Lue keskustelun säännöt.
Kevyempi vuosi 2019
Jatkoa painonpudotusketjulle.
Tämä on laihduttajien vertaistukiketju, missä kirjoitetaan nimimerkeillä. Emme kaipaa neuvoja tai kommentteja ruokavaliosta. Ellet pudota painoa, jatka muualle, kiitos.
Kommentit (1129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Siis juhliakin on joskus, väistämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Ok, olet siis niitä ihmisiä jotka syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa ja kasviksia loppuelämän, eivätkä KOSKAAN, KOSKAAN enää maista missään olosuhteissa makeita jälkiruokia. Good for you.
Minä puolestaan EN halua elää noin vaan opetella syömään niin ettei yksittäinen herkkuhetki vie minua mukanaan ja pilaa mitään kun muina aikoina ruokavalioni on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Ok, olet siis niitä ihmisiä jotka syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa ja kasviksia loppuelämän, eivätkä KOSKAAN, KOSKAAN enää maista missään olosuhteissa makeita jälkiruokia. Good for you.
Minä puolestaan EN halua elää noin vaan opetella syömään niin ettei yksittäinen herkkuhetki vie minua mukanaan ja pilaa mitään kun muina aikoina ruokavalioni on kunnossa.
Älä nyt pullaas tukehdu :D Olen niitä ihmisiä, jotka syövät herkullista ruokaa eikä mitkään rahkat ja raejuustot sisälly mun ruokiin, kasvikset kylläkin. Makeanhimoa ei ole, mutta voin syödä pullaa, jos huvittaa. Kaiken aikaa ei mielessä kuitenkaan pyöri pullat ja karkit.
Ikä 40+, paino oli 10 päivää sitten 99, nyt 88.2, pituus 163. Paino oli marraskuussa 4 kg enemmän. Huomaan kiinteytyneeni. Syynä ylipainoon ovat säännöllisen liikunnan puute, hyvä ruoka ja herkuttelua liian usein.
Viime viikolla oli vain 3 h liikuntaa. Tällä viikolla liikuntavoite 5 h täyttyy. Liikunnassa puolet kovasykkeistä, puolet matalasykkeistä.
Herkuttelut tavoitteena siirtää viikonloppuun. Tämä ei ole edelleenkään onnistunut.
Painotavoite juhannukseen mennessä -10 kg. Yritän toteutaa tavoitteen -500g per viikko. Kiteytettynä herkut viikonloppuun, liikuntaa 5 kertaa viikossa.
Unikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä 40+, paino oli 10 päivää sitten 99, nyt 88.2, pituus 163. Paino oli marraskuussa 4 kg enemmän. Huomaan kiinteytyneeni. Syynä ylipainoon ovat säännöllisen liikunnan puute, hyvä ruoka ja herkuttelua liian usein.
Viime viikolla oli vain 3 h liikuntaa. Tällä viikolla liikuntavoite 5 h täyttyy. Liikunnassa puolet kovasykkeistä, puolet matalasykkeistä.
Herkuttelut tavoitteena siirtää viikonloppuun. Tämä ei ole edelleenkään onnistunut.
Painotavoite juhannukseen mennessä -10 kg. Yritän toteutaa tavoitteen -500g per viikko. Kiteytettynä herkut viikonloppuun, liikuntaa 5 kertaa viikossa.
Unikko
Ai, että kymmenessä päivässä pudonnut 11kiloa! Älä nyt naurata.
Hei toverit positiivisena uuteen laihdutus vuoteen! :)
Ne on ne arjen pienet teot lopulta, mistä kasvaa isot purot. Pienikin liikunta on jo parempi kuin ei mitään! Tälläkin hetkellä heiluttelen jalkojani istuessani - säädin penkin niin korkealle ettei jalat yltä lattiaan :D
Jokainen kulutettu kalori on kotio päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Ok, olet siis niitä ihmisiä jotka syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa ja kasviksia loppuelämän, eivätkä KOSKAAN, KOSKAAN enää maista missään olosuhteissa makeita jälkiruokia. Good for you.
