Kevyempi vuosi 2019

Mä vaan lihon vaikka kuntoilen. Ja juu ei ole lihas mikä painaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä joskus teininä sain tietää, että naisen energiankulutus on keskimäärin 2000 kcal päivässä ja enpä ole asiaa sen kummemin pohtinut, vaan ajatellut että niin se on sitten yleisesti ottaen kaikilla. Vasta kun mietin omaa laihtumistani tällä kertaa, kun teen vain istumatyötä, ajattelin että realistisempi ois ehkä 1800... Ja kun Heli kirjoitti aiheesta. Ajattelin kuitenkin että on varmaan kirjoitusvirhe, että aikuinen voisi muka lihota saamalla vain 1400 kcal päivässä. Tai että tarkoittaa, ettei sillä ainakaan laihdu.

Mulla on nytkin nälkä ja ellei 1600 kcal ole muka vajaa, niin se vaje saa tulla liikunnasta. Kattoo nyt mitä vaaka sanoo helmikuun ajan. 

A

joo toki on ihan ihmisestä kiinni, mutta itse kun olen todella lyhyt ja en tee fyysisesti raskasta työtä enkä kuntoile normaalisti säännöllisesti, on peruskulutukseni myös matala. Olen koko ikäni ollut aina vähän pyöreä, koska jos haluaisin olla laiha tai hoikka, pitäisi kaloreiden olla ihan koko ajan alle 1000 tai sitten pitäisi rueta urheilemaan ihan kamalasti. Toiset taas laihtuu aika kivuttomasti vaikka sillä 1500 kalorilla. Minä vaan en ja olen sen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut.

Heli

Kai se on uskottava. Joskus kiinnitin huomiota vain hentoihin ihmisiin, jotka eivät laihduttaneet mutta söivät "kuin linnut"; ajattelin että ehkä suvussa on ollut niin paljon nälkiintymistä tai ruokavalion yksipuolisuutta, että se näkyy jo suvun kehotyypissä, ja pieniruokaisuudella oikeasti pärjää. Mutta toisaalta, monella voi olla taipumusta lihota nimenomaan sukunsa kokeman aliravitsemuksen vuoksi - hekin ovat tavallaan joutuneet pärjäämään vähemmällä.  En tiedä, mutta se on selvää, että ihmiset ovat hyvin erilaisia aineenvaihduntatyypiltään. Joku on "kuumaverinen" ja toimii suhteellisesti enemmän ruskealla rasvalla, toinen "kylmäverinen" jolle muodostuu helpommin selluliittia? Jos jälkimmäinen kaipaa helpompaa energiaa, ja syö siksi helpommin liikaa? Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, kunhan pohdiskelen. Pääasia on että tuntee oman kehonsa tarpeet syömisessä, se löytyy vain kokeilemalla. Tai harjoittelemalla. Vielä parempi jos olisi oma kokki, joka loihtisi maukkaat, täyttävät ja silti keveät gourmee-ateriat...

Eilen ajattelin että voi kurjuus, jos saan vain 1600 kcal ja näen nälkää, mutten laihdu!? Kesällä söin tuhansia kcal:ta päivässä enkä lihonnut, koska liikuin niin paljon. Tänään tein ensimmäisen lenkin pitkästä aikaa, ja sain taas toivoa siitä, että parhaimmillaan elämässä on varaa syödä paljon - kun myös liikkuu. Laihduttaminen kitukuurilla liikkumatta on aika typerää itse asiassa, väliaikaisesti kyllä menee...

A

2000 kcal on mulla siis välipäivä laihtumisessa, vaikka onkin osa projektiani... Välipäiviä on ollut 2, varsinaisia laihdutuspäiviä 11.

A

Energiantarve on oikeasti monimutkainen asia. Itse olen esimerkiksi perinyt siskoni kanssa hyvin erilaiset geenit. Hän on minua 10 senttiä pitempi ja n. 20kg hoikempi. Hän kykenee syömään mitä vain lihomatta. Itse olen n. 158cm ja aina ollut tukevarakenteinen ja herkkä lihomaan. Olin se painavampi aina lapsenakin, vaikka saimme taatusti samaa kotiruokaa. Tuntuu, että olen koko ikäni ollut varovainen herkuttelun ja syömisen suhteen, sillä voin syödä oikeasti tooodella vähän lihomatta. Sitä ei sellainen ihminen tajuakaan, joka voi olla ajattelematta syömisiään sen kummemmin ja joka ei liho. Aina törmään stereotypiaan, että se ylipaino on tullut karkilla ja roskaruoalla, vaikka itse lihoan ihan terveelliselläkin ruoalla, jos saan siitä liikaa energiaa.

