Onko kukaan tehnyt mitään itselleen merkittävää mikä ei liity lapsiin tultuaan äidiksi?

Opiskelin kokopäivätyön ohessa ammattikorkeakoulututkinnin iltaopintoina.

Niin siis 18 on toki myös väitellyt esikoisen syntymän jälkeen, se ei enää vaan tunnu kovin isolta jutulta. Lapsia on nyt 3.

Itsellä oli elämä ennen lasta ajelehtimista ja mietin monen asian kohdalla, että ehtiihän sitä vielä myöhemmin. Lapsen ja hänen kasvun myötä jollain tapaa heräsin siihen, että elämä kuluu joka päivä. Joka päivä lapsi kasvaa, oppii uutta ja minä vanhenen. Olin tällöin 30, joten saattoi olla myös jonkinlainen kriisi.

Aloin tällöin vasta tehdä asioita kunnolla, myös itselleni. Aloitin muun muassa opiskelun.

Aloitin raskauden loppuvaiheessa opiskella toista akateemista tutkintoa ja sain sen valmiiksi, kun lapsi oli 4v. Ty;llistyin ennen sit' uudelle, koulutuksen mukaiselle uralle ja palkkatasoni tuplaantui. Lapsen kanssa on my;s matkusteltu pari kertaa vuodessa maailmalla.

Ekan lapsen äitiyslomalla viimeistelin graduni ja valmistuin. Tokan lapsen ollessa kaksi valmistuin vielä toiseenkin tutkintoon. Aloitin myös juoksuharrastuksen, kun lapset oli yksi ja kolme. Nyt ne on kaksi ja neljä ja vuorossa eka puolimaraton. Aloitin juoksun aivan nollasta.

Valmistuin ammattiin kahden taaperon äitinä 20-vuotiaana. Valmistuin toiseen ammattiin 29-vuotiaana. Ja töitä olen tehnyt myös. Kyllä sitä voi saavuttaa vaikka ja mitä äitinäkin, jos vain haluaa.

Opiskelin insinööriksi ja sain alan työpaikan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin raskauden loppuvaiheessa opiskella toista akateemista tutkintoa ja sain sen valmiiksi, kun lapsi oli 4v. Ty;llistyin ennen sit' uudelle, koulutuksen mukaiselle uralle ja palkkatasoni tuplaantui. Lapsen kanssa on my;s matkusteltu pari kertaa vuodessa maailmalla.

Akateemiseksi et osaa ainakaan kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin insinööriksi ja sain alan työpaikan. 

PS, ryhmässäni oli yksi naispuolinen ja yksi kävi tekemässä samoja valinnaisaineita toisesta ryhmästä, kaikilla oli lapsia. Juu ja oli muutamalla miespuolisellakin perhe ja kaksi sai esikoisensa sinä aikana. 

Minäkin väittelin tohtoriksi kuopuksen ollessa pieni. Sen jälkeen olen ehtinyt pettyä tutkijan työn epävarmuuteen, hankkia uuden ammatin, olla useammassa työpaikassa ja edetä esimieheksi. Ja olen luonteeltani aika flwgmaattinen.

Itse olen vasta raskaana, mutta lohduttaa, että:

-Työkaveri julkaisi esikoiskirjansa lapsen jälkeen. Kirja ei liity lapsiin mitenkään.

-Toinen kaveri oli vasta aloittanut yliopistossa, kun tuli raskaaksi. Maisteri on nykyään. Nyt kun rupesin miettimään, niin toinen kaveri sai itseasiassa lapsen jo ennen yliopistoon hakemista. :D Ja sekin on maisteri.

Minä keksin mitä oikeasti haluan tehdä työkseni vasta lasten synnyttyä. Opiskelin siis arkkitehdiksi, valmistuin lasten ollessa alakoululaisia.

Uusia harrastuksia olen kokeillut mm. joogaa ja jazz-tanssia. Baletti ja jazz on olleet nyt pidemmän ajan lemppari liikuntamuodot siis ihan harrastusmielessä.

Matkailu oli lasten ollessa aivan pieniä meillä lähinnä Muumimaailmaa ja mökkeilyä ym. uimareissuja, mutta nekin oli ihania kokemuksia. Lasten kanssa on kiva matkailla rennosti, myöhemmin miehen kanssa ehtii matkustella vuosikymmeniä romanttisempiin ja aikuismaisempiin kohteissa.

Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutten tietenkään suosittele yrittämään yhdistää haastavaa työtä, kotiäitiyttä ja uuden alan opintoja samaan ajanjaksoon vaan nauttimaan niistä lapsista heidän ollessaan lapsia. Mutta lasten kasvaessa sitä omaa aikaa vapautuu ja voit toteuttaa itseäsi ihan niin paljon kuin haluat. Meille lapset ovat antaneet hirmu paljon rakkautta ja on ollut palkitsevaa seurata heidän kasvuaan, mutta työtäkin lapsissa on. Jokainen punnitsee mielessään onko vaiva lasten arvoinen ja haluaako heitä. Jonain päivänä he ovat sitten aikuisia.

No olen asunut ulkomailla ja saanut "unelmaduunin". Jos alat googlettamaan naiskirjailijoita, niin huomaat kyllä, että moni on saanut lapsia jo ennen uraansa. Puhumattakaan tutkijoista yms.

Ei ne lapset oikeasti estä saavuttamasta asioita, mutta toki jos on haaveena vaikkapa tehdä 12h päiviä johtoasemassa, niin ei sellainen kovin yhteen lasten hankinnan kanssa mene.

Kyllä lapset aina rajoittaa asioita, mutta olisihan meillä aika homogeeninen työyhteisö tai, jos kukaan nainen koskaan lapsen saatuaan ei saavuttaisi yhtään mitään.

Kertoo lähinnä suomalaisen koulutuksen tasosta että mammat ovat opiskelleet maisteriksi tai tohtoriksi äitiyslomalla ja pitävät sitä suurena saavutuksena :D

Ap, olennaista on valita mies, joka myös hoitaa lapsia. Kun olette kotona välillä vuorottaisin illoin, ehdit tehdä kaikkea. Lisäksi voit laittaa lapset päiväkotiin, jos haluat tehdä uraa tai opiskella.

Lasten saannin jälkeen tulee mietittyä tarkemmin, mihin aikansa käyttää. Se on ollut hyväkin asia.

Jos miehesi ei ole paljoa kotona, on syytä olla hyvät isovanhemmat. Jos aivan yksin hommaan rupeaa, eikä ole varaa palkata apua, niin sitten oma elämä ilman lapsia kyllä jää täysin.

Toisaalta lapset kasvaa nopeaan.

Nro 25

Vierailija kirjoitti:

Aloitin Kelan korvaaman monivuotisen psykoterapian.

Jaha, kaikki suoritukset eivät olekaan arvostettuja. Kela kuitenkin on silti arvioinut, että työkykyni ja tuottavuuteni parantamiseen kannattaa yhteiskunnan rahallisesti panostaa. Ja aika kovaa duunia tässä on tehty oman mielenterveyden eteen.

Oon saanut koulutustani vastaavan työn, laihtunut 30kg ja aloittanut toisenkin harrastuksen. Lapsi on nyt 3. Ei se lapsi estä elämää vaikka toki sitä on enemmän kotona. Minä olen ihan alusta asti pitänyt kiinni siitä, että pääsen sinne salille vähintään 2 kertaa viikossa. Välillä se tarkoittaa, että lähden sinne viideltä aamulla, kun lapsi ja mies vielä nukkuvat ja tuun kotiin aamupalalle ja siitä sitten lapsi hoitoon ja minä töihin.

Eukko jäi sairaseläkkeelle pian lapsen saatuaan. On nyt onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin, ja postimies myös.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä suomalaisen koulutuksen tasosta että mammat ovat opiskelleet maisteriksi tai tohtoriksi äitiyslomalla ja pitävät sitä suurena saavutuksena :D

No sitten olet varmaan itsekin tehnyt niin, kun se on niin helppoa?

Omalla alalla (lääkäri) on tavallista saada lapsia hieman muita korkeakoulutettuja naisia varhaisemmin, joten tunnen vaikka kuinka paljon naisia, jotka ovat äidiksi tulon jälkeen valmistuneet lääkäriksi, väitelleet, valmistuneet erikoislääkäriksi, edenneet urallaan jne. Näissä on paljon myös muuten aktiivisia ihmisiä, on triathloonattu, oltu ulkomailla töissä, tehty vaativia purjehdusreissuja, konsertoitu kakkostyössä muusikkona ym. - lapsista huolimatta.

Itse olen lapseton, mutta enpä ole muutenkaan mikään kovin menestynyt tai reipas yksilö. Mä jäisin varmaan perheellisenä homehtumaan loppuiäkseni kotiin, kun en muuta jaksaisi.