Minä puolestaan EN halua elää noin vaan opetella syömään niin ettei yksittäinen herkkuhetki vie minua mukanaan ja pilaa mitään kun muina aikoina ruokavalioni on kunnossa.
Älä nyt pullaas tukehdu :D Olen niitä ihmisiä, jotka syövät herkullista ruokaa eikä mitkään rahkat ja raejuustot sisälly mun ruokiin, kasvikset kylläkin. Makeanhimoa ei ole, mutta voin syödä pullaa, jos huvittaa. Kaiken aikaa ei mielessä kuitenkaan pyöri pullat ja karkit.
En tukehdu kun en nyt pullaa syö :D en yhdessäkään viestissäni ole sanonut että minulla on aina makeat herkut mielessä, päin vastoin, sanoin että minulla ei ole lainkaan makeanhimoa nyt, kun en makeaa syö ja ruokavalio on kunnossa. En vain halua palata entiseen jolloin söin joka päivä jotain makeaa, siis minulla pitää olla strategia tulevaisuuden varalle; kuinka ja missä määrin sallin itselleni herkuttelua oli se sitten töissä tarjottu kahvipulla, ulkona syöminen, juhlat, kavereiden kanssa tapaamiset... minulla on aika vilkas sosiaalinen elämä ja tilaisuuksia joissa makeaa on tarjolla, on viikottain. Ilmeisesti haluat tahallisesti ymmärtää väärin.
Fixaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 40+, paino oli 10 päivää sitten 99, nyt 88.2, pituus 163. Paino oli marraskuussa 4 kg enemmän. Huomaan kiinteytyneeni. Syynä ylipainoon ovat säännöllisen liikunnan puute, hyvä ruoka ja herkuttelua liian usein.
Viime viikolla oli vain 3 h liikuntaa. Tällä viikolla liikuntavoite 5 h täyttyy. Liikunnassa puolet kovasykkeistä, puolet matalasykkeistä.
Herkuttelut tavoitteena siirtää viikonloppuun. Tämä ei ole edelleenkään onnistunut.
Painotavoite juhannukseen mennessä -10 kg. Yritän toteutaa tavoitteen -500g per viikko. Kiteytettynä herkut viikonloppuun, liikuntaa 5 kertaa viikossa.
Unikko
Ai, että kymmenessä päivässä pudonnut 11kiloa! Älä nyt naurata.
Kirjoitusvirhe 98.2 siis. Varmaan osasit itsekin seuraavasta lauseesta päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.
Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Ok, olet siis niitä ihmisiä jotka syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa ja kasviksia loppuelämän, eivätkä KOSKAAN, KOSKAAN enää maista missään olosuhteissa makeita jälkiruokia. Good for you.
Minä puolestaan EN halua elää noin vaan opetella syömään niin ettei yksittäinen herkkuhetki vie minua mukanaan ja pilaa mitään kun muina aikoina ruokavalioni on kunnossa.
Älä nyt pullaas tukehdu :D Olen niitä ihmisiä, jotka syövät herkullista ruokaa eikä mitkään rahkat ja raejuustot sisälly mun ruokiin, kasvikset kylläkin. Makeanhimoa ei ole, mutta voin syödä pullaa, jos huvittaa. Kaiken aikaa ei mielessä kuitenkaan pyöri pullat ja karkit.
En tukehdu kun en nyt pullaa syö :D en yhdessäkään viestissäni ole sanonut että minulla on aina makeat herkut mielessä, päin vastoin, sanoin että minulla ei ole lainkaan makeanhimoa nyt, kun en makeaa syö ja ruokavalio on kunnossa. En vain halua palata entiseen jolloin söin joka päivä jotain makeaa, siis minulla pitää olla strategia tulevaisuuden varalle; kuinka ja missä määrin sallin itselleni herkuttelua oli se sitten töissä tarjottu kahvipulla, ulkona syöminen, juhlat, kavereiden kanssa tapaamiset... minulla on aika vilkas sosiaalinen elämä ja tilaisuuksia joissa makeaa on tarjolla, on viikottain. Ilmeisesti haluat tahallisesti ymmärtää väärin.