Muistan painoni olleen pituuteeni nähden "enemmän hoikan kuin tukevan" puolella ollessani n. 15-17-vuotias. Eli mitat olivat 158/55... Ruokavalioni sisälsi silloin päivässä lähinnä ruisleipää/näkkäriä juustolla, kuorittuja porkkanoita, mustaa teetä ja välillä jonkin lämpimän ruoan. Saatoin siis elää päiviä näkkileivällä ja teellä. Muistan silloinkin tarkkailleeni, etten söisi klo 18 jälkeen mitään.

Mietinkin, miten mitättömillä ruoilla tässä pitäisi opetella elämään, jos tavoitepaino olisi nykyään noin 65kg... Loppuelämä nälässä?Kävin tänäänkin kuntosalilla. Yritän ainakin saada lihasta, jotta peruskulutukseni nousisi. Onneksi lihasta minulla on aina ollutkin ihan hyvin.

-Lyydi

Hei Kookos ja kaikki muut!

Muotila tässä. Olen myös ketodietillä! Juotko bullet-kahvia aamuisin? Olen sitkeästi juonut n. kuukauden, välillä kyllästyttää, mutta toisaalta aamupäivällä ei ole sitten nälkä ollenkaan.

Harmi, että Helin pudotus olikin virhe...no mutta hienoa joka tapauksessa!

-Muotila-

Vierailija kirjoitti:

Energiantarve on oikeasti monimutkainen asia. Itse olen esimerkiksi perinyt siskoni kanssa hyvin erilaiset geenit. Hän on minua 10 senttiä pitempi ja n. 20kg hoikempi. Hän kykenee syömään mitä vain lihomatta. Itse olen n. 158cm ja aina ollut tukevarakenteinen ja herkkä lihomaan. Olin se painavampi aina lapsenakin, vaikka saimme taatusti samaa kotiruokaa. Tuntuu, että olen koko ikäni ollut varovainen herkuttelun ja syömisen suhteen, sillä voin syödä oikeasti tooodella vähän lihomatta. Sitä ei sellainen ihminen tajuakaan, joka voi olla ajattelematta syömisiään sen kummemmin ja joka ei liho. Aina törmään stereotypiaan, että se ylipaino on tullut karkilla ja roskaruoalla, vaikka itse lihoan ihan terveelliselläkin ruoalla, jos saan siitä liikaa energiaa.

Muistan painoni olleen pituuteeni nähden "enemmän hoikan kuin tukevan" puolella ollessani n. 15-17-vuotias. Eli mitat olivat 158/55... Ruokavalioni sisälsi silloin päivässä lähinnä ruisleipää/näkkäriä juustolla, kuorittuja porkkanoita, mustaa teetä ja välillä jonkin lämpimän ruoan. Saatoin siis elää päiviä näkkileivällä ja teellä. Muistan silloinkin tarkkailleeni, etten söisi klo 18 jälkeen mitään.

Mietinkin, miten mitättömillä ruoilla tässä pitäisi opetella elämään, jos tavoitepaino olisi nykyään noin 65kg... Loppuelämä nälässä?Kävin tänäänkin kuntosalilla. Yritän ainakin saada lihasta, jotta peruskulutukseni nousisi. Onneksi lihasta minulla on aina ollutkin ihan hyvin.

-Lyydi

Tätä minäkin miettinyt, että millä ihmeellä pitäisi elää jotta paino putoaisi ja pysyisi alhaalla.

Itsellä fyysinen työ ja kävelen töiden puolesta 5-10km päivässä. Sen lisäksi poljen kuntopyörällä ja teen kevyillä painoilla lihastreeniä, pääsääntöisesti käsivarsia ja kyykkyjä.

Syön epäsäännöllisesti, myönnän, mutta miten on edes mahdollista että paino ei hievahdakaan, vaikka nyt tosiaan tuon pyöräilynkin aloittanut. Ahdistaa. Pituutta 170 ja painoa 83 :/ selässä läskit ja vatsassa, muu ei niin haittaa.

