Kevyempi vuosi 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

On ikävän tuttua minullekin! Mitkään kuvat vanhat vaatteet ei vielä mahdu päälle, joten tällä hetkellä vaatevarasto on vain tylsää trikoota... Mä oon tehnyt jo vuoden 2018 alusta päätöksen, että nyt en laihduta liian nopeasti, vaan oikeasti korjaan elämäni. Kuitenkin nyt painonpudotus on ollut enemmän mielessä, ja tunnenkin yhtäkkiä kateutta, kun muut laihtuvatkin puolet nopeammin. Kateus ja katkeruus ovat kamalia tunteita.

Välillä mä myös pelkään, pääsenkö tavoitteeseen ikinä, vai joudunko "tyytymään" huonompaan. Mun tavoitepaino on kuitenkin sellainen, jossa en ole ollut yli 10 vuoteen. Voi olla älytön ponnistus päästä sinne, ja sitten vasta työ alkaa, kun pitäisi pysyäkin siinä painossa. Keho on taatusti tottunut tähän nykyiseen ja pyrkii nostamaan painoa takaisin, joten tätä jatkuvaa syömisen tarkkailua on edessä tuloksiin päästyäkin vuosia tai koko loppuelämä... Ymmärrän hyvin, mikä tarve on ollut myös kehopositiivisuuskeskustelulle ja puheille laihduttamisen lopettamisesta. Ei kaikkien pää tätä ehkä kestä.

Mutta en halua masentaa lisää, vaan tsempata! Aina tästä on noustu, kun tavoite pysyy mielessä. Mua itseäni on auttanut, että paino- ja ulkonäkötavoitteiden rinnalle on tullut liikunnallisia tavoitteita. Niistä tuleva onnistumisen ilo on aivan mahtava! Esim. koko kevään hölkkäämisen jälkeen hölkkäsin kesällä lempireittini yhteen putkeen pysähtymättä. Se oli valtava saavutus minulle. Jokaisessa harrastamassani lajissa tulokset paranevat sitä mukaa, kun paino tippuu.

Mä yritän myös muistaa, että elämä jatkuu kuitenkin koko ajan tässä ja nyt. Yritän muistaa välittää itsestäni ja tuoda elämääni asioita, joista iloitsen. Ei saisi ajatella millään lailla, että "sitten kun olen laiha/normaali": Sitten olisin onnellinen, sitten teen sitä sun tätä, sitten uskallan olla oma itseni... Sellainen välitilassa eläminen alkaa heti masentaa, ja elämä on kuitenkin tässäkin hetkessä.

Tuli pitkä sepustus, mutta varmasti monikin täällä käy välillä syvissä vesissä. Tsemppiä meille kaikille!

-Lyydi

Hei kiitos, ihan mahtava kirjoitus. Liikunta on kyllä motivoivaa, itsekin huomasin syksyllä, kun pakotin itseni joka päivä kävelylle, kuinka nopeasti sitä alkoi jaksaa pidempää ja pidempää lenkkiä. Nyt lumen ja pakkasten takia on kyllä taas jäänyt :(

Ja olet oikeassa, sitku ajattelu on aivan syvältä.

Ehkäsetästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Tsemppiä,  mutta pysy lujana ja jatka kärsivällisesti. Itsellenikin on kärsimättömänä ihmisenä alku hankalaa, kun haluaisi että painon pudotus etenisi nopeammin (minäkin haluan pudottaa 15 kg, ylipainoa on 12), mutta täytyy vaan pitää mielessä, että se ON hidas prosessi, minulla optimaalinen pudotus on n  3 kg/kk ja se siis tarkoittaa vähintään 5 kuukauden työtä ja työtä painonhallitsemikseksi sen jälkeenkin. Kun pysytään sitkeinä niin olen varma että toukokuun lopussa meill on jo eri fiilis, sinne on _vain_ 4 kuukautta, se on lyhyt aika ihmisen elämässä.

