvoja, oli äiti sitten kuka tahansa. Ultralääkärin mukaan vauva kuitenkin kasvaa äidin elimistön tarjoaman ympäristön mukaan, eikä muka ole mitään väliä sillä, minkäkokoisia vauvoja isän suvussa on ollut tai minkäkokoinen isä on. Olen aika pienikokoinen itse, joten 4,5- tai 5-kiloinen vauva on todella iso mulle. Täytyy kuulemma varautua ponnistelemaan oikein tosissaan!



No, tästä uupumuksesta ja lievästä pahasta mielestä huolimatta yritän ajatella, että tärkeintä on, että vauva voi hyvin ja potkuttelee pirteästi nykyään ihan jatkuvasti. Kohtu on varmaan jo kasvanut tosi ylös, koska potkut tuntuu varsinkin kyljissä tosi korkealla. Potkut on niin selkeitä, että välillä mietin, että tuleeko poju kyljen kautta ulos. :)



Eilen laitoin äitiyspäivärahahakemuksen postiin, nyt vaan odottelemaan, että koska saa hakea paketin postista. Eiköhän sen voimalla jo mielikin tästä piristy! :)



Anteeksi, toivottavasti kukaan ei pahastu tästä kirjoituksesta. Tiedän, että en todellakaan saisi valittaa, kun kaikki on oikeasti hyvin. Ja olenkin edelleen ja ikuisesti vaan todella kiitollinen siitä, että meille on tämä onni suotu!



Toivon teille kaikille sydämestäni onnea matkaan ja pikaista plussausta. Te tällä hoidokkipalstalla kirjoittelevat olette sen todella ansainneet!



Halein,

-Q- kera pikku-quun 26+3

Ala sina Quiro siella yhtaan pahottele! Itte ainakin hymyilin koko ajan kun sun viestia luin. Oli niin ihana kuulla teidan kuulumisia. Vasta vahan aikaa sittenhan sa olit tassa samassa tilanteessa kun me taalla, joten sun vauva-hehkutukset tulee ihan tarpeeseen. Itselle ne antaa kovasti toivoa...



Leimulle viela onnittelut Rouvittumisesta :) ja kerrohan siita ruusunjuuritabletista...kaikki miten voi itte edistaa tata asiaa kiinnostaa kovasti!!!



Ja jos Mette kertois akupunktion ja vyøhyketerapian vaikutuksista...



Varjokkaalle haleja :( mutta jos se nega sittenkin kaantyis plussaksi... Ja Lupukselle pahottelut menkkojen alkamisesta...



Viiville onnea tan paivan ssg:hen. Toivottavasti ny onnistuis :) Ja Tuitulle peukkuja maanantain inssiin!!



Miliko: Yla- ja alamakeahan taa lapsettomuusasia on...mulla ainakin on kamalan paha olo heti menkkojen jalkeen kun naan niita pyøreita masuja ja lastenvaunuja. Muu kuukaus menee suhteellisen neutraalisti. Vauvalehtia en kuitenkaan oo viel sortunu ostamaan. Enka muutakaan vauva-juttua. Yhen myssyn kudoin talvella kun lankaa jai jaljelle...



).( kp18 elikkas pp2. Niinkuin mies viime menkkojen alkaessa uhkaili, niin tassa kierrossa toimittaan hanen " metodien" mukaan. Eli sunnuntaina kaytiin jarvessa uimassa (kylmaa) eli saamassa shokkihoitoa ja sitten tehtiin kaks koti-inssia. Eli toinen tehtiin just ennen ovista ja kun oviksen sattuessa hankin oli viela kotona, niin sillon toinen. Mies oli pihdannu simppojaan sunnuntaista asti ja sitten ti-iltana oli eka koti-inssi ja ke-aamuna toinen. Sitte se mies lahtikin tyøreissulle. Eli tuo kohdunseutu on saannu olla ihan rauhassa sunnuntaista asti ja saa olla ainakin maanantai-iltaan asti. Saa ny naha miten kay :) En mitaan ihmeellista odota, mutta hauskaa kokeilla jotain ihan høpsøa ja uutta. Mies kylla mietiskeli et pitaskøhan " panna perseeseen" jos vaikka sita kautta tulisin raskaaks... Taytyy varmaan kerrata sille ihmisbiologiaa :)



Tuittu kyseli meijan kesasuunnitelmia. Suomeen tullaan todennakøsesti piipahtamaan haiden takia, mutta se vierailu ei kauaa kesta :( Lokakuussahan taalta sitten kotiudutaan niin ei nyt niin kamalaa Suomi-kuumetta oo ollu. Tan kesan lomat matkaillaan Euroopassa. Ajellaan siella autolla ristiin rastiin :) Kun ois vaan hyvat telttakelit...





