Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioerolaina osituksessa voittamiseksi?
23.01.2019 |
Hep!
Jos otan suuren lainan yksin omissa nimissäni, niin voinko sillä välttää puolison ostamisen ulos kotoa puolikkaan talon hinnalla? Käsittääkseni ositus menee niin että kummankin varat ja velat ynnätään ensin jotta saadaan kummallekin netto-omaisuus, ja sitten erotuksen puolikkaan verran maksetaan tasinkoa varakkaammalta köyhemmälle, huomioiden myös omaisuuden jakaminen.
Juju piilee siinä, että lainaraha pitää hävittää tilapäisesti johonkin niin, ettei sitä vastaavaa omaisuutta arvosteta täyteen arvoonsa syystä toisesta tahansa. Esimerkiksi ostamalla yritysken osaketta, jonka arvo romahtaa jostain syystä juuri silloin kun käypä arvo ositukseen määrätään, mutta voikin nousta takaisin tai palautua osinkoina.
Nimim mietinpä vain pankin aulassa...
Kommentit (49)
Alkuperäinen kirjoittaja, jos laittaisit aina kirjoituksiesi loppuun -ap niin tiedetään kuka puhuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos omaisuutta on yhteensä vaikka 100 ja ap:lla henkilökohtainen laina 20 niin omaisuutta on yhteensä 80 ja ap saa 50-20= 30 ja jätettävä 50.
Velasta, joka on otettu yhden puolison nimissä perheen elatusta varten, vastaavat puolisot yhdessä toistensa puolesta. Siispä toisen puolison elinkeinoa, sijoitusta tai vastaavaa tulonhankintaa varten ottama velka on samalla lailla yhteisvastuullista kuin avio-oikeiden perusteella on sen nimenomaisen elinkeinon, sijoituksen tai vastaavan tulonhankkimistoiminnan omaisuuskin.
Autolaina on ehkä niillä rajoilla, mutta yleensä ottaen perheelle hankittu henkilöautokin mahtanee mennä vielä yhteiseksi laskettuihin, koska yleensä se on perheen yhteiseksi myös tosiasiallisesti tarkoitettu; töissä käymiseen ja perheen kuskailemiseen yms.
Toisen puolison yritystoimintaan yms. ottama velka ilman muuta huomioidaan osituksessa yhteisvastuullisesti, jos kerran vastaava omaisuuskin. Muu olisi todella järjenvastaista ja epäreilua. Esimerkiksi, jos puoliso ottaa lainaa 100 000 euroa ja ostaa sillä metsäpalstan, joka tuottaa mitä tuottaa ja jolla on jokseenkin pysyvä arvo, niin osituksessa huomioidaan vastaavalla tavalla sekä metsän arvo että sen hankkimiseen otettu velka. Olisi käsittämätöntä, jos metsäpalstan arvo jaettaisiin puoliksi, mutta velka jäisi yksin nimenkirjoittajalle.
Jos siis tällaisten velkojen ja omaisuuksien tapauksessa omaisuutta on yhteensä 100 ja siitä ap:n henkilökohtainen velka 20, niin netto-omaisuutta on yhteensä 80, joka jaetaan tasan, eli ap saa 40-20=20 ja puoliso 40.
Jos omaisuutta on 100 ja ap:n henkilökohtaista velkaa 80, niin omaisuutta on yhteensä 20, joka jaetaan tasan, eli ap saa 10-80 = -70 ja puoliso 10. Henkilökohtaista velkaa ei kuitenkaan siirretä osituksessakaan toisen kontolle, vaan se huomioidaan ainoastaan osituksen arvonmäärityksessä ja tasinkoperusteena. Siis tässä tapauksessa ap:lle jää brutto-omaisuutta 90 ja puolisolle 10, ja kaikki velka jää ap:lle.
Havaitaan, että henkilökohtaisen velan määrä tosiaankin pienentää puolisolle jäävää netto-omaisuutta, kun kyseessä on perheen elatusta varten otettu velka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omaisuutta on yhteensä vaikka 100 ja ap:lla henkilökohtainen laina 20 niin omaisuutta on yhteensä 80 ja ap saa 50-20= 30 ja jätettävä 50.
