Pakko abortti, en haluaisi.

O/5

Typerä trolli.

No olette jaksaneet pistää lapsen alulle, kyseessä siis valikoiva uupumus. Ette sitten vissiin jaksaneet panostaa ehkäisyyn?

Ole onnellinen, että voit edes saada lasta. Mulla on ollut munasarjasyöpä enkä siksi voi saada lapsia. Sairauksia muutenkin niin paljon, että adoptiota tuskin saan ja ikä tulee päälle.

Luulisi ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen tietävän mitä siitä seuraa, jos harrastaa yhdyntää ilman ehkäisyä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?

Älä tee aborttia. Anna lapsi adoptoitavaksi.

Tekisit muuten kahdelle ihmiselle pahaa. Lapselle ja itsellesi.

Ja sitten se adoptioon annettu olisi isona katkera kun sisar saa olla biovampien kanssa. Näin on meillä käynyt. Ei siis adoptiota.

On se kumma, että av:sta löytyy aina joka väliin kommentoija, jolla on omakohtaista kokemusta siitä kuinka lapsi on annettu adoptioon kun ei olla uskottu itse sen kanssa pärjättävän ja kuinka se lapsi aina vihaa sitä bioäitiään siitä, ettei hän tehnyt aborttia ja "hylkäsi" (antoi parempaan perheeseen). Kun Suomessa kuitenkin tehdään se 10 000 aborttia vuosittain, on tehty useampikin menneisyydessä ja adoptioon annetaan huomattavasti harvemmin lapsia. Sen lisäksi moni adoptioon abortin sijaan "päätyvä" päätyykin pitämään sen lapsen.

Itse tiedän henkilökohtaisesti ainoastaan yhden Suomessa adoptioon annetun lapsen, nyt jo kuusissakymmenissä. Hänen äidillään oli entuudestaan 9 vai 10 lasta ja hänet nuorimpana annettiin pois. Ymmärsi hyvin äitinsä päätöksen eikä vihannut äitiään.

En nyt painosta ketään adoptoimaan lastaan, mutta samoin te voisitte lopettaa satuilun ja pelottelun sillä kuinka adoptioon annetun lapsen viha ei tule ikinä jättämään hänet adoptioon antanutta äitiä rauhaan. Ehkä jos juo raskausaikana lapsensa aivot pilalle, lapsesta kasvaa näin yksinkertainen.

Minä olen oikeasti antanut lapsen adoptioon ja aikuinen adoptioon aikoinaan annettu lapseni on nyt katkera velipuolelleen joka on saanut olla ja kasvaa bioäidin kanssa. Ei adoptiot ole helppoja. Ne jättää paljon pahoja jälkiä ihmisiin.

Ikävä kuulla jos tapaus on tosi. On mielestäni kuitenkin ikävä ainoastaan oman kokemuksen perusteella pelotella ja esittää adoptio pahimpana vaihtoehtona. Moni ihminen on katkera vaikka ja mistä, mutta silti tyytyväinen, että on olemassa. Siksi tuollakin pienellä riskillä adoptiota voi pitää varsin hyvänä vaihtoehtona.

Aloittaja kertoi, että haaveissaan toivoisi voivansa pitää lapsen. Minusta kuulostaa, että abortti ei hänen kohdallaan ole yksiselitteisen välttämättä oikea ratkaisu, varsinkin kun hän avaa tilannettaan niin vähän, vaikea sanoa. Jokaisessa Suomen kunnassa tai kuntayhtymässä, miten lie järjestetty, on apua saatavilla. Mielestäni aloittajan ei pitäisi pelätä lastensuojelua sillä jos hän on epävarma pärjäämisestään jo esikoisensa kanssa, on heidän hyvä saada apua keinolla millä hyvänsä. Lastensuojelussakin ajatelleen lapsen ja perheen parasta ja on turha pelko, että lapsi riistetään vanhemmiltaan jos hänen on parempi kotona.