Fixaaja

Olet oikeassa, neljä kuukautta on vähän. Ja silloin on jo aivan eri ilme. Kiitos

Ehkäsetästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Ensinnäkin, olen noin 16 kertaa lukenut, että nimimerkkisi on ”Ehkäsetätästä” ja sain ajaa elämyksen, kun jossain viestissäsi mainitsit miehesi 😂. Ehkä tuo olisi Ehkäsetätästä olisi hänelle hyvä nimi?😂

Minä olen nyt masiksen syövereissä myös. Ennen kun olen pudottanut painoani olen käynyt joka aamu vaa’alla. Mitä kuulemma EI saisi tehdä. Nyt ajattelin toimia toisin, ja helmikuun ekan kunniaksi menin sille kirotulle vaa’alle - ja olin siis koko kuussa keventynyt kämäiset 600grammaa 😡😡😡

Nyt palaan joka aamu vaakailuun koska siinä mielestäni näen paremmin miten se paino (hitaasti mutta toivottavasti varmasti) vähitellen menee jonkun seuraavan tavoitteen ali (ja siis olen myös sinä aamuna mittaamassa, eikä mittauspäiväksi osu tällainen möhköfanttiaamu).

Toivottavasti löydät pian taas motivaation ja tsempin!

Gamylen

Alun nestepoistuman jälkeinen painonpudotus tammikuussa on mullakin about puoli kiloa. Taidan ajatella sen niin, että puoli kiloa kuussa on kuitenkin kuusi kiloa vuodessa, ja jos tämän on tarkoitus olla loppuelämän mittainen elämäntapamuutos, niin jossain kohtaa pitää jopa ruveta syömään vähän enemmän. Jee. 😊

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mulla nyt tammikuun loppusaldo: 86,9 ---> 83,3 eli 3,5 kiloa yhteensä lähti. Ihan tyytyväinen olen tuohon kyllä ja samalla liikunnasta tullut myös osa arkea ja tuntuu koko ajan vaan helpommalta ja kevyemmältä :) tänään ajattelin vähän jäätelöä perjantain kunniaksi, mutta olen vakaasti päättänyt, että se jää vain siihen yhteen n. 300 kalorin palaan. Tsemppiä kaikille muillekin helmikuuhun!

- Parsakaali

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Oon nyt kävelly ahkerasti joka päivä jää kaapille mutta en vain laihdu :( Ja nyt ei tarvita mitään anorektikkojen nälvimistä.. vaan kannustusta <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Älä luumu huoli, sämpylä on ihan terveellinen repsahdus. 🙂

Mieti, mulla on jääkaapissa pullo kuohuvaa. Huitaisemalla sen huiviin otan takaisin kahdessa illassa kahden viikon syömättä jätetyt kalorit. Tässä juuri käyn jaakobinpainia itseni kanssa, että kannattaako... Semminkin, kun viini kuitenkin vaatii kyytipojakseen edes muutaman palan oikein tummaa suklaata... 🙊

(Matamii, tule puhumaan mulle järkeä! Sano, ettet sinäkään sortunut, joten minunkin kannattaa vain sinniä!)

Rinkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Älä luovuta kuitenkaan :) itsellä on tullut muutama tuollainen vaihe tämän 3kk:n laihdutuksen aikana ja silloin olen pyrkinyt elämään muutaman päivän vähän rennommin, mutta varmistaen, että takapakkia ei kuitenkaan tule ja sitten aloittanut uudella innolla. Musta ainakin tuntuu, että usein laihdutus kaatuu juuri siihen, että vaatii itseltä täydellisyyttä ja ahkeruutta, joka ikinen päivä ja sitten pettyy itseensä jos asiat ei aina mene täydellisesti. Kuitenkaan saman superenergian ylläpitäminen joka päivä ei vaan millään ole mahdollista kenellekkään. Minulla siis ainakin meni ohi ja jatkoin siitä sitten uudella energialla. Tsemppiä kovasti!

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa painonpudotusketjulle.

Tämä on laihduttajien vertaistukiketju, missä kirjoitetaan nimimerkeillä.

Muistutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Älä luumu huoli, sämpylä on ihan terveellinen repsahdus. 🙂

Mieti, mulla on jääkaapissa pullo kuohuvaa. Huitaisemalla sen huiviin otan takaisin kahdessa illassa kahden viikon syömättä jätetyt kalorit. Tässä juuri käyn jaakobinpainia itseni kanssa, että kannattaako... Semminkin, kun viini kuitenkin vaatii kyytipojakseen edes muutaman palan oikein tummaa suklaata... 🙊

(Matamii, tule puhumaan mulle järkeä! Sano, ettet sinäkään sortunut, joten minunkin kannattaa vain sinniä!)