Velasta, joka on otettu yhden puolison nimissä perheen elatusta varten, vastaavat puolisot yhdessä toistensa puolesta. Siispä toisen puolison elinkeinoa, sijoitusta tai vastaavaa tulonhankintaa varten ottama velka on samalla lailla yhteisvastuullista kuin avio-oikeiden perusteella on sen nimenomaisen elinkeinon, sijoituksen tai vastaavan tulonhankkimistoiminnan omaisuuskin.
Autolaina on ehkä niillä rajoilla, mutta yleensä ottaen perheelle hankittu henkilöautokin mahtanee mennä vielä yhteiseksi laskettuihin, koska yleensä se on perheen yhteiseksi myös tosiasiallisesti tarkoitettu; töissä käymiseen ja perheen kuskailemiseen yms.
Toisen puolison yritystoimintaan yms. ottama velka ilman muuta huomioidaan osituksessa yhteisvastuullisesti, jos kerran vastaava omaisuuskin. Muu olisi todella järjenvastaista ja epäreilua. Esimerkiksi, jos puoliso ottaa lainaa 100 000 euroa ja ostaa sillä metsäpalstan, joka tuottaa mitä tuottaa ja jolla on jokseenkin pysyvä arvo, niin osituksessa huomioidaan vastaavalla tavalla sekä metsän arvo että sen hankkimiseen otettu velka. Olisi käsittämätöntä, jos metsäpalstan arvo jaettaisiin puoliksi, mutta velka jäisi yksin nimenkirjoittajalle.
Jos siis tällaisten velkojen ja omaisuuksien tapauksessa omaisuutta on yhteensä 100 ja siitä ap:n henkilökohtainen velka 20, niin netto-omaisuutta on yhteensä 80, joka jaetaan tasan, eli ap saa 40-20=20 ja puoliso 40.
Jos omaisuutta on 100 ja ap:n henkilökohtaista velkaa 80, niin omaisuutta on yhteensä 20, joka jaetaan tasan, eli ap saa 10-80 = -70 ja puoliso 10. Henkilökohtaista velkaa ei kuitenkaan siirretä osituksessakaan toisen kontolle, vaan se huomioidaan ainoastaan osituksen arvonmäärityksessä ja tasinkoperusteena. Siis tässä tapauksessa ap:lle jää brutto-omaisuutta 90 ja puolisolle 10, ja kaikki velka jää ap:lle.
Havaitaan, että henkilökohtaisen velan määrä tosiaankin pienentää puolisolle jäävää netto-omaisuutta, kun kyseessä on perheen elatusta varten otettu velka.
Osituksessa on täysin yhdentekevää, onko velka otettu perheen elatusta varten vai toisen puolison humputteluun, jos ei ole avioehtoa. Velka otetaan huomioon joka tapauksessa, tosin puolison oma velka vain siihen asti kuin ko. puolisolla on omaisuutta.
Lainauksen kirjoittaja sekoittaa kaksi eri asiaa: 1. Koska puoliso on vastuussa toisen puolison ottamasta velasta. 2. Miten velat otetaan huomioon osituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omaisuutta on yhteensä vaikka 100 ja ap:lla henkilökohtainen laina 20 niin omaisuutta on yhteensä 80 ja ap saa 50-20= 30 ja jätettävä 50.
Velasta, joka on otettu yhden puolison nimissä perheen elatusta varten, vastaavat puolisot yhdessä toistensa puolesta. Siispä toisen puolison elinkeinoa, sijoitusta tai vastaavaa tulonhankintaa varten ottama velka on samalla lailla yhteisvastuullista kuin avio-oikeiden perusteella on sen nimenomaisen elinkeinon, sijoituksen tai vastaavan tulonhankkimistoiminnan omaisuuskin.
Autolaina on ehkä niillä rajoilla, mutta yleensä ottaen perheelle hankittu henkilöautokin mahtanee mennä vielä yhteiseksi laskettuihin, koska yleensä se on perheen yhteiseksi myös tosiasiallisesti tarkoitettu; töissä käymiseen ja perheen kuskailemiseen yms.