Nyt neuvolaan ja suu auki ap! Kerro, että teillä on todella vaikeaa, mutta jos apua löytyy niin olet valmis ottamaan sitä vastaan! Että elämäntilanne on kamalan raskas, etkä ole varma miten selviätte, mutta toivot, että löytyisi tapa selvitä.

Mies on valintansa tehnyt pannessaan sinut paksuksi. Vaikka hän ei haluaisi isäksi niin hän ei voi pakottaa sinua läpikäymään aborttia. Älä ole hänestä riippuvainen, mies joka painostaa aborttiin, ei ole sen arvoinen, että hänen pitämisekseen on uhrattava lapsensa. Jos mies on niin typerä, ettei sitä ymmärrä niin ei voi mitään. Toivottavasti hän ymmärtää.

Mihin tahansa päädytkin niin hakekaa apua jaksamiseenne muun erityisen avun lisäksi, mitä sairautenne sitten ovatkaan. Olette kuitenkin jo vanhempia ja teillä on vastuu vähintään vanhemmasta lapsesta, joten jos ette pärjää, tarvitsette apua lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?

Älä tee aborttia. Anna lapsi adoptoitavaksi.

Tekisit muuten kahdelle ihmiselle pahaa. Lapselle ja itsellesi.

Ja sitten se adoptioon annettu olisi isona katkera kun sisar saa olla biovampien kanssa. Näin on meillä käynyt. Ei siis adoptiota.

On se kumma, että av:sta löytyy aina joka väliin kommentoija, jolla on omakohtaista kokemusta siitä kuinka lapsi on annettu adoptioon kun ei olla uskottu itse sen kanssa pärjättävän ja kuinka se lapsi aina vihaa sitä bioäitiään siitä, ettei hän tehnyt aborttia ja "hylkäsi" (antoi parempaan perheeseen). Kun Suomessa kuitenkin tehdään se 10 000 aborttia vuosittain, on tehty useampikin menneisyydessä ja adoptioon annetaan huomattavasti harvemmin lapsia. Sen lisäksi moni adoptioon abortin sijaan "päätyvä" päätyykin pitämään sen lapsen.

Itse tiedän henkilökohtaisesti ainoastaan yhden Suomessa adoptioon annetun lapsen, nyt jo kuusissakymmenissä. Hänen äidillään oli entuudestaan 9 vai 10 lasta ja hänet nuorimpana annettiin pois. Ymmärsi hyvin äitinsä päätöksen eikä vihannut äitiään.

En nyt painosta ketään adoptoimaan lastaan, mutta samoin te voisitte lopettaa satuilun ja pelottelun sillä kuinka adoptioon annetun lapsen viha ei tule ikinä jättämään hänet adoptioon antanutta äitiä rauhaan. Ehkä jos juo raskausaikana lapsensa aivot pilalle, lapsesta kasvaa näin yksinkertainen.

Kyllä löytyy paljon tarinoita adoptioon annettujen traumoista. Jenkeissä on oikein liike heidän äänensä saamiseksi kuuluviin. Monet jopat eksplisiittisesti sanovat, että kannattavat aborttia tilanteissa joissa äiti ei voi itse kasvattaa lastaan.

Ap:lle voimia. Kahden pienen kanssa on superrankkaa, mutta ehkä jotain apua olisi saatavilla. Abortti on täysin hyväksyttävä ratkaisu myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko tehdä? Uhkaako raskaus jatkuessaan fyysisesti henkeä ja terveyttäsi? Vai pelkäätkö raskaana/äitinä uupuvasi tai masentuvasti niin pahasti, että et jaksaisi?

Olen hyvin uupunut jo nyt ja minulla on jo lapsi jonka hoitaminen on raskasta tällä terveydentilalla. En kestä juuri ollenkaan rasitusta. Lisäksi rahasta on todella tiukkaa. Jos tähän yhtälöön tulisi toinenkin lapsi, lasten lisäksi kärsisin myös minä ja sairas mieheni.

Minä itse henkilökohtaisesti en haluaisi syntyä elämääni vain kärsiäkseni siinä. 