Fixaaja
Fixaaja, mä elän sun elämää :)
Itse asiassa en muista koska olisin itse viimeksi ostanut pullaa/karkkia tms mutta suunnilleen joka päivä tulee vastaan joku ’tyrkkymakea’ - ja kerta toisensa jälkeen saa joko perustella miksen syö sitä ihan minua varten ostettua piispanmunkkia tai tiedän ja jopa saan kuulla pahoittavani jonkun leipurin/mummon mielen kun mulle Ei KELPAA tuo ihan itse leivottu....
No näillä mennään...
Ps, mä vihaan lauseita ”kyllä sä nyt pienen palan voit ottaa vaikka laihisteletkin” (en laihistele, vaan pyrin muuttamaan loppuelämäni) ja ”Mä tein tämän vaan sua varten” (joo tänks, muistaakseni sanoin, että tulen vain kahville, ÄLÄ leivo”)
Gamylen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.
Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.
Ehkäsetästä
Ensinnäkin, olen noin 16 kertaa lukenut, että nimimerkkisi on ”Ehkäsetätästä” ja sain ajaa elämyksen, kun jossain viestissäsi mainitsit miehesi 😂. Ehkä tuo olisi Ehkäsetätästä olisi hänelle hyvä nimi?😂
Minä olen nyt masiksen syövereissä myös. Ennen kun olen pudottanut painoani olen käynyt joka aamu vaa’alla. Mitä kuulemma EI saisi tehdä. Nyt ajattelin toimia toisin, ja helmikuun ekan kunniaksi menin sille kirotulle vaa’alle - ja olin siis koko kuussa keventynyt kämäiset 600grammaa 😡😡😡
Nyt palaan joka aamu vaakailuun koska siinä mielestäni näen paremmin miten se paino (hitaasti mutta toivottavasti varmasti) vähitellen menee jonkun seuraavan tavoitteen ali (ja siis olen myös sinä aamuna mittaamassa, eikä mittauspäiväksi osu tällainen möhköfanttiaamu).
Toivottavasti löydät pian taas motivaation ja tsempin!
Gamylen
Vierailija kirjoitti:
Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.
Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.
Ehkäsetästä
Tsemppiä, mutta pysy lujana ja jatka kärsivällisesti. Itsellenikin on kärsimättömänä ihmisenä alku hankalaa, kun haluaisi että painon pudotus etenisi nopeammin (minäkin haluan pudottaa 15 kg, ylipainoa on 12), mutta täytyy vaan pitää mielessä, että se ON hidas prosessi, minulla optimaalinen pudotus on n 3 kg/kk ja se siis tarkoittaa vähintään 5 kuukauden työtä ja työtä painonhallitsemikseksi sen jälkeenkin. Kun pysytään sitkeinä niin olen varma että toukokuun lopussa meill on jo eri fiilis, sinne on _vain_ 4 kuukautta, se on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Fixaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 40+, paino oli 10 päivää sitten 99, nyt 88.2, pituus 163. Paino oli marraskuussa 4 kg enemmän. Huomaan kiinteytyneeni. Syynä ylipainoon ovat säännöllisen liikunnan puute, hyvä ruoka ja herkuttelua liian usein.
Viime viikolla oli vain 3 h liikuntaa. Tällä viikolla liikuntavoite 5 h täyttyy. Liikunnassa puolet kovasykkeistä, puolet matalasykkeistä.
Herkuttelut tavoitteena siirtää viikonloppuun. Tämä ei ole edelleenkään onnistunut.
