Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko abortti, en haluaisi.
21.01.2019 |
Edessä raskauden keskeytys, jota kadun jo nyt. Tuntuu niin pahalta.. Terveydentilan on niin huono, että en tiedä edes miten selviytyisin loppu raskaudesta ja myöhemmin 2v tytön hoidosta+vauvasta. Mieskin on sairas. Onko täällä muita, jotka on joutuneet tekemään abortin vastoin tahtoaan?
Kommentit (64)
Puskapussi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä löytyy paljon tarinoita adoptioon annettujen traumoista. Jenkeissä on oikein liike heidän äänensä saamiseksi kuuluviin. Monet jopat eksplisiittisesti sanovat, että kannattavat aborttia tilanteissa joissa äiti ei voi itse kasvattaa lastaan.
Kyllä löytyy myös adoptoituja ihmisiä, joiden elämä on mennyt ihan hyvin, lapsuus on ollut onnellinen ja eivät kanna kaunaa biologisille vanhemmilleen. Kuten minä. Olen suomalainen, jo synnytyssairaalasta adoptioon annettu vähän yli 40-vuotias nainen. En ole kokenut adoptiotaustaani traumana. Biologista sukuani ja perimääni kohtaan tunnen uteliaisuutta, mutta en kaipausta.
Tiedän, että biologisella äidilläni on muitakin lapsia, jotka hän on itse kasvattanut ja joihin hänellä on äitisuhde. Ei minua kuitenkaan katkeroita, että hän antoi pois yhden, papereiden mukaan ihan silkan vahinkovauvan, joka syntyi kevyehkön seurustelusuhteen ei-toivottuna hedelmänä.
Toki sukutaustan puuttuminen tuo omia koukeroitaan. Esimerkiksi kun itse odotin lapsiani, minulta kysyttiin neuvolassa sukuni sairauksista. En tietenkään tiennyt. Ei minulla ole hajuakaan, mitä riskejä mahdollisesti itselläni tai lapsillani sen vuoksi on.
Ja sitten lievästi typerä on se sukujuhlatilanne, missä muut päivittelevät, kuka on kenenkin näköinen, ja kuka muistuttaa eniten isomummua. Ulkoistan itseni siitä, koska en ole biologista sukua kenellekään. Huvittaa, että joku aina näkee minussakin sukunäköä. Se on toki vain sattumaa. Koen tällaiset kuitenkin pikkujuttuina.
En olisi mieluummin abortoitu. En koe elämääni adoptiolapsena niin kauheaksi, että parempi kuin en olisi syntynytkään.
Hieno kirjoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei tunnu edes haluavan lasta. Jos hän osaisi rakastaa ajatusta lapsesta, yrittäisi hän keksiä keinon pitää sen. Hän on ollut vain vastuuton kun ei ole viitsinyt ehkäistä ja halusi tulla palstalle kertomaan, että abortti on ok jälkiehkäisy.
Kyllä me jo tiedettiin, että jotkut käyttävät aborttia jälkiehkäisynä jopa täysin puuttuvan oikean ehkäisyn sijaan. Et kuulosta järin terävältä, joten et varmaan ymmärrä eroa sukusolujen ja jo alkaneen ihmisen kehitysvaiheen välillä, joten menköön täysin tyhmyytesi piikkiin.
Kohdussasi kasvaa tällä hetkellä ihmiselämä, mutta sinun ei tarvitse pitää sitä arvossa. En ole "abortin vastustaja" siinä mielessä kun oikeitakin vahinkoja sattuu, r a iskauksia sattuu ja vaikeita ja jopa hengenvieviä sairauksia sattuu.
Mutta sinä olet itsekäs. Jo senkin perusteella, että vanhempi lapsi ansaitsisi vanhemman, joka yrittää järjestää hänen lapsuudestaan mahdollisimman hyvän. Mutta "meillä on niin inhottavat taustat" ja "lasta ei saa viedä _minulta_". Lasta _ei_ viedä jos siihen ei ole nykyisellään syytä. Sossu auttaa tekemään elämästänne parempaa omilla ehdoillanne omassa kodissanne kun ette yksin selviydy.
Ole yhteydessä sosiaalitoimeen niin saat todella paljon tukea ja apua omaan jaksamiseesi ja mielenterveyteesi ja lapsenhoitoapua esikoisellesi. Ehkä nyt matkalla olevan lapsen pitäminen ei olekaan järkevä ajatus kohdallanne, mutta esikoisesi vuoksi sinun pitäisi nöyrtyä ja ottaa apu vastaan hänelle.
Molemmat vanhemmat noin sairaita ja se yksikin mukula oli pakko tehdä? Jep jep...
Alue: Aihe vapaa
Jep. Alkaa sympatiat karista kun tekosyiden lista kasvaa. Ehkäisyn käyttö ei kiinnosta, sosiaaliapu ei kelpaa ja silti on "pakko" tehdä abortti. Jep jep.