Rinkeli

No just kuule mietinkin sinua 😁 Tulin Alkon kautta kotiin ja nyt mulla on sekä punkkua että skumppaa kun en osannut päättää kumpaa tekis mieli. Vielä mietin että kannattaako niitä illalla avata. Mihin se mun itsekuri nyt yhtäkkiä katosi 😆

Matami

BMI on 29.41 ja normaalipainoon olis matkaa n 12 kg. Tietty kaikki on kotiinpäin ja alkuun riittäisi ihan viiden kilonkin pudotus.

Suurimmat kompastuskivet on riittävä proteiinin saanti, riittävä veden juonti ja vähäinen kasvisten syönti. Ikää on alle 30 v, mutta on tullut kaikenlaista terveysongelmaa silti. Ei luultavasti johdu painosta, mutta huono syöminen voi vaikuttaa kaikkeen. Eniten kuluisi sipsejä ja suklaata sekä kaikenlaista roskaruokaa, jos söisin aina mitä huvittaa. Usein kyllä syön, siitä nää kilot on tulleet.

Minimimäärä on 60 g proteiinia (muistelisin näin) ja suositusmäärät isompia, mutta en usein saa edes tuota minimiä täyteen! Eli yritän varmaan proteiinin ja kasvisten lisäystä ihan alkuun, sekä nesteen nauttimista rooiboksen muodossa silloin kun vesi ei maistu. Tärkeintä olisi kuitenkin oppia elämäntapa jota voi pitää yllä lopun elämänsä, ei pelkkää ruokavaliota.

-suusyömäri (sic)

Huomasin ketjun vasta tänään ja ajattelin, että josko myös minä saisin täältä tukea ja tsemppiä, vaikka en niin järkevästi laihdutakaan kuin tee muut.

Olen Helin kanssa melkein saman pituinen eli 157 mutta painoa on reilusti enemmän. Aloitin tammikuun eka päivä eneilyn ja nyt on tippunut 11,7 kg. Viimeiset kymmenen päivää on ollut masentavia kun pudotusvauhti on hidastunut lähinnä sen takia, etten ole viitsinyt harrastaa liikuntaa. En voi syyttää flunssaa tai ajanpuutetta, vaan ihan pelkästään laiskuuttani. Kovasti nyt suunnittelen ryhdistäytyväni. Saas nähdä miten käy.

Ruuanhimo on välillä todella paha mutta en ole vielä kertaakaan sortunut. Ette ehkä usko mutta olen viime viikon lisäkiduttanut itseäni katsomalla Koko Suomi leipoo:D Suuniitelen miten palkitsen itseni kun urakka on ohi.

Apinanraivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin ketjun vasta tänään ja ajattelin, että josko myös minä saisin täältä tukea ja tsemppiä, vaikka en niin järkevästi laihdutakaan kuin tee muut.

Olen Helin kanssa melkein saman pituinen eli 157 mutta painoa on reilusti enemmän. Aloitin tammikuun eka päivä eneilyn ja nyt on tippunut 11,7 kg. Viimeiset kymmenen päivää on ollut masentavia kun pudotusvauhti on hidastunut lähinnä sen takia, etten ole viitsinyt harrastaa liikuntaa. En voi syyttää flunssaa tai ajanpuutetta, vaan ihan pelkästään laiskuuttani. Kovasti nyt suunnittelen ryhdistäytyväni. Saas nähdä miten käy.

Ruuanhimo on välillä todella paha mutta en ole vielä kertaakaan sortunut. Ette ehkä usko mutta olen viime viikon lisäkiduttanut itseäni katsomalla Koko Suomi leipoo:D Suuniitelen miten palkitsen itseni kun urakka on ohi.

Apinanraivo

Ai pullalla palkitset??

Kyllä! Näin ajattelin, olen sen varmasti ansainnut urakan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Älä luumu huoli, sämpylä on ihan terveellinen repsahdus. 🙂

Mieti, mulla on jääkaapissa pullo kuohuvaa. Huitaisemalla sen huiviin otan takaisin kahdessa illassa kahden viikon syömättä jätetyt kalorit. Tässä juuri käyn jaakobinpainia itseni kanssa, että kannattaako... Semminkin, kun viini kuitenkin vaatii kyytipojakseen edes muutaman palan oikein tummaa suklaata... 🙊

(Matamii, tule puhumaan mulle järkeä! Sano, ettet sinäkään sortunut, joten minunkin kannattaa vain sinniä!)