Toisen puolison yritystoimintaan yms. ottama velka ilman muuta huomioidaan osituksessa yhteisvastuullisesti, jos kerran vastaava omaisuuskin. Muu olisi todella järjenvastaista ja epäreilua. Esimerkiksi, jos puoliso ottaa lainaa 100 000 euroa ja ostaa sillä metsäpalstan, joka tuottaa mitä tuottaa ja jolla on jokseenkin pysyvä arvo, niin osituksessa huomioidaan vastaavalla tavalla sekä metsän arvo että sen hankkimiseen otettu velka. Olisi käsittämätöntä, jos metsäpalstan arvo jaettaisiin puoliksi, mutta velka jäisi yksin nimenkirjoittajalle.
Jos siis tällaisten velkojen ja omaisuuksien tapauksessa omaisuutta on yhteensä 100 ja siitä ap:n henkilökohtainen velka 20, niin netto-omaisuutta on yhteensä 80, joka jaetaan tasan, eli ap saa 40-20=20 ja puoliso 40.
Jos omaisuutta on 100 ja ap:n henkilökohtaista velkaa 80, niin omaisuutta on yhteensä 20, joka jaetaan tasan, eli ap saa 10-80 = -70 ja puoliso 10. Henkilökohtaista velkaa ei kuitenkaan siirretä osituksessakaan toisen kontolle, vaan se huomioidaan ainoastaan osituksen arvonmäärityksessä ja tasinkoperusteena. Siis tässä tapauksessa ap:lle jää brutto-omaisuutta 90 ja puolisolle 10, ja kaikki velka jää ap:lle.
Havaitaan, että henkilökohtaisen velan määrä tosiaankin pienentää puolisolle jäävää netto-omaisuutta, kun kyseessä on perheen elatusta varten otettu velka.
Osituksessa on täysin yhdentekevää, onko velka otettu perheen elatusta varten vai toisen puolison humputteluun, jos ei ole avioehtoa. Velka otetaan huomioon joka tapauksessa, tosin puolison oma velka vain siihen asti kuin ko. puolisolla on omaisuutta.
Lainauksen kirjoittaja sekoittaa kaksi eri asiaa: 1. Koska puoliso on vastuussa toisen puolison ottamasta velasta. 2. Miten velat otetaan huomioon osituksessa.
Jos oikein ymmärsin, niin kaikenlainen toisen puolison henkilökohtainen velka siis on "eduksi" osituksessa tuon ylläolevan kaavan tapaan?
Elikkä jos on omaisuutta 100 ja toisella puolisolla henkilökohtaista velkaa 100, niin se toinen lähtee sitten liitosta tyhjin käsin? Ilman avioehtoa tai muita erityisiä seikkoja.
No jos nyt mennään apn leikkiin mukaan ja jatelöaan et otetaan 100k lainaa joka hävitetään. Mitä tulee lainan vakuudeksi ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omaisuutta on yhteensä vaikka 100 ja ap:lla henkilökohtainen laina 20 niin omaisuutta on yhteensä 80 ja ap saa 50-20= 30 ja jätettävä 50.
Velasta, joka on otettu yhden puolison nimissä perheen elatusta varten, vastaavat puolisot yhdessä toistensa puolesta. Siispä toisen puolison elinkeinoa, sijoitusta tai vastaavaa tulonhankintaa varten ottama velka on samalla lailla yhteisvastuullista kuin avio-oikeiden perusteella on sen nimenomaisen elinkeinon, sijoituksen tai vastaavan tulonhankkimistoiminnan omaisuuskin.
Autolaina on ehkä niillä rajoilla, mutta yleensä ottaen perheelle hankittu henkilöautokin mahtanee mennä vielä yhteiseksi laskettuihin, koska yleensä se on perheen yhteiseksi myös tosiasiallisesti tarkoitettu; töissä käymiseen ja perheen kuskailemiseen yms.