Mutta, sinä tiedät itse mitä haluat. Onko se sitten hyväksi kaikille osapuolille, se on asia erikseen.

Ymmärrät varmasti, että olette vastuussa lapsesta, ette vain omasta olotilastanne (paha mieli vs hyvä mieli).

Ööö, mistä tiedät, että ap:n lapsi tulisi "vain kärsimään"?

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

Yksi syy, miksi ei voida pitää lasta on juuri, se, että ei haluta taas ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta, kun se tuli viimeksikin, joten en todellakaan halua sossuja meille urkkimaan ja keksimään syitä miksi olisin huono äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

Yksi syy, miksi ei voida pitää lasta on juuri, se, että ei haluta taas ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta, kun se tuli viimeksikin, joten en todellakaan halua sossuja meille urkkimaan ja keksimään syitä miksi olisin huono äiti.

Käsityksesi lastensuojelusta on väärä. Se on lapsen parhaaksi. Kysymyksillä yritetään kartoittaa tilanne, se ei ole urkkimista eikä tarkoitus ole osoittaa, että olet huono äiti. Se on lapsen parhaaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

Yksi syy, miksi ei voida pitää lasta on juuri, se, että ei haluta taas ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta, kun se tuli viimeksikin, joten en todellakaan halua sossuja meille urkkimaan ja keksimään syitä miksi olisin huono äiti.

Oletko ap? Ei kai sossujen urkkiminen voi painaa vaa'assa enemmän kuin vastentahtoinen abortti? Etenkin jos olette jo ls seurannassa? Siis en todellakaan halua vähätellä ahdistustasi sossuja kohtaan, mutta älä nyt ainakaan sen takia tee aborttia, jos et halua.

Vierailija kirjoitti:

No olette jaksaneet pistää lapsen alulle, kyseessä siis valikoiva uupumus. Ette sitten vissiin jaksaneet panostaa ehkäisyyn?

Minulle ei sovi mikään muu ehkäisy, kun hormonikierukka ja siihen ei ole varaa. Kortsuja ei sattunut olemaan. Jos oikeasti haluat tietää, niin "alullepanemisessa" en kerennyt edes hengästyä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

En halua sterilointia. Koskaan ei tiedä jos sairauteni saadaan hallintaan ja miten elämä menee muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, että voit edes saada lasta. Mulla on ollut munasarjasyöpä enkä siksi voi saada lapsia. Sairauksia muutenkin niin paljon, että adoptiota tuskin saan ja ikä tulee päälle.

Kyllä mä olenkin, näin on vain parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?

Älä tee aborttia. Anna lapsi adoptoitavaksi.

Tekisit muuten kahdelle ihmiselle pahaa. Lapselle ja itsellesi.

Ja sitten se adoptioon annettu olisi isona katkera kun sisar saa olla biovampien kanssa. Näin on meillä käynyt. Ei siis adoptiota.

On se kumma, että av:sta löytyy aina joka väliin kommentoija, jolla on omakohtaista kokemusta siitä kuinka lapsi on annettu adoptioon kun ei olla uskottu itse sen kanssa pärjättävän ja kuinka se lapsi aina vihaa sitä bioäitiään siitä, ettei hän tehnyt aborttia ja "hylkäsi" (antoi parempaan perheeseen). Kun Suomessa kuitenkin tehdään se 10 000 aborttia vuosittain, on tehty useampikin menneisyydessä ja adoptioon annetaan huomattavasti harvemmin lapsia. Sen lisäksi moni adoptioon abortin sijaan "päätyvä" päätyykin pitämään sen lapsen.

Itse tiedän henkilökohtaisesti ainoastaan yhden Suomessa adoptioon annetun lapsen, nyt jo kuusissakymmenissä. Hänen äidillään oli entuudestaan 9 vai 10 lasta ja hänet nuorimpana annettiin pois. Ymmärsi hyvin äitinsä päätöksen eikä vihannut äitiään.