Rinkeli

No just kuule mietinkin sinua 😁 Tulin Alkon kautta kotiin ja nyt mulla on sekä punkkua että skumppaa kun en osannut päättää kumpaa tekis mieli. Vielä mietin että kannattaako niitä illalla avata. Mihin se mun itsekuri nyt yhtäkkiä katosi 😆

Matami

😂😋👍

Kippis sille! Huomenna sitten vähän tiukemmin syömisten kanssa, niin eiköhän se... 🙃

Rinkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.

Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.

Ehkäsetästä

Huono mieliala täälläkin. Repsahtaminen vei positiivisuuden, vaikka se olikin aika pieni ja meni ohi yhdessä illassa. Pienet edistysaskeleet eivät tunnu oikein miltään ja olen vähän kateellinen, kuinka hyvin muilla tuntuu sujuvan. Ilman tätä ryhmää olisin jo varmaan luovuttanut.

Luumuhillo

Älä luumu huoli, sämpylä on ihan terveellinen repsahdus. 🙂

Mieti, mulla on jääkaapissa pullo kuohuvaa. Huitaisemalla sen huiviin otan takaisin kahdessa illassa kahden viikon syömättä jätetyt kalorit. Tässä juuri käyn jaakobinpainia itseni kanssa, että kannattaako... Semminkin, kun viini kuitenkin vaatii kyytipojakseen edes muutaman palan oikein tummaa suklaata... 🙊

(Matamii, tule puhumaan mulle järkeä! Sano, ettet sinäkään sortunut, joten minunkin kannattaa vain sinniä!)

Rinkeli

No just kuule mietinkin sinua 😁 Tulin Alkon kautta kotiin ja nyt mulla on sekä punkkua että skumppaa kun en osannut päättää kumpaa tekis mieli. Vielä mietin että kannattaako niitä illalla avata. Mihin se mun itsekuri nyt yhtäkkiä katosi 😆

Matami

😂😋👍

Kippis sille! Huomenna sitten vähän tiukemmin syömisten kanssa, niin eiköhän se... 🙃

Rinkeli

Niin.. Tai maanantaina..

Avasin sen punkun 😆

Matami

Jahas, jollakin jäänyt taas jankutuslevy päälle 🙄 Kumma että ventovieraiden ihmisten laihdutusketju aiheuttaa tuollaisia reaktioita..

Matami

Ps. Ei oo onneksi tukka kipee ja pysyttelin pelkästään viinissä, ei mennyt suklaatia tahi juustoa kyytipoikana 😁

Vierailija kirjoitti:

Jahas, jollakin jäänyt taas jankutuslevy päälle 🙄 Kumma että ventovieraiden ihmisten laihdutusketju aiheuttaa tuollaisia reaktioita..

Matami

Ps. Ei oo onneksi tukka kipee ja pysyttelin pelkästään viinissä, ei mennyt suklaatia tahi juustoa kyytipoikana 😁

Ei mullakaan, vain kaksi pientä lasillista kuoharia. Hyvin me vedetään. 🙂👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, jollakin jäänyt taas jankutuslevy päälle 🙄 Kumma että ventovieraiden ihmisten laihdutusketju aiheuttaa tuollaisia reaktioita..

Matami

Ps. Ei oo onneksi tukka kipee ja pysyttelin pelkästään viinissä, ei mennyt suklaatia tahi juustoa kyytipoikana 😁

Ei mullakaan, vain kaksi pientä lasillista kuoharia. Hyvin me vedetään. 🙂👍

T. Rinkeli

Kävin kaupassa mutta vastustin kiusausta karkkihyllyllä. Pandalta oli tullut joku laku-uutuus, Mango ja sitten Ässämixiltä oli kans joku uutuus. Fazerin dumle levykin vielä maistamatta. En uskalla vielä lähteä leikkimään millään karkkipäivällä, tuo eilinen viini ei hirveesti harmita mut toki ois voinut jättää väliin. Heti vaikutti yöuneen ja piti valvoa aamuyöstä. Ja tulihan siinä turhia kaloreita. Mutta oli kuitenkin tipaton tammikuu ja herkkulakko pitää edelleen niin ei kai tässä hirveenä viitsi itseä ruoskia.

Matami

Sain itseni pakotettua hiihtämään (400 kcal) ja mieliala on, yllättäen, paljon parempi kuin eilen. Ulkoilmalla on kyllä uskomattoman suuri vaikutus. Illalla palkitsen itseni saunalla ja alkoholittomalla siiderillä.

Luumuhillo