Onko kukaan tehnyt mitään itselleen merkittävää mikä ei liity lapsiin tultuaan äidiksi?

Mä olen pari harrastusta aloittanut perheestä erillään. Patikoinnin ja käsityöt. Jälkimmäinen kyllä toisinaan sotkeutuu lasten kanssa tekemiseksi, mutta teen itsenäisestikin omassa työhuoneessa. Sinne lapsille on pääsy kielletty.

Patikoimassa käyn patikkakavereiden kesken. Tutustuttu tuntureilla. Vanhin lapsista kyseli, että pääsiskö seuraavalla kerralla mukaan, mutta olen ollut vielä kielteinen. Ja vain sen takia, että tämä on mun juttu tällä erää. Ehkä jossain vaiheessa... tai menkööt omalla porukalla.

Olen mä tässä pikkusen opiskellut enemmän omaa alaakin. Löytänyt innostuksen uudestaan työtäni kohtaan ja viihdyn töissä taas.

Minä en ole koskaan voinut paremmin kuin nyt, lasten jälkeen. Tuli motivaatiota pitää itsestäänkin huoli. Aloin urheilemaan ja syömiseen tuli rytmi. Töissäkin viihdyn jopa paremmin, kun on mukavaa vaihtelua olla aikuisten seurassa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Ap, olennaista on valita mies, joka myös hoitaa lapsia. Kun olette kotona välillä vuorottaisin illoin, ehdit tehdä kaikkea. Lisäksi voit laittaa lapset päiväkotiin, jos haluat tehdä uraa tai opiskella.

Lasten saannin jälkeen tulee mietittyä tarkemmin, mihin aikansa käyttää. Se on ollut hyväkin asia.

Jos miehesi ei ole paljoa kotona, on syytä olla hyvät isovanhemmat. Jos aivan yksin hommaan rupeaa, eikä ole varaa palkata apua, niin sitten oma elämä ilman lapsia kyllä jää täysin.

Toisaalta lapset kasvaa nopeaan.

Nro 25

Omassa lapsuudessani oli tosiaankin niin perinteiset perheroolit, että äiti hoiti lapset ja kaikki kotityöt kotona ja isä kävi töissä. Oma miehenikin laiminlyö kotitöitä eikä ole kovin järjestelmällinen muutenkaan, ehkä ei ole ihan aiheetonta pelätä että kaikki kaatuisi minun niskaani jos lapsia hankittaisiin. Muuten ihana mies mutta ei kyllä olla kumpikaan valmiita perheen perustamiseen.

Ap

Niinkö meinaat, jospa miehesi on valmis.

Ei ole, olemme puhuneet asiasta... Samanlaisia ajatuksia hänelläkin on.

Ap

Minulla kolme lasta, nuorimman sain kesken uraputken. Kahden vuoden tauko ei haitannut etenemistäni, päinvastoin sain heti ylennyksen kun palasin töihin. Opiskelin työn ohessa tutkinnon ja olen taas aloittamassa opinnot. Viimeiset vuodet olen ollut mukana kunnallispolitiikassa. Toimin myös kahdessa yhdistyksessä aktiivisesti. Ja erityisesti tykkään matkustella teini-ikäisten lasteni kanssa, parempaa matkaseuraa ei löydy!

En tiedä mitä se kertoo omasta tuttavapiiristäni, mutta melkein kaikki äidit ovat opiskelleet lisää ja /tai perustaneet yrityksen tai ovat yleisesti aktiivisia ihmisiä. Tuttaviini kuuluu myös naiskansanedustajia, heilläkin oli lapsia ennen eduskuntaa. Enemmistö lapsettomista tuttavistani ovat niitä, jotka jämähtivät ensimmäiseen tutkintoon ja työpaikkaansa tekemään samaa työtä ilman urakehitystä. En edes ollut tajunnut tätä ennen tätä keskustelua! Siskonikin oli pitkään työttömänä ja opiskeluhaluton, mutta nyt viisivuotiaan äitinä töissä ja opiskelee. Ystäväni taas lasten jälkeen halusi jotain ihan uutta ja perusti menestyvän yrityksen, taitaa olla kymmenisen työntekijää tällä hetkellä. Toki myös lapseton serkkuni perusti yrityksen, jolla menee hyvin, joten ei ihan voi yleistääkään.

Lapsia on kolme: 18v, 16v ja 12v. Valmistuin ammattiin ennen lapsia, mutta olen opiskellut kolme laajaa lisäkoulutusta lasten ja työn ohessa. Olen kivunnut urallani ylöspäin, vaihtanut aina haastavampaan työhön ja tällä hetkellä toimin esimiehenä. Olen aloittanut kuntoilun ja opetellut tekemään käsitöitä. Toki olen toiminut aktiivisesti lasteni harrastuksissa mukana, seura-aktiivina ja monivuotisena joukkueenjohtajana. Näihin en olisi päätynyt ilman lapsia, mutta olen saanut myös itse valtavasti. Olen päässyt tosi moneen mukaan.