Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä voi tietää haluaako jälkikasvua vai ei?
Miten olette pystyneet tekemään noin merkittävän päätöksen? Itse näen niin paljon hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa, että valinta tuntuu mahdottomalta.
Intuitiivisesti kallistun enemmän ehkä lapsettomuuden puolelle, sillä arvelen että minussa on piirteitä jotka eivät sovellu hyvälle vanhemmalle. Olen mm herkkä, pessimistinen, itsekäs ja nautinnonhaluinen, filosofinen ja laiska. Omaan huonon stressinsietokyvyn ja olen huono organisoimaan. Jos olisin vanhempi, saattaisin kuormittua liikaa, masentua ja olla kykenemätön hoitamaan velvollisuuttani, ja tulisi varmasti myös pohdittua miksi saatoin uuden ihmisen elämään kun täällä väistämättä joutuu myös kärsimään.
Mutta jos en koskaan hanki lasta, pelkään tulevani katumaan sitä sitten kun se ei enää ole mahdollistakaan. Tyypillisesti katumiseni alkaisi varmasti vasta siinä vaiheessa, kun lapsen saaminen ei enää ole mahdollista. Mietin menetänkö jotain oleellista elämässä lapsettomana. Toisaalta on varmasti antoisaa seurata lapsen kehitystä, ja moni myös rakastaa omaa lasta valtavasti, mikä on varmaan sekä lahja että taakka.
Miten te päädyitte päätökseenne?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oven voi onneksi jättää auki pakastamalla munasoluja joka ei tietenkään takaa myöhempää raskautta, mutta helpottaa kummasti. Eihän tätäkään ole mikään pakko tehdä vaan, ajattelin kertoa mitä tuli itse tehtyä tuossa tilanteessa jossa olin kahden vaiheilla. Voin halutessani hävittää valmiit alkiot tai antaa ne jonkun toisen käyttöön :)
Lapsen olisi hyvä aina syntyä toivottuna ja mielellään vakaaseen talouteen. Älä toki mieti liian pitkään, koska sitten saatat joutua turvautumaan kalliisiin hoitoihin.
Tässä hommassa täytyy sit olla alle 35. Mä kysyin nyt tuota mahdollisuutta, mutta en sitä saanut, koska olen 36. Ja kysyin siis tietysti yksityiseltä eli olisin maksanut kaiken itse.
Mites ulkomaat? Joissakin tehdään vielä 50-60 vuotiaille lahjasukusoluhoitoja joten luulisin siellä olevan halukkaita pakastamaan nuorempien munasoluja. No mene ja tiedä, kannattaa kuitenkin vilkaista uteliaisuuttaan onnistuisiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei koskaan tunne palavaa halua hankkia lasta, niin neuvoisin olemaan hankkimatta. Lisäksi kaikillahan on niitä hetkiä kun miettii mitä tuli tehtyä.
Suuri osa ei osaakaan päättää sitä. Velat katuvat myöhemmin, kuten myös ne joilla on lapsia. Tästä syystä täällä on myös ikuinen sota lapsettomien ja lapsellisten välillä kun he kiistelevät kumpi on parempi vaihtoehto.
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jollet tiedä asiaa, niin et selvästikään lapsia riittävän paljon halua. Lapsettomuus on silloin oikein hyvä ratkaisu.
Mutta onhan paljon heitäkin, jotka ovat halunneet lapsen valtavasti ja kuvitelleet sen tekevän heidät onnellisiksi, ja sitten katuvat.
En siis usko sen olevan noin yksinkertaista.
Ap
No, he edes jossain vaiheessa haaveilivat lapsista. Ellet sinä ole haaveillut niistä koskaan, niin miksi ajattelisit olevasi myöhemmin tyytyväinen päätökseen hankkia lapsia?
Ap voi olla huomattavasti realistisempi kuin nuo haaveilijat
Tuli vaan mieleen...
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Minulle teki hyvää, että em piirteistä huolimatta sain lapsia ja jouduin tosissaan työskentelemään näiden kanssa, sillä en halua em piirteiden siirtyvän ainakaan minkään mallioppimisen kautta lapsilleni, geeneillehän ei voi mitään...