En nyt painosta ketään adoptoimaan lastaan, mutta samoin te voisitte lopettaa satuilun ja pelottelun sillä kuinka adoptioon annetun lapsen viha ei tule ikinä jättämään hänet adoptioon antanutta äitiä rauhaan. Ehkä jos juo raskausaikana lapsensa aivot pilalle, lapsesta kasvaa näin yksinkertainen.

Minä olen oikeasti antanut lapsen adoptioon ja aikuinen adoptioon aikoinaan annettu lapseni on nyt katkera velipuolelleen joka on saanut olla ja kasvaa bioäidin kanssa. Ei adoptiot ole helppoja. Ne jättää paljon pahoja jälkiä ihmisiin.

Ikävä kuulla jos tapaus on tosi. On mielestäni kuitenkin ikävä ainoastaan oman kokemuksen perusteella pelotella ja esittää adoptio pahimpana vaihtoehtona. Moni ihminen on katkera vaikka ja mistä, mutta silti tyytyväinen, että on olemassa. Siksi tuollakin pienellä riskillä adoptiota voi pitää varsin hyvänä vaihtoehtona.

Aloittaja kertoi, että haaveissaan toivoisi voivansa pitää lapsen. Minusta kuulostaa, että abortti ei hänen kohdallaan ole yksiselitteisen välttämättä oikea ratkaisu, varsinkin kun hän avaa tilannettaan niin vähän, vaikea sanoa. Jokaisessa Suomen kunnassa tai kuntayhtymässä, miten lie järjestetty, on apua saatavilla. Mielestäni aloittajan ei pitäisi pelätä lastensuojelua sillä jos hän on epävarma pärjäämisestään jo esikoisensa kanssa, on heidän hyvä saada apua keinolla millä hyvänsä. Lastensuojelussakin ajatelleen lapsen ja perheen parasta ja on turha pelko, että lapsi riistetään vanhemmiltaan jos hänen on parempi kotona.

Nyt neuvolaan ja suu auki ap! Kerro, että teillä on todella vaikeaa, mutta jos apua löytyy niin olet valmis ottamaan sitä vastaan! Että elämäntilanne on kamalan raskas, etkä ole varma miten selviätte, mutta toivot, että löytyisi tapa selvitä.

Mies on valintansa tehnyt pannessaan sinut paksuksi. Vaikka hän ei haluaisi isäksi niin hän ei voi pakottaa sinua läpikäymään aborttia. Älä ole hänestä riippuvainen, mies joka painostaa aborttiin, ei ole sen arvoinen, että hänen pitämisekseen on uhrattava lapsensa. Jos mies on niin typerä, ettei sitä ymmärrä niin ei voi mitään. Toivottavasti hän ymmärtää.

Mihin tahansa päädytkin niin hakekaa apua jaksamiseenne muun erityisen avun lisäksi, mitä sairautenne sitten ovatkaan. Olette kuitenkin jo vanhempia ja teillä on vastuu vähintään vanhemmasta lapsesta, joten jos ette pärjää, tarvitsette apua lapselle.

Ymmärrän kanssasi, mutta meidän elämät näyttää sossun paperilla niin pahalta, että en voi ottaa tuollaista riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?

Älä tee aborttia. Anna lapsi adoptoitavaksi.

Tekisit muuten kahdelle ihmiselle pahaa. Lapselle ja itsellesi.

Ja sitten se adoptioon annettu olisi isona katkera kun sisar saa olla biovampien kanssa. Näin on meillä käynyt. Ei siis adoptiota.

On se kumma, että av:sta löytyy aina joka väliin kommentoija, jolla on omakohtaista kokemusta siitä kuinka lapsi on annettu adoptioon kun ei olla uskottu itse sen kanssa pärjättävän ja kuinka se lapsi aina vihaa sitä bioäitiään siitä, ettei hän tehnyt aborttia ja "hylkäsi" (antoi parempaan perheeseen). Kun Suomessa kuitenkin tehdään se 10 000 aborttia vuosittain, on tehty useampikin menneisyydessä ja adoptioon annetaan huomattavasti harvemmin lapsia. Sen lisäksi moni adoptioon abortin sijaan "päätyvä" päätyykin pitämään sen lapsen.

