Onko kukaan tehnyt mitään itselleen merkittävää mikä ei liity lapsiin tultuaan äidiksi?

Eikö JK Rowling kirjoittanut Potterit köyhänä yh-mammana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äääh, älä nyt viitti, mieti ekana sun ikääkin, sähän ehdit vielä vaikka mitä. Ja suunnilleen kaikilla ihmisillä, joista luet, oli ne sit tutkijoita, mitä lie pressoja, on lapsia, joskus hekin ovat ne hankkineet. Mä luulen, et sul on ikäkriisi. Ja et sul ois se lapsesta riippumatta. Mut toki se voi edistää sen ikäkriisin puhkeamista tai aikaistaa sitä.

No ei ole lastentekoon ihan hirveän paljon aikaa enää :D käsittääkseni esimerkiksi taiteilijat ovat joko lapsettomia tai tehneet lapsensa vasta läpimurron jälkeen. Poliitikotkin varmaan aloittaneet uransa ennen synnyttämistä. Ja valitettavasti nyt ei auta puhua kuin naisista...

Ap

Ap on tainnut lapsensa jo tehdä ja seonnut sen myötä tekstistä päätellen. Huono suomi.

Ei ihme, että syntyvyys laskee, jos kuvitelma vanhemmuudesta on yhtä vääristynyt kuin ap:lla. Lapset ovat OSA elämää, tärkeä osa, mutta eivät ne nyt sentään koko elämä ole kenellekään tuntemalleni ihmiselle. Itselläni kolme lasta, joiden välillä/jälkeen olen mm. valmistunut yliopistosta, tehnyt väitöskirjan, saanut useamman kerran hyvän työpaikan, aloittanut harrastuksia, ollut politiikassa...

Lasten syntymän jälkeen olen saanut uuden työpaikan ja olen edennyt suuren yrityksen johtotehtäviin. Koen, että minua arvostetaan ammatissani.

Olen myös asunut muutaman vuoden ulkomailla ja esim aloittanut uusia mielekkäitä harrastuksia.

Äitiys ei ole estänyt minua elämästä, vaan päinvastoin se on tuonut lisää rikkautta ja kokemuksia elämääni. Vaikka elämään toki kuuluu myös vastoinkäymisiä, olen sekä onnellinen että onnekas.

N45

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että syntyvyys laskee, jos kuvitelma vanhemmuudesta on yhtä vääristynyt kuin ap:lla. Lapset ovat OSA elämää, tärkeä osa, mutta eivät ne nyt sentään koko elämä ole kenellekään tuntemalleni ihmiselle. Itselläni kolme lasta, joiden välillä/jälkeen olen mm. valmistunut yliopistosta, tehnyt väitöskirjan, saanut useamman kerran hyvän työpaikan, aloittanut harrastuksia, ollut politiikassa...

Ei siinä ole mitään vääristynyttä. Suurin osa mammoista uppoaa sinne äitikuplaan, läskistyy, eroaa, ei etene työelämässä ja elää vain lastensa kautta. Ei Suomessa niin paljon ole maratoonari-maailmanmatkaajatohtoreita kuin voisi ketjun perusteella päätellä.

Tultuani äidiksi olen tehnyt valtavan määrän asioita:

- ollut kaupunginvaltuustossa useamman kauden

- ollut taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana 

- perustanut jalkapallon ikäluokan ja johtanut sitä muutaman vuoden

- opiskellut yhden tutkinnon

- rakentanut talon

- edennyt työuralla merkittävästi

Ja varmasti paljon muuta, mitä en edes muista. Asioiden toteuttaminen on ihmisestä kiinni, ei siitä, onko äiti vai ei.

Olen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että syntyvyys laskee, jos kuvitelma vanhemmuudesta on yhtä vääristynyt kuin ap:lla. Lapset ovat OSA elämää, tärkeä osa, mutta eivät ne nyt sentään koko elämä ole kenellekään tuntemalleni ihmiselle. Itselläni kolme lasta, joiden välillä/jälkeen olen mm. valmistunut yliopistosta, tehnyt väitöskirjan, saanut useamman kerran hyvän työpaikan, aloittanut harrastuksia, ollut politiikassa...

Ei siinä ole mitään vääristynyttä. Suurin osa mammoista uppoaa sinne äitikuplaan, läskistyy, eroaa, ei etene työelämässä ja elää vain lastensa kautta. Ei Suomessa niin paljon ole maratoonari-maailmanmatkaajatohtoreita kuin voisi ketjun perusteella päätellä.