Lyydialle, tai kelle vaan:

Ruisleipä on kyllä hyvä pitämään nälkää poissa... mutta olen ruvennut miettimään laihduttamistakin enemmän kokonaisuutena, kuin ruoka-aineina.

Luulen että mielekkäintä on syödä aina pieneen nälkään, jotain tavallista ruokaa mitä tekee mieli, ja vain sen verran kuin todella maistuu tai on tärkeää jaksamisen kannalta. Tämä kuulostaa niin itsestään selvältä, mutta ajattele:

1) "aina pieneen nälkään" tarkoittaa, ettet päästä itseäsi liian nälkäiseksi.

2) "tavallista ruokaa" tarkoittaa, että saat optimaalisemmin ravintoa eri tarkoituksiin (rakennusaineeksi, energialähteeksi, jne.) Jos valitset yksipuolisen "dieetin", nälkä ei välttämättä lähde vaikka saisit riittävästi energiaa... Esim. 2 litraa mehua päivässä on nälän kannalta eri asia, kuin lautasmallin mukainen ateria tai vaikkapa iso annos kasvispataa/keittoa, jossa on mehua vastaava energiamäärä. Erikoisruokavaliokin voi olla monipuolinen. Karppauskin. Pointti tässä on se, että ruokavalion koostumuksen on tärkeää olla optimaalinen jaksamista ajatellen.

3) "Mitä tekee mieli" on tärkeää, koska muuten ruokavaliota ei jaksa elämäntapana. Lähtökohtaisesti elimistö tietää, mitä se tarvitsee.

4) "vain sen verran kuin todella maistuu" tarkoittaa, että kunnioitat kehoasi niin paljon, että syöt vain sen mistä nautit suuresti.

5) "tärkeää jaksamisen kannalta" on kelpo periaate, vaikka ruoka ei aina olisi taivaallista.

Voit syödä mitä vain, jos ajattelet näin - eikö tämä ole kutakuinkin ranskalaisten naisten elämänfilosofia!? (Juustot ja viinit, mm...) Voit myös harjoitella sopivaa ruokavaliota ja tehdä siitä tottumus; käytännössä syöminen on kuitenkin monesti kausiluonteista ja satunnaistakin, joten tuo mentaliteetti ei ole haitaksi. Siihen mahtuu satunnaiset herkuttelutkin ihan hyvin, kun muistaa edes kohdan 4.

Mun ruokailussa näyttäis nyt olevan joku viikon trendi. Mikä vain tuntuu hyvältä, sen mukaan muotoutuu ruokavalinnat. Olen varmaan porukan hitain laihtuja, mutta sitkeästi mukana, jo toista viikkoa, ugh.... Voi olla että vielä skarppaan, kun ajattelen lausetta: "100 päivää, 1 kilo!" Kyllä mä parempaan pystyn.

A

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiantarve on oikeasti monimutkainen asia. Itse olen esimerkiksi perinyt siskoni kanssa hyvin erilaiset geenit. Hän on minua 10 senttiä pitempi ja n. 20kg hoikempi. Hän kykenee syömään mitä vain lihomatta. Itse olen n. 158cm ja aina ollut tukevarakenteinen ja herkkä lihomaan. Olin se painavampi aina lapsenakin, vaikka saimme taatusti samaa kotiruokaa. Tuntuu, että olen koko ikäni ollut varovainen herkuttelun ja syömisen suhteen, sillä voin syödä oikeasti tooodella vähän lihomatta. Sitä ei sellainen ihminen tajuakaan, joka voi olla ajattelematta syömisiään sen kummemmin ja joka ei liho. Aina törmään stereotypiaan, että se ylipaino on tullut karkilla ja roskaruoalla, vaikka itse lihoan ihan terveelliselläkin ruoalla, jos saan siitä liikaa energiaa.

Muistan painoni olleen pituuteeni nähden "enemmän hoikan kuin tukevan" puolella ollessani n. 15-17-vuotias. Eli mitat olivat 158/55... Ruokavalioni sisälsi silloin päivässä lähinnä ruisleipää/näkkäriä juustolla, kuorittuja porkkanoita, mustaa teetä ja välillä jonkin lämpimän ruoan. Saatoin siis elää päiviä näkkileivällä ja teellä. Muistan silloinkin tarkkailleeni, etten söisi klo 18 jälkeen mitään.