Mutta pietaanhan myø tytøt liput korkealla (ainakin Lordin puolesta jossei muuten) ja ootellaan niita lampimampia kesakeleja...

Piti alkaa oikein kirjoittelemaan kun olen aika ylpeä itsestäni :) Sain äsken kuulla, että kaveri oli saanut viime yönä tyttölapsen (ja tyttöjä ei ole syntynyt sukuun eikä kaveripiiriin yli kymmeneen vuoteen). Eka reaktio oli syvä epätoivo ja että " me ei ikinä saada kokea tuollaista onnea" , mutta se mistä olen ylpeä on, että tuo tunne meni ohi minuutissa ja tilalle tuli tosi onnellinen olo. Aloin sitten heti suunnittelemaan milloin pääsen katsomaan prinsessaa ja kuvittelemaan kuinka ihanaa on saada suloinen pieni tuhisija syliin. Päätin myös, että alan säännöllisesti vierailemaan kaverin luona ja pyydän saada hoitaa vauvelia niin paljon kuin mahdollista (perheessä on pari pientä lasta, joten apu ois kuulemma tarpeen). Jos ei mulle omaa lasta suoda, niin pitää koittaa nauttia toisten lapsista senkin edestä! Toivottavasti saan pidettyä tämän asenteen jatkossakin, koska tämä tuntuu NIIN paljon paremmalta kuin kateus ja oman tilanteen surkuttelu. Jännä juttu vaan sikälikin, että kun kuulin tämän samaisen kaverini raskaudesta ja aina kun oon nähnyt hänen ihanan kasvavan masunsa, niin päällimmäinen tunne on ollut just tuo katkeruus. Mutta onneksi se tuntuu nyt muuttuneen päinvastaiseksi, kun vauva syntyi!



Näissä positiivisissa tunnelmissa toivottelen kaikille oikein mukavat viikonloput!



EmmaE



Ps. Hauska yhteensattuma: tänään on Emilian ja Emman nimipäivä :)

Olipa mukava kuulla kuulumisiasi quiero! On paljon helpompi kuulla raskausjuttuja niiltä, joilla on takana lapsettomuushuolia, kuin niiltä jotka eivät osaa ajatella raskautumisonnensa suurta määrää. Kovasti olet jo pitkällä raskausviikkojen suhteen. Ainakin minusta toi 26+jotain on jo reippaasti yli puolivälin. Onnea sinulle ja kerro aina välillä miten raskaus etenee ja poika kasvaa!



Hienoa lukea Emmaemilian mielialan muutosta katkeruudesta iloon. Kuulostit niin kypsältä kun kirjoitit ajatuksiasi. Itse en ole vielä noussut pohjamudista, vaan pahoitan mieleni odottavien äitien mahoista, ja se on ihan lapsellista ja naurettavaa, mutta... Kävelylläkään ei enää voi käydä ilman noita vastaantulevia mahoja! Toisaalta taas pieniä vauvoja on mukava käydä katsomassa minustakin, joten taitaa se katkeruus rajoittua omalla kohdalla muitten mahoihin. Huomenna menen täällä Tampereella lapsettomuuttapotevien kahvilatapaamiseen, ja toivottavasti sen jälkeen olen saanut purkaa mieltäni ja puida asioita positiivisemmalle tolalle.



Tulin just ultrasta ja inssi on suunnitteilla ensi tiistaiksi. Kaksi follikkelia oli kasvanut sopivan kokoisiksi ja muutama pienempikin oli paikalla. Saapas nähdä jaksaako kaksi kasvaa vai vain yksi, niinkuin viime kerralla. Sain Pregnylpistoksen mukaan ja se on pistettävä mahaan maanantaina. Ja kaikenlisäksi olen koko päivän luokkaretkellä oppilaiden kanssa ja saan piikittää itseäni jossakin nuhjuisessa vessassa... Toivottavasti kukaan ei osu paikalle ja luule mua huumeidenkäyttäjäksi ja toimita

poliisin huomaan. ;)



Siispä odotellaan vaan rauhassa ensi viikon inssiä Tuittu ja sen jälkeen sormet ja varpaat ristiin, että meitä onnistaisi!