Itse tiedän henkilökohtaisesti ainoastaan yhden Suomessa adoptioon annetun lapsen, nyt jo kuusissakymmenissä. Hänen äidillään oli entuudestaan 9 vai 10 lasta ja hänet nuorimpana annettiin pois. Ymmärsi hyvin äitinsä päätöksen eikä vihannut äitiään.

En nyt painosta ketään adoptoimaan lastaan, mutta samoin te voisitte lopettaa satuilun ja pelottelun sillä kuinka adoptioon annetun lapsen viha ei tule ikinä jättämään hänet adoptioon antanutta äitiä rauhaan. Ehkä jos juo raskausaikana lapsensa aivot pilalle, lapsesta kasvaa näin yksinkertainen.

Kyllä löytyy paljon tarinoita adoptioon annettujen traumoista. Jenkeissä on oikein liike heidän äänensä saamiseksi kuuluviin. Monet jopat eksplisiittisesti sanovat, että kannattavat aborttia tilanteissa joissa äiti ei voi itse kasvattaa lastaan.

Ap:lle voimia. Kahden pienen kanssa on superrankkaa, mutta ehkä jotain apua olisi saatavilla. Abortti on täysin hyväksyttävä ratkaisu myös.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

Yksi syy, miksi ei voida pitää lasta on juuri, se, että ei haluta taas ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta, kun se tuli viimeksikin, joten en todellakaan halua sossuja meille urkkimaan ja keksimään syitä miksi olisin huono äiti.

Käsityksesi lastensuojelusta on väärä. Se on lapsen parhaaksi. Kysymyksillä yritetään kartoittaa tilanne, se ei ole urkkimista eikä tarkoitus ole osoittaa, että olet huono äiti. Se on lapsen parhaaksi!

Lastensuojelu on yksi suuri business. Osa lasun työntekijöistä onkin oikealla asialla ja tekee hyvää työtä, mutta siellä on myös niitä mätiä omenoita ja jos sellainen sattuisi meidän kohdalle, niin se olisi menoa. Miehen ja mun elämät lapsuudesta asti on ollut sellaisia, että sieltä jo tulisi monta syytä viedä lapsi meiltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, millä viikolla olet nyt? Voisitko ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kertoa just niinkuin täälläkin, että tuntuu pahalta etkä haluaisi. Voisit saada tukea vauvan synnyttyä, jos niin päätät ja ehkä sitten hoitaa steriloinnin. Abortti vastoin ´omaa tahtoa`voi kyllä jäädä kaivelemaan.

Yksi syy, miksi ei voida pitää lasta on juuri, se, että ei haluta taas ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta, kun se tuli viimeksikin, joten en todellakaan halua sossuja meille urkkimaan ja keksimään syitä miksi olisin huono äiti.

Oletko ap? Ei kai sossujen urkkiminen voi painaa vaa'assa enemmän kuin vastentahtoinen abortti? Etenkin jos olette jo ls seurannassa? Siis en todellakaan halua vähätellä ahdistustasi sossuja kohtaan, mutta älä nyt ainakaan sen takia tee aborttia, jos et halua.

Se on vain yksi syy, ei painavin eikä kevein. Ei oll lasu asiakkaita, mutta se helvetti ollaan käyty läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olette jaksaneet pistää lapsen alulle, kyseessä siis valikoiva uupumus. Ette sitten vissiin jaksaneet panostaa ehkäisyyn?

Minulle ei sovi mikään muu ehkäisy, kun hormonikierukka ja siihen ei ole varaa. Kortsuja ei sattunut olemaan. Jos oikeasti haluat tietää, niin "alullepanemisessa" en kerennyt edes hengästyä.

"Kortsuja ei sattunut olemaan". Voi vttu. Ehkä se abortti tosiaan on kohdallasi paras vaihtoehto, tyhmyys on näet periytyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy paljon tarinoita adoptioon annettujen traumoista. Jenkeissä on oikein liike heidän äänensä saamiseksi kuuluviin. Monet jopat eksplisiittisesti sanovat, että kannattavat aborttia tilanteissa joissa äiti ei voi itse kasvattaa lastaan.