Mietinkin, miten mitättömillä ruoilla tässä pitäisi opetella elämään, jos tavoitepaino olisi nykyään noin 65kg... Loppuelämä nälässä?Kävin tänäänkin kuntosalilla. Yritän ainakin saada lihasta, jotta peruskulutukseni nousisi. Onneksi lihasta minulla on aina ollutkin ihan hyvin.

-Lyydi

Tätä minäkin miettinyt, että millä ihmeellä pitäisi elää jotta paino putoaisi ja pysyisi alhaalla.

Itsellä fyysinen työ ja kävelen töiden puolesta 5-10km päivässä. Sen lisäksi poljen kuntopyörällä ja teen kevyillä painoilla lihastreeniä, pääsääntöisesti käsivarsia ja kyykkyjä.

Syön epäsäännöllisesti, myönnän, mutta miten on edes mahdollista että paino ei hievahdakaan, vaikka nyt tosiaan tuon pyöräilynkin aloittanut. Ahdistaa. Pituutta 170 ja painoa 83 :/ selässä läskit ja vatsassa, muu ei niin haittaa.

Tsemppiä, älä luovuta, kyllä paino lopulta putoaa! Vaikka vähän hitaamminkin, niin aina se kannattaa. Mä tiputin koko vuoden 2018 aikana "vain" n. 8kg, ja välillä teki mieli kyllä höllätä ja antaa periksi, kun tuntui, ettei mikään määrä työtä tee tulosta. Toivon, että hidas ja kivinenkin tue johtaisi sinne tavoitepainossa pysymiseen nopeita tuloksia varmemmin. Välillä paino vain junnaa. Hidasta pudotusta ei myöskään itse huomaa, mutta esim. harvemmin näkevät kaverit saattavat huomata eron.

Vaikeaa muuten on ylipäätään pudottaa painoa niin, ettei se painonpudotus pyörisi kuitenkaan ihan koko ajan mielessä. Yritän itse saada ruokavaliota ja elämäntapaa sellaiseksi, ettei tarvitsisi joka ikinen päivä kamppailla tehdäkseen niitä parempia valintoja. Pelkkä tahdonvoima kun ei riitä vuosikausia eteen päin.

-Lyydi

Ystävänpäivän vuoksi vituralleen lähtenyt ruokapolitiikka kulminoitui sitten vuoden ensimmäiseksi "säästöliekintorjuntapäiväksi" eli vetäisin evästä kunnolla yli energiatarpeen. No onneksi en ihan hulluimmalla mahdollisella tavalla vaan naudan sisäfilepihviä, pannukasviksia, kauraleipää ja hedelmiä pullapäivän painikkeeksi... Kyllä nyt luulis säästöliekin saaneen shokin ja pysyttelevän kaukana. 😂

Taidan kuitenkin vältellä kuoharia tänä viikonloppuna ja siitä edestä lähteä lauantaina vaikka lumikenkäilemään. Katsotaan kuin käy.

Rinkeli

Vierailija kirjoitti:

Ystävänpäivän vuoksi vituralleen lähtenyt ruokapolitiikka kulminoitui sitten vuoden ensimmäiseksi "säästöliekintorjuntapäiväksi" eli vetäisin evästä kunnolla yli energiatarpeen. No onneksi en ihan hulluimmalla mahdollisella tavalla vaan naudan sisäfilepihviä, pannukasviksia, kauraleipää ja hedelmiä pullapäivän painikkeeksi... Kyllä nyt luulis säästöliekin saaneen shokin ja pysyttelevän kaukana. 😂

Taidan kuitenkin vältellä kuoharia tänä viikonloppuna ja siitä edestä lähteä lauantaina vaikka lumikenkäilemään. Katsotaan kuin käy.

Rinkeli

Joo, meilläkin mies kantoi Arnoldsin isoimman mahdollisen pinkin munkin kotiin ystävänpäivän kunniaksi. Mitäpä siinä auttoi kuin syödä yli 400kcal ihan turhaa.. Olihan se hyvää, mutta suututtaa, kun toinen ei vaan tajua että olen ihan tosissani tämän herkuttomuuden kanssa.