Toisen puolison yritystoimintaan yms. ottama velka ilman muuta huomioidaan osituksessa yhteisvastuullisesti, jos kerran vastaava omaisuuskin. Muu olisi todella järjenvastaista ja epäreilua. Esimerkiksi, jos puoliso ottaa lainaa 100 000 euroa ja ostaa sillä metsäpalstan, joka tuottaa mitä tuottaa ja jolla on jokseenkin pysyvä arvo, niin osituksessa huomioidaan vastaavalla tavalla sekä metsän arvo että sen hankkimiseen otettu velka. Olisi käsittämätöntä, jos metsäpalstan arvo jaettaisiin puoliksi, mutta velka jäisi yksin nimenkirjoittajalle.
Jos siis tällaisten velkojen ja omaisuuksien tapauksessa omaisuutta on yhteensä 100 ja siitä ap:n henkilökohtainen velka 20, niin netto-omaisuutta on yhteensä 80, joka jaetaan tasan, eli ap saa 40-20=20 ja puoliso 40.
Jos omaisuutta on 100 ja ap:n henkilökohtaista velkaa 80, niin omaisuutta on yhteensä 20, joka jaetaan tasan, eli ap saa 10-80 = -70 ja puoliso 10. Henkilökohtaista velkaa ei kuitenkaan siirretä osituksessakaan toisen kontolle, vaan se huomioidaan ainoastaan osituksen arvonmäärityksessä ja tasinkoperusteena. Siis tässä tapauksessa ap:lle jää brutto-omaisuutta 90 ja puolisolle 10, ja kaikki velka jää ap:lle.
Havaitaan, että henkilökohtaisen velan määrä tosiaankin pienentää puolisolle jäävää netto-omaisuutta, kun kyseessä on perheen elatusta varten otettu velka.
Osituksessa on täysin yhdentekevää, onko velka otettu perheen elatusta varten vai toisen puolison humputteluun, jos ei ole avioehtoa. Velka otetaan huomioon joka tapauksessa, tosin puolison oma velka vain siihen asti kuin ko. puolisolla on omaisuutta.
Lainauksen kirjoittaja sekoittaa kaksi eri asiaa: 1. Koska puoliso on vastuussa toisen puolison ottamasta velasta. 2. Miten velat otetaan huomioon osituksessa.
Jos oikein ymmärsin, niin kaikenlainen toisen puolison henkilökohtainen velka siis on "eduksi" osituksessa tuon ylläolevan kaavan tapaan?
Elikkä jos on omaisuutta 100 ja toisella puolisolla henkilökohtaista velkaa 100, niin se toinen lähtee sitten liitosta tyhjin käsin? Ilman avioehtoa tai muita erityisiä seikkoja.
Velka on tavallaan eduksi, mutta laskelmasi menee pieleen. Oletetaan, että A ja B omistavat puoliksi velattoman asunnon, jonka arvo on 100. B:llä on lisäksi henkilökohtaista velkaa 100. Muuta omaisuutta tai velkaa ei ole. A:n säästö on nyt 100/2 = 50 ja B:n säästö 100/2 - 100 = 0 (säästö ei voi olla negatiivinen). Jaettava omaisuus yhteensä on siis 50. Eron jälkeen A:lle jää omaisuutta 25. B saa 75, mutta hänellä on edelleen velkaa 100 eli B:llä on 25 enemmän velkaa kuin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omaisuutta on yhteensä vaikka 100 ja ap:lla henkilökohtainen laina 20 niin omaisuutta on yhteensä 80 ja ap saa 50-20= 30 ja jätettävä 50.
Velasta, joka on otettu yhden puolison nimissä perheen elatusta varten, vastaavat puolisot yhdessä toistensa puolesta. Siispä toisen puolison elinkeinoa, sijoitusta tai vastaavaa tulonhankintaa varten ottama velka on samalla lailla yhteisvastuullista kuin avio-oikeiden perusteella on sen nimenomaisen elinkeinon, sijoituksen tai vastaavan tulonhankkimistoiminnan omaisuuskin.