Kyllä löytyy myös adoptoituja ihmisiä, joiden elämä on mennyt ihan hyvin, lapsuus on ollut onnellinen ja eivät kanna kaunaa biologisille vanhemmilleen. Kuten minä. Olen suomalainen, jo synnytyssairaalasta adoptioon annettu vähän yli 40-vuotias nainen. En ole kokenut adoptiotaustaani traumana. Biologista sukuani ja perimääni kohtaan tunnen uteliaisuutta, mutta en kaipausta. Tiedän, että biologisella äidilläni on muitakin lapsia, jotka hän on itse kasvattanut ja joihin hänellä on äitisuhde. Ei minua kuitenkaan katkeroita, että hän antoi pois yhden, papereiden mukaan ihan silkan vahinkovauvan, joka syntyi kevyehkön seurustelusuhteen ei-toivottuna hedelmänä. Toki sukutaustan puuttuminen tuo omia koukeroitaan. Esimerkiksi kun itse odotin lapsiani, minulta kysyttiin neuvolassa sukuni sairauksista. En tietenkään tiennyt. Ei minulla ole hajuakaan, mitä riskejä mahdollisesti itselläni tai lapsillani sen vuoksi on. Ja sitten lievästi typerä on se sukujuhlatilanne, missä muut päivittelevät, kuka on kenenkin näköinen, ja kuka muistuttaa eniten isomummua. Ulkoistan itseni siitä, koska en ole biologista sukua kenellekään. Huvittaa, että joku aina näkee minussakin sukunäköä. Se on toki vain sattumaa. Koen tällaiset kuitenkin pikkujuttuina. En olisi mieluummin abortoitu. En koe elämääni adoptiolapsena niin kauheaksi, että parempi kuin en olisi syntynytkään.

Puskapussi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy paljon tarinoita adoptioon annettujen traumoista. Jenkeissä on oikein liike heidän äänensä saamiseksi kuuluviin. Monet jopat eksplisiittisesti sanovat, että kannattavat aborttia tilanteissa joissa äiti ei voi itse kasvattaa lastaan.

Kyllä löytyy myös adoptoituja ihmisiä, joiden elämä on mennyt ihan hyvin, lapsuus on ollut onnellinen ja eivät kanna kaunaa biologisille vanhemmilleen. Kuten minä. Olen suomalainen, jo synnytyssairaalasta adoptioon annettu vähän yli 40-vuotias nainen. En ole kokenut adoptiotaustaani traumana. Biologista sukuani ja perimääni kohtaan tunnen uteliaisuutta, mutta en kaipausta. Tiedän, että biologisella äidilläni on muitakin lapsia, jotka hän on itse kasvattanut ja joihin hänellä on äitisuhde. Ei minua kuitenkaan katkeroita, että hän antoi pois yhden, papereiden mukaan ihan silkan vahinkovauvan, joka syntyi kevyehkön seurustelusuhteen ei-toivottuna hedelmänä. Toki sukutaustan puuttuminen tuo omia koukeroitaan. Esimerkiksi kun itse odotin lapsiani, minulta kysyttiin neuvolassa sukuni sairauksista. En tietenkään tiennyt. Ei minulla ole hajuakaan, mitä riskejä mahdollisesti itselläni tai lapsillani sen vuoksi on. Ja sitten lievästi typerä on se sukujuhlatilanne, missä muut päivittelevät, kuka on kenenkin näköinen, ja kuka muistuttaa eniten isomummua. Ulkoistan itseni siitä, koska en ole biologista sukua kenellekään. Huvittaa, että joku aina näkee minussakin sukunäköä. Se on toki vain sattumaa. Koen tällaiset kuitenkin pikkujuttuina. En olisi mieluummin abortoitu. En koe elämääni adoptiolapsena niin kauheaksi, että parempi kuin en olisi syntynytkään.

Mä tiedän vaan, että en itse pystyisi siihen.