Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko teistä normaalia ettei saa olla toista sukupuolta olevia ystäviä tai tuttavia?
21.01.2019 |
Luin iltiksen "lasten hauskat lausahdukset" tmv. -palstalta tarinan jossa terveydenhoitajaäiti oli ottanut lapsensa mukaan töihin. Töissä oli ollut käymässä miespuolinen lääke-esittelijä. Tämä esittelijä oli tullut myöhemmin vapaa-aikana kadulla vastaan kun terveydenhoitaja oli perheensä kanssa liikenteessä. Esittelijä oli tervehtinyt ja naisen puoliso oli ollut tästä ärtynyt ja ryhtynyt kyselemään että kukas mies se tuo oli. Jutun punchline oli jotain sen kaltaista, että lapsi tokaisi miehen olevan se "rasvasetä" tmv.
Mutta siis onko tuo nyt sitten ihan normaalia? Selänteetkin juuri avautuivat asiasta. Kuinka tavallista on, että puolisot ovat heti ärtyneitä, jos joku tuntematon vastakkaista (tai samaa, jos kyseessä homoseksuaalit) sukupuolta oleva ihminen edes moikkaa kadulla? Kuulostaa mun mielestä aivan sairaalloisen mustasukkaiselta. Musta olisi aivan järkyttävää olla sellaisessa suhteessa, jossa mua lähtökohtaisesti epäiltäisiin koko ajan.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä outona. Mutta onhan näitä urpoja jotka heittäytyy heti kakaraksi jos joku toista sukupuolta edustava tuttu moikkaa. En sietäisi hetkeäkään sellaista kumppania.
En olis päivääkään tuollaisessa suhteessa. Toivottavasti ei ole tavallista muillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali on aika vaikea määritellä. Mikä jollekin on normaalia, ei sitä ole toiselle. Mulla on tuollainen suhde kuin Selänteillä ja tämä sopii meille tosi hyvin. Mikä pakko on edes olla « normaali »? En minäkään ymmärrä vaikkapa polyamorisissa suhteissa eläviä, mutta ei ole minun asiani haukkua heitä epänormaaleiksi.
Ei ole normaalia ja pidän friikkeinä tyyppejä, jotka eivät salli kumppanille ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaaloa, ellei saa olla edes tuttuja. Se on käytännössä mahdotontakin, vähintään työelämässä on pakko olla tekemisissä miesten ja naisten kanssa.
Omassa suhteessa raja menee siinä, ettei eri sukupuolta olevan kanssa olisi sopivaa lähteä illalliselle romanttiseen ravintolaan tmv. Muuten saa kyllä olla ihan normi kanssakäymistä. Itselläni on töissä useita miespuolisia ystäviä, siis todella ystäviä, ei vain tuttuja.
Minä olen sitä mieltä että voi olla toista sukupuolta olevia ystäviä ja pidän sitä sivistyksen sekä älykkyyden merkkinä että edes ottaa sellaisen mahdollisuuden huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kyllä tavallista tai yleisesti hyväksyttyä Suomessa. Kyllähän sen jo siitä tietää, että se Selänteiden juttu tuli kohuotsikokdi (tosi taisi olla vain klikkiotsikko?). Eikä kukaan normaali ihminen ainakaan tunnustaisi tuollaista. Kyllä siinä vähän kynnysmaton leiman saisi otsaansa, jos nainen kertoisi ettei saa kaveerata miesten kanssa. Ei sitten voi mennä esim. työkavereiden kanssa yksille, jos joukossa olis myös mies?
Hyvät ystävät pysyvät vaikka puolisot vaihtuvat. Ei tulisi mieleenkään luopua vastakkaista sukupuolta olevista kavereistani minkäänlaisen parisuhteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tai omassa parisuhteessa ei todellakaan ole normaalia, toivon ettei muillakaan. Ihan käsittämätön ajatus, ettei toisella saisi olla ystäviä.