Miliko

Oletko MILIKO yksityisellä vai julkisella hoidoissa? Tuota seurantaultraa nimittäin kaipailen, kun mulla tietää inssipäivänä onko siellä edes mitään kasvanut!! Kierto kun on säännöllinen niin ultria ei julkisella turhaan anneta.



PINGULLE tuosta akupunktiosta ja vyöhyketerapiasta. Meillä siis ollaan turvauduttu näihin vaihtoehtoisiin hoitomuotohin, kun vauvaa ei alkanut kuulua, mutta eipä näistäkään siis ole vielä siihen asiaan apua löytynyt. Tai no, miehen siittiöt saatiin kuntoon ja miulla vyöhyketerapialla saatiin migreenit pois ja kohdun limakalvoa paksummaksi. Hormoonipisteetkin oli alussa tosi ärtsyt, mutta nyt ovat jo ihan kohdillaan kuten kokeet osoitti. Mikäs teillä olikaan lapsettomuuden syynä?



Mites VIIVILLÄ kävi ssg:n kanssa? Auttoiko virtuaalitsemppaus? =)



QUIROLLE onnea odotukseen, käyhän aina kertomassa kuulumisia.



KAIKILLE oikein ihanaa viikonloppua! -Mette-

Olipa mukava kuulla Q:n kuulumisia. =)

Muistahan välillä tulla meitäkin moikkaamaan, kun netissä pyörähdät.



Toivotaan, että Pingun miehen suunnittelema shokkihoito insseineen tehoaisi.. ;)

Olisipa hienoa, jos se todellakin auttaisi.

Peukut pystyyn teidän puolesta. =)



EmmaE:lle tuhannet kiitokset postista.

Vastailen heti kun vain ehdin.



Tänään sitten viimein tuo ssg saatiin tehtyä ja kyllähän tuossa ehti jo jännittää, kun jouduin lääkäriä odottelemaan. No, kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja lääkäri ja hoitaja kyselivät vähän väliä vointiani. Ja mikä parasta, se ei sattunut lainkaan. =)

Jossain välissä, kun hoitaja pisti tuota keittosuolaliuosta lisää tuonne kohtuun, niin rupesi tuntumaan siltä kuin jääpaloja tai jäistä vettä olisi virrannut siellä mahan sisäpuolella ja ehkäpä vähän myös sellaista jännää kuplimista ajoittain.. aika erikoinen fiilis.. mutta mulle tosiaan helpotus ettei ollut mikään kidutustuokio.

Kaikki oli kunnossa ja oikein hienosti auki, joten nyt sitten seuraavaa kiertoa odotellaan kuin kuuta nousevaa, niin päästään mekin sitten jännäämään. =)

On varsin helpottunut olo.



Jees..

Nyt tarttee kuitenkin jatkaa kotiaskareita, kun vieraita on tulossa piakkoin. Piti vain tulla tämä teidän kanssa jakamaan.



-viivi-



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!

Moikka kaikille!



Ihan ekaksi omaa napaa ja ihmettelyä. Mulla tuli eilen aamulla pyyhittäessä veriviiru, mutta sitten ei eilen eikä tänään mitään. Tädin pitäisi aloittaa vierailu varmaan sunnuntaina tai sitten maanantaina. (Nolona tunnustan, tietysti sitä taaaaas miettii mitä jos sittenkin olisi tärpännyt)... Elikäs keskiviikkona saatiin toimitettu VL:n uusi näyte ja tänään soitin ja varasin lääkäriaikaa. Se on nyt sitten kesäkuun alussa 3vkon päästä. Jipii sitten pääsee taas kuulemaan tuloksia ja toivottavasti suunnittelemaan sitä hoidon aloitusta nyt ihan konkreettisesti. Tuossa laskeskelin, että hyvällä tuurilla hoidot alkaisi varmaan siinä heinäkuun puolen välin tienoilla =D en millään malttaisi enää odottaa...



Q mä olen ainakin tosi iloinen että käyt kertomassa kuulumisia (muutkin odotuspuolelta saisivat kertynyt. Niin se aika vaan menee. Oikein ihanaa loppu odotusaikaa sinulle ja miehellesi. Ja kyllä teille on iso poika siltä tuloillaan.