No, otetaan siltä kantilta, että välillä on hyvä syödä enemmän :P

Ehkäsetästä

Täällä selätettiin ystävänpäivä ilman lipsumisia, tosin aloitin uuden ruokavalion vasta maanantaina eli heikkoja hetkiä tulee varmasti vastaan myöhemmin! Kiusasin kyllä itseäni vähän ostamalla miehelle laskiaispullan, jota hän mutusti onnessaan samalla kun minä vedin salaattia. 😂

Nyt olo on alkanut korjaantua rajun ruokavaliomuutoksen jälkeen. Viime viikonloppuna söin vielä reippaasti herkkuja, joka kyllä tuntui tiistaina kropassa kun vieroitusoireet iski.. Aivan karsea olo, pää ihan sumuinen, väsytti. Keskiviikko meni vielä vähän huonovointisena, mutta eilen ja tänään on ollut jo normaali fiilis! Muuta eroa en vielä huomaa. Energistä oloa odotellessa, jota ruokavalion mukana lupailtiin... Maltti on valttia. :) 

Kookos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiantarve on oikeasti monimutkainen asia. Itse olen esimerkiksi perinyt siskoni kanssa hyvin erilaiset geenit. Hän on minua 10 senttiä pitempi ja n. 20kg hoikempi. Hän kykenee syömään mitä vain lihomatta. Itse olen n. 158cm ja aina ollut tukevarakenteinen ja herkkä lihomaan. Olin se painavampi aina lapsenakin, vaikka saimme taatusti samaa kotiruokaa. Tuntuu, että olen koko ikäni ollut varovainen herkuttelun ja syömisen suhteen, sillä voin syödä oikeasti tooodella vähän lihomatta. Sitä ei sellainen ihminen tajuakaan, joka voi olla ajattelematta syömisiään sen kummemmin ja joka ei liho. Aina törmään stereotypiaan, että se ylipaino on tullut karkilla ja roskaruoalla, vaikka itse lihoan ihan terveelliselläkin ruoalla, jos saan siitä liikaa energiaa.

Muistan painoni olleen pituuteeni nähden "enemmän hoikan kuin tukevan" puolella ollessani n. 15-17-vuotias. Eli mitat olivat 158/55... Ruokavalioni sisälsi silloin päivässä lähinnä ruisleipää/näkkäriä juustolla, kuorittuja porkkanoita, mustaa teetä ja välillä jonkin lämpimän ruoan. Saatoin siis elää päiviä näkkileivällä ja teellä. Muistan silloinkin tarkkailleeni, etten söisi klo 18 jälkeen mitään.

Mietinkin, miten mitättömillä ruoilla tässä pitäisi opetella elämään, jos tavoitepaino olisi nykyään noin 65kg... Loppuelämä nälässä?Kävin tänäänkin kuntosalilla. Yritän ainakin saada lihasta, jotta peruskulutukseni nousisi. Onneksi lihasta minulla on aina ollutkin ihan hyvin.

-Lyydi

Tätä minäkin miettinyt, että millä ihmeellä pitäisi elää jotta paino putoaisi ja pysyisi alhaalla.

Itsellä fyysinen työ ja kävelen töiden puolesta 5-10km päivässä. Sen lisäksi poljen kuntopyörällä ja teen kevyillä painoilla lihastreeniä, pääsääntöisesti käsivarsia ja kyykkyjä.

Syön epäsäännöllisesti, myönnän, mutta miten on edes mahdollista että paino ei hievahdakaan, vaikka nyt tosiaan tuon pyöräilynkin aloittanut. Ahdistaa. Pituutta 170 ja painoa 83 :/ selässä läskit ja vatsassa, muu ei niin haittaa.

Myös liian vähäinen syöminen estää laihtumista,tuleeko sitä proteiinia tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä selätettiin ystävänpäivä ilman lipsumisia, tosin aloitin uuden ruokavalion vasta maanantaina eli heikkoja hetkiä tulee varmasti vastaan myöhemmin! Kiusasin kyllä itseäni vähän ostamalla miehelle laskiaispullan, jota hän mutusti onnessaan samalla kun minä vedin salaattia. 😂

Nyt olo on alkanut korjaantua rajun ruokavaliomuutoksen jälkeen. Viime viikonloppuna söin vielä reippaasti herkkuja, joka kyllä tuntui tiistaina kropassa kun vieroitusoireet iski.. Aivan karsea olo, pää ihan sumuinen, väsytti. Keskiviikko meni vielä vähän huonovointisena, mutta eilen ja tänään on ollut jo normaali fiilis! Muuta eroa en vielä huomaa. Energistä oloa odotellessa, jota ruokavalion mukana lupailtiin... Maltti on valttia. :) 

Kookos

Ne onkin jänniä nuo olot.

