Onko kukaan tehnyt mitään itselleen merkittävää mikä ei liity lapsiin tultuaan äidiksi?
Tätähän sillä tarkoitetaan kun pelätään että oma elämä loppuu lapsen saantiin. Sen jälkeen ne kaikki merkittävät asiat liittyvät lapseen.
Onko kukaan saanut elämässään enää mitään uusia kokemuksia tai saavutuksia kun on lisääntynyt? Kirjoittanut kirjan, saanut unelmaduunin, kiertänyt maailmalla (ilman että siinäkin viehätys on sitä että saa esitellä maailmaa lapselle), aloittanut uuden harrastuksen, mitään...?
En ole saanut itse elämässäni vielä aikaan mitään mistä haaveilen, enkä todellakaan voisi hankkia lapsia ja alkaa sen jälkeen elää sen lapsen kautta.
N27
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Aika monet käyvät äitiyslomalla ennen kuin viimeistelevät väitöskirjan.
Hyvä! Perheellisiä tutkijaihmisiä en tunne itse, kokemuksia täällä kyselenkin.
N27
Minä sain kouluni päätökseen joitakin viikkoja ennen synnytystä ja lapsen synnyttyä aloitin uuden harrastuksen. Ei lapsen saaminen ole paljon yhtään rajoittanut tekemisiä, varsinkin kun viihdyn hyvin kotona.
Opiskelin uuden ammatin, perustin yrityksen ja olen ollut yrittäjänä nyt kymmenen vuotta ja yrityksellä menee hyvin. Yritys ei liity lapsiin ollenkaan, päinvastoin se on ihan toinen ääripää. Kun aloin opiskelemaan, olivat lapset 2, 4 ja 7 vuotiaat.
Juoksin ekan maratonin, kun lapsi oli neljä. Väitöskirja oli tehtynä jo ennen lasta.
Yhden väitöskirjan tein loppuun siinä vaiheessa, kun minulla oli kolme lasta.
Toivottavasti näitä tarinoita tulee lisää! En juuri tunne perheellisiä, parilla kaverilla on vauvaikäinen lapsi joten vaikea sanoa vielä heistäkään mitään. Omasta äidistäni mielikuva on se että ei oikein keksinyt elämässä mitään muuta niin teki sitten lapsia, ei ole lastensaannin jälkeen esim käynyt kertaakaan ulkomailla eikä ole oikein ystäviäkään. En ole kehdannut kysyä onko tyytyväinen elämäänsä. Mielikuvani on lähinnä että lapsen hankkiminen saa elämän jämähtämään kaikilta muilta osin.
Ap :) eli N27...
Kaks uutta työpaikkaa, ura otti muyös uuden käänteen. Tavoitteellinen opiskelu. Uusi harrastus.
Aloitin Kelan korvaaman monivuotisen psykoterapian.
Äääh, älä nyt viitti, mieti ekana sun ikääkin, sähän ehdit vielä vaikka mitä. Ja suunnilleen kaikilla ihmisillä, joista luet, oli ne sit tutkijoita, mitä lie pressoja, on lapsia, joskus hekin ovat ne hankkineet. Mä luulen, et sul on ikäkriisi. Ja et sul ois se lapsesta riippumatta. Mut toki se voi edistää sen ikäkriisin puhkeamista tai aikaistaa sitä.
Opiskellut AMK-tutkinnon. Itselleni merkittävä asia. Olin peruskoulussa alisuoriutuja.
Vierailija kirjoitti:
Äääh, älä nyt viitti, mieti ekana sun ikääkin, sähän ehdit vielä vaikka mitä. Ja suunnilleen kaikilla ihmisillä, joista luet, oli ne sit tutkijoita, mitä lie pressoja, on lapsia, joskus hekin ovat ne hankkineet. Mä luulen, et sul on ikäkriisi. Ja et sul ois se lapsesta riippumatta. Mut toki se voi edistää sen ikäkriisin puhkeamista tai aikaistaa sitä.