Milikolle ja Tuitulle peukut pystyyn ensi viikon insseihin. Toivottavasti saatte plussa aallon aikaan täällä meidän pinossa niitä meinaan kaivattaisiin jo tämän tauon jälkeen.



Pingulle pidetään myös peukkuja, että koti inssi olisi onnistunut...



Manco ja Viivi meillä on nyt sitten sama lääkäri. Tilasin meille ajan sille Vilskalle. Toivottavasti sitten päästäisiin jo suunnittelemaan niitä hoitoja, kun nyt en enää jaksaisi yhtään odottaa hoitojen alkua.... Manco meillä taitaa sitten olla sama tilanne ja hoitoihin varmaan päästään myös samoihin aikoihin. Meillä tosiaan miehellä on heikot simppatulokset ja minusta ei ole tähän mennessä löydetty vikaa. Omasta mielestäni ovuloin ihan hyvin (ovislimoista ei voi erehtyä), ainoo vaan että mun kierto on aika lyhyt sellanen 26-28pvää, mun pitää nyt seuraavalla kerralla kysyä miten se mahtaa oikein vaikuttaa. Mä muuten toivon, että sais nyt sitten kaikki ohjeet ja tarvittavat reseptit ettei tarvii sitten enää VL:n kesäloman jälkeen sinne mennä vaan pääsis aloittamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet.



EmmaE:lle voisit ainakin tänne päin lähettää tuota sinun tyyneyttäsi ja viisautta, koska mua Leimun tapaan ahdistaa raskaana olevat ja sitten ne joilla on ihan pieni vauva... Ja vieraisiin ihmisiin on paljon vaikeampaa suhtautua kun tuttuihin se jotenkin tuntuu, että miksi ei meille jne jne... Nyt mulla on kuitenkin jotenkin positiivinen mieli siitä, että kyllä meillekin vielä joskus....



Sitä olen tässä nyt miettinyt, että sitten kun hoidot alkaa ja jos sitä toivottua tulosta ei heti synnykään, niin miten mä mahdankaan kestää henkisesti ne pettymykset. Nyt ajattelen jotenkin niin yksiselitteisesti, että kyllä se yksi kerta riittää, mutta mitä jos ei riitäkään. Saako itsensä jotenkin koottua ja lähtemään taas uudelleen yritykseen????



t. joalin

METTE Me ollaan hoidossa yksityisellä puolellla, Avalla. Aloitettiin sieltä nopean etenemisen ja lapsettomuuden syiden selvittelyn vuoksi, koska luulen, että en jaksaisi ylimääräisiä odotteluja, joita saattaisi kuulopuheiden mukaan olla odotettavissa julkisella puolella. Yksityisellä ollaan toistaiseksi sen vuoksi, ettei ainakaan vielä tarvita järeämpiä hoitoja, vaan inssi on se meidän hoitomuoto. Saa nähdä miten sitten käy, jos pitää aloittaa kalliit hoidot. Avalla seurantaultra kuuluu inssikuvioon ja hyvä on tietää etukäteen minä päivänä inssiaika on otollisin. Tosin ei sekään lottovoittoa takaa...



Miliko

Tietokone alkaa näköjään olla hajoamispisteessä... täytynee nyt vaan jaksaa tapella tämän romukasan kanssa, kun ei nyt ole varaa uuttakaan ostaa...



Varjokkaalle halit ja isot pahoittelut negasta!!! :(



Tuittu: Toivottavasti pääsette nyt kaikesta huolimatta tuohon inssiin jo tässä kierrossa. Pääset sitten jännäilemään! :) Ja tosi hienoa, että pistoshoito ei enää ahdista!



Olipa kiva kuulla myös Quieron kuulumisia!



Viivi: Varmaan tuntuu mahtavalta päästä vihdoinkin tositoimiin kaiken odottelun jälkeen... kohta päästään sitten jännäilemään teidänkin puolesta! Ihanaa :)



Huh, pää on ihan tyhjänä, johtunee eilisistä euroviisubileistä. Tuli kyllä huudettua pisteidenlaskun aikana niin paljon että ihme kun ei naapurit valittaneet... no, taisi kyllä naapurissakin olla pippalot :) siideriä tuli taas juotua ihan kiitettävä määrä Lordin kunniaksi!



Tänään sitten alkoi menkatkin vihdoinkin!! Se tarkoittaa sitten sitä, että ensi viikolla alkaa pistely taas. Jännittää, ja oli kyllä helpotus että ehdittiin tähän toiseen icsiin vielä ennen klinikan kesälomaa.