Painotavoite juhannukseen mennessä -10 kg. Yritän toteutaa tavoitteen -500g per viikko. Kiteytettynä herkut viikonloppuun, liikuntaa 5 kertaa viikossa.
Unikko
Ai, että kymmenessä päivässä pudonnut 11kiloa! Älä nyt naurata.
Kirjoitusvirhe 98.2 siis. Varmaan osasit itsekin seuraavasta lauseesta päätellä.
Tais olla vieläki joku virhe jossai =D
Vierailija kirjoitti:
Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.
Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.
Ehkäsetästä
On ikävän tuttua minullekin! Mitkään kuvat vanhat vaatteet ei vielä mahdu päälle, joten tällä hetkellä vaatevarasto on vain tylsää trikoota... Mä oon tehnyt jo vuoden 2018 alusta päätöksen, että nyt en laihduta liian nopeasti, vaan oikeasti korjaan elämäni. Kuitenkin nyt painonpudotus on ollut enemmän mielessä, ja tunnenkin yhtäkkiä kateutta, kun muut laihtuvatkin puolet nopeammin. Kateus ja katkeruus ovat kamalia tunteita.
Välillä mä myös pelkään, pääsenkö tavoitteeseen ikinä, vai joudunko "tyytymään" huonompaan. Mun tavoitepaino on kuitenkin sellainen, jossa en ole ollut yli 10 vuoteen. Voi olla älytön ponnistus päästä sinne, ja sitten vasta työ alkaa, kun pitäisi pysyäkin siinä painossa. Keho on taatusti tottunut tähän nykyiseen ja pyrkii nostamaan painoa takaisin, joten tätä jatkuvaa syömisen tarkkailua on edessä tuloksiin päästyäkin vuosia tai koko loppuelämä... Ymmärrän hyvin, mikä tarve on ollut myös kehopositiivisuuskeskustelulle ja puheille laihduttamisen lopettamisesta. Ei kaikkien pää tätä ehkä kestä.
Mutta en halua masentaa lisää, vaan tsempata! Aina tästä on noustu, kun tavoite pysyy mielessä. Mua itseäni on auttanut, että paino- ja ulkonäkötavoitteiden rinnalle on tullut liikunnallisia tavoitteita. Niistä tuleva onnistumisen ilo on aivan mahtava! Esim. koko kevään hölkkäämisen jälkeen hölkkäsin kesällä lempireittini yhteen putkeen pysähtymättä. Se oli valtava saavutus minulle. Jokaisessa harrastamassani lajissa tulokset paranevat sitä mukaa, kun paino tippuu.
Mä yritän myös muistaa, että elämä jatkuu kuitenkin koko ajan tässä ja nyt. Yritän muistaa välittää itsestäni ja tuoda elämääni asioita, joista iloitsen. Ei saisi ajatella millään lailla, että "sitten kun olen laiha/normaali": Sitten olisin onnellinen, sitten teen sitä sun tätä, sitten uskallan olla oma itseni... Sellainen välitilassa eläminen alkaa heti masentaa, ja elämä on kuitenkin tässäkin hetkessä.
Tuli pitkä sepustus, mutta varmasti monikin täällä käy välillä syvissä vesissä. Tsemppiä meille kaikille!
-Lyydi
Ihanaa, en ole koskaan ollut missään laihdutus tmv vertaisryhmässä, nyt aloitan!
Ikää 52, paino kai 85 (en halua mitata, mutta veikkaan), pituus 170.
Yritän olla stressaamatta, joten en aseta kilotavoitteita, mutta kunto- ja elämäntapatavoitteita kyllä. Punnitsen max kerran kuussa. Kokeilen nyt uutta tyyliä ja kohtelen itseäni kuin kuningatarta eli pidän huolta ja hemmottelen, mutta ilman ruokaa. Leipää menee liikaa, se tuntuu olevan ihan huumetta, joten siitä irti ensimmäiseksi, niin ruokahalu tasoittuu jo sillä.