Johan se kunnon kateus saatiin esille. Ei kaikki ole samanlaisia kuin aloittaja tai sinä (tai sama ihminen). Ei lapset estä tekemästä asioita, opiskella, harrastaa, työt jne. Yritä pärjätä huonon itsetunnon kanssa, laihduttaa ja ulkoilla. Elää elämää.

En ole saavuttanut mitään lasten saamisen jälkeen. Sekosin ja olin tahdonvastaisessa hoidossa. Siitä kuopasta takaisin työelämään nousemista voi kyllä saavutuksena pitää. Tosin olen luisunumassa siihen kuoppaan taas, mutta toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt realiteeteissa. Sairaalareissulta en kuitenkaan ole välttynyt.

Ei ole suuria haaveita, jos pysyis järjissään, niin olis kiva.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän sillä tarkoitetaan kun pelätään että oma elämä loppuu lapsen saantiin. Sen jälkeen ne kaikki merkittävät asiat liittyvät lapseen.

Onko kukaan saanut elämässään enää mitään uusia kokemuksia tai saavutuksia kun on lisääntynyt? Kirjoittanut kirjan, saanut unelmaduunin, kiertänyt maailmalla (ilman että siinäkin viehätys on sitä että saa esitellä maailmaa lapselle), aloittanut uuden harrastuksen, mitään...?

En ole saanut itse elämässäni vielä aikaan mitään mistä haaveilen, enkä todellakaan voisi hankkia lapsia ja alkaa sen jälkeen elää sen lapsen kautta.

N27

Suuri osa niistä, jotka lapsen saamisen jälkeen kokevat merkittäviä asioita vain lapsen kautta, haluavat sen olevan niin. Se sopii heille ja hyvä niin.

Itse tunnen myös esikoiskirjan julkaisseita, väitöskirjan tehneitä, hyvinkin kilpailtuja tutkimusrahoituksia saaneita, alaa vaihtaneita, jne jne äitejä. Tunnen myös esim. luokanopettajia ja sairaanhoitajia, jotka ovat halunneet kotoa takaisin töihin, vaikka ei ole maailmankuulua tutkimusuraa odottamassa. Heille työ on merkityksellistä ja siinä saa toteuttaa itseään.

Tarja Halonen valittiin eduskuntaan lapsensa syntymän jälkeen ja kulki vauvan kanssa eduskunnassa. Elisabeth Rehnillä on neljä lasta. J.K. Rowling oli yksinhuoltaja ja p.a. kirjoja kirjoittaessaan.

Se, että sinä et tunne yhtäkään lapsen syntymän jälkeen itseään toteuttanutta naista kertoo nyt kyllä enemmän sinusta kuin äideistä.

Vierailija kirjoitti:

Tultuani äidiksi olen tehnyt valtavan määrän asioita:

- ollut kaupunginvaltuustossa useamman kauden

- ollut taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana 

- perustanut jalkapallon ikäluokan ja johtanut sitä muutaman vuoden

- opiskellut yhden tutkinnon

- rakentanut talon

- edennyt työuralla merkittävästi

Ja varmasti paljon muuta, mitä en edes muista. Asioiden toteuttaminen on ihmisestä kiinni, ei siitä, onko äiti vai ei.

Ja siitä, miten paljon kehtaa lapsiaan jättää heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän sillä tarkoitetaan kun pelätään että oma elämä loppuu lapsen saantiin. Sen jälkeen ne kaikki merkittävät asiat liittyvät lapseen.

Onko kukaan saanut elämässään enää mitään uusia kokemuksia tai saavutuksia kun on lisääntynyt? Kirjoittanut kirjan, saanut unelmaduunin, kiertänyt maailmalla (ilman että siinäkin viehätys on sitä että saa esitellä maailmaa lapselle), aloittanut uuden harrastuksen, mitään...?

En ole saanut itse elämässäni vielä aikaan mitään mistä haaveilen, enkä todellakaan voisi hankkia lapsia ja alkaa sen jälkeen elää sen lapsen kautta.

N27

Suuri osa niistä, jotka lapsen saamisen jälkeen kokevat merkittäviä asioita vain lapsen kautta, haluavat sen olevan niin. Se sopii heille ja hyvä niin.