Sain muuten kerrottua esimiehellekkin näistä hoidoista ja tulevasta sairaslomasta... sanoin hänelle, että minulla olisi hieman asiaa, ja esimies tokaisi heti että " oletko raskaana?" . Sanoin sitten vaan että asia on vähän päinvastainen... esimies oli onneksi tosi ymmärtäväinen.



Nyt täytyy lähteä takaisin sohvanpohjalle potemaan krapulaa, ja vielä nämä kuukautiskivut lisänä... kaikille oikein paljon haleja, ensi kerralla saan ehkä kommetoitua enemmän teidänkin juttujanne :)



-Lupus

Eli uusintakäynti Väestöliittoon tehty ja nyt näytti hyvältä!!! *hihkuu*



Onneton limakalvo oli pyrähtänyt 7mm paksuiseksi ja yksi follikkeli kasvanut vähän yli 20mm. Nyt vaan sitten teen ovistestejä ja varaan uuden ajan, jolloin tehdään eka inssi!!!! Ja vielä kaiken kruunaa se, että johtofollikkeli on juuri tuolla vasemmalla puolella, mikä on ihan varmasti auki.. Tuo oikea kun jäi vähän arvoitukseksi.



Aivan uskomaton fiilis tällä hetkellä!!!!



Muuten olo on tosi väsynyt rankan viikonlopun jäljiltä, mutta siitä palaan kertomaan vaikka illlalla. Nyt takaisin töiden pariin.



-Tuittu-

Varjokkaalle pahoittelut negasta! Negan testaaminen on tosi rankkaa. Tosin, tuolla " inssi toukokuussa" -pinossa oli ainakin yksi esimerkki, jossa negatesti oli parin päivän kuluttua muuttunut positiiviseksi. JOko sulla on menkat alkaneet vai vieläkö tilanne on epäselvä? Toivon tietysti, että ylläri tulisi negatestistä huolimatta :)



Tuitulle tsemppiä tulevaan inssiin! Ja hienoa, että limis oli ottanut kasvupyrähdyksen. Mullekaan clomit eivät sopineet, ne sai aikaan liian monta follikkelia kerralla. Eka pistoskuuri takanapäin ja hyvin siitä on selvitty...



Viiville harmitukset kuumeen takia siirtyneestä ssg:stä. Enpä olisi minäkään tiennyt, että moinen syy estää tutkimuksen tekemisen. Toivottavasti pääsette kuitenkin pian etenemään uudelleen.



Joalin



Leimun häät kuulostivat mukavilta! Ja ruusunjuuritabletit vaikuttavat vähintäänkin kiinnostavilta ;) Odottavan aika on pitkä, kuten tiedetään. Kovasti vaan hyviä hermoja teille, kun odotatte tutkimusten etenemistä! Ja niinkuin meinasit, niin luomutyylillä väliajalla!



Lillin punktiokokemus oli aika yllättävä - itselläni on ollut sellainen mielikuva, että se on vain läpihuutojuttu, joten viiden päivän toipumisaika kuulostaa kyllä hurjalta. Ja lugejen sivuvaikutukset on tulleet mullekin tutuiksi, vatsa on temppuillut, oonpa ottanut lugeja mitä kautta tahansa.



Miliko, kyllä on kovasti tuttuja noi sun fiilisten heittelyt! Mulla on kans vähän väliä mieliala heitellyt, yleensä kierron eri vaiheiden mukaan. Ja näin kesäaikaan huomaa vauvat ja raskaana olevat naiset helpommin, joten tilanne ei ainakaan helpota. Toivottavasti teidän inssi onnistuu suunnitelmien mukaan, ettei tarvitse elokuulle asti odottaa!



Mites tuupalaisen piinailu etenee? Sullahan on kohta the päivä vai mitä? Onko tuntemuksia suuntaan tai toiseen?



Lupus: miten esimiehelle kertominen meni? Rohkea teko, itsestäni ei oikein ole ollut siihen, vaikka moneen otteeseen on ollut mielessä, että kakistan tämän meidän tilanteen suustani ulos.