Pidän itsestäni enemmän nykyään. Tietenkään en suosittele hankkimaan lapsia itsensä jalostamisen vuoksi, mutta tämä oli minulle mieluisa bonus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Minäkin olen tällainen, ja mulla on lapsi. Täytyy sanoa, että vanhemmuus olisi paljon helpompaa ilman noita ominaisuuksia, mutta teen ihan tietoisesti työtä sen eteen, että en esimerkiksi anna lapselleni liian pessimististä kuvaa asioista, vaan ylläpidän uskoa tulevaisuuteen. Vältän näyttämästi kaikkia tunteitani lapselleni (esim. surua, jonka koen todella voimakkaana), ja nautinnonhalua vastaan taistelen koko ajan... yritän löytää jonkinlaisen kompromissin tässäkin. Tämä ei ole helpoin tie, mutta myös opettavainen ja palkitseva. Mulla oli voimakas tunne siitä, että haluan lapsen. Järkipohjalta en olisi lasta tehnyt, koska elämä olisi paljon helpompaa ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Minäkin olen tällainen, ja mulla on lapsi. Täytyy sanoa, että vanhemmuus olisi paljon helpompaa ilman noita ominaisuuksia, mutta teen ihan tietoisesti työtä sen eteen, että en esimerkiksi anna lapselleni liian pessimististä kuvaa asioista, vaan ylläpidän uskoa tulevaisuuteen. Vältän näyttämästi kaikkia tunteitani lapselleni (esim. surua, jonka koen todella voimakkaana), ja nautinnonhalua vastaan taistelen koko ajan... yritän löytää jonkinlaisen kompromissin tässäkin. Tämä ei ole helpoin tie, mutta myös opettavainen ja palkitseva. Mulla oli voimakas tunne siitä, että haluan lapsen. Järkipohjalta en olisi lasta tehnyt, koska elämä olisi paljon helpompaa ilman.
Mä toisaata uskon, et suurin osa ihmisistä on näitä mainittuja asioita erilaisine painotuksineen, mutta me, jotka tunnistamme piirteet itsessämme, voidaan tehdä asialle paljonkin!
Katos, mustahan on tullut varoivainen optimisti! ;)
48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta en minä ole mitään päästöstä varsinaisesti tehnyt. Päätös kai tarvitaan lähinnä silloin jos haluaa saada lapsia, lapsettomaksi voi jäädä päättämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Valitettavasti.
- tuollaisen ihmisen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse kaikkea mitä kuvailit itseäsi, pessimistinen, herkkä, nautinnonhaluinen, väsymystä heikosti sietävä jne. Inhoan näitä puolia itsessäni ja teen paljon töitä niiden kanssa. Silti halu saada oma lapsi on aina ollut vahvempi kuin pelko noista puolista.
Monella tämäntyyppisellä ihmisellä on lapsia. Ei vain yksi, vaan useampi.
Minulle teki hyvää, että em piirteistä huolimatta sain lapsia ja jouduin tosissaan työskentelemään näiden kanssa, sillä en halua em piirteiden siirtyvän ainakaan minkään mallioppimisen kautta lapsilleni, geeneillehän ei voi mitään...
Pidän itsestäni enemmän nykyään. Tietenkään en suosittele hankkimaan lapsia itsensä jalostamisen vuoksi, mutta tämä oli minulle mieluisa bonus!
Jotkut hankkivat lapsia, mutta eivät työstä tuollaisia piirteitään. Se on yksi syy, miksi masennus yleensä periytyy suvussa.
Olen sopivan egoistinen, joten mulle oli helppoa ajatella, että ostan mieluummin itselle jotain kivaa sillä rahalla ja käytän sen ajan itseeni. Minun on vaikea haluta tehdä uhrauksia tai tuntea kiintymystä tai iloa jonkin sellaisen eteen, jota ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan sellainen juttu, että jos sitä alkaa miettimällä miettimään niin koskaan ei tule "sopivaa" aikaa. Mitään takeita ei ole siinäkään, kuten ei elämässä muutenkaan. Ei voi edes sanoa etukäteen, että en jaksaisi lapsia(ellei nyt ole ihan selkeä sairaus tai muu) tai en olisi hyvä vanhempi, koska nuokin asiat kummasti muuttuvat kun luonto ottaa ohjat. Se on näitä elämän seikkailuja joihin on vain hypättävä mukaan, mikäli haluaa sitä puolta elämästä päästä kokemaan.