Lisäksi oon aika varma, että jos ihminen haluaa puolisoaan pettää, niin siihen kyllä tilaisuus löytyy. Siinä kohtaa aivan sama, kuinka paljon puoliso yrittää toisen menemisiä ja kaverisuhteita kytätä ja rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla taas jotain milleniaalinen juttuja. Mikä ihmeen itsetarkoitus ne vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat? Jos mietin vaikka omia vanhempiani, niin ei heillä ollut mitään vastakkaista sukupuolta olleita ystäviä joiden kanssa olisi käyty esim. ravintolaillallisella, siis äiti jonkun miehen kanssa ja isä jonkun naisen kanssa. Ja mielestäni ihan hyvä niin, muu olisi ollut vain jotenkin omituista.
Tuntuu että 2000-luvun kasvateille nuo sekaporukat ovat joku normi. Meneehän siinä toki sekaisin jo parisuhteetkin, mutta who cares.
Itselläni ei nuorena ollut vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ja ihan stadissa olen elämäni elänyt miehenä.
Ihan normaalia on myös 70-luvulla syntyneille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla taas jotain milleniaalinen juttuja. Mikä ihmeen itsetarkoitus ne vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat? Jos mietin vaikka omia vanhempiani, niin ei heillä ollut mitään vastakkaista sukupuolta olleita ystäviä joiden kanssa olisi käyty esim. ravintolaillallisella, siis äiti jonkun miehen kanssa ja isä jonkun naisen kanssa. Ja mielestäni ihan hyvä niin, muu olisi ollut vain jotenkin omituista.
Tuntuu että 2000-luvun kasvateille nuo sekaporukat ovat joku normi. Meneehän siinä toki sekaisin jo parisuhteetkin, mutta who cares.
Itselläni ei nuorena ollut vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ja ihan stadissa olen elämäni elänyt miehenä.
Hmm, kyllä minun sodan aikana syntyneillä vanhemmillani oli sekakaveriporukka ihan loppuun asti. Miksei olisi ollut?
Tunnen joitain Selänteiden kaltaisia pariskuntia ja heitä yhdistää se, että pariskunnan nainen on töissä naisvaltaisella alalla ja mies naisvaltaisella. Elävät kai jotenkin niin sukupuolittuneesti roolitetussa maailmassa että heille tuo on normaalia. Itselle ei ole, vaan tuntuisi aika rajoittuneelta ja rajoittavalta jos hyvän tyypin kanssa ei voisi ystävystyä tämän sukupuolen takia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen joitain Selänteiden kaltaisia pariskuntia ja heitä yhdistää se, että pariskunnan nainen on töissä naisvaltaisella alalla ja mies naisvaltaisella. Elävät kai jotenkin niin sukupuolittuneesti roolitetussa maailmassa että heille tuo on normaalia. Itselle ei ole, vaan tuntuisi aika rajoittuneelta ja rajoittavalta jos hyvän tyypin kanssa ei voisi ystävystyä tämän sukupuolen takia.
Siis mies miesvaltaisella...ed.
Jos kumppani loukkaantuisi siitä, että minulla vastakkaista sukupuolta olevia ihmisä, niin ihmettelisin ensin mielessäni, että mihin oikeastaan ihastuinkaan hänessä. - Sillä tällainen asenne kertoisi minusta erinomaisen paljon siitä, että meillä olisi merkittävä ero arvomaailmassamme.
Juuri kävin illallisella työkuvioita tutun kaverin kanssa. Uraa on aika vaikea rakentaa, jos ei saa ylläpitää suhteita muihin - se kun ei riitä, että niitä rakennetaan vain työajalla koska miehetkin käyvä usein istumassa iltaa keskenään. Onneksi oma mieheni ei tästä valita, enpä kyllä ikinä ole pettänyt eikä näissä mistään seksistä puhuta vaan kaikesta muusta. En ole ikinä antanut oman sukupuolesi olla este sille, että saan tehdä mitä muutkin.
Ne, joilla ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, puhuu aina yleistäen "naiset sitä" ja "miehet tätä." Sitten ne naisporukoissa juoruvat miehistä ja pähkäilevät mitä joku miehen lähettämä viesti tarkoitti. Vastaavasti miehet jauhaa juttua "akoista." Vastakkainen sukupuoli jää etäiseksi ja mysteeriksi ja eletään ikään kuin vihollisleireissä. En suosittele tätä kenellekään. SIKSI tarvitaan sekaporukoita. Elämä on niin paljon helpompaa, jos ymmärtää ihmisyydestä hieman enemmän.
Alue: Aihe vapaa
On