Mette: en minäkään haluaisi nyt lukea vauva-lehteä. AJattelin kyllä jossain vaiheessa irtonumeroiden hankintaa, kun tähän " hankkeeseen" ryhdyttiin, mutta en silloin rohjennut ja nyt tuntuu, että en todellakaan jaksa lukea hoitovinkkejä... meillä myös mies on tolkuttanut mulle, ettei se ole meiltä pois, jos toisille suodaan lapsia, mutta yhteistä surua tässä eletään. Se vaan osaa jotenkin analyyttisemmin suhtautua tuollaiseen. Kerran meillä oli ikävä tilanne, kun sain tekstiviestin kaveriltani, että hän oli plussannut ja mulla oli just samana päivänä alkanut menkat. Itkuhan multa pääsi ja mies suuttui, että en mä voi joka kerta alkaa itkeä tollaisen takia. Ja siitähän se itku vasta yltyikin. Tuntui tosi pahalta ja vaikka tiedän, ettei mies sitä nyt pahalla mulle sanonut, niin sanoipa nyt kumminkin pahasti.



EE:lle tsemppiä miehen hormoonihoitoihin! Toivotaan, että kaivattu apu löytyy.



Manco, nou hätä, vaikka välillä tulee minä-minä -viesti! On kuitenkin kiva, että jotain kirjoittelee. Itse olen huomannut, että muiden kommentointiin menee aina tosi paljon aikaa, enkä siksi ehdi useinkaan kuin kirjoitella itsestäni :)



Q:n raskaustarina kuulosti ihanalta! Nauti onnestasi täysillä, me muut tullaan sitten perästä!



Nyt mun täytyy mennä, mies kutsuu syömään. Mutta jatkan tarinaa heti kun pystyn. Oma napakin kertomatta...

Tänään on ollut taas niin kesäinen päivä täällä pohjoisessa, että väkisinkin on kesäfiiliksissä, vaikka töissä taas kaikki hommat tuntuu kasaantuvan niskaan ja ainekset ois kasassa pahempaankin stressiin. Kummasti se vaan tuo auringonpaiste piristää ja hyvä niin!



Täälläkin on monella ollut positiivisia juonenkäänteitä ja toivoisin niin paljon, että niitä plussia seuraisi vastaavasti huima määrä (ja mitä pikemmin sen parempi!). Jotenkin se vaan antais toivoa, että meillä hoidokeillakin on kaikki mahdollisuudet onnistua.



Tuittu pääsee pian ekaan inssiin ja ihan kunnolla piinailemaan. Turha kai mainitakaan, että varpaat ja peukut on pystyssä, että parin viikon päästä saataisiin kuulla hyviä uutisia! Itsellänikin oli (taas vaihteeksi) aika rankka viikonloppu ja tuli eräskin siideri kumottua. Tuntuu vaan, että nyt kun ei itsellä vielä oo mitään toiveita mistään niin sama juhlia sitten kunnolla, kun kaverit järkkää bileitä harva se viikonloppu¿ Vähän vaarallinen asenne ehkä, mutta en nyt jaksa välittää :)



Milikollakin on inssi käsillä ja peukutukset myös sinne suuntaan! Oon kyllä ihan varma, että pian niitä plussia alkaa sateleen (jos ei muuta niin kesän ja auringonpaisteen siivittämänä), toivottavasti yksi niistä tulee sieltä suunnalta!



Hieno juttu, että Lupus ehtii icsiin ennen kesälomia. Ja tosi rohkeaa kertoa esimiehelle asioista niin kuin ne on. Sulle on myös plussa tilauksessa, joten toivotaan että pääset pian kertomaan esimiehelle päinvastaisia uutisia :)



Ja Viiville onnittelut myös hyvistä uutisista ssg:n suhteen, onneksi kaikki oli ok ja teillä etenee asiat heti seuraavasta kierrosta. Utelen nyt (ei oo pakko vastata jos et halua) mutta milloin teette valinnan luovuttajasta (vai ootteko jo tehneet) ja miten se sujui? Oon niin varma, että meillä on sama edessä syksyllä, että utelen ehkä liiankin henkilökohtaisia, mutta anna anteeksi koska tarkoitus ei oo olla röyhkeä tai mitään :) Kuitenkin on mahtava juttu, että pääsette tositoimiin ja elän kyllä sitten sun(kin) piinailuissa täysillä mukana!