No ei ole lastentekoon ihan hirveän paljon aikaa enää :D käsittääkseni esimerkiksi taiteilijat ovat joko lapsettomia tai tehneet lapsensa vasta läpimurron jälkeen. Poliitikotkin varmaan aloittaneet uransa ennen synnyttämistä. Ja valitettavasti nyt ei auta puhua kuin naisista...
Ap
Kyllä se elämä pakostakin jämähtää vähän, mutta tila on ohimenevä. Lapset kasvaa äkkiä ja itse päätät millainen vanhempi haluat olla. Minä olen lapsen syntymän jälkeen mm muuttanut muutamaksi vuodeksi ulkomaille (lapsi oli 4 kun muutettiin), opiskellut uuden kielen ja aloittanut vapaaehtoistoiminnan.
Perustanut yrityksen, opiskellut amk-tutkinnon, edennyt uralla ja laihduttanut 40kg
Valmistuin yliopistosta, aloitin uuden harrastuksen ja sain äitiysloman jälkeen oman alan töitä.
Mun lapsi täyttää 28. Ei tosiaan ole ollut elämä katkolla äitiyden myötä, hassu ajatuskin. :) Olen vuosien varrella sairastunut vakavasti, ollut omaishoitaja, peruskorjannut hirsitalon, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin, muuttanut muutaman kerran, vaihtanut työpaikkaa, opiskellut yliopistotutkinnon, aloittanut uusia harrastuksia, lopettanut vanhoja ja reissannut ihan riittämiin - kesällä ollaan taas lähdössä kuukaudeksi, tosin nyt jo kaksin. Niin, ja on se lapsikin ehditty kasvattaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi täyttää 28. Ei tosiaan ole ollut elämä katkolla äitiyden myötä, hassu ajatuskin. :) Olen vuosien varrella sairastunut vakavasti, ollut omaishoitaja, peruskorjannut hirsitalon, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin, muuttanut muutaman kerran, vaihtanut työpaikkaa, opiskellut yliopistotutkinnon, aloittanut uusia harrastuksia, lopettanut vanhoja ja reissannut ihan riittämiin - kesällä ollaan taas lähdössä kuukaudeksi, tosin nyt jo kaksin. Niin, ja on se lapsikin ehditty kasvattaa. :D
Korjaus, täyttää 18, ei 28...!
Mä olen kanssa tutkija. Olen julkaissut lasten syntymän jälkeen useita hyviä artikkeleita, yhden alani ykköslehdessä. Olen ollut tv:ssä, radiossa ja useissa lehdissä kertomassa tutkimuksestani (no jee, se on ihan normaalia tutkijalle, mutta kun en tiedä miten isoja juttuja ap miettii).
Olen myös voittanut harrastuksessani yhden arvostetun (en halua sanoa tarkasti, mutta vähän kuin turnauksen).
Hyvä ystäväni on julkaissut kirjan ja toinen ystävä tietokirjan.
Väittelin lääketietieteen tohtoriksi toisen lapsen äitiysvapailla. Oli aikaa työstää ensimmäisen jälkeen aloitettu data.
Dosentuuriin jatkan saman aiheen tiimoilta.
Sain lapsen 25-vuotiaana ja kirjoitin graduni loppuu kun tytär oli 8-12kk. Valmistuin maisteriksi kun tytär oli n. 14kk. Pian tämän jälkeen oikeastaan vasta aloitin työurani. Yhden määräaikaisen duunin tein (pyydettiin jatkamaan mutta vaihdoin kilpailijalle parempien etujen perässä).
Nyt elämäni ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessa, oman alan asiantuntijatehtävissä. Työhön sisältyy jonkin verran myös matkustelua niin kotimaassa kuin joskus harvemmin myös Euroopassa. Minulle tämä on unelmaduuni. Saan toteuttaa itseäni, kehittyä alallani ja osaamistani arvostetaan.
N27
Aika monet käyvät äitiyslomalla ennen kuin viimeistelevät väitöskirjan.