Iltasyöminen on myös ongelma. Hellin sillä itseäni, vaikka muitakin tapoja voisi kokeilla. Punaisen lihan vedän minimiin eli kerta viikkoon, se on liian hyvää enkä huomaa syöväni yli tarpeen.
Ensimmäinen tavoite: päästä tästä tukalasta olosta eroon. Tarkoitanee kiloina noin viittä kiloa.
Kiva olla mukana!
terv. Iltamättö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tofu: täällä toinen joka ei uskalla ottaa sitä vähäistäkään herkkua koska sitten lähtee lapasesta. Yritän suunnitella tulevaisuutta (kun painotavoite on saavutettu, toivottavati kesäkuun loppuun mennessä) ja mietin miten hoidan tämän herkkujutun sitten. Ehkä sallin itselleni jonkin määrätyn määrän suklaata tai jäätelöä kerran viikossa mutta minun täytyy todella pitää kiinni noista päätöksistä sillä jos en pidä, se johtaa lopulta siihen että syön taas päivittäin herkkuja ja olen pian taas alkutilanteessa. Samoin ruuan annoskokojen käyttämistä minun täytyy jatkaa. Liian monta kertaa olen jojonnut.
T. Fixaaj
Sulle ratkaisu olisi se, että fixaat ruokavaliosi sellaiseksi, että makean mieliteko poistuu. Näin sun ei tarvitsisi stressata tulevaa, kun voisit kulkea karkkihyllyn ohi huomaamatta.
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.
Noinhan se on, jos juhla=kakku.
Ok, olet siis niitä ihmisiä jotka syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa ja kasviksia loppuelämän, eivätkä KOSKAAN, KOSKAAN enää maista missään olosuhteissa makeita jälkiruokia. Good for you.
Minä puolestaan EN halua elää noin vaan opetella syömään niin ettei yksittäinen herkkuhetki vie minua mukanaan ja pilaa mitään kun muina aikoina ruokavalioni on kunnossa.
Älä nyt pullaas tukehdu :D Olen niitä ihmisiä, jotka syövät herkullista ruokaa eikä mitkään rahkat ja raejuustot sisälly mun ruokiin, kasvikset kylläkin. Makeanhimoa ei ole, mutta voin syödä pullaa, jos huvittaa. Kaiken aikaa ei mielessä kuitenkaan pyöri pullat ja karkit.
En tukehdu kun en nyt pullaa syö :D en yhdessäkään viestissäni ole sanonut että minulla on aina makeat herkut mielessä, päin vastoin, sanoin että minulla ei ole lainkaan makeanhimoa nyt, kun en makeaa syö ja ruokavalio on kunnossa. En vain halua palata entiseen jolloin söin joka päivä jotain makeaa, siis minulla pitää olla strategia tulevaisuuden varalle; kuinka ja missä määrin sallin itselleni herkuttelua oli se sitten töissä tarjottu kahvipulla, ulkona syöminen, juhlat, kavereiden kanssa tapaamiset... minulla on aika vilkas sosiaalinen elämä ja tilaisuuksia joissa makeaa on tarjolla, on viikottain. Ilmeisesti haluat tahallisesti ymmärtää väärin.
Fixaaja
Tuttuja tuntemuksia :) Yhtään ei ole ollut viiden viikon aikana makeanhimoa, mutta tiedän että sellaisen herättää yksi viaton leivonnainen tai suklaarivi. Minulla on ollut tapana syödä jokaikinen päivä makeaa. Ei mitään jättiannoksia eikä mässäystuokioita, mutta kuitenkin niin että viikonloppu on pilalla jos kaappiin ei ole varattu jotain hyvää. Arkenahan se tulee nopeasti haettua kaupsta.
Se on samanlainen riippuvuus kuin kahvi, viini/kalja tai tupakka. Jos on ostanu irtokarkkipussin (ennen 200 g, myöhemmin väh. 400 g), jonka kuvittelee säilyvän useamman päivän, niin se on syöty illassa tai kahdessa. Harrastusryhmissäkin minulla on ollut suklaapatukka mukana kun hoikat kaverit siinä ympärillä syö ruisleipää tai hedelmää.
Olen ollut vuosia hoikka/normaali ja se on onnistunut kaloreja laskematta ja yhtään painoa ajattelematta tavallisella kotiruualla johon ei todellakaan kuulu päivittäinen herkkuannos. Yritän pitää tämän mielessä.
- tofu
Minä olen saanut 3kiloa pois painoa nyt joulun jälkeen. Tämä on hyvä alku. Olen uudistanut ruokailu rytmiä. Noudatan siis ruokailu aikoja muun perheen kanssa. Aiemmin olin yrittäjä ja paljon töissä söin mitä sattuu. Paljon suklaata, croisantteja, lihapiirakkaa. Nyt syön tekemiäni ruokia, en ole enää hakenut kaupan paisto pisteestä väli paloja. Sulaatakin menee vähemmän. Syön ruoankotona, töihin teen leipiä ja jogurttia tai hedelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään olen jotenkin onnistunut synkistelemään. Masentaa, kun tätä pudotettavaa on kuitenkin aika paljon ennenkuin ollaan sellaisissa mitoissa, että voi oikeasti olla tyytyväinen. Kaikki yhtään kivat vaatteet ovat pientä kokoa, raskaudet ja kotiäitivuodet mentiin lähinnä verkkarilinjalla ja en nyt tässä vaiheessa viitsisi uusiakaan hankkia. Tuntuu hölmöltä iloita jostain painosta, joka on vielä 15kg liikaa, vaikka pudotusta onkin.
Onko teillä muilla tällaista vai jaksatteko iloita pienestäkin edistymisestä? Toki tämä flunssa ja kelju olokin vaikuttaa mielialaan.
Ehkäsetästä
Ensinnäkin, olen noin 16 kertaa lukenut, että nimimerkkisi on ”Ehkäsetätästä” ja sain ajaa elämyksen, kun jossain viestissäsi mainitsit miehesi 😂. Ehkä tuo olisi Ehkäsetätästä olisi hänelle hyvä nimi?😂
Minä olen nyt masiksen syövereissä myös. Ennen kun olen pudottanut painoani olen käynyt joka aamu vaa’alla. Mitä kuulemma EI saisi tehdä. Nyt ajattelin toimia toisin, ja helmikuun ekan kunniaksi menin sille kirotulle vaa’alle - ja olin siis koko kuussa keventynyt kämäiset 600grammaa 😡😡😡
Nyt palaan joka aamu vaakailuun koska siinä mielestäni näen paremmin miten se paino (hitaasti mutta toivottavasti varmasti) vähitellen menee jonkun seuraavan tavoitteen ali (ja siis olen myös sinä aamuna mittaamassa, eikä mittauspäiväksi osu tällainen möhköfanttiaamu).
Toivottavasti löydät pian taas motivaation ja tsempin!
Gamylen
Kiitos tsempeistä. Itse harrastan vaakaa vähän vaihdellen. Periaatteessa käyn kerran viikossa, mutta välillä sorrun tuohon jokapäiväiseen punnitsemiseen. En oikein tiedä kumpi on lopulta parempi.
Nytkin paino on mennyt 90-89.7-90-88.5-89.2 maanantaista alkaen. Ehkä se on parempi vaan palata viikottaiseen.
Ehkäsetästä
No eihän minulla nyt olekaan makean mielitekoa nyt kun olen kaikesta makean syömisestä luopunut. Mutta se varmasti voi palata jos herkkuja tulee joskus otettua. Ei elämän ilman yhtään kakun palaa tm v. ole realistista, täytyy elämässä joskus kuullakin joten stä varten on oltava jokin strategia ettei lähde lapasesta sitten kun niitä itselleen joskus (harvoin) taas sallii.