Pingulle huiskutukset ja tsempit piinailuun! Ei sitä kuule tiedä, vaikka teidän shokkihoidot ja muut kotikonstit tuottaiskin tulosta. Kuten oon aikaisemminkin sanonut, niin musta on tosi hellyttävää että miehesi keksii noita juttuja vauvaprojektin edistämiseksi :)



Joalin, meikäläisen kohdalla ei tosiaan voi puhua viisaudesta eikä tyyneydestä, vaikka tuohon kaverin vauvan syntymään sainkin positiivisen asenteen :) Oon nimittäin maailman kärsimättömin ja ailahtelevaisin ihminen ja siksi just olinkin niin onnellinen tuosta itsellenikin täysin yllättävästä kyvystä suhtautua asiaan kypsän rauhallisesti :) Äläkä itsekään liikaa mieti, että mitä jos ekalla hoitokerralla ei tärppääkään ja miten siitä jaksaa jatkaa eteenpäin. Itse ainakin aattelen, että yksi hoitokerta kerrallaan ja positiivinen asenne varmasti edistää asiaa paremmin kuin tulevan liika huolehtiminen. Kummasti noilla asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä ja niinhän sitä sanotaan, että ei kenellekään anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa. Eli toivotaan että tuo eka hoitokerta tulis teillekin äkkiä eikä sen jälkeen enää tarviskaan muuta!



Metelle myös terveiset! Mulla on kokoajan mielen päällä se vyöhyketerapiaan hankkiutuminen, mutta en oo työ- ym. kiireiden takia vielä ehtinyt/saanut aikaiseksi selvittää missä täällä meilläpäin sellaista ois tarjolla. Pitää nyt yrittää ehtiä selvittää asia, koska uskon että siitä vois olla apua sekä mulle että miehelle. Minkälainen tilanne teillä on tällä hetkellä meneillään?



Quierolle kiitos myös mun puolesta kivoista raskauskuulumisista! Tuollaiset jutut on niin positiivisia kaikkien negapettymysten ym. joukossa, että toivottavasti jaksat jatkossakin kirjoitella niitä meidän piristykseksi.



VM, meillä on vähän päinvastainen tilanne (ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä) eli meillä mies suhtautuu paljon raskaammin muiden vauvauutisiin ja minä yritän vakuutella, että eihän se muiden onni meiltä ole pois. Kuultiin taas vasta yks näitä juttuja, että ¿ei paljon muuta tarvittu kuin alushousut samaan pyykkikoneeseen niin heti tuli plussa raskaustestiin¿ ja miehellä oli tosi vaikea sulattaa että se joillakin käy niin helposti. Onhan se itsellekin kova pala, mutta jotenkin oon koittanut väkisellä niellä ne katkeruuden tunteet, koska niistä tulee itselle niin paha ja synkkä olo. Mies taas tuntuu kieriskelevän niissä vähän liikaakin välillä.



No tulipahan taas tekstiä, mutta nyt taidan lähteä iltapalalle ja hetkeksi vielä telkkarin ääreen ennen nukkumaan menoa. Kovasti huiskutuksia kaikille, joita en taas muistanut nimeltä mainita ja mukavaa viikon alkua!

En oo ehtiny palstaileen, ku olin reissussa viikonlopun. Kävin vähän kutittelemassa kummipoikaa ja sen siskoo! :)



VM1974 kyseli kuulumisia, ei oo oikeen mitään kerrottavaa, nyt on pp13. Odotuksia ei oo, oon taas ihan varma, ettei oo tärpänny. Eli ei siitä sitte sen enempää... Mites sulla?



Myös muitten kuulumisista oon kiinnostunu. En oo vielä kerinny lukeen kaikkien kirjotuksia. Ihmettelin vaan tuota Tuitun ovistestailua, kun munis oli jo noin iso. Eiköhän se ovis sieltä pian tule! :)



Kaikille mukavaa keväistä viikkoa!

Tulin just kotiin kolmannesta inssistä. Viime viikon olen möyrinyt lapsettomuuden pohjamudissa, mutta inssin ja lauantaisten nettitreffien (tamperelaiset hoidoissa kävijät) ansiosta mieliala alkaa olla jo kevyt. En olisi osannut kuvitellakaan miten mukavaa oli jutella kahvikuppien ääressä melkein kolmatta tuntia entuudestaan tuikituntemattomien ihmisten kanssa! Kukaan muuhan ei näitä juttuja voi ymmärtää, kun sellainen joka on itse käynyt samaa läpi. Onneksi sovittiin jo seuraavakin tapaaminen heinäkuun lopulle.