Itse tunnen myös esikoiskirjan julkaisseita, väitöskirjan tehneitä, hyvinkin kilpailtuja tutkimusrahoituksia saaneita, alaa vaihtaneita, jne jne äitejä. Tunnen myös esim. luokanopettajia ja sairaanhoitajia, jotka ovat halunneet kotoa takaisin töihin, vaikka ei ole maailmankuulua tutkimusuraa odottamassa. Heille työ on merkityksellistä ja siinä saa toteuttaa itseään.

Tarja Halonen valittiin eduskuntaan lapsensa syntymän jälkeen ja kulki vauvan kanssa eduskunnassa. Elisabeth Rehnillä on neljä lasta. J.K. Rowling oli yksinhuoltaja ja p.a. kirjoja kirjoittaessaan.

Se, että sinä et tunne yhtäkään lapsen syntymän jälkeen itseään toteuttanutta naista kertoo nyt kyllä enemmän sinusta kuin äideistä.

Ei tarvitse itseensä ottaa... Kirjoitin jo aiemmin etten tunne perheellisiä oikeastaan ollenkaan ja kauhukuvani on se että lapsen jälkeen elämä on prismaperhettä. Sellainen oli oma lapsuuteni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äääh, älä nyt viitti, mieti ekana sun ikääkin, sähän ehdit vielä vaikka mitä. Ja suunnilleen kaikilla ihmisillä, joista luet, oli ne sit tutkijoita, mitä lie pressoja, on lapsia, joskus hekin ovat ne hankkineet. Mä luulen, et sul on ikäkriisi. Ja et sul ois se lapsesta riippumatta. Mut toki se voi edistää sen ikäkriisin puhkeamista tai aikaistaa sitä.

No ei ole lastentekoon ihan hirveän paljon aikaa enää :D käsittääkseni esimerkiksi taiteilijat ovat joko lapsettomia tai tehneet lapsensa vasta läpimurron jälkeen. Poliitikotkin varmaan aloittaneet uransa ennen synnyttämistä. Ja valitettavasti nyt ei auta puhua kuin naisista...

Ap

Tämä kertookin paljon aloittajasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että syntyvyys laskee, jos kuvitelma vanhemmuudesta on yhtä vääristynyt kuin ap:lla. Lapset ovat OSA elämää, tärkeä osa, mutta eivät ne nyt sentään koko elämä ole kenellekään tuntemalleni ihmiselle. Itselläni kolme lasta, joiden välillä/jälkeen olen mm. valmistunut yliopistosta, tehnyt väitöskirjan, saanut useamman kerran hyvän työpaikan, aloittanut harrastuksia, ollut politiikassa...

Ei siinä ole mitään vääristynyttä. Suurin osa mammoista uppoaa sinne äitikuplaan, läskistyy, eroaa, ei etene työelämässä ja elää vain lastensa kautta. Ei Suomessa niin paljon ole maratoonari-maailmanmatkaajatohtoreita kuin voisi ketjun perusteella päätellä.

Suurin osa? Eihän äitikuplaan edes pysty kovin moneksi vuodeksi uppoamaan. En tunne yhtään yli 5-vuotiaan lapsen äitiä, joka eläisi vain lastensa kautta.

Valmistuin maisteriksi, sain työpaikan ja myöhemmin viran, opin ammatin josta nautin. Olen käynyt ilman lasta Roomassa, Pariisissa, Lontoossa jne. Olen aloittanut kuntoilun ja harrastanut muutakin. Olen saanut sydänystävän, jolla ei ole lapsia. Ihan hyvää, monipuolista elämää olen mielestäni elänyt.

kirjoitti:

Ap, olennaista on valita mies, joka myös hoitaa lapsia. Kun olette kotona välillä vuorottaisin illoin, ehdit tehdä kaikkea. Lisäksi voit laittaa lapset päiväkotiin, jos haluat tehdä uraa tai opiskella.

Lasten saannin jälkeen tulee mietittyä tarkemmin, mihin aikansa käyttää. Se on ollut hyväkin asia.

Jos miehesi ei ole paljoa kotona, on syytä olla hyvät isovanhemmat. Jos aivan yksin hommaan rupeaa, eikä ole varaa palkata apua, niin sitten oma elämä ilman lapsia kyllä jää täysin.

Toisaalta lapset kasvaa nopeaan.

Nro 25

Omassa lapsuudessani oli tosiaankin niin perinteiset perheroolit, että äiti hoiti lapset ja kaikki kotityöt kotona ja isä kävi töissä. Oma miehenikin laiminlyö kotitöitä eikä ole kovin järjestelmällinen muutenkaan, ehkä ei ole ihan aiheetonta pelätä että kaikki kaatuisi minun niskaani jos lapsia hankittaisiin. Muuten ihana mies mutta ei kyllä olla kumpikaan valmiita perheen perustamiseen.