Autolaina on ehkä niillä rajoilla, mutta yleensä ottaen perheelle hankittu henkilöautokin mahtanee mennä vielä yhteiseksi laskettuihin, koska yleensä se on perheen yhteiseksi myös tosiasiallisesti tarkoitettu; töissä käymiseen ja perheen kuskailemiseen yms.
Toisen puolison yritystoimintaan yms. ottama velka ilman muuta huomioidaan osituksessa yhteisvastuullisesti, jos kerran vastaava omaisuuskin. Muu olisi todella järjenvastaista ja epäreilua. Esimerkiksi, jos puoliso ottaa lainaa 100 000 euroa ja ostaa sillä metsäpalstan, joka tuottaa mitä tuottaa ja jolla on jokseenkin pysyvä arvo, niin osituksessa huomioidaan vastaavalla tavalla sekä metsän arvo että sen hankkimiseen otettu velka. Olisi käsittämätöntä, jos metsäpalstan arvo jaettaisiin puoliksi, mutta velka jäisi yksin nimenkirjoittajalle.
Jos siis tällaisten velkojen ja omaisuuksien tapauksessa omaisuutta on yhteensä 100 ja siitä ap:n henkilökohtainen velka 20, niin netto-omaisuutta on yhteensä 80, joka jaetaan tasan, eli ap saa 40-20=20 ja puoliso 40.
Jos omaisuutta on 100 ja ap:n henkilökohtaista velkaa 80, niin omaisuutta on yhteensä 20, joka jaetaan tasan, eli ap saa 10-80 = -70 ja puoliso 10. Henkilökohtaista velkaa ei kuitenkaan siirretä osituksessakaan toisen kontolle, vaan se huomioidaan ainoastaan osituksen arvonmäärityksessä ja tasinkoperusteena. Siis tässä tapauksessa ap:lle jää brutto-omaisuutta 90 ja puolisolle 10, ja kaikki velka jää ap:lle.
Havaitaan, että henkilökohtaisen velan määrä tosiaankin pienentää puolisolle jäävää netto-omaisuutta, kun kyseessä on perheen elatusta varten otettu velka.
Tulkintasi siitä, mikä on perheen elatukseen otettu velka, menee pahasti pieleen. Tällaiseksi velaksi katsotaan lähinnä ruokakaupan lasku ja siihen verrattavat asiat. Esim. asuntolaina, autolaina, sijoituslaina tai yrityslaina eivät missään tapauksessa ole tällaisia velkoja.
Osituksen kannalta asialla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos ei ole avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus katsotaan sen päivän mukaan kun hakemus on laitettu sisään. Myöhäistä on alkaa nyt miettimään.
Jos eroa on hakenut vain toinen puoliso, niin osituspäivämääräksi lasketaan se päivä, jolloin toinen puoliso on saanut tiedon erohakemuksesta.
Minulla kävi tavattoman huono tuuri, kun olin juuri ehtinyt ostaa auton 100% velalla ja auto vielä hajosi heti kättelyssä ja myin romun yhdelle Pekalle ja ihan heti sen jälkeen voudilta tuli kirje avioeron tiedoksisaannista.
Osituksessa minulla oli siis autovelkaa, mutta ei autoa.
Pekka, tuo autovelho, korjasi romun ja ostin sen asevelihintaan takaisin, kun ositus oli tehty.
Jos tämä on totta, voit olla tuytyväinen, että exäsi ei tajunnut tutkia asioita tarkemmin. Olisit joutunut maksamaan exällesi hänelle kuuluvan osuuden lisäksi exäsi oikeudenkäyntikulut ja saanut lisäksi vähintään sakot petoksesta.
Juuri ennen avioeroa tehdyt isot rahatilanteen muutokset herättävät helposti epäilyjä.
Alue: Aihe vapaa
Vain siinä tapauksessa, että on avioehto. Muuten kumpikin saa 40. Sillä, että ap:n laina on henkilökohtainen, ei ole osituksessa mitään merkitystä niin kauan kuin ap:n laina ei ole suurempi kuin ap:n omaisuus.