Eilen olin luokkaretkellä oppilaiden kanssa ja ihan hienosti selvisin Pregnylin pistämisestä yleisessä vessassa... Toinen pistämiskerta oli jo suht helppoa, mutta olisi ollut mukavampi tehdä se kotona. Piikki taisi osua mahaan juuri oikeaan aikaan, sillä tämänpäiväinen inssi osui lääkärin mielestä kaiketi minuutilleen/tunnilleen oikeaan aikaan! Ja tästäkös vasta alan innostua ja haaveilla plussasta...kunhan pari viikkoa malttaisin mieleni... On se vaan kumma, miten mielialat vaihtelee. Oli mukava lukea, että monella mielelialat voihtelevat samalla tavalla.



Miten TUITTU sun tilanne, joko testit näyttää ovulaation lähestyvät? Aika jännittävää mennä ekaa kertaan inssiin, vai mitä?



Miliko

Heh...oli edelliseen viestiini jäänyt vähän hassu kohta...tarkoitukseni oli toivotella Joalinille tsemppiä alkaviin hoitoihin! Itse kun olen jo kolme inssiä ja pari clomikuuria kokeillut, niin voin vakuuttaa, että mahdolliset pettymyksetkin pystyy kestämään jopa minunkaltaiseni " tunteilija" . Mutta peukutetaan, että teillä löytyisi heti oikea hoitomuoto!



Pingulla on tosiaan mies mukavalla tavalla hommassa mukana. Mä voisin kans kokeilla jotain yhtä hassua, kun ei nuo " älykkäät" keinot tunnu tehoavan sen paremmin. Ja nyt jos saatte plussan noilla konsteilla, niin tietoa kannattaa levittää lapsettomuusklinikoillekin :)



Toivottavasti Milikon inssi tuo plussauutisia! Nyt vaan pää kylmänä ja jotenkin pitäisi saada aika kulumaan. Kaksi viikkoa menee kuin siivillä, eikö? Noh, ei se onneksi ikuisuutta kestä, vaikka joskus siltä tuntuukin :)



Oma napa on nyt sen muotoinen, että tänään on pp14. Ja lääkäri määräsi(!) mulle testin tälle päivälle, että tiedän, jatkanko lugejen ottamista. Oikeastaan mun ei olis tarvinnut tehdä mitään testiä, koskapa olin varma lopputuloksesta jo sitä ennen, mutta teinpä nyt kuitenkin. Ja odotetusti tulos oli se perinteinen: negaa näytti niin ettei ollut epäilystäkään. Tunsin jo viime viikon lopulla, kuinka rinnat lässähtivät perinteiseen tapaan ja menkkamaisia juilimuksia on ollut parin päivän ajan. Tänään sitten vielä alaselkää on vihlonut eli siltä osin on varma peli. Kolmas inssi ei totta sanonut - mistä en nyt ole yhtään yllättynyt. Olen vaihteeksi siellä tunteiden aallonpohjassa ja vaikka muuten olenkin jaksanut tsempata, niin yksikseni olen itkeä tihrustanut tätä tilannetta. Oon vaan niin äärettömän väsynyt tähän ainaiseen pettymiseen.



Menkat ei oo vielä alkaneet, ja vaikka kuinka itsekin olen jollekulle aina silloin tällöin kirjoitellut, että vielä on toivoa, kun vuoto ei ole alkanut, niin kyllä se toivo on tässä kohtaa mennyttä. Hoito meni kaikin puolin nappiin, simppoja saatiin liikkeelle yli 17 miljoonaa (meille hyvä tulos, joskin kateellisena :) luin tuupalaisen määristä) ja piikittelyn ansiosta munis oli kehittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Ajoituskin oli kuulemma oivallinen. Mutta niin vaan on sama tulos kuin aina ennenkin. Kai me vielä seuraavaan kiertoon yritetään samaa metodia ja sitten kesä paussi ja syksyllä - en tiedä. Nyt ei kyllä huvita mikään. Ja samalla tiedän, että kyllähän täältä taas noustaan.



Naapurin rouvalle kerroin tästä meidän lapsettomuudestamme ja se alkoi höpistä stressistä ja henkisestä esteestä - voi v********** mä sanon! Kaduttaa, että kerroin. En tosiaan kaipaa nyt mitään stooria henkisistä esteistä ja tarinaa siitä, kuinka sitten tärppää kun sitä vähiten odottaa. Voin sanoa, että nyt taas vähiten odotin tärppiä...



Noniin, kiitos, että sain jurputtaa tänne. Toivottavasti teillä muilla on parempi onni myötä!