Ap

Perustanut yrityksen, joka on lähtenyt menestymään kivasti. Aloittanut uuden harrastuksen, josta on tullut oma ihana viikottainen menoni ja uusi ystäväporukka Tavannut vanhaa ystäväporukkaani - harvemmin kuin ennen, mutta kuitenkin.

Lapset nyt 5v ja 11v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän sillä tarkoitetaan kun pelätään että oma elämä loppuu lapsen saantiin. Sen jälkeen ne kaikki merkittävät asiat liittyvät lapseen.

Onko kukaan saanut elämässään enää mitään uusia kokemuksia tai saavutuksia kun on lisääntynyt? Kirjoittanut kirjan, saanut unelmaduunin, kiertänyt maailmalla (ilman että siinäkin viehätys on sitä että saa esitellä maailmaa lapselle), aloittanut uuden harrastuksen, mitään...?

En ole saanut itse elämässäni vielä aikaan mitään mistä haaveilen, enkä todellakaan voisi hankkia lapsia ja alkaa sen jälkeen elää sen lapsen kautta.

N27

Suuri osa niistä, jotka lapsen saamisen jälkeen kokevat merkittäviä asioita vain lapsen kautta, haluavat sen olevan niin. Se sopii heille ja hyvä niin.

Itse tunnen myös esikoiskirjan julkaisseita, väitöskirjan tehneitä, hyvinkin kilpailtuja tutkimusrahoituksia saaneita, alaa vaihtaneita, jne jne äitejä. Tunnen myös esim. luokanopettajia ja sairaanhoitajia, jotka ovat halunneet kotoa takaisin töihin, vaikka ei ole maailmankuulua tutkimusuraa odottamassa. Heille työ on merkityksellistä ja siinä saa toteuttaa itseään.

Tarja Halonen valittiin eduskuntaan lapsensa syntymän jälkeen ja kulki vauvan kanssa eduskunnassa. Elisabeth Rehnillä on neljä lasta. J.K. Rowling oli yksinhuoltaja ja p.a. kirjoja kirjoittaessaan.

Se, että sinä et tunne yhtäkään lapsen syntymän jälkeen itseään toteuttanutta naista kertoo nyt kyllä enemmän sinusta kuin äideistä.

Ei tarvitse itseensä ottaa... Kirjoitin jo aiemmin etten tunne perheellisiä oikeastaan ollenkaan ja kauhukuvani on se että lapsen jälkeen elämä on prismaperhettä. Sellainen oli oma lapsuuteni.

Ap

Mikä vika Prisma-perheessä on? Minulla oli väkivaltaperhe.

olen lasten jälkeen lukenut 2 ammattia, ollut monenlaisissa töissä, asuttu ulkomailla koko perhe, aloittanut uuden harrastuksen, löytänyt uusia kavereita.. ei ole elämä loppunut, vaan nimenomaan alkanut, olin nuori kun saimme lapset. 

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Ap, olennaista on valita mies, joka myös hoitaa lapsia. Kun olette kotona välillä vuorottaisin illoin, ehdit tehdä kaikkea. Lisäksi voit laittaa lapset päiväkotiin, jos haluat tehdä uraa tai opiskella.

Lasten saannin jälkeen tulee mietittyä tarkemmin, mihin aikansa käyttää. Se on ollut hyväkin asia.

Jos miehesi ei ole paljoa kotona, on syytä olla hyvät isovanhemmat. Jos aivan yksin hommaan rupeaa, eikä ole varaa palkata apua, niin sitten oma elämä ilman lapsia kyllä jää täysin.

Toisaalta lapset kasvaa nopeaan.

Nro 25

Omassa lapsuudessani oli tosiaankin niin perinteiset perheroolit, että äiti hoiti lapset ja kaikki kotityöt kotona ja isä kävi töissä. Oma miehenikin laiminlyö kotitöitä eikä ole kovin järjestelmällinen muutenkaan, ehkä ei ole ihan aiheetonta pelätä että kaikki kaatuisi minun niskaani jos lapsia hankittaisiin. Muuten ihana mies mutta ei kyllä olla kumpikaan valmiita perheen perustamiseen.

Ap

Niinkö meinaat, jospa miehesi on valmis.