Yleensä vanhana kadutaan enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita, niin ainakin väittävät.
ytterter kirjoitti:
Se on vaan sellainen juttu, että jos sitä alkaa miettimällä miettimään niin koskaan ei tule "sopivaa" aikaa. Mitään takeita ei ole siinäkään, kuten ei elämässä muutenkaan. Ei voi edes sanoa etukäteen, että en jaksaisi lapsia(ellei nyt ole ihan selkeä sairaus tai muu) tai en olisi hyvä vanhempi, koska nuokin asiat kummasti muuttuvat kun luonto ottaa ohjat. Se on näitä elämän seikkailuja joihin on vain hypättävä mukaan, mikäli haluaa sitä puolta elämästä päästä kokemaan.
Yleensä vanhana kadutaan enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita, niin ainakin väittävät.
Miksi sitten on niin paljon vanhempiensa pahoinpitelemiä/hyväksikäyttämiä/muuten huonosti kohtelemia lapsia?
Mä en tiennytkään. Aikoinaan vaan tuli elämäntilanne, jolloin opinnot oli takana, töitä riitti hyvin Suomessakin ja ikääkin oli sen verran, että en ollut enää ihan kakara. Avomiehellä sama tilanne. Perheen perustamiselle oli siis kaikki ulkoiset edellytykset. Meillä oli myös toinen skenaario: lähteä hyödyntämään koulutustamme ja osaamistamme maailmalle. Tämä olisi tarkoittanut, että lapsihaaveet saisi unohtaa turvallisuuden (sairaudet, luonnonmullistukset, rikollisuus sekä muut väkivaltaisuudet) vuoksi. Jos tämä skenaario olisi toteutettu, kumpikaan ei olisi halunnut tulla parin vuoden päästä maitojunalla takaisin, koska olisikin halunnut lapsia. Päätimme tuolloin, että jätän ehkäisyn pois ja mikäli vuoden sisällä en tule raskaaksi, aloitan ehkäisyn uudelleen ja lähdetään maailmalle. Lapsi ilmoitti tulostaan kuukauden päästä ja jäimme Suomeen.
Ei olekaan yksinkertaista. En ole ikinä kokenut minkäänlaista äitiyden kaipuuta, mutta olen siitä huolimatta käynyt läpi todella uuvuttavat hedelmöityshoidot. Siinä elämänvaiheessa lapsen tekeminen vain tuntui luontevalta ajatukselta. Kun viimeinenkin yritys epäonnistui, olin sekä pettynyt että omituisen helpottunut. Mitään musertavaa surua en tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
ytterter kirjoitti:
Se on vaan sellainen juttu, että jos sitä alkaa miettimällä miettimään niin koskaan ei tule "sopivaa" aikaa. Mitään takeita ei ole siinäkään, kuten ei elämässä muutenkaan. Ei voi edes sanoa etukäteen, että en jaksaisi lapsia(ellei nyt ole ihan selkeä sairaus tai muu) tai en olisi hyvä vanhempi, koska nuokin asiat kummasti muuttuvat kun luonto ottaa ohjat. Se on näitä elämän seikkailuja joihin on vain hypättävä mukaan, mikäli haluaa sitä puolta elämästä päästä kokemaan.
Yleensä vanhana kadutaan enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita, niin ainakin väittävät.
Miksi sitten on niin paljon vanhempiensa pahoinpitelemiä/hyväksikäyttämiä/muuten huonosti kohtelemia lapsia?
En ole tuo, jolta kysyit, mut mun mielestä on aika selvää, että ääritapaukset, joilta puuttuu täysin kyky toimia vanhempana, on rajattu pois. Veikkaan, et ap ei kuulu tuollaisiin ääritapauksiin... Tuskin sellaiset edes pohtisivat asioita tuolla tavalla kuin ap
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Haluatko toimia kotipiikana 20+ vuotta (joskus yli 40 vuotta..) jollekulle toiselle joka ei tule koskaan kiittämään vaan lähinnä kitisee ja valittaa?
Jos et koskaan voisi ajatellakkaan tehdä mitään toisen eteen älä lisäänny.
Luuletko oikeasti, ettei lapsettomat tee mitään toisten eteen?! Moni tekee enemmän kuin lapselliset.
Tässä hommassa täytyy sit olla alle 35. Mä kysyin nyt tuota mahdollisuutta, mutta en sitä saanut, koska olen 36. Ja kysyin siis tietysti yksityiseltä eli olisin maksanut kaiken itse.