Mulle tuli eilen pitkästä aikaa kunnon verensokeriöverit ja sen jälkeinen heikotus-käsientärinä-supernälkä. Nippa nappa pääsin koirankusetuslenkiltä takaisin kotiin, kun sokerihumala vaihtui krapulaan. Tämmöisiä ei olekaan tänä vuonna ollut, kun en ole sokeria ja vehnäpullaa syönyt.

Rinkeli

Tänään mietin, miksi nälänsieto vaihtelee päivästä toiseen niin paljon, vaikka istuisi vain kotona? Tänään tuntui siltä, että jaksaisin koko päivän hyvin, vaikka söisin vähän - toisina päivinä taas tuntuu, että haluaisi jo aamulla syödä päivällisen, ja nälkä vaivaa usein päivän aikana. Siis vaikka söisin joka päivä suht samaa. Ruokailujen ajankohdat tosin vaihtelee... Mietin korreloiko nälkä aivotyötä, jos on inspiraatio ja työskentelen aamusta iltaan, vs. tämmöinnen rennompi päivä kun hoidan lähinnä kodin askareita. Ehkä väsymys vaikuttaa eniten, se että koittaa paikata väsymystä napostelulla... Jos on vähän kipeenä. Eilen kävin tosiaan lenkillä, saattaa olla osuutensa tämän päivän jaksamiseen. Tavalliseen tapaani kuitenkin syön. (Tänä aamuna, aloituksesta 2 vko, painoin 63,0 kg.)

Varmasti kunnon kohoaminen auttaisi myös sietämään nälkää paremmin. Kunhan lepo ja ravinto vastaa liikunnan määrää, muuten toimii varmaan päinvastaisesti.

Söin äsken päivällisen ja oli aika iso annos, kun laitoin mm. kokonaisen sipulin mukaan. Lihaisa kasvispata. Kun rupesi tällä viikolla tuntumaan, ettei samoilla annoksilla enää tullut riittävän täyttä oloa.

A

Vierailija kirjoitti:

Tänään mietin, miksi nälänsieto vaihtelee päivästä toiseen niin paljon, vaikka istuisi vain kotona? Tänään tuntui siltä, että jaksaisin koko päivän hyvin, vaikka söisin vähän - toisina päivinä taas tuntuu, että haluaisi jo aamulla syödä päivällisen, ja nälkä vaivaa usein päivän aikana. Siis vaikka söisin joka päivä suht samaa. Ruokailujen ajankohdat tosin vaihtelee... Mietin korreloiko nälkä aivotyötä, jos on inspiraatio ja työskentelen aamusta iltaan, vs. tämmöinnen rennompi päivä kun hoidan lähinnä kodin askareita. Ehkä väsymys vaikuttaa eniten, se että koittaa paikata väsymystä napostelulla... Jos on vähän kipeenä. Eilen kävin tosiaan lenkillä, saattaa olla osuutensa tämän päivän jaksamiseen. Tavalliseen tapaani kuitenkin syön. (Tänä aamuna, aloituksesta 2 vko, painoin 63,0 kg.)

Varmasti kunnon kohoaminen auttaisi myös sietämään nälkää paremmin. Kunhan lepo ja ravinto vastaa liikunnan määrää, muuten toimii varmaan päinvastaisesti.

Söin äsken päivällisen ja oli aika iso annos, kun laitoin mm. kokonaisen sipulin mukaan. Lihaisa kasvispata. Kun rupesi tällä viikolla tuntumaan, ettei samoilla annoksilla enää tullut riittävän täyttä oloa.

