Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsivihasta tuli trendi?
22.01.2019 |
Täälläkin sen huomaa. Yhdessä aloituksessa ap kertoo että järjestää rennot häät johon lapset eivät ole tervetulleita niin porukka taputtaa selkään että jess, ei mitään rasittavia kakaroita, hyvä ap! Ja yläpeukkuja satelee. Toisessa aloituksessa taas joku pyytää ihmisiä perustelemaan miksi joku haluaa monta lasta? Aloituksesta aistii negatiivisen asenteen lapsia kohtaan. Joten kysymys kuuluu milloin tästä tuli trendi? Onko se sittenkin niin että se työmäärä mitä lapset tuo tullessaan ei vain kiinnosta? On paljon kivempaa olla ikuisesti teini?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä asti kun lapsia tekevät ovat lopettaneet lasten kasvatuksen, lapset saavat olla kuin siat pellossa.
Juuri näin. Imetetään missä sattuu ja sormiruokailu on se viimenen niitti.
Jos imettäminen on noin kamalaa niin kannattaako ollenkaan mennä ulos ovesta?
Ennemmin vois kysyä, että onko pakko julkisesti esitellä niitä maitoa ruikkivia lolloja?
Miksi lapsettomien on ok kulkea sellaisissa paidoissa, joista rinnat näkyy läpi tai tursuaa ulos?
Muuttaako se ruokaileva vauva ne rinnat häpeällisiksi, vaikka muuten niitä saa näytellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin, kun kulttuuri valuu kauemmas kristinuskosta. Kun Jeesus ja rakkaus unohtuu, ei rakasta kovin montaa muuta kuin itseään.
Toivon että olisin väärässä!
Johtuu siitä millaisia ihmisiä nuo X-sukupolven mukulat ovat
En ole koskaan tosielämäsdä törmännyt tähän inhoon. Mietin aikanaan, että serkkuni ei ehkä pidä lapsista koska julistautui todella vankasti lapsettomaksi. Hankki kuitenkin nelikymppisenä lapsen.
En myöskään tosielämässä törmää noihin huutaviin, räkiviin ja sikaileviin lapsiin. En ainakasn niin että rauhani siitä jotenkin kovin järkkyisi.
Joskus ärsyynnyn vanhempiin, joiden on pakko olla suu auki ihan koko ajan. Viimeksi eilen kirjastossa, jossa joku ilmeisesti "sanoitti" lapselle kirjastokokemusta : "äiti etsii nyt vielää yhtä kirjaa tästä, tämä on jännitysosasto ja se tarkoittaa että nämä kirjat ovat jännittäviä, osa on ihan pelottaviakin. Nämä kirjat on tarkoitettu aikuisille ja niissä ei ole ollenkaan kuvia. Kohta mennään lastenosastolle ja siellä on sitten niitä kuvakirjoja, etsitään vaikka Tatua ja Patua. Muistatko sen missä kaikki oli pakattu muoviin.....pälä, pälä, pälä,pälä
Koko ajan tää lapsi oli ihan tyytyväinen, ei kirkunut eikä kuolannut, mutta tää äiti häiritsi.
Kolme lasta itselläni, nuorin jo 13 v.
Enpä oikein usko että lapsia niin paljon vihataan, kuin palstaa lukiessa voisi olettaa.
Nämä palstoilla riehuvat lapset ovat onneksi vain äänekäs vähemmistö. Tuntuvat moni olevan näitä nykyajan "itsetietoisia ja vahvoja" feministi-naisia. Lapsia vihataan, sekä ennen kaikkea niitä "siittäjiä".
Minä käyn kyllä edelleen ihan normaalisti töissä, kavereiden kanssa kahvilla, lenkillä ja vaikka siellä baarissakin. Ei se valinta ole mikään oma elämä vs pelkkä äitiys.
Rakastan lastani ja äitinä oloa enemmän kuin mitään, mutta olen paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole trendi! Lapsia ei haluta kaikkiin juhliin, koska he häiritsevät! Ei se ole lapsivihaa. Ei kaikki lapset ole häiriöksi, mutta suuri osa on.
Imettäminen on minusta kaunista, eikä minulla ole mitään sitä vastaan: Päinvastoin.
M
Allekirjoitan tuon ap:n tunnistaman lapsivihamielisyyden. Jossain oli tutkittukin, että kun lapset maasta vähenee, asenteet heitä kohtaan kovenee. He eivät saisi näkyä eikä kuulla. Valitetaan kun lapset leikkivät kerrostalojen pihoilla tai vauva itkee bussissa. Ja mitä tulee tähän palstaan, niin täällä tuntuu pyörivän joku mielenterveysongelmainen porukka, joka luulee kaikkien kadehtivan heitä, koska heillä ei ole lapsia. Ikävä kertoa, mutta en minä kadehdi työttömiäkään tai varattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se lasten vika sitten jos vanhemmilta on jäänyt käytöstavat opettamatta? Kyllä minä ainakin ymmärsin alle 10 vuotiaana että hautajaisissa ja muissa tilaisuuksissa käyttäydytään ja ollaan hiljaa. Ja osasivat ne pienet lapset kiljua ja huutaa 50-luvullakin joten mistään uudesta ilmiöstä ei todellakaan ole kyse. Tapaan itse pikemminkin aikuisia ihmisiä joille käytöstavat ovat aivan vieras käsite ja täysi-ikäisenä uskoisi että ihmiset tajuavat käyttäytyä mutta näin ei todellakaan ole minkä huomasin viimeksi tänään.
Lapsivihaa ei ole se, ettei halua lapsia stressaantumaan ja kärsimään omiin juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tosielämäsdä törmännyt tähän inhoon. Mietin aikanaan, että serkkuni ei ehkä pidä lapsista koska julistautui todella vankasti lapsettomaksi. Hankki kuitenkin nelikymppisenä lapsen.
En myöskään tosielämässä törmää noihin huutaviin, räkiviin ja sikaileviin lapsiin. En ainakasn niin että rauhani siitä jotenkin kovin järkkyisi.
Joskus ärsyynnyn vanhempiin, joiden on pakko olla suu auki ihan koko ajan. Viimeksi eilen kirjastossa, jossa joku ilmeisesti "sanoitti" lapselle kirjastokokemusta : "äiti etsii nyt vielää yhtä kirjaa tästä, tämä on jännitysosasto ja se tarkoittaa että nämä kirjat ovat jännittäviä, osa on ihan pelottaviakin. Nämä kirjat on tarkoitettu aikuisille ja niissä ei ole ollenkaan kuvia. Kohta mennään lastenosastolle ja siellä on sitten niitä kuvakirjoja, etsitään vaikka Tatua ja Patua. Muistatko sen missä kaikki oli pakattu muoviin.....pälä, pälä, pälä,pälä
Koko ajan tää lapsi oli ihan tyytyväinen, ei kirkunut eikä kuolannut, mutta tää äiti häiritsi.
Kolme lasta itselläni, nuorin jo 13 v.
Ihan asialliselta nuo äidin jutut kuulostaa. Miksei voisi opettaa lastaan tekemisen yhteydessä?
Kyllä minua siellä kirjastossa ainakin enemmän ärsyttää nämä teinilaumat, jotka jostain syystä ovat valinneet kirjaston hengailupaikakseen. Eivät siis mitään lainaile, vaan syövät, ovat puhelimella ja huutavat kovaan ääneen.
Joskus sen aistii, vaikka lapsi ei tee yhtään mitään erilaista, että pelkkä lapsen läsnäolo on toisille liikaa. Kävellään käsi kädessä kadulla, ei keskellä, ei muiden tiellä, ja joku aikuinen tulee kohti eikä väistä tippaakaan. Kaupan kassajonossa lapsi juttelee normaalilla äänellä, ja viereisen jonon mummo työntää ostoskärrynsä hieman liian lähelle lasta - ihan tahallaan. Ja on meitä etuiltukin monta kertaa.
Noustaan bussiin, ja muutama penkki rivillinen ihmisiä mulkoilee. Pahinta oli vaunuaikaan, kun teki kaikkensa että yritti ottaa muut huomioon, ja sitten sai kokea sen, että rynnittiin hissiin takavasemmalta niin, etten enää mahtunut sinne itse. Annettiin oven mennä kiinni vaunujen edestä, vaikka ihan hyvin sitä olisi voinut hetken pitää auki. Mulkoiltiin kaupassa, mulkoiltiin kirppareilla, jopa työnnettiin itse vaunuja pois hyllyn edestä, vaikka ihan aikuisten oikeasti yritin olla olematta tiellä. En edes halua mennä imetykseen ja vauvan/pienen lapsen kanssa ulkona syömiseen. Ei, ei ollut tissit tiskissä ja ei, ei sormiruokailtu (kuin kotona) ja ei, ei ole yksikään kolmesta lapsesta huutanut kurkku suorana missään (paitsi lääkärissä, ja sielläkin joku mummo katsoi asiakseen kommentoida, että ei pitäisi tuolla tavalla huudattaa ja että myös yksityisiä lääkäreitä on).
Se tuntuu siltä, että mitään joustoa ei ole. Paikalla on lapsi = paikalla on huonosti kasvatettu, huutava räkänokka. Ihan sama, vaikka lapsi olisi hiljaa, tai ei ainakaan huutaisi eikä juoksisi eikä koskisi kaikkeen ilman lupaa.
Kyllä Suomi on lapsivihamielinen maa. Sen huomaa kunnolla vasta, kun viipyy jonkun aikaa muualla. Kun tuntematon pysähtyy kohdalle, ja itse olet puolustuskannalla, kunnes tajuat että se tuntematon on lapsellesi ystävällinen, kehuu ja sanoo sinullekin jotain mukavaa. Se ei ole muilta pois, että ei ajatella heti pahimman kautta. Kurjaa, että meidän kulttuuri on tällainen. Vaikea tällaisessa on omasta lapsestaankaan kasvattaa kohteliasta ja muut huomioon ottavaa aikuista, kun iso osa aikuisistakaan ei ole sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä asti kun lapsia tekevät ovat lopettaneet lasten kasvatuksen, lapset saavat olla kuin siat pellossa.
Juuri näin. Imetetään missä sattuu ja sormiruokailu on se viimenen niitti.
Jos imettäminen on noin kamalaa niin kannattaako ollenkaan mennä ulos ovesta?
Ennemmin vois kysyä, että onko pakko julkisesti esitellä niitä maitoa ruikkivia lolloja?
Aikalailla suurennuslasin kanssa olisit kyllä joutunut katsomaan että olisit vilauksenkaan nähnyt siitä lollosta kun aikanaan imetin julkisella paikalla 😂. Käytin imetyspaitaa ja harsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein yksi päivä keskustelun jossa kysyin, miksi halutaan monta lasta eli siis miksei yksi riitä joillekin.
Tarkoitus ei ollut olla epäkunnoittava niitä kohtaan, joilla tuo toive on, kunhan kartoitin sellaisten ihmisten mielenmaailmaa johon en niin samaistu.
Jokainen tehköön lapsia tai olkoon tekemättä, mikä kunkin elämää eniten rikastuttaa. Päätös on oma, ja lapsi ansaitsee aikuisen joka hänet haluaa.
Hauskaa tämä vastakkainasettelu lisääntyjien ja lapsettomien välillä.
Jotkut hankkivat lapsia, koska haluavat. Toiset taas kokevat, että sellainen sitoumus ei ole itseä varten. Molemmissa elämäntavoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Lapsettomat voivat omistautua omalle elämälleen, he omalta osaltaan huolehtivat maapallon ylikansoittumisen hillitsemisestä, ja hei, jos lisääntyminen ei tunnu omalta jutulta, niin eikö silloin ole fiksua päättää jättää lapset hankkimatta?
Toiset haluavat lapsia, nauttivat pikkuihmisen tarvitsevuudesta ja itsenäistymisen prosessin seuraamisesta. Jotkut rakastavat yhtä lasta, jolle omistautua. Toiset nauttivat suurperheen hälinästä.
Mielestäni Suomi on maa, jossa kaikenlaiset elämäntavat ovat hyväksyttyjä. Sitten luen tätä palstaa ja tajuan, että ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä, että joku ihminen voi olla onnellinen ja kukoistaa elämäntavassa, joka on itselle vieras.
Lapsettomat ihmettelevät miksi lapsia hankitaan, ja perheelliset nimittävät kyseistä ihmisryhmää itsekkääksi.
Rakkaat kanssaihmiset, valitsemanne elämäntapa on hyvä elämäntapa. Ja muut nauttikoot omasta elämäntavastaan. Lakatkaa kritisoimasta ja opetelkaa ymmärrystä.
Tähän lisään vielä, että mitä elämänvalintoja ihminen tekeekin, niin joskus on huonoja päiviä.
Jos perheellistynyt ihminen valittaa oman ajan puutetta tai puhuu masennuksesta tai muista vastoinkäymisistä, se ei tarkoita, että lastenhankinta olisi pelkästään ikävää.
Ja ihminen joka ei halua omia lapsia, ei ole itsekäs sen vuoksi. Lapsettomat voivat omistaa elämänsä jollekin muulle tärkeälle asialle kuin oman lapsen kasvattamiselle.
Peace ihmiset!
Itse ymmärrän ihan hyvin, että lasten julkiset itkupotkuraivarit ärsyttävät, vaikka itsekin vanhempana tiedän, ettei niille aina mahda mitään. Sitä taas en ymmärrä, että mulkoillaan hyvin käyttäytyvää lasta tai puhutaan lapsista jonain persehedelminä. Ihmisiä hekin ovat ja ansaitsevat normaalia kunnioittavaa käytöstä.
Toinen asia, mitä inhoan on äitien vähättely, tyhmäksi olettaminen ja mammattelu. Se on tämän ajan sovinismia, jota valitettavasti harjoittavat lähinnä naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, ei lapsiviha ole mikään trendi. Onko se nyt niin hirveää sanoa ääneen että lasten kirkuminen häiritsee esim. hääseremoniaa? Sehän on ihan maalaisjärjellä pääteltävissä. Yleensä ihmiset pitävät lapsista ja todellinen lapsiviha lienee aika harvinaista. Mäkin pidän lapsista vaikkei mulla omia ole eikä tule.
Siksi lapsia ei yleensä oteta kirkkoon tai muihin tilaisuuksiin jossa on ehdoton hiljaisuus. Jälkitilaisuuteen ovat yleensä tervetulleita eivätkä useimmat lapset kirku 24/7. Se että annetaan ehdoton ei lapsille omiin juhliin kertoo vain siitä ettei pahemmin niistä tykkää.
Kyllä otetaan.
T. Pappi
Kiitos tiedosta. Jo rupesinkin miettimään, että mistä lähtien lapset eivät ole kirkkoon päässeet. Sallikaa lasten tulla minun tyköni...
Ja kirkkohäitä on turha viettää, ellei tätä ym. Raamattua allekirjoita.
Lapset ja niiden tyhjäpäiset vanhemmat on lähes poikkeuksetta ärsyttäviä.
Mitä on itsensä sivistäminen? Mikään tieto ei korvaa sitä ymmärrystä, jonka kokee vanhempana... Toisaalta voi olla vaikka 10 lasta, eikä milloinkaan sen suurempaa kasvua ihmisenä. Jos lapset on itselle vähän kuin eläimiä, on itse asiassa helppo saada monta. Lauma pärjää keskenään, kun aikuinen viettää "ikuista lemmikki-aikaa" vauvan avulla. En tiedä, ehkä "lapsiviha" on vain omaa keskenkasvuisuutta riippumatta siitä, onko itsellä lapsia tai ei.
Voi myös ärsyttää, jos huomaa kuinka yleistä on kasvattaa lapsista lievästi psykopaatteja. Mutta minkäs lapset sille voi, ja sille että elämä innostaa? Mitä jos lasten vihaaja vihaakin todellisuudessa tekotäydellisiä vanhempia, kun tulos puhuu muuta kuin täydellistä. En tiedä, kunhan arvailen.