A

Nälän sietäminen kuulostaa pahalta ja ennustaa rajua repsahtamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään mietin, miksi nälänsieto vaihtelee päivästä toiseen niin paljon, vaikka istuisi vain kotona? Tänään tuntui siltä, että jaksaisin koko päivän hyvin, vaikka söisin vähän - toisina päivinä taas tuntuu, että haluaisi jo aamulla syödä päivällisen, ja nälkä vaivaa usein päivän aikana. Siis vaikka söisin joka päivä suht samaa. Ruokailujen ajankohdat tosin vaihtelee... Mietin korreloiko nälkä aivotyötä, jos on inspiraatio ja työskentelen aamusta iltaan, vs. tämmöinnen rennompi päivä kun hoidan lähinnä kodin askareita. Ehkä väsymys vaikuttaa eniten, se että koittaa paikata väsymystä napostelulla... Jos on vähän kipeenä. Eilen kävin tosiaan lenkillä, saattaa olla osuutensa tämän päivän jaksamiseen. Tavalliseen tapaani kuitenkin syön. (Tänä aamuna, aloituksesta 2 vko, painoin 63,0 kg.)

Varmasti kunnon kohoaminen auttaisi myös sietämään nälkää paremmin. Kunhan lepo ja ravinto vastaa liikunnan määrää, muuten toimii varmaan päinvastaisesti.

Söin äsken päivällisen ja oli aika iso annos, kun laitoin mm. kokonaisen sipulin mukaan. Lihaisa kasvispata. Kun rupesi tällä viikolla tuntumaan, ettei samoilla annoksilla enää tullut riittävän täyttä oloa.

A

Nälän sietäminen kuulostaa pahalta ja ennustaa rajua repsahtamista. 

On tärkeää sietää nälkää laihduttamisen alussa, jotta sen oppii erottamaan mieliteosta.

On se kumma miten kroppa tietää milon on saanut tarpeeksi ruokaa ja millon ei. Söin typerästi tänään, mutta pysyin kaloreissa. Söin kuitenkin illalla vielä leivän, mikä vei kalorit yli. Silti lyön vetoa että huomenna on paino tippunut eilisestä (eilen nousi vaikka oli 1400 kaloria päivän saldo) tosin ma-ti lähti 1,5 kg pois joten ei ihme ettei sen jälkeen oo laskenu. Nyt pidän huolen etten lähde hätiköimään, yleensä ku paino junnaa, vähennän kaloreita, jolloin on liian kova nälkä koko ajan ja lopulta repsahtaa. Nyt pienennän minimissä 1200:n kaloriin.

Heli

Kaappiin oli jäänyt joululta konvehtirasia. Hyvin, hyvin paha juttu löytää se perjantai-iltana leffatuokion edellä. Ainoa hyvä tässä nyt on se, että enää ei ole konvehtirasiaa kaapissa saattamassa laihduttajaa kiusaukseen, ja uutta ei tule ennen ensi joulua.

Täytyy ajatella tämä niin, että ei ne yksittäiset teot vaan se kokoknaiskuva. Jos ruokavalio muuten on kunnossa, ei yksi lipsahtaminen vaikuta mihinkään muuhun kuin omaan mielialaan ja käsitykseen itsestä laihduttajana, syöjänä ja ihmisenä - ja mikään noista ei ole pilalla vaikka yksittäinen konvehtirasia siirtyisikin kaapista vatsaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!

Mulla eka tavoite oli tämä viikonloppu ja juhlat, joissa siis ihmisiä joita en ole pahemmin nähnyt viime vuosina (Eli ne ihmiset tuntevat vain sen hoikan minän). Vielä pari kuukautta sitten olisi ollut tosi epämiellyttävä ajatus mennä sinne, mutta nyt tuntuu että kyllä tää tästä. Sen verran tiivistymistä tapahtunut jo.

Karkkilakko pitää edelleen mutta eilen söin eka kertaa tälle vuodelle mitään makeaa ja se tapahtui suklaakekseillä. Tänään tiedossa siis kakkua. Jospa ei lähde ihan lapasesta vaan huomisesta eteen.päin taas normilinjalle.

Matami

Urheilullinen mies 188cm, tänään 110kg, tavoite 105kg, unelma 95kg. Kroppani on kuin karhun, syksyllä ja talvella kaikki mitä syön varastoituu. Kevään edetessä paino putoaa automaattisesti. En sairastu flunssiin ja mihinkään muuhun, joten elämätapani on kohdallaan. Jaksan juosta tai hiihtää  4km